Näin tinkaat eettisesti

Vaikka tinkaaminen on parhaimmillaan se asia joka tuo reissaajan lähimmäksi paikallista kulttuuria, on olemassa myös tilanteita joissa se kannattaa unohtaa. Voitontahtoisen tinkaajan onkin hyvä opetella erottamaan, milloin tingatusta muutamasta eurosta olisi todellista hyötyä paikalliselle ja missä tilanteessa rikkaalta länkkäriltä halutaan nyhtää kaikki mahdolliset irtoavat pennoset.

tinkaa1

Kuulostaako tutulta vai aiheuttaako hyväosaisen länsimaalaisen toiminta lähinnä myötähäpeää? Myötähäpeä on syytä unohtaa ja hyväksyä se fakta, että tinkaaminen kuuluu erityisesti matalan elintason maissa jokapäiväiseen kaupankäyntikulttuuriin, ja paikallisen silmissä saattaa olla jopa loukkaavaa, jos kaupankäyntikumppani ei ryhdykään tinkaamaan vaan hyväksyy ensimmäisen esitetyn hinnan. Omantunnon soimaaminen on siis aivan turhaa, sillä kukaan myyjä tuskin luopuu tuotteestaan tappiolla.

Eri asia on sitten se, mistä tingataan ja miten paljon. Reissaajien kesken suhtautuminen tinkimiseen vaihtelee, ja osa on valmiita tinkimään kaikesta, kun toiset taas tinkaavat vain tietyistä asioista, kuten vaikkapa majoituksesta tai taksikyydistä.

Riippumatta siitä rakastaako vai inhoaako tinkimistä, omat motivaatiot on hyvä selvittää ennen tinkausta: tinkaatko sen vuoksi, että se on maan tapa vai siksi, että voit voittaa myyjän ja tuulettaa olevasi parempi kauppamies, vai onko pieni säästö niin merkittävä, että sen vuoksi on valmis käymään läpi tinkausrumban? Usein vastaus voi olla kaikki kolme vaihtoehtoa. Monissa kulttuureissa on epäkohteliasta ja suorastaan typerää olla käymättä hintakeskustelua myyjän kanssa ja suostua ensimmäiseen esitettyyn hintaan. Kilpailuhenkisyys taas herää turistihuijarilta haisevan myyjän kohdalla, eikä tälle kiinnosta maksaa senttiäkään liikaa, kun taas erityisesti pitkällä matkalla pienikin säästö tuntuu merkittävältä kokonaisreissubudjetissa.

Kansainvälistyvässä maailmassa turismi on entistä tärkeämpi elinkeino erityisesti matalan elintason maissa. Reissaaja edistääkin paikallista kulttuuria parhaiten ostamalla tarvitsemansa asiat ja palvelut suoraan paikallisilta yrittäjiltä suurten ketjujen sijaan ja näin varmistaa, että mahdollisimman suuri osa kulutetusta rahasta jää paikallisille eikä huku kansainvälisten yrityspomojen suuriin taskuihin. Toki jo pelkästään paikallisen yrittäjän tukeminen kansainvälisen ketjun sijaan on eettisesti oikea päätös, mutta kannattaa myös pohtia, onko oma säästö tärkeämpää kuin paikallisille pienyrittäjille tarjottu lisätuki erityisesti, kun puhutaan itselle mitättömän tuntuisesta summasta? Teet jo hyvän päätöksen tukiessasi paikallista yrittäjää. Haluatko tehdä lisää? Älä tinkaa niin raivokkaasti.

Hyväntahtoisen, tinkimistä vieroksuvan reissaajan kannattaakin pitää mielessä, että jos kaikki länkkäriturret maksaisivat mukisematta ensimmäisen pyydetyn hinnan, köyhdyttäisi se paitsi paikallista kaupankäyntikulttuuria vähenevän tinkimisen muodossa, nostaisi se myös pitkällä aikavälillä hintatasoa kaikkien, myös paikallisten osalta. Tingata siis kannattaa, mutta järkevästi.

 

 

Artikkelin lähteenä on käytetty Madventures – kansainvälisen seikkailijan opasta (2007) sekä Mondon julkaisemaa Vastuullisen matkailijan opasta (2009).

Keskustele tinkimisen etiketistä keskustelupalstalla

Kuvat: Flickr/rhurtubia, Flickr/David Stanley

  • Lähetä sähköpostitse
  • Jaa Twitterissä
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa LinkedInissä

Kommentit (1214)

Tinkaamisen lyhyt oppimäärä | Jaakko Portti

21.6.2013

[…] tinkiminen?” Siitä – tinkaamisesta (tinkimistä) löytyi myös eettiset säännöt – “Näin tinkaat eettisesti”. Ne eettiset säännöt oli tarkoitettu tinkimiselle, ei tinkaamiselle. Tätä tinkimistä en […]

  • Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *