Saarihyppelyä Kreikassa, 09/2004

[illusia]

Miten suunnitelmat muuttuvat, eli reissupäiväkirja matkatessa improvisoidusta saarihyppelystä

Olen tehnyt yli 30 ulkomaanmatkaa. Olen tehnyt välilaskuja Euroopan eri kentille ja aina ovat tavarat pysyneet matkassa mukana. (Tosin vietin kerran 3 vrk Delhin helteessä ilman matkatavaroitani, jotka lensivät Suomeen ilman minua. Loppujen lopuksi vähällä sitä tulee toimeen, vaikka minulla olikin vain repullinen tiibetiläisiä käsitöitä, 500 pussia intialaista teetä ja muuta tuiki tarpeellista. Mutta se on toinen juttu.) Nyt, kun meillä oli suora lento Helsinki > Samos, rinkkani jäi harhailemaan Eurooppaan, käyden Frankfurtissa ja Ateenassa. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen mutka matkassa.

Meillä oli hieno reittisuunnitelma. Lento Samokselle, sieltä jo samana päivänä lautalla Naxokselle. Sen jälkeen olisivat vuorossa Amorgos, Koufonissi, Schinoussa ja Paros. Aikataulut päivitin vielä pari päivää ennen lähtöä. Ja ajattelin, että kaikki tuntuu liiankin helpolta. Ei olisi pitänyt maalailla piruja seinille…

5.9. sunnuntai, Samos

Laskeuduimme Samokselle aikataulun mukaisesti, sen sijaan rinkkani jäi tulematta. Teimme katoamisilmoituksen kentällä ja jäimme ihmettelemään, mitäs nyt tehdään. Otimme taksin Pythagorioon (6€), ostimme oluet ja menimme rantaan istumaan. Soitimme Finnmatkojen palvelunumeroon ja ehdotimme, että rinkkani toimitetaan peräämme kun jatkamme matkaa. Kovin tuntui olevan vaikeaa, lupasivat sentään soitella kun tietävät mitä tekevät. Sillä aikaa me otimme selvää aikatauluista ja saimme kuulla, että Naxokselle menevä (se ainoa) lautta on poissa pelistä rikkoutumisen takia. Kykladeille oli yhteys Syrokselle ja Mykonokselle, molemmat turhan kaukana meille. Päätimme kierrellä (taas!) Dodekanesiaa ja yrittää päästä edes parille uudelle saarelle. FM:n opas soitti ja ehdotti, että pysymme Samoksella ainakin seuraavaan päivään, ehkä rinkkani löytää nopeasti perille. Lähdin ostamaan vaihtovaatteita itselleni, Hannu lupasi etsiä sillä aikaa majapaikan. Huh, shoppailua yli kaiken inhoava yrittää ostaa itselleen uuden karderobin! Hannu kävi SamosRoomsissa mikä oli ikäväksemme täynnä, samoin paluupäivänämme, mutta senhän me jo tiesimmekin. Maria ja Yiannis olivat myötämielisiä ja soittivat tuttavalleen Polikrates Hotelliin, josta saimme huoneen yhdeksi yöksi 20€:lla. Agathonissilla meitä odottaisi samanhintainen majoitus, sekin sovittiin puhelinsoitolla.

Etsimme hotellimme, joka sijaitsee vilkkaan sivutien varrella, vastapäätä on hyvin varustettu Supermarket Ira. Kävimme suihkussa, kirjoittelimme parvekkeella ja vetäydyimme siestan viettoon. Nokosten jälkeen suunnittelimme kartalla reittiä. Nyt olisi oiva tilaisuus käydä Nissiroksella ja Astipalealla, jos yhteydet näiden välillä toimivat. Hannu tietysti hehkutti tilaisuudella poiketa taas Leroksella. Siirryimme parvekkeelle retsinalasillisille ja juttelimme hollantilaisten naapureiden kanssa. Vanhempi pariskunta, joka viettää 2 kertaa vuodessa 4 viikkoa Samoksella, aina samassa huoneistossa, jo 10 vuoden ajan. No, käyhän se niinkin.

Illalla söimme Afroditi Tavernassa tonnikalamössöä, mustekalarenkaita, miekkakalaa ja suuren ruukullisen lihapataa tomaattikastikkeessa. Litran talonviinin kanssa 31€. Talon tarjoamat jälkiruokarakit olivat täysin turhia, olisimme mieluummin ottaneet melonilohkoja.

6.9. maanantai, Samos

Kyselimme lautta-aikatauluja (virkailija oli varsin kyllästynyt työhönsä, vakiovastaus kysymyksiimme oli ”as I already sead…”) ja suunnittelimme seuraavanlaisen reitin; maanantaina Agathonissille, keskiviikkona Kalymnokselle (toivoen tietysti, että rinkkani löytää samalle lautalle), sieltä torstaina Astipalealle, jossa viettäisimme jonkun päivän. Paluumatkalla voisimme poiketa Leroksella, Lipsillä ja mahdollisesti Patmoksella, josta takaisin Samokselle viimeiseksi yöksi. Ostimme lounaaksi pari piirasta, ne söimme parvekkeellamme oluiden kera. Pikku päiväunien jälkeen kamat kasaan, maksoimme majoituksen ja ostin itselleni vielä hellehatun. Menimme satamaan odottamaan Agathonissin alusta. FM:n kohdepäällikkö soitti Hannulle, että Nikos niminen taksikuski on tuomassa rinkkaani satamaan.

Hienoa! Sain rinkkani, joka oli kiertänyt Frankfurtin ja Ateenan kautta löytääkseen vihdoin minut. Mikä taas ei ollut hienoa; lautta Agathonissille (ja Patmokselle) ei kovan tuulen vuoksi lähtenytkään liikkeelle. Joten suunnitelmat muuttuivat taas. Harkitsimme Agathonissin jättämistä reissun loppuvaiheeseen ja lähtemistä huomisaamuna Kalymnokselle, josta toivottavasti pääsemme seuraavana päivänä jatkamaan Astipalealle, joka on nyt noussut tämän reissun pääkohteeksi.

Kun otimme rinkkamme ja reppumme, saimme heti huonetarjouksen eräältä sedältä. Hän tarjosi meille 25€:lla huonetta keskustasta. Hieroessamme kauppoja myös vaimo liittyi seuraamme ja huomasimme hänen olevan viimesyksyisen Pansion Boulasin emäntä. Saimme tosi kivan huoneen läheltä pääkatua; siisti kylpyhuone, kapea parveke sivukadulle, jääkaappi, veden- ja kahvinkeitin. Kävelimme SamosRoomsiin kertomaan suunnitelmien muuttumisesta, mutta Maria ja Yiannis eivät olleet kotona. Luultavasti he jo tiesivätkin matkamme tyssänneen, seisoihan Nissos Kalymnos – autolautta edelleen satamassa.

Kävimme uimassa tutulla uimarannalla, olipa ihanaa! Satamakatua takaisin kämpille ja parvekkeelle vilvoittelemaan. Keitimme kahvit ja söimme omenapiiraat. Jätimme päiväunet väliin, ehkä se takaisi kunnon yöunet. Otettuamme aperitiivit menimme Esperidis Tavernaan, johon kuitenkin oli puolen tunnin jono. Joten päädyimme Maritsaan. Söimme ”kevyesti”, vain yhteinen tonnikalasalaatti, minulle kermainen pasta ja Hannulle uunilammasta. Ennen kämpille paluuta kävimme vielä läheisen kirkon hautausmaalla, jossa monet öljylamput tuikkivat.

7.9. tiistai, Samos > Agathonissi

Heräsimme molemmat ennen kellonsoittoa. Hannu kävi satamassa tarkistamassa tilanteen, mutta palasi pian takaisin, ei yhtään viisaampana. Pakkasimme rinkat, jätimme 25€ pöydälle ja menimme yhdessä satamaan. Meitä kehotettiin palaamaan kymmeneltä, ehkä silloin joku osaa sanoa, kulkeeko autolautta. Oli edelleen tuulista ja helteistä. Menimme kämpille kahvinkeittoon ja aikaa tappamaan. Emäntämme oli jo jalkeilla kun lähdimme uudelle toiviomatkalle. Hän lupasi pitää huonetta meille, mikäli emme pääsisi jatkamaan matkaa. Lipunmyyntikioski oli tyhjänä, mutta lautan miehistö sanoi Nissos Kalymnoksen lähtevän klo 11.30. Jätimme rinkat lautalle ja haimme kaupasta juustopiiraan, suolakeksejä ja juotavaa. Satamaan alkoi kertyä jo tutuiksi tulleita reissaajia Saksasta, Skotlannista jne. Kaikki olivat meidän laillamme moneen kertaan pyrkineet jatkamaan matkaansa muille saarille. Hannu siirtyi vahtimaan rinkkojamme, minä pidin paikkaa lippukioskin edessä. Ja kukas sinne vihdoin saapuikaan, 5 minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa? Sama veltto, apaattinen kaveri, jota olimme jo pari kertaa vaivanneet pääkadun toimistossa uteluillamme lauttayhteyksistä.

Ostin liput Agathonissille (5€/hlö), Samoksen lähimmälle saarelle. Auringonpaiste saatteli meidät puoliltapäivin matkaan, mistään myrskytuulesta ei ollut tietoakaan.

Vajaan 2 tunnin kuluttua saavuimme Agios Georgioksen satamaan. Satamakylän lisäksi saarella on Megalo Horio ja Mikro Horio, asukkaita yhteensä reilut 100. Uudet tuttavamme jatkoivat matkaansa Lipsille ja Patmokselle. Olimme ainoat rinkkareissaajat, jotka jäivät kyydistä, muut olivat paikallisia. Heti oli pari aktiivista tätiä tarjoamassa yösijaa. Emme edes kysyneet hintaa, vaan kävelimme Georgios Tavernaan, joka on lähinnä satamaa. Isäntäkin löytyi ja hän muisti heti Yianniksen puhelun ja lähti viemään meitä majapaikkaamme, joka sijaitsi lähellä uimarantaa, rantakadun takana. Saimme 20:lla siistin huoneen omalla kylpyhuoneella ja suurella aurinkoterassilla. Alakerrassa on joskus ollut taverna, sen keittiö ja viiniköynnösten varjostama patio oli käytössämme. Olimme talon ainoat asukkaat. Bougainvilleat kukkivat ja viikunapuista voimme poimia kypsiä hedelmiä. Heitimme rinkat sisään ja lähdimme etsimään markettia. Kävelimme ylös Megalo Horioon, katsastimme kirkon ja löysimme yhden kaupan, jossa ei myyty mitään tuoretavaraa. Ostimme parit oluet ja retsinat ja kävelimme takaisin. Ohitimme leipomon, joka näytti siltä, ettei ole ollut toiminnassa aikoihin. Mikro Horiosta löytyisi tuskin näitäkään palveluita, joten palasimme satamaan ja kämpille, vaihdoimme uikkarit päälle ja livahdimme takaportista rannalle (pikkukiviranta, meressä hiekkapohja). Pari turistipariskuntaa istui kahvilassa lounaalla, muuten oli täysin kuollutta. Ei tietoakaan metelistä, lukuun ottamatta kukkojen kiekumista ja koirien haukuntaa. Saari vaikutti niin pieneltä ja hiljaiselta, että päätimme jättää suunnittelemamme Arkin saaren (50 asukasta) väliin. Menimme suihkuun ja siestalle.

Nauttiessamme terassilla aperitiiveja saimme seurata paikallisen sukeltajan tuovan saaliinsa rannalle. Perheen lapset katselivat uteliaina ympärillä, kun isä hakkasi pitkälonkeroisia mustekaloja rantakiviin. Satamaa ympäröivillä rinteillä käyskentelivät vuohet kellot kilisten. Aurinko oli jäänyt udun taakse, ulkona alkoi olla siedettävää istua. Rinteiltä kuului aasin huutoa. Illan tullen naapurissa asustava vuohipaimen palasi koiransa kanssa kotiin, hänen vaimonsa kutsui pulleat kanat ilta-appeelle. Rannassa sukeltaja hoiti mustekalansa mureiksi puunuijalla. Leppoisaa oleilua, kylän äänet ympärillämme, terassilla +27.

Menimme syömään Georgios Tavernaan. Tilasimme viidet alkupalat, mm. ihanaa marinoitua mustekalalonkeroa, ja puoli kiloa valkoviiniä. Lasku alle 18€ ja Jorgos tarjosi ouzot. Pitkän päivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan. Erehdyimme, kun kuvittelimme yöstä tulevan hiljaisen. Ensin mekastivat sotilaspojat rinteessä olevan poliisilaitoksen terassilla, sen jälkeen yltyvä tuuli kohisi ja kolisutteli nurkissa. Joskus aamuyöstä kukot kiekuivat ja koirat haukkuivat. Kaivoin repusta korvatulpat ja nukuimme yhdeksään.

http://my.opera.com/illusia.finland/albums/show.dml?id=205993

[illusia]

8.9. keskiviikko, Agathonissi > Kalymnos

Agios Georgioksen minimarketista löytyi jogurttia, juustoa ja tomaatteja. Leipä oli harmiksemme eilistä ja kuivaa. Siirryimme alakerran patiolle aamiaiselle, olihan käytössämme keittiön jääkaappi ja kaasulevy. Lähdimme helteiselle patikkamatkalle. Ensin ohi Megalo Horion Katholikaan, jossa ei ollut muuta kuin kalanviljelylaitos. Takaisin ”isoon” kylään, jonka kafeniossa otimme oluet. Siinä istuessa huomasimme kylän toisen kaupan, sekin ilman minkäänlaista mainoskylttiä. Sen valikoimaan emme tutustuneet, mutta oli taatusti monipuolisempi kuin eilen käymässämme marketissa. Kylästä löytyy toinenkin kahvila ja yksi ravintola.

Jatkoimme Mikro Horioon, jossa ei ollut sitäkään vähää kuin Megalo Horiossa (joku erohan on oltava suuren ja pienen välillä). Kävimme ylhäällä vuorella olevassa pikkukirkossa sytyttämässä kynttilät, kuvasimme satamakylää ylhäältä päin ja kävelimme alas Spilia Beachille. Palatessamme kämpille lipunmyyntikioskin pitäjä oli paikalla. Hän vahvisti sen, minkä jo tiesimmekin; Nissos Kalymnos poikkeaa Agathonissilla tänään ja seuraavan kerran perjantaina. Jos lähdemme jo tänään, ehdimme vielä Astipalealle. Kävimme uimassa ja palasimme kämpille suihkuun ja pakkaamaan.

Kolmen aikaan siirsimme rinkkamme Jorgon tavernaan ja maksoimme majoituksen. Lippukioski oli suljettuna, ajan kuluksi otimme oluet ja seurustelimme isäntämme kanssa. Meinasimme jo hermostua, kun lipunmyyjää ei näkynyt, ei kuulunut, toisaalta autolauttakin oli myöhässä. Vihdoin saimme liput (2x9€) ja pitkä matka Kalymnokselle saattoi alkaa. Kävimme Arkilla (tosi vikkelästi), Patmoksella, Lipsillä (siinä vaiheessa minä olisin voinut hypätä kyydistä) ja illan jo pimennyttyä Leroksella, Lakkin satamassa. Kun alus jatkoi matkaansa, kaksi harmaantunutta amerikkalaisrouvaa havahtuivat; heidän olisi pitänyt jäädä Lerokselle. Toisen lähtiessä etsimään henkilökuntaa hätiin, toista haastatteli mursuviiksinen vanhempi viikinki Norjasta (Obelix). Lopun kaiken meillä olikin oiva keskustelurinki koossa kun norjalainen kertoili hauskoja juttujaan ja muistoja suunnistusreissuistaan Suomessa.

Saavuimme Kalymnokselle klo 22.45. Meidät kaappasi mukaansa täti joka tarjosi huonetta 20€/yö keskustan ravintoloiden takaa, keskeltä sokkeloisia kujia. Hän kertoi Nissos Kalymnoksen lähtevän aamuseitsemältä Astipalealle. Joten ei ollut paljon aikaa riekkua, eipä olisi jaksettukaan. Saimme huoneen jossa oli sängyt kolmelle, jääkaappi ja ilmastointi. Käytävältä löytyivät yhteiskäytössä oleva kylpyhuone ja keittonurkkaus astioineen, ulkoa yhteisparveke. Naapurihuoneeseen majoittui nuorimies joka tuli samalla lautalla.

Väki istui ulkokahviloissa, pihoilla ja baareissa seuraamassa Kreikka-Turkki jalkapallomatsia. Söimme girokset ja otimme oluet. Ostimme vettä, sillä Kalymnoksella on suolainen hanavesi. Matsi päättyi (onneksi) maalittomaan tasatulokseen, joten saimme rauhallisen yön. Hiljainen oli majapaikkamme ympäristökin, ei mopojen pärinää, ei kukkojen aamuista kieuntaa.

9.9. torstai, Kalymnos > Astipalea

Herätys kuudelta. Haimme auki olevasta leipomosta tuoreet piiraat ja ostimme satamasta lauttaliput (9,50€/hlö) Astipalealle. Merimatka oli myrskyisin naismuistiin. Sisätiloissa alkoi vatsaa velloa, alakannella sai suolaiset suihkut ja yläkannella heilui pahiten. Kokeiltuamme kaikki vaihtoehdot Hannu jäi sisälle torkkumaan, minä lämmittelin yläkannella aamuauringossa ja tuijotin tiiviisti horisonttia. Kolmen tunnin matka sujui suht’ kivuttomasti ja Astipalean suojaan päästyämme merikin tyyntyi. Meidät vastaanotti kaunis näkymä Skalan satamakaupunkiin ja ylös Horaan, samoin huoneenvuokraajat. Kun kysyimme Anzela Studion emännältä, sisältyykö huonehintaan oma kylpyhuone, keittomahdollisuus ja parveke, nainen katsoi meitä hitaasti (tyhmiäkö kyselette?) ja vastasi että totta kai, ei kai 20€:lla vähempääkään voi odottaa. Tartuimme tarjoukseen ja saimme kyydin hänen Audi A3:llaan (taitaa pyyhkiä hyvin).

Mereltä katsoen lahden oikealta laidalta löytyi talo, jonka kahdesta tarjotusta vaihtoehdosta valitsimme sen edullisemman ja saimme tilavan, siistin huoneen, jossa oli kylppärin ja keittiön lisäksi myös tv, ilmastointi ja harvinaisen paljon kaappeja. Huoneemme edessä oli bambunvarsilla katettu patio. Viereiseltä terassilta näkyi rannalle, satamaan ja Horaan. Ei pöllömpää tuohon hintaan! Kyselimme Marialta lauttayhteyksiä takaisin Kalymnokselle, ja saimme lauantain Nissos Kalymnoksen lisäksi toisenkin vaihtoehdon; varhain sunnuntaiaamuna iso lautta, joka lähtee Pireuksesta. Maria kertoi tämän kesän olleen säiden suhteen poikkeuksellisen huono. Kesäkuu oli ollut sateinen ja sen jälkeen alkoivat tuulet, jotka yleensä kiusaavat vasta lokakuussa.

Joimme metaxakahvit patiollamme, josta aukesi perikreikkalainen kaupunkinäkymä, hyvin samanlainen kuin Kykladeilla; tasakattoisia valkoisiksi kalkittuja sokeripalataloja sinisine ikkunaluukkuineen ja parvekekaiteineen. Eikä meitä yhtään häirinnyt naapurista kuuluva naisväen kinastelu, ties mistä. Pesimme pyykit ja totesin jälleen kantaneeni turhan paljon vaatteita mukanani. Vähällä tulee toimeen kun ottaa pesuainetta mukaan.

Astipalea on noin tuhannen asukkaan saari, joka sijaitsee Dodekanesian ja Kykladien välissä. Sinne pääsee Kalymnokselta ja Amorgokselta. Harmi, ettei meidän aikamme riittänyt jatkaa Amorgokselle ja sitä kautta muille Kykladien saarille.

Kävelimme tutustumaan Skalan keskustaan. Rannasta nousee useita kapeita kujia pitkin rinteitä, kaikkien varrella on studiohuoneita vuokralla, ilmankos on halvat hinnat. Kukkuloiden rinteillä ei kasvillisuutta ole juuri lainkaan, pihoilla sentään rönsyilevät villiviinit ja bougainvilleat. Jätimme Horan ja sen linnoituksen tutkimisen huomiseen, ostimme muutamat kortit ja lähimarketistamme lounastarpeet. Söimme lounaan patiollamme ja saimme seuraksi Angela-mummon, joka kertoi Hannulle kreikaksi lähes koko elämäntarinansa. Kuten että lapsia hänellä on ollut kuusi, heistä yksi on jo kuollut. Kuollut ja kuopattu on myös Angelan aviomies, joka lähti Rhodokselle ja jäi sille tielle. Näytimme hänelle lasten valokuvat ja annoimme ymmärtää, että on suihkun ja siestan aika. Johan mummoakin haukotutti.

Torkuttuamme käväisimme uimassa, suihkussa ja nautimme laskevasta auringosta patiolla kirjoitellen. Illalla söimme pienessä Karavos rantatavernassa tzatzikia, saganakia, paistettuja kalafileitä ja mustekalaa. Puolikkaan retsinan kanssa 18,50€. Tuuli tuntui vain yltyvän.

10.9. perjantai, Astipalea

Tuuli ulvoi nurkissa, tuli uniin ja piti hereillä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Horaan ja 1400-luvulta peräisin olevalle venetsialaiselle linnoitukselle. Linnoitusta kunnostetaan EU:n tukemana 1.750.000 eurolla. Enpä ihmettele restauroinnin kalleutta, kun työmiehet vain istuivat ja juttelivat hauskoja keskenään.  Maisemat olivat mahtavat, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli oli viedä hiuksetkin päästä, hatuista puhumattakaan. Horan kapeilla kujilla on useita kahviloita, pari markettia, posti ja lukuisia vuokrahuoneita tarjolla.

Jatkoimme Livadiaan ja melkein kävelimme sinne pidemmän kautta, sillä tienhaarassa ei ollut mitään opastetta. Istuimme rantakahvilaan oluille ja päätimme uida vasta omalla rannalla. Palasimme takaisin Skalaan, menimme uimaan ja varjoisalle patiolle lounaalle. Tomaatin päälle napsimme tuoretta basilikaa huoneemme edessä olevasta ruukusta. Iltapäiväkahville olimme ostaneet leipomosta enkelinkiharan ja pari seesampikkuleipää (kuin seesaminsiemenissä pyöriteltyä piparitaikinaa). Minun oli koko viikon tehnyt mieli karkkia, mutta nyt, ei enää mitään makeaa minulle, kiitos!

Lähdimme syömään vähän myöhemmin nähdäksemme, mikä taverna vetää eniten asiakkaita. Johtuiko sitten kovasta tuulesta vai turistien vähyydestä, että väkeä ei ollut paljon liikkeellä. Valitsimme rannan lähettyviltä Maistral Tavernan ja sen tuulensuojaisen pöydän. Tilasimme yhteiset tonnikalamössöt ja hyvät kesäkurpitsapyörykät, Hannulle pekonikanaa ja minulle täytetyt tomaatit ja paprikat. Ihmettelimme, kun Hannu sai ruokansa ja ehti sen jo syödäkin, mutta minun ruokaani ei näkynyt, ei kuulunut. No, tarjoilija/kokki oli jättänyt sen kokonaan merkitsemättä tilaukseen. Olkoot, ajattelin ja pyysimme laskun. Ainakaan tähän emme huomenna tule syömään. Kotimatkalla poikkesimme pariin putiikkiin katselemaan omituisia ja hintavia tavaroita. Palasimme kämpille kahvinkeittoon ja huilailemaan tv-tarjonnan äärelle.

11.9. lauantai, Astipalea

Tuuli ujelsi koko yön nurkissa, siirteli pation kalusteita ja paukutti bambukatosta. Nissos Kalymnos jätti tämän päivän väliin, ei näytä hyvältä. Onneksi emme olleet suunnitelleet lähteä sillä pois. Aamukahvit juotuamme kävimme ostamassa liput (2x10€) klo 5.00 autolautalle Kalymnokselle. Hannu tosin harkitsi hetken suoraa lentoa Lerokselle… Lähdimme patikoimaan ylös Agios Panermos – kirkolle, joka iltaisin näkyi valaistuna patiollemme. Nousimme ensin ylös Skalan kapeita kujia ja satoja (ainakin pohkeissa tuntui siltä) rappuja ylös tuulimyllyille. Ostimme mukaan pari pulloa vettä. Astipalealla on makea, hyvänmakuinen hanavesi, joten muuten vesipulloja ei tarvitse ostella. Ylhäällä tuuli, jos mahdollista, vielä kovemmin. Viimeisen mäen ylös pikkukirkolle puskimme kaksinkerroin vastatuuleen ja yritimme olla lentämättä sen mukana.

Paluumatkalla istuimme Skalan ukkokuppilaan oluelle, siinä oli mukava kuunnella papparaisten jutustelua. Yhdeltä kaikki katosivat koteihinsa mamman laittamalle lounaalle toivotellen toisilleen ”Kali oreksi!” Luultavasti sama porukka kokoontui kahvilaan iltapäiväouzoilleen siestan jälkeen. Rannasta bongasimme Astipalean oman lemmikin, pelikaanin, joka torkkui rappusilla lähellä lasten leikkipuistoa. Se ei oikein tykännyt, kun häiritsemme kesken päiväunien.

Koska olimme talon ainoat vuokralaiset, valloitimme ylimmän kerroksen suuren aurinkoterassin hetkeksi itsellemme. Siitä oli upea näköala merelle, satamaan ja koko kaupunkiin. Lounaaksi Kefalograviera-juustoa, ruiskeksejä, ihanan makeita viinirypäleitä ja päärynöitä.

Auringon laskiessa vuorten taakse lähdimme ruokapaikan hakuun. Katsastimme Viki-tavernan (liian nuhjuinen) ja Australian (turhan kallis) ja päädyimme samaan mukavaan merenrantatavernaan kuin ensimmäisenä iltana. Tilasimme hyvät keräkurpitsapyörykät, friteeratut munakoisosiivut, musakan ja kanafileen. Puolikkaan retsinan kanssa 21€. Harkitsimme hetken jälkiruokakahveja rannan ukkokuppilassa, mutta haimmekin marketista pikkumetaxan ja palasimme kämpille kahvinkeittoon ja pakkaamaan.

http://my.opera.com/illusia.finland/albums/show.dml?id=205993

[illusia]

12.9. sunnuntai, Astipalea > Kalymnos

Unohdimme käydä illalla varmistamassa aamulautan aikataulun. Sen pitäisi lähteä Pireuksesta klo 16.00 ja tulla Paroksen, Naxoksen ja Amorgoksen kautta Astipalealle klo 5.00 (jatkaen edelleen Kalymnokselle, Kosille ja Rhodokselle).

Laitoimme herätyksen neljäksi, mutta olimme molemmat jo tunnin ennen sitä hereillä. Outoa, välillä oli täysin hiljaista. Tuuli oli tyyntynyt. Olimme reilusti ennen viittä liikkeellä, jäimme rantakahvilan kangastuoleille istumaan. Ja odottamaan… Kapea kuunsirppi tähtikirkkaalla taivaalla kallellaan; nauroi meille. Patiomme ulkovalo näkyi kirkkaana rinteessä. Pari rantakahvilaa avasi ovensa, taivaanranta vaaleni ja tähdet katosivat näkyvistä. Saimmekin odotella pitkään. Roska-auto oli liikkeellä, pari muutakin autoa ajoi satamaan, samoin yksi mopo. Sen jälkeen syttyivät satamakahvilan valot ja me siirryimme sinne. Muutama muukin toivorikas laivan odottaja liittyi seuraamme. Olin syönyt puolet matkaeväistä. Vanhempi rouva arveli laivan lähtevän kahdeksalta. Seitsemältä soivat pyhäkellot ja aurinko nousi. Tilasimme hyvät kahvit (2x2€). Yhdeksään mennessä olin syönyt loputkin matkaeväät. Satamakahvila täyttyi matkustajista. Vuokraemäntämmekin tuli odottamaan seuraavia asiakkaita. Olisi pitänyt illalla kysyä Marialta laivan aikataulusta; olisimme voineet nukkua kunnon yöunet ja tulla hänen kyydissään satamaan. Marina-alus saapui vihdoin ja klo 9.45 pääsimme matkaan. Jätimme rinkat sisätiloihin ja siirryimme itse aurinkokannelle. Pelkkä tietoisuus eväiden loppumisesta teki Hannun nälkäiseksi ja jonkun ajan kuluttua sorruimme pieniin oluisiin (á 2,70) ja paniniin. Auringossa oli leppoisaa istua eikä suuri alus juurikaan keikkunut.

Erinomaisen huono tuurimme jatkui; saavuimme Kalymnokselle 12.15, katamaraani Lerokselle oli lähtenyt 11.40. Nou hätä! Satamassa olevan turisti-infon tyttö kertoi, että Mirtiesistä lähtee pieni laiva Lerokselle, tosin Xirokambosiin. Taksi alle ja kuski paineli torvet soiden kuolemaa halveksuen ja kaikkia liikennesääntöjä rikkoen läpi ruuhkaisen keskustan ja pitkin mutkaisia teitä. Ja aivan turhaan! Ilmeisesti sunnuntaista johtuen laiva ei kulkenutkaan. Ei ollut mitään mieltä jäädä Mirtiesiin joten palasimme samalla taksilla takaisin Pothiaan. Kuski kyseli suunnitelmistamme ja tarjosi kollegansa studiohuonetta yösijaksi. Kehui hienolla näköalalla ja edullisella hinnalla. Kun hän ajoi (nyt jo vähän rauhallisemmin) rinnettä ylöspäin, pelkäsimme jo joutuvamme liian kauas keskustasta, olkoon vain kuinka rauhallista. Huoneen hinta oli 25€ eikä tippunut tinkimälläkään. Mutta Jonny’s Studion sijainti oli kyllä tuon arvoinen, suurelta parvekkeelta aukesi henkeäsalpaava näköala yli koko Pothian ja alas merelle. Paikka näytti jo suljetulta, olimme perheen lisäksi talon ainoat asukkaat. Huone oli siisti, siinä oli keittomahdollisuus, jääkaappi ja oma kylpyhuone.

Kävelimme alas satamaan, rappuja pitkin oikaisten aikaa kului 10 minuuttia. Jatkoimme Pothian vanhan kaupungin kujille. Lippumyymälät ja marketit olivat suljettuina, menimme lounaalle Marthas Uncle Petro’s Tavernaan satamakadun loppupäähän. Syötyämme yksi lipputoimisto oli auki ja sen masentuneelta virkailijalta saimme ostettua liput klo 7.00 Nissos Kalymnokselle Lerokselle (2x7€). Rantakadulla törmäsimme kahden vuoden takaiseen vuokraemäntäämme. Raahustimme kaikki raput ja mäet ylös majapaikkaamme, menimme suihkuun ja siestalle.

Iho oli sen verran auringossa kärventynyt, että tuulinen sää tuntui viileältä. Lueskelimme ja kirjoittelimme sisällä tilavassa huoneessamme. Illan jo pimennyttyä kävelimme alas keskustaan, jossa oli tyynempää ja lämpimämpää. Kiertävä tivoli oli asettunut rantakadun loppupäähän, kirkon viereen, sen härvelit oli käytävä katsomassa ja kuvaamassa. Päivällä kiinni ollut girospaikka oli nyt auki, istuimme siihen syömään. Omistaja taisi jo tunnistaa meidät monista käynneistämme ja kyseli mistä olemme kotoisin. Viinikaupasta pikkumetaxa (2,50€) mukaan ja kämpille kahvinkeittoon. Rantakatua ajoi edestakaisin hääseurue torvet soiden ja valot vilkkuen. Parvekkeella kahvitellessamme saimme ihailla Kalymnoksen (ja Kosin) valoja pimeässä illassa. Aamulla olisi taas aikainen herätys.

13.9. maanantai, Kalymnos > Leros

Yläkerran ravintolasta kuului korkojen kopinaa ja puhetta kahteen saakka, yö tuli nukuttua muuten melko hyvin. Kuudelta herätys, nessit ja jogurtit vatsoihin, tavarat rinkkoihin ja rinnettä alas satamaan, jonne Nissos Kalymnos oli saapunut jo illalla klo 23.00 Samokselta. Henkilökunta kertoi, että Leroksella pysähtyisimme Lakkin satamaan. Jos tuuli olisi ollut kovempi, olisimme päässeet suoraan suojaisempaan Agia Marinaan. No, pääasia että matka jatkuu. Alukselle tuli vain kourallinen matkustajia.

Saavuimme Lakkiin yhdeksältä. Busseja ei näkynyt missään, takseja kylläkin. Saimme 4 euron tarjouksen Agia Marinaan kuskilta, jonka kyydissä istui jo vanha täti Australiasta, syntyjään leroslainen. Matka ei kauan kestänyt, jäimme kyydistä Platanoksen keskusaukiolla. Olimme jo aiemmin keskustelleet mahdollisuudesta, että Dimitris on lopettanut tavernansa pidon, hänhän ennakoi jo viime syksynä vaikeaa tulevaisuutta. Epäilyksemme osoittautui todeksi, taverna oli suljettu ja myynnissä.

Jatkoimme alas Panteliin, jätimme rinkat Drosia Tavernaan ja kävelimme rantakatua pitkin etsien majapaikkaa. Pienen kafenion terassilla huomasimme Drosian omistajan Janniksen. Tervehdimme ja kyselimme, josko hän tietäisi edullista majoitusta. Jo toki! Lähdimme hänen mukaansa katsomaan Drosian yläpuolella olevia huoneita, joista oli parvekkeelta merinäköala. Saimme 20/yö huoneen, käytävällä oli jääkaappi ja kylpyhuone (itse asiassa 2 kylpyhuonetta). Kuten Jannis sanoi, saimme siihen hintaan koko talon käyttöömme.

Jannis kertoi tänään olevan ensimmäinen koulupäivä. Sen kyllä huomasi, kun Agia Marinaan kävellessämme kadut täyttyivät viimeisen päälle uusiin vaatteisiin pukeutuneista pikkukoululaisista. Otimme oluet Kapanidas Miltiadis Tavernassa, jonka yläpuolella yövyimme 2 vuotta sitten. Tarjoilijapoika pahoitteli haalareitaan, hän maalasi tavernan sisätiloja talvikuntoon ja kertoi tämän olevan yksi niistä muutamasta tavernasta, jotka ovat ympäri vuoden auki ja joissa paikalliset kokoontuvat illalliselle. Hän tunsi Dimitrin ja kertoi tämän perustaneen pizzerian Kamaran kylään. Kävimme tervehtimässä Dimitrin tytärtä Katerinea, joka on töissä Agia Marinassa anoppinsa turistimyymälässä. Avioliitto oli ilmeisesti tehnyt tytölle hyvää; ainakin kiloja oli kertynyt lisää.

Haimme marketista hedelmiä ja retsinaa (ja vettä, hanavesi on suolaista), veimme ne jääkaappiin ja menimme uimaan Pantelin rannalle, jonne oli muutama muukin uimari eksynyt. Rannalla juttelimme helsinkiläisen nuorenparin kanssa, jotka olivat häämatkalla, ensimmäisellä saarihyppelyllään. Sulho tunnisti meidät matkakertomuksistamme ja kiitti vinkeistä.

Kävimme pari kertaa uimassa, rannalla oli tosi kuuma. Pantelin girospaikka oli lopettanut, lounaaksi nautimme hedelmiä, goudaa ja keksejä. Parvekkeella ei sietänyt pitkään istua, ei niin kuumalla säällä. Iltapäivällä Pantelin kalastusalukset lähtivät yksi toisensa perään merelle.

Hetken torkuttuamme heräsimme alakerrasta kuuluvaan onnittelulauluun; Janniksen pikkutyttö täytti 4 vuotta. Kuuden aikaan parvekkeellemme paistoi aurinko vielä kuumasti. Purjeveneitä alkoi saapua Pantelin sataman suojaan. Päätimme jättää iltauinnin ja Drosiassa syömisen huomiseen, tänä iltana aiomme etsiä Dimitrin pizzerian.

Kävelimme Leroksen vehreimmässä osassa, ohi Alindan ja saavuimme Kamaran kylään. Agia Isidoran risteyksestä löytyi Dimitrin Orama-pizzeria, ja siellähän isäntä istui ulkosalla pelaamassa lautapeliä ystävänsä Kriston kanssa. Oli liikuttavaa seurata sivusta Hannun ja Dimitrin jälleennäkemistä. Tapasimme myös Dimitrin vaimon Vasson, sekä parikymppisen Mihaliksen ja kuopuksen, Marian. Tervehdysten jälkeen saimme pöytään pikilia-lautasen, puulämmitteisessä pizzauunissa paistettua hyvää leipää ja retsinaa. Tilasimme anjovispizzan ja kapris-oliivipastaa, molemmat hyvin suolaisia, joten illan aikana kului muutama olutkin. Myöhemmin Dimitris vei meidät autollaan takaisin Panteliin ja näytti matkan varrella, missä Göran Schildtin entinen talo sijaitsee.

14.9. tiistai, Leros

Olipa hiljainen kylä! Vain satunnaiset mopon pärinät ja varhaisaamun kukkokiekuut. Kahvia emme voineet keittää, oli tyydyttävä juustoon ja Dimitrin vaimolta lähtiessämme saamaamme leipään. Ensin kävimme kuitenkin aamu-uinnilla.

Kävelimme Vromolitokseen, sieltä ylös tielle, jonka varrella Schildtin talo on. Portit olivat tietenkin kiinni, mutta ylhäältä katsoenkin kaunis pihakivetys näkyi. Haimme marketista vettä ja jatkoimme Platanoksen läpi, rappuja ylös Kastrolle asti. Oli kuuma! Ihailtuamme hetken aikaa maisemia laskeuduimme Agia Marinaan, söimme jäätelöt ja ostimme laivaliput huomiseksi Lipsille (Popis-alus klo 13.00 8€/hlö). Oluet mukaan marketista, kämpille suihkuun ja kirjoittelemaan.

Hannu soitti kahden aikaan Dimitrille, joka lähti heti noutamaan meitä. Emme oikein tienneet hänen suunnitelmistaan, joten pakkasimme uikkarit varmuuden vuoksi mukaan reppuun. Mutta hän halusikin tarjota meille lounaan pizzeriassaan. Kreikkalainen salaatti, tzatzikia ja uunissa hyvin haudutettua possupataa, lisukkeina lanttua ja vihreitä papuja. Lisäksi ouzoa, olutta ja vesimelonia. Hannu sai syödä toisenkin annoksen, kun meni kehumaan papujen erinomaisuutta. Dimitris ei ottanut kuuleviin korviinsa kun puhuimme maksusta, taputti vain sydäntään ja sanoi haluavansa tarjota meille ruuat. Pikkutytöt esittivät kreikkalaisia tansseja leroslaisen musiikin tahdissa. Kun olimme kiittäneet ja hyvästelleet Dimitrin perheen, hän ajelutti meidät Partheniin ja näytti matkalla tuhoja, jotka 3 päivää aiemmin vuorilla riehunut tulipalo oli aiheuttanut. Palo oli saanut alkunsa jonkun pihagrillistä ja polttanut kaiken kasvillisuuden laajalta alueelta.

Dimitris yritti houkutella meitä jäämään vielä Lerokselle ja vannotti palaamaan ensi vuonna. Otimme viimeiset valokuvat ja hyvästelimme ystävämme vedet silmissä. Aurinko laski jo vuorten taakse, jätimme uimisen huomisaamuun. Purjeveneitä oli tullut satamaan lisää, kalastajat levittivät verkkojaan laiturille. Tuuli oli lähes täysin tyyntynyt. Vastapäisestä talosta kuului musiikkia meidänkin parvekkeellemme, hienoa!

Oi! Talo ei ollutkaan enää kokonaan meidän! Saimme naapuriksemme englantilaisen Grahamin, vanhemman herran joka kertoi pyrkivänsä Astipalealle. Alukset eivät olleet kovassa tuulessa kulkeneet (ihanko totta!?) joten hän oli tullut Kalymnokselta Lerokselle, palatakseen sinne huomenna yrittämään uudelleen Astipalealle nyt, kun tuuli oli tyyntynyt.

http://my.opera.com/illusia.finland/albums/show.dml?id=205993

[illusia]

15.9. keskiviikko, Leros > Lipsi (Lipsos)
Kävimme aamu-uinnilla, sen jälkeen aamiaiseksi jogurtit ja päärynät. Naapurimme Graham kertoi käyneensä yli 40 Kreikan saarella. Varsinaista saaribongailua; yksi yö täällä ja toinen jollain muulla saarella. Astipalealla hänen oli tarkoitus viihtyä useampi päivä, kunhan ensin pääsee sinne. Englantilaiset voivat matkustaa edullisesti, lentohinnat ovat vain pieni osa siitä, mitä me joudumme maksamaan. (Muutama esimerkki: edestakaiset lennot Santorinille 90€, Karibialle 150€, Samos-Lontoo 50€.) Ilmankos britit kauhistelevat Kreikan hintojen nousua, varsinkin lauttalippujen.

Pikkuhiljaa pakkasimme rinkat ja rasvasimme nahkamme. Jannista ei näkynyt, maksoimme majoituksen hänen äidilleen. Matka satamaan (rinkat selässä) oli puoliltapäivin tosi hikinen. Matkalla näimme Dimitrin vanhan kaverin Zanniksen, joka ei selvin päin tainnut tuntea meitä. Pysähdyimme oluille Platanoksessa Mihalis Mannisiksen kahvilaan, jossa söimme reissun parhaat giropitat (pitat ja isot oluet yhteensä 6€). Matka jatkui alamäkeä Agia Marinaan, jonka satamassa tyrkytimme voucheriamme kohtuullisen kokoisen aluksen miehistölle, mutta he neuvoivat meidät rantakadun varrella laiturissa olevalle pikkulaivalle. Kannelle mahtui istumaan toistakymmentä ihmistä, sisätiloihin saman verran. Mitenkähän noin pikkuinen purkki pysyy pinnalla?

Hyvin pysyi eikä edes pahemmin keikkunut. Saavuimme Lipsille vähän kahden jälkeen. Jo laivamatkan aikana saimme huonetarjouksen Studio Panoramaan, mutta sanoimme kysyvämme ensin huonetta Galinista ja selitimme Annan ja Nikon olevan vanhoja tuttujamme. Kun lähestyimme Lipsiä, näimme reissumme ainoan Suomen lipulla varustetun purjeveneen lähtevän satamasta. Saavuttuamme Lipsille huoneenvuokraaja jäi varjona seuraamaan meitä ja kävelimme yhtä matkaa Galiniin. Annan nähtyä meidät hän pahoitteli että kaikki huoneet ovat täynnä ja moitti meitä kun emme olleet soittaneet etukäteen tulostamme (vaikea soittaa, kun emme edes tienneet menevämme Lipsille). Anna kertoi jonkun suomalaisnaisen (Marketta? Marjatta?) olleen Galinissa 7vrk ja maininneen minun nimeni. Anna saattoi meidät naapurissa sijaitsevaan Panoramaan ja pyysi meitä käymään myöhemmin heillä kahvilla. Saimme huoneen (25€/yö) varustettuna 3 sängyllä, keittomahdollisuudella, omalla kylppärillä ja parvekkeella. Omistaja Thomas lupasi meille seuraavana päivänä huoneen, josta on näköala suoraan Lipsin kaupunkiin, eikä suostunut alentamaan hintaa. Hän sanoi vielä, että muut maksavat 35€/yö ja paikka on aivan täynnä. No, ehkä hän pitää lupauksensa, vaikkei tässäkään huoneessa mitään valittamista ollut, varsinkaan tähän hintaan. Paitsi turhan pieni kylpyhuone ja ulkona tuntuva viemärin haju. Keitimme kahvit ja otimme metaxat aurinkoisella parvekkeellamme.

Kävimme uimassa Liendos Beachilla, joka on heti Panoraman takana. Vesi oli lämpimämpää kuin Pantelissa ja rannalla on ihana, matala hiekkapohja. Kämpille suihkuun (hyvät paineet ja makea vesi) ja pyykinpesuun. Lähdimme kylille kävelemään. Nikon toimisto ei ollut vielä auki, mutta ulkona olevasta aikataulusta luimme, että Nissos Kalymnos lähtee perjantaina klo 10.00 (Samoksella kolmelta) ja kantosiipialus lauantaina klo 16.00 (Samoksella 18.00). Toivottavasti tuulet ovat suotuisat ja voimme viettää loppuloman Lipsillä, tällä paratiisisaarella. Kävelimme yläkylän ympäri, yhdellä silmäyksellä voi laskea toistakymmentä kirkkoa. Katsastimme pari mahdollista illallispaikkaa ja palasimme marketin kautta kämpille.

Ympäröiviltä kukkuloilta kuului tuttu vuohikellojen kalkatus, satamasta moottorin putputus kun kalastajat lähtivät merelle. Puoli kahdeksan aikaan kävelimme yläkylään. Nikon toimiston ovella oli lappu, että tämä oli parhaillaan sataman lippukioskissa. ”Aukion” kulmassa olevan To Ploio Tavernan tarjonta tuntui turhan suppealta, joten kävelimme alas satamakadulle. Auki olevan Paradisis Travel Agencyn virkailija kertoi, ettei kantosiipialus ollut kulkenut kuukauteen, joten joudumme jättämään Lipsin jo perjantaina. Oh shit! Jäimme syömään pieneen Folari Tavernaan, jonka lista oli kyllä runsas, mutta kaikkia siinä mainittuja ruokia ei ollut saatavilla. Tyydyimme hyvään tonnikalasalaattiin, saganakiin, erinomaiseen lammaspaistiin ja mustekalarenkaisiin. Tutustuimme mukavaan pariskuntaan Washington Seattlesta, he olivat lentäneet Kosille ja vuokranneet sieltä purjeveneen kahdeksi viikoksi. Mies (tri Frasierin virkaveli) kertoi hämmästelleensä jokaisena aamuna pilvetöntä taivasta. Juttua riitti niin, että tilasimme toisenkin puolikiloisen talon retsinaa. Ilmankos lasku olikin liki 30€. Lähdimme yhtä matkaa tavernasta ja toivotimme hyvät yöt pienvenesataman kohdalla.

16.9. torstai, Lipsi

Jätimme suunnitellun aamu-uinnin väliin, söimme aamiaisen parvekkeella ja pakkasimme rantavarustuksen reppuun. Niko oli tällä kerralla toimistossaan ja vahvisti eilisen virkailijan puheet; kantosiipialus oli rikkoutunut ajaessaan liian kovassa merenkäynnissä ja oli pois liikenteestä. Meille ei jäänyt edes mahdollisuutta riskinottoon, vaan ostimme liput huomiselle Nissos Kalymnokselle (2x6€).

Marketista lisää aurinkorasvaa ja vettä mukaan matkalle, joka suuntautui Katsadia Beachille. Se osoittautuikin erittäin mukavaksi ja suojaiseksi hiekkarannaksi. Lahdelle parkkeerasi koko ajan lisää purjeveneitä. Rannalla on Dilaila kahvila-ravintola, siinä söimme lounaan uituamme ensin. Rannalla tapasimme samaisen skottipariskunnan, jonka kanssa odotimme lippuja Pythagorion satamassa. He viettävät koko lomansa Lipsillä ja palaavat vasta ensi keskiviikkona Samokselle. Hannukin viehättyi rantaan (ja koko saareen) siinä määrin, että alkoi muuttaa ensi vuoden matkasuunnitelmia. Aika pitkään viihdyimme rannalla, olut ja uiminen auttoivat asiaa. Kolmen aikaan keräsimme tavaramme ja kävelimme helteisen, mutta tuulisen matkan Panoramaan. Kaikki marketit, posti ja konditoria olivat siestan ajan suljettuina.

Suihkut ja parvekkeelle iltapäiväaurinkoon istumaan. Kello oli jo niin paljon, että jätimme päiväunet väliin. Kävelimme yläkylään, ostimme kahvin seuraksi pienen metaxan ja parit baklavat, jotta tämänkin viikon makeannälkä tulisi tyydytettyä. Toinen niistä oli jo liikaa ja jätimme sen aamuksi.

Kukaan ei tullut tarjoamaan luvattua huonetta. Toisaalta olimme jo päättäneet pitää tämän, koska viivymme enää yhden yön. Tuuli yltyi illaksi, mitenkähän käy meidän kotimatkamme? Lipputoimiston Niko vakuutti autolautan kulkevan, niin kovaa (8-10 boforia) tuulta ei pitäisi nousta. Hän kertoi perheensä muuttaneen Kalymnokselle lasten koulujen takia. Itse hän viettää sesonkiajan Lipsillä ja talven Kalymnoksella. Saimme häneltä kirjekuoren, johon laitoimme meille vahingossa unohtuneen Drosian huoneemme avaimen ja selityskirjeen Jannikselle. Tipautimme kirjeen postilaatikkoon samalla, kun etsimme illallispaikkaa. Valitsimme Yiannis Restaurantin rantakadulta. Kovaäänisestä musiikista ja metelöivästä saksalaisryhmästä välittämättä söimme erinomaiset sapuskat; yhteinen mix orektika (erilaisia salaatteja, ”mössöjä”), musakaa ja grillattua miekkakalaa. Puolikkaan Malamatina-retsinan kanssa vain 21€.

Ennen nukkumaanmenoa piti vielä pakata. Ja toivoa, että tuuli yön aikana tyyntyy. Laastaroimme yöksi huoneessa olevan kulkuvalon, joka oli turhankin kirkas. Vielä yhdentoista aikaan alakerrassa oli meneillään isäntäväen perheriita. Ilmeisesti isä ja poika ottivat railakkaasti yhteen, kuten iltapäivälläkin.

17.9. perjantai, Lipsi > Samos

Heräsimme yöllä tuulen ulvontaan ja kalusteiden kolinaan parvekkeella. Hetkittäin oli tyyntä, ehdimme jo vaipua siihen uskoon, että matka jatkuu, mutta tuuli vain keräsi voimia jatkaakseen kohta entistä kovemmin. Viiden aikaan tuli täysi hiljaisuus; tyyntä.

Aamulla isäntäperhe jatkoi riitaansa siitä, mihin illalla lopettivat. Hirveää huutoa! Aurinko ei vielä paistanut parvekkeellemme ja ulkona oli niin tuulista, että söimme aamiaisen sisällä. Hannu kävi maksamassa majoituksen ja sai passinsa takaisin (tämä oli reissun ainoa paikka, jossa sitä kysyttiin). Niko oli sataman lippukioskissa ja kertoi Nissos Kalymnoksen olevan tulossa, jopa lähes aikataulussa. Veimme rinkat sataman kahvilan varjoon ja kävimme vielä heittämässä hyvästit Annalle ja hänen perheelleen Galiniin. Keinuva paluumatka Patmoksen, Arkin ja Agathonissin kautta saattoi alkaa. Viiden tunnin lauttamatka sujui rattoisasti aurinkoa ottaen ja välisatamia kuvaten.

Pythagoriossa oli huoneenvuokraajia vastassa, mutta ei Boulasin väkeä, kuten olimme toivoneet. Kuulimme, että siellä luultavasti on täyttä ja tartuimme Pension Filoxenian tarjoukseen. Hieman keskustan ulkopuolelta, läheltä pääbussipysäkkiä, saimme huoneen omalla kylppärillä ja ilmastoinnilla. Parvekkeelta oli näköala yli oliivipellon ylös Panagia Spilianin luostarille, osittain myös merelle. Otimme huoneen kahdeksi viimeiseksi yöksi (25€/yö). Paikka tuntui rauhalliselta, varsinkin kun maantie jäi talon toiselle puolelle. Lähdimme giroksille ja syötyämme kävimme tervehtimässä SamosRoomsin Mariaa. Marketin kautta kämpille ja suihkuun. Totesin taas kerran, että Samoksella on aivan ihana vesi; hiuksetkin kuin hoitoaineella pestyt.

Pienten nokosten jälkeen parvekkeelle kirjoittelemaan ja seuraamaan auringonlaskua. Jollain naapuriparvekkeella puhuttiin suomea! No, ulos lähtiessämme meille selvisi, että suomalaiset majailivat Sandalis-hotellissa, joka on kiinni Pension Filoxeniassa.

Menimme syömään Esperides Tavernaan, jonne saimme taas jonottaa. Huomasimme jonottavamme toisen suomalaisparin kanssa. Menimme yhdessä syömään ja helsinkiläispariskunta kertoi lukeneensa reissupäiväkirjamme ja ottaneensa sen mukaan matkalukemiseksi, osittain jopa seuranneensa jälkiämme. Tilasimme chefin salaatin, juvetsin ja tosi hyvää lammasta kerma-valkosipulikastikkeessa. Katselimme toistemme valokuvia ja juttua riitti toisenkin retsinapullon verran. Tuliaisten ostaminen sai jäädä viimeiseen iltaan, puolenyön aikaan vaihdoimme puhelinnumeroita ja lähdimme nukkumaan.

18.9. lauantai, Samos

Yllättäen tämä oli reissun hiljaisin majapaikka. Hannu lähti ostamaan aamiaistarpeita, minä tutkin hyvin varustettua yhteiskeittiötä. Käytettävissä oli myös aamiaishuone, mutta kahvit keitettyämme siirryimme kuitenkin omalle parvekkeellemme. Ennen yhtätoista lähdimme kävelemään Horaan. Päätimme jättää Mytilinin väliin, sinnehän kävelimme viime vuonna. Sen sijaan tutkimme Horan yläkylän pikkukujia, rappuja riitti tässäkin kylässä kiitettävästi. Hiljaisilla kujilla näkyi vain muutama mummo, taisivat muut kyläläiset olla kaupungissa tai alakylän kahviloissa töissä. Otimme oluet yhden kafenion ulkopöydän äärellä istuen.  Palasimme Pythagorioon, söimme girokset ja katselimme vähän tuliaisia. Aurinko porotti kuumasti, joten vietimme iltapäivän rannalla.

Illalla menimme syömään Platano Tavernaan ja todistimme itsellemme, ettei paikan hitaus ollut muuttunut viime syksystä miksikään. Vuorossa oli vain yksi tarjoilija, joten alkuruokaa (majoneesilla vuorattu chefin salaatti) saimme odotella puolisen tuntia, pääruuat tulivat reilun tunnin kuluttua.

Summasummarum

Millään aiemmalla reissulla ei ole kulunut näin paljon aikaa lautoilla istumiseen tai satamissa notkumiseen. Se, että suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi, ei mitenkään huonontanut reissua. Jo omaksuttu tietotaito ja vanhat kontaktit oli otettava hyötykäyttöön. Eihän mitään matkaa voi tehdä sillä mielellä, että peli on menetetty, vaan matka etenee vaikka suunnitelmat muuttuvatkin sen aikana.

Saamamme positiivinen palaute matkakertomuksistamme lämmitti mieltä ja vahvisti uskoamme, että niistä on joillekin iloa, jopa hyötyä. Siksi aiomme jatkossakin kirjata ylös reittisuunnitelmia, edullisia studiohuoneita, hyviä ruokapaikkoja, lauttalippujen hintoja jne. Niistä on hyötyä meillekin tehdessämme matkabudjettia. Ehkä omalta osaltamme rohkaisemme yhä useampia reissaamaan meidän laillamme.

Kahden hengen kahden viikon matka tuli maksamaan yhteensä noin 1300€, sisältäen lennot (858€), lauttamaksut (109€), majoitukset (310€) ja taksimaksut.


Yhteystietoja:

Lautta-aikataulut: www.gtpnet.gr  
www.samosrooms.com
Hotel Polikrates, os. Likourgos Antonousos Pythagorio Samos
Pansion Boulas, Pythagorio Samos, puh. (+30) 0273 61277
Rooms for Rent Georgios & Sabine Kamitsis, Agathonissi, puh. (+30) 2247029064
http://astypalaia.com/angela-1.htm
Jonny’s Studio (Maria Neske) Pothia Kalymnos, puh. (+30) 0243 24006
www.greeklodgings.gr/Pages/EN/Lipsi/Studios/galini_studios.htm
www.greeklodgings.gr/Pages/EN/Lipsi/Studios/panorama_studios.htm
Pansion Filoxenia, os. Panagiotis Defteraios Pythagorio Samos, puh. (+30) 0273 61055
http://www.greeka.com/eastern_aegean/samos/samos-villages.htm

Jokainen matka on arvoitus.

http://my.opera.com/illusia.finland/albums/show.dml?id=205993