Japanissa 8.-30.6.2010 (SK)

[spude]

Huomenna starttaa lento Helsinki-Vantaalta kohti nousevan auringon maata. Kaksi 30+ ystävystä suuntaa muutaman viikon reissulle kesäloman alkajaisiksi.

Matkaohjelmaa ollaan suunniteltu alkupäästä etukäteen ainakin majoitusten suhteen. Lennämme Osakaan, mistä suuntaamme samoin tein Kiotoon. Siellä olemme neljä yötä. Kioton jälkeen yövytään kolme yötä Narassa, sitten kaksi yötä Kobessa ja sieltä suuntaamme kahdeksi yöksi Hiroshimaan. Miyajiman saarella yövytään yhden yön verran ja sen jälkeen loppumatka onkin ihan tarkoituksella suunnittelematta. Tokion kulmille matkataan kuitenkin jossain vaiheessa.

Kumpikaan meistä ei osaa japania, mutta olemme sentään melkoisen kaikkiruokaisia . Ja matkapäiväkirjan tarkoitus on lähinnä informoida sukulaisia ja ystäviä reissun etenemisestä, joten jututkin lienee sen mukaisia..

Lisää tarinoita matkalta - toivon mukaan!

[spude]

Ensimmainen geisha bongattu ja sushiannos nautittu!

Jalat ja istumalihakset puuduksissa lentokoneessa istumisesta, joten bussimatka Kansain lentokentalta Kiotoon ei tuntunu enaa missaan. Lennon laskeutuessa satoi kovastikin vetta, mutta jahka paastiin ulos kentalta, ei sateesta ollut enaa tietoakaan, jesh.

Kiotossa harhailtiin noin tunnin verran, kun etsittiin majapaikkaamme Sakura Housea pienten kujien sokkeloista. Monen huippuystavallisen japanilaisen opastuksella vaatimaton, mutta viihtyisa hostellimme loytyi. Henkilokunta oli sekin ihan hirmusen ystavallista.

Majapaikka on ihan pienen kavelymatkan paassa Kioton keskeisimmista paikoista. Ehdittiin siis katsastella hyvinkin maisemia ruokapaikkaa etsiskellessa. Haluttiin ehdottomasti sushia ja hyvaa sushia saatiinkin. Ravintolassa oli hakellyttavan hyva palvelu ja saatiin seurata tiskilta kokin napparaa tyoskentelya. Kokki myos jutusteli kovasti mukavia rajatusta englannin kielen sanavarastostaan huolimatta. Sanomattakin lienee selvaa, etta sushi maistui paremmalta kuin itse tekemani . Oltiin ilmeisesti niin innokkaita asiakkaita, etta kokki tarjosi viela jalkiruoan kaupan paalle.

Ruokailun jalkeen haahuiltiin Kioton ostoskadulla ja ihasteltiin mm. kimonopukuisia vanhoja rouvia ja kauppaa, jossa myytiin satoja erilaisia syomapuikkoja ja niihin liittyvaa oheissalaa. Kierreltiin samalla myos Gionin alueella katselemassa kauniita rakennuksia ja viheralueita.

Tanaan voi olla, etta nukkumatti kutsuu hyvinkin aikaisin, koska eihan lentokoneessa saa koskaan kunnolla nukuttua...

[hampula]

Kioto +29, jee!

Kaupunki ei tunnu patkaakaan tukahduttavalta kuumuudesta huolimatta, melkeinpa painvastoin ja sita paitsi 12 tunnin younilla jaksaisi kiertaa kaupunkia, vaikka kuuma olisikin.

Aamu alkoi melko varhain, ja suuntasimmekin heti paikallisia puistoja ja temppeleita katsastamaan. Molempia taalla piisaa ! Kiotossa kavellessasi huomaat vahan valia tulleesi jonkinlaiselle viheralueelle, jonka sydamesta loytyy temppeli, puutarha ja usein myos vesialueita. Silloin ei uskoisi olevansa miljoonakaupungin sydamessa!

Matkalla Maruyama-puistoon ohitimme useita temppeleita, joita ihastelimme paaasiassa ulkoapain. Puiston sisalla oleva opastaulu Chorakuji-temppelista naytti niin lupaavalta ja hienolta, etta paatimme poiketa sisalle. Nooh, hienohan se olikin tavallaan...Oli siella puutarha, vesiputous ja temppelikin, mutta kaikki vain huomattavasti vaatimattomampia kuin opastaulussa luvattiin. Tasta emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme matkaamme kohti Filosofien polkua. Matkalla piipahdimme mm. Nanzenji-temppelin puutarhassa.

Filosofien polku oli rauhallinen kavelytie pienen joen varrella. Sillalla polun alkupaassa kohtasimme miehen, joka pyysi meita luokseen. Vaikka vieraille miehille onkin kielletty puhumasta, uskaltauduimme miehen luokse. Han ojensi meille kummallekin itse tekemansa lehdesta muotoillun "kukkaveneen", jonka han neuvoi heittamaan sillalta jokeen. Teimme tyota kaskettya ja kiitimme. Mies poistui hymyissa suin.

Filosofien polun varrella ei sinansa ole mitaan nahtavyyksia, mutta se on nahtavyys itsessaan . Polku huipentuu Ginkakuji-temppeliin, joka oli kuitenkin keskipaivalla niin tupaten taynna ihmisia, etta paatimme jattaa sen seraavalle kerralle.

Nalkahan siina sitten jo oli. Bongasimme lahistolta pienen kuppilan, jossa kavimme nauttimassa...niin, mitahan se oli? Ainakin riisia ja lihaa.

Vaikka Spude jo valitteli vasyneita jalkojaan, raahasin hanta kuitenkin viela ympari kaupunkia. Taytyihan kayda viela Heian Jingu -pyhakossa, matkamuistokeskuksessa ja tsekkaamassa valtava torii.

Auringonlaskua ihasteltiin Maruyama-puistossa ja iltasushit nautittiin Kamo-joen rannalla. Ei paiva voi paljon tasta parantua (ellei lasketa Spuden jalkoihin hyokannytta ihottumaa, jota mennaan huomenna nayttamaan tohtorille).

[spude]

Lost in Kyoto ja muita tarinoita.

Aamulla paasin tutustumaan japanilaiseen terveydenhuoltojarjestelmaan. Sain onneksi hostellista tulkin mukaani, koska han oli sita mielta, etta englantia puhuvia japanilaisia laakareita ei ole. Matkasimme reippahasti junalla Tofukujiin, missa oli Punaisen ristin sairaala. Tulkkia tarvittiinkin kaikkien lipukkeiden tayttamiseen seka kassoilla asioimiseen. Itse laakarihan sitten osasikin parempaa englantia kuin tulkkini ． Jalat olivat paasseet jo melkoisen pahan nakoisiksi, koska pohkeetkin olivat hehkuvan punaisen ihottuman peitossa... Laakari selitti paaosin samaa kuin italialainen laakari pari vuotta sitten ja maarasi antibioottikuurin (ja kylla aiti, menen taman jalkeen Suomessa selvittamaan vaivan alkuperan...）. Ainut vaan, etta jouduin maksamaan noin sadan euron laskun paikan paalla, koska eivat jostain syysta saaneet yhteytta vakuutusyhtioon tai jotain. Sain sentaan englanniksi kaannetyn kuitin maksuista mukaani vakuutusta varten, Sairaalassa palvelu oli tehokasta, mutta myos hirmuisen ystavallista. Tulkillani ei ollut muuta moitittavaa terveydenhoitojarjestelmasta kuin sen, etta laakareita on ihan liian vahan liian kalliin koulutuksen vuoksi.

Jalkavaivani eivat onneksi estaneet meita vuokraamasta hostellilta polkupyoria ja veivaamalla niitten kanssa iltaan asti. Suunnattin ensin Fushimi inarille, missa kuuluista torii-rivistot sijaitsevat. Hampulan　mainion kartanlukutaidon ansiosta loysimme kivuttomasti perille. Torii-portit ja niiden alla kulkevat polut portaineen olivat vaikuttava kokemus. Myos hengastyttava, koska portaita ylospain riitti, ennen kuin paasi taas alas...Alas palatessa poikkesimme ilmeisen vaarasta exitista ja paadyimme kapealle tielle, jolla ei ollut varmaan mitaan tekemista torii-porttien kanssa. Kavimme siis tekemassa noin tunnin ylimaaraisen lenkin eri asutusalueiden lavitse, mutta eihan se mitaan haitannut, koska saa oli eilistakin paahtavampi ja ulkona kelpasi samoilla!

Matkan varrella loysimme mm. Tofukujista jonkun temppelin ja puutarhan, jonne poikkesimme haettuamme viimein pyorat Fushimista  Pyorailya jatkettiin muihinkin kohteisiin, mutta olivat menneet jo kiinni, mokomat. Fiilisteltiin sitten iltavalaistusta kaupungin kujilla ja haettiin taas kaupasta iltapalasushit.

Koska kartta jai huoneeseen ja vasymys painaa, en enaa edes muista kaikkia kaymiamme kohteita, mutta ehka Hampula taydentaa huomenna. Mikali selviamme ajoissa toisesta pyorailypaivasta..

[spude]

How much sushi is too much sushi?

Oltiin reippaita ja lahdettiin jo ysin aikoihin pyorilla liikenteeseen. Tsekattiin aamuinen ruokatori ja Hampula rohkeana tyttona maistelikin jotain （"Hyvaa oli", huutelee Hampula.). Kun eihan niista tiia, mita ne "herkut" on, kun niissa ei lue ihmisten kielella!

Paivan paakohde oli Arashiyama. Pyoramatka sinne kesti noin 1,5 tuntia, jeejee. Perilla poikettiin ensin Tenryuji-temppeliin, joka ei hatkahdyttanyt, mutta sen kautta paasi seikkailemaan upeaan bambumetsaan. Hieno kokemus, jota kaikkialle tunkevat koululaisryhmat eivat hairinneet. Paluumatkalla metsasta kohtasimme pari geishaa, jesh.

Koko paivan huipennus oli Arashiyaman "apinakukkula". Ensin kerattiin kivat hiet kiipeamalla korkealle kukkulalle ja sen huipulla tapasimme apinan jos toisenkin. Siella ne juoksentelivat turistien jaloissa ihan vapaana ja kayttaytyivat yhta kohteliaasti kuin japanilaiset　yleensakin. Kohdetta mainostettiin lapsille sopivana, mutta voi juma, etta me oltiin kans innoissamme! Alueella oli mm. lampi, jossa apinat uiskentelivat ja polskivat. Parilla apinalla oli myos pienet vauva-apinat kainalossa <3.

Arashiyamasta pyorailtiin noin tunti seuraavaan kohteeseen, Ryoanjin temppeliin, jonka vetonaula on kivipuutarha. Puutarhan kaikki 15 kivea nakyvat vain yhdesta kohdasta, mika ei tosin ollut vaikea loytaa. Jokseenkin ehka vaatimaton puutarha... Vedettiinkin alue aika vauhdikkaasti lapi, koska viela piti ehtia Kultaiseen temppeliin.

Kultainen　temppeli oli melkoisen haikaiseva. Emme suinkaan olleet ainoat ihmiset alueella, mutta se ei onneksi heikentanyt elamysta. Kioton perusteella japanilaiset ovat todellakin osanneet tehda naista temppelialueistaan (kaikissahan niissa taitaa olla jonkinlainen puisto tai puutarha myos...) viihtyisia ja rauhoittavia.

Kultainen temppeli rauhoitti meidan mielemme niin, etta kartanlukutaitomme taantui ja kotimatkalla ajelimmekin aikamoisen pitkan ylimaaraisen lenkin. Mutta helteisen paivan iltana oli oikein leppoisaa pyorailla. Koska kello lahenteli jo kahdeksaa ja iltapalasushin aika lahestyi, poikkesimme tarkastamassa paikallisen gourmet-marketin tarjonnan ja ostimme tyytyvaisina evaat.

Kylla sushi maistuu ainakin viela nain neljana paivana perakkain...

[jennimi]

Heippa Spude ja Hampula
Täällä Suomessa eilen oli ihana ulkonaolokeli, mutta tänään perjantaina alkoi sade, jonka on ennustettu jatkuvan viikonlopun yli... Mutta onneksi teidän juttunne piristävät, reissunne kuulostaa ihanalta! Lueskelen taas, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
 Jenni

[spude]

Kiitos Jennille lukukuittauksesta ja terveisista !

Tanaan vietimme aamupaivan Kiotossa shoppaillen. Tai ainakin kauppoja kierrellen... Hurahdimme paaasiassa sukkakauppoihin, joita tuli vastaan melkein joka kadunkulmassa. Ihania pitsisukkia varrella ja ilman, sandaali- ja korkkariversioita pakiapehmusteilla, varvassukkia viidella ja kahdella "varpaalla" ja vaikka mita ihanuuksia. Okei, ostettiin me yhdet kengatkin .

Lounas syotiin tanaan rannalla. Haimme evasta kaupasta ja istuskelimme Kamogawan rantakiveyksilla, jotka olivat pirun kuumia paahtavassa auringossa. Jalkiruokasuklaa suli hetkessa.

Iltapaivalla tulimme junalla Naraan, jonne matka kesti noin 50 minuuttia. Hyvin ehti ottaa tirsat...Majapaikkamme Yuzan guesthouse loytyi helposti hyvien ohjeiden avulla ja siita syysta, etta se sijaitsee ihan Naran aseman vieressa, ihan keskustassa. Guesthouse on avattu taman vuoden huhtikuussa, joten pinnat hohtavat uutuuttaan. Talossa on kuitenkin perinteista tunnelmaa, eli matalat katot ja oviaukot seka paperisia liukuovia. Yovymme kolme yota kuuden naisen dormissa, jossa iltapaivalla oli meidan lisaksemme kaksi naista.

Iltapuhteena kierreltiin lahiymparistoa ja loysimme mm. aivan lupaavan nakoista shoppailuseutua (myos sukkakauppoja). Nautittiin paivallinen "pubimeiningissa" eli varsin eksoottisessa paikalliskuppilassa, jossa ruoka oli kuitenkin maukasta.

Huomiseksi toivotaan taas saaennusteiden olevan vaarassa ja auringon paistavan, jotta paastaan kiertelemaan temppeli jos toinenkin. Tyytyvaisia ollaan edelleen !

[spude]

Eipa paistanu, mutta kierreltiin silti.

Hampula jututtaa parhaillaan japanilaista kanssa-asukkia japanilaisen valkoviinin voimin. Eli meilla on siis ollut leppoisa ilta hostellilla, koska ulkona sataa.

Koko paivanhan taalla on satanu enemman tai vahemman. Ihan niinku se meita ois haitannu, koska sujuvasti kaveltiin sateenvarjojen kanssa lapi tarkeimmat Naran puiston temppelit. Puusepan tyttarena oli toki hienoa vierailla maailman suurimmassa puurakennuksessa eli Todaijin temppelissa. Yllattavan moni vieraili siella nain sadepaivana. Naran kuuluisat peurat olivat valppaina nekin, vaikka me ei hankittukaan mitaan peurakekseja niitten syotavaksi. Ahdistelivat meinaan keksityyppeja sen verran tehokkaasti...

Temppeleista viis, silla taman paivan kohokohta oli toki iltapaivakaraoke. Karaoke Roomin tiskilla tyoskennellyt nuorimies puhui ehka kolme sanaa englantia,　mutta niin me vaan saatiin huone vuokrattua ja Abbaa, Bon Jovia seka Beatlesia masiinaan. Varsin villia! Kokeilemme ehdottomasti toistekin!

Muuten paiva meni mukavasti rentoillen. Hampula veti paikkarit ja mina fiilistelin kirjallisen matkapaivakirjan parissa. Sen jalkeen ollaan istuttu hostellin "olohuoneessa" viinia nautiskellen ja jututettu japanilaista huonetoveria, joka on hellyttavalla intensiteetilla jutustellut huonolla englannillaan meian kanssa. Olemme toki sujuvasti taantuneet hanen tasolleen .

Huomiseksikin on luvattu sadetta, joten mikas tassa.

[hampula]

Vaan eipa satanut pisaraakaan koko paivana .

Kuuden naisen dormissa aamuheratys tapahtuu silloin, kun ensimmainen nainen alkaa peittoa siirrella ja suunnata peilin aareen. Niinpa meidankin aamu alkoi jo seitseman jalkeen . Tosin me ei silloin viela raskittu nousta sangysta, silla meillahan on LOMA!

Aamusella kuitenkin suunnattiin Heijon palatsialueelle, jonka vaikuttavuutta vahan epailtiin aluksi. "Tamahan on jo nahty", kuului hiljainen kommentti molemmilta, silla ulkoapain palatsi naytti hyvin samanlaiselta　kuin aikaisemmin nahdyt.

Heijon palatsialue oli viela sata vuotta sitten pelkkaa peltoa, kunnes arkeologit loysivat alueelta palatsin raunioita. Naiden loydosten pohjalta paikalle on rakennettu alkuperaista vastaava kuninkaallinen vastaanottosali. Salia kaytettiin kruunajaisten aikaan, ja salissa keisari otti vastaan ulkomaisia vieraita. Rakennus on avattu vasta taman vuoden huhtikuussa, mika selittanee ihmispaljouden.

Saliin paastyamme kimppuumme hyokkasi lempeasti japanilainen mies (vaikka onko tuo nyt ihme, jos mies naisten kimppuun hyokkaa?). Mies osoittautui ystavalliseksi englantia puhuvaksi oppaaksi ja tarjoutui kierrattamaan meita ympari salia kertoen samalla sen historiaa. Salin rakentaminen on kestanyt kymmenen vuotta, ja kaikki on tehty perinteisin menetelmin kasityona. Opastuksen jalkeen epailyksemme olivat kaikonneet ja olimme vaikuttuneita. Masterpiece!!

Paahtavan auringon alla mina olisin halunnut lahtea kavellen seuraavaan kohteeseemme, Horyujin temppeliin, mutta Spude halusi ilmastoituun junaan. Juna osoittautui oivalliseksi vaihtoehdoksi, silla matkaa temppelialueelle kertyi noin 15 kilometria, joista nelja viimeista kaveltiin joka tapauksessa. Ehka valimatkojen suhteuttamisessa riittaisi minulla viela　tekemista  .

Horyujin temppelialue oli sekin hieno, vaikka ehka jo vahan temppelivasymys alkaakin painaa. Temppelialueen rakennusten vaikuttavuutta lisaa se, etta ne ovat maailman vanhimpia puisia rakennuksia.

Junalla kotiin. Spude jatkoi suoraan majapaikkaamme, mutta mina paatin lahtea viela kavelemaan Naran vanhaan kaupunkiin, Naramachiin. Vanhan kaupungin kadut olivat hiljaiset, niinpa tallustelinkin niita innoissani. Kotimatkalla piipahdin viela muutamassa turistipuodissa ja maistoin Nara-dukeeta, paikallista "herkkua". Eipa ollut suomityton herkkua se .

Iltapalasushit nautiskeltiin guesthousen omalla pikkuterassilla, minka jalkeen hoidimme viikon pyykit. Huomenna matka jatkuu Kobeen! Sayonara talta paivalta  .

[hampula]

Juna toi tyttaret Kobeen, kyllakin pienen mutkan kautta. Lippua ostaessa saimme informaatiota suorasta junasta Kobeen, mutta olisihan se pitanyt tietaa, etta sehan tarkoittaa siis sita, etta juna on suora, mutta junaa pitaa vaihtaa Osakassa . Niinhan me sitten vaihdettiin ja oltiin jo iltapaivalla Kobessa.

Kobe on noin puolentoista miljoonan asukkaan leppoisa "pikkukaupunki". Koben ilmapiiria kehutaan, eika suotta. Hetken kaduilla kaveltyamme aistimme tunnelman, joka oli kiireeton, kansainvalinen ja iloinen.

Varatessani Koben majoitusta luulin varanneeni hostellin, mutta yllatys olikin valtava, kun kartta johdatti meidat kaupungin sykkeessa olevaan hotelliin. No, ei se meita haittaa . Lounaspaikka loytyi lahelta hotellia; Coco Ichibana -curryhouse. Siella tarjoillaan paikallista "makaronilaatikkoa" eli perinteista arkiruokaa. Vetaa aivan suomalaiselle makaronilaatikollekin vertoja.

Koko paivan on satanut vetta, joten ulkoiluhalut olivat hieman nihkeat. Spude loysi lounarista meille sisakohteen, muotimuseon, ja sinnehan me suunnattiin. Museo sijaitsee keinotekoisella Rokko-saarella. Ja olihan siella muotia! Oli Diorin ym. maailmankuulujen suunnittelijoiden luomuksia, mutta onneksi myos muutama japanilaisen suunnittelema.

Rokko-saarelta tulimme hotellille, ja pienen levahdystauon jalkeen lahdimme etsimaan iltapalasusheja. Sushit vaihtuivat kuitenkin japanilaiseen pitsaan ja sipuliliha-annokseen ja muutamaan viini-/olutlasiin. Namia oli kuitenkin . Iltakavelylla tutkimme viela Koben ChinaTownin ennen kuin kaarsimme kotiin. Huomisaamuksi on luvattu sadetta, mutta iltapaivalla pitaisi taas arskan paistaa. Saa nahda miten kay!

[spude]

Kobe yllatti takavasemmalta!

Herailtiin kaikessa rauhassa vahan silla mielella, etta aamulla kuitenkin sataa, joten voidaan istua vaikka kuinka kauan hotellin aamupalabuffetissa. Sateesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, joten eihan me maltettu kovin montaa kertaa misokeittoa santsata .

Paivan ohjelmaksi valikoitui retki laheiselle Rokko-vuorelle. Sinne paasi katevasti junalla, bussilla ja "cable carilla". Japanilaisittain kaikki matkustuskin sujuu niin rauhallisesti, kun kukaan ei ryntaile, vaan odottaa natisti jonossa.

Rokko-vuorella ihasteltiin maisemia parissa eri kohdassa ja matkattiin sitten viela jollain kaapelivaunulla Ariman kylpyla-alueelle. Kaapelivaunusta oli hienot nakymat, koska kaikki rinteet oli taysin erilaisten puiden peitossa. Olimme vaunun ainoat matkustajat, joten "ohjaajana" toiminut japanilainen mies viihdytti meita jutuillaan ja antoi vinkkeja Arimankin suhteen.

Arimassa paatavoite oli paasta onseniin, eli japanilaiseen kuumaan kylpyyn. Yleensa kylvyissa on siis jotain mineraaleja tai vastaavaa, joka tekee niista tietystikin erityisen terveellisia. Vastaanotto ja pukuhuone "kylpylassa" muistutti melko paljon meikalaisten uimahallia. Itse kylpytila oli kuuman kostea ja paikalliset mummot pitivat huolen siita, etta tajusimme pesta itsemme kunnolla ennen altaaseen menoa . Kylpylassa oli kolme allasta, joista yhdessa oli harmaanruskeaa 44 asteista vetta, yhdessa yrttipussilla maustettua (ilmeisesti laventelia) jotain 40 asteista vetta ja kolmannessa punaisen ruskeaa 42 asteista vetta. Kuumimpaan en itte edes kokeillut menna (Hampula kavi, mutta mihin se nyt ei menis ) ja punaruskeaan veteenkin sai kastautua vahitellen. Muita lansimaalaisia ei talla naisten alllasosastolla nakynyt, joten japanilaisilla naisilla riitti naureskelemista ainakin meikalaisen osalta . Eras hellyttava vanha tati harrasti taukojumppaa altaan reunalla lattialla tehden mm. sumopainista tuttuja jalkojen tomistysliikkeita. Kaikkee naa japanilaiset keksii.

Kylvyn jalkeen oli erinomaisen raukea olo, joten katsoimme parhaaksi odotella suosiolla bussia takaisin Kobeen. Sinne paastyamme kello oli nelja ja suuntasimme pienelle leipomosta hankitulle myohaiselle lounaalle Koben satamaan. Aurinko taas helli meita matkalaisia niin, etta eiliset sateet oli muisto vain . Satamassa oli kaikenmoista nahtavaa ja ennen kaikkea hirmuisen rauhallista. "Jouduimme" kavelemaan sataman ostoskeskuksen poikki ja sielta se loytyi: Maailman Ihanin kenkakauppa, josta itse ainakin olisin voinut ostaa suunnilleen kaikki kengat! Tyydyin vain kaksiin, kuten myos Hampula . Toiset kengat loytyivat juurikin englanninkielisen Muumi-kirjan kanssa samalta hyllylta .

Satamasta lahdettiin kauppakatujen kautta kohti keskustaa ja kylla, shoppailimme hieman lisaa . Illan kruunasi kuitenkin eraassa keskustan ravintolassa nautittu taydellisin pihviateria ikina! Tottakai meidan taytyi paasta maistamaan kuuluisaa Koben pihvia, hinnasta viis (maksoi rapiat 50 euroa). Istuimme ravintolassa paistopisteen aaressa, missa saimme seurata aitiopaikalta ruoka-annoksemme valmistumista. Kokkimme oli englantia puhuva italialainen, joten saimme selkeat ohjeet siita, mita dipata mihinkin. Mutta The Pihvi: emme osanneet edes kuvitella, etta pihvi voi olla niin suussa sulavaa! Melkein itketti, kun soi viimeisen palan.

Naihin kuviin ja tunnelmiin. Huomenna kahden viikon Japan Rail Pass kehiin ja kohti Hiroshimaa!

[spude]

Rauhaa Hiroshimassa!

Hampula kirjoitteli eilen pitkat patkat paivastamme Hiroshimassa, mutta kone tilttasi kesken lahetyksen..Nyt yritysta paremmalla onnella.

Korkkasimme eilen Kobesta lahtiessa kahden viikon junapassimme ja saimmekin liput hirmuisen nopeaan shinkansen-junaan, joka toi meidat reilussa tunnissa Kobesta Hiroshimaan. Talla kertaa majoitumme ystavani suosituksesta Toyoko Inn -hotelliketjun hotellissa, jonka sijaintikin on varsin mainio vajaan parin kilometrin paassa Peace Memorial Parkista.

Koska saa oli jalleen helteinen ja aurinkokin pilkahteli, paatimme suunnata puistoon paivaksi. 6.8.1945 pudotetun atomipommin uhrien muiston kunniaksi perustettuun puistoon kesti tovi tutustua, silla erilaisia muistomerkkeja oli ripoteltu mukavan harvakseltaan. Etenemistamme hidastivat pienet koululaiset, joita alueella oli valtaisat maarat. Jouduimme useamman kerran pysaytetyksi, kun koululaisilla oli tehtavana harjoitella englantia ja he halusivat kysya meilta muutamia kysymyksia. Kyllahan me vastailtiin, koska lapsukaiset olivat niin hellyttavia . Erityisen herkistavaa oli kuunnella lasten laulamista Lasten muistomerkin luona. Kaunista.

Sain Hampulan auringosta hetkeksi sisallekin, kun kaytiin tutustumassa alueen museoon. Siella oli hyvin kattavasti ja selkeasti esitetty atomipommin pudottamiseen johtaneet tekijat ja elamaa pommin jalkeen. Museossa oli hyvin ensin esitetty pommin vaikutuksia kaupungin kannalta ja vasta lopuksi se vaikuttavin osuus, eli erilaisia ihmiskohtaloita kuvin, esinein ja tekstein. Museosta sai siis paljon hyvaa opetusmateriaalia myos...Kaiken kaikkiaan museossa kaynti veti hiljaiseksi.

Kaiken herkistelyn keskella oli pakko syodakin, joten turvauduimme tuttuun "sushia penkilla" -asetelmaan. Maistuu edelleen. Loppupaiva jatkettiin kiertelylinjalla ja yllattaen bongattiin parit kauppakujatkin .

Iltahamarissa jatkettiin samoilua ja paadyttiin syomaan herkullista okonomiyakia Hiroshiman tyyliin, eli eraanlaista paikallista "pizzaa", jossa pohjana ainakin nuudeleita ja kaalta ja taytteena esim. meren elavia tai lihaa. Paalle oli paistettu kananmuna ja heitelty herkkua kastiketta. Nam!

Siinapa ensimmaiset tunnelmat Hiroshimasta. Tanaan on aamupaiva kaytetty pyykkaamiseen ja odoteltu sateen loppumista. Odottelu nayttaa tuottaneen tulosta, koska sade on talla hetkella innostavan vahaista...

[hampula]

Sadetta pideltiin koko paiva ja ajateltiin vatostella, mutta ei sentaan maltettu koko paivaa hotellissa pysya, niin mukava ja viihtyisa hotelli kuin onkin.

Tammoisilla matkoilla paasee tutustumaan monenlaisiin asiakaspalvelupaikkoihin ja epailematta Japanin asiakaspalvelu ja palvelualttius ylipaataan menee heittaen yli kaikkien muiden tahan asti koluttujen maiden.

1. Hotellin aamiaisella saatiin seurata hotellivirkailijoiden palveluhenkisyytta:vieraat saatettiin ministeritasoisen palvelun saattamina takseihinsa (jotka muuten ovat tassa hotelliketjussa ilmaisia 8-10 aikaan aamulla, jos haluaa menna rautatieasemalle), aamiaisrouva kantoi poytaamme haluamaamme ruokaa, paahtoi leivat ja kavi valilla kysymassa, haluammeko viela lisaa.

2. Spude asioi pankissa, ja heti sisaan paastyamme kiirehti herra meita opastamaan. Kysyi, mika on asia, ja opasti, millainen jonotuslipuke taytyy automaatista ottaa. Pankkineiti itse ojensi kaksin kasin Spudelle vaihtorahat ja kumarsi peraan. Pankista lahtiessamme kaikki virkailijat huusivat kai heipat ja kumartelivat.

3. Kaupassa ei ole viela missaan nakynyt myrtynytta naamaa. AINA, poikkeuksetta, palvellaan hymyissa suin ja ripein ottein. Elektroniikkakaupan seta suorastaan juoksi, kun meni hakemaan jotain tarvittavaa.

Kohteliaisuuskulttuuri on todellakin ylitse muiden ja se tuntuu vain hienolta ja saa aina hyvalle mielelle. Tasta seuraa se, ettei Japanissa kerta kaikkiaan voi olla huonotuulisena. Ei, vaikka sataisi koko paivan!

Iltapaivan kaupungilla kiertelyn ja kaartelun jalkeen paadyimme katsomaan hauskoja kotivideoita ja kyllapa nauratti.

Jo perinteeksi muodostuneet iltapalasushit haettiin tietenkin ja huomenna jatkamme matkaa aamulla varhain Miyajiman saarelle.

[hampula]

Miyajima helli matkalaisia!

Miyajiman saarelle savuttiin puolen tunnin juna- ja 10 minuutin lauttamatkan jalkeen. Hostelli loytyi vaivattomasti sataman laheisyydesta ja koska olimme aamuvarhain liikkeella, vaihdoimme vain patikointikamppeet ylle ja lahdimme katsomaan, mita saarelta loytyy. Tiedossamme oli saaren kuuluisin nahtavyys ja yksi Japanin kuvatuimpia kohteita, iso punainen torii, joka nousuveden aikana nayttaa kelluvan veden paalla ja laskuveden aikaan sen luokse voi kavella. Kaveltyamme hetken hostellilta torii nakyi jo. Hieno se on!

Koska aurinkoi alkoi jo pilkahdella pilvien raosta, emme malttaneet jaada ihailemaan nahtavyytta, vaan suuntasimme pienelle Misen-vuorelle patikkaretkelle. Misen-vuori nousee 535 metrin korkeuteen ja matkaa huipulle kertyi kolmisen kilometria. Koko matkan ajan polku on levea ja hyvin huollettu, mika teki nousemisesta erittain miellyttavaa. ("Miellyttavaa, pah. Liian paljon portaita", toteaa Spude.) Ja mika ihanuus oli olla luonnossa!!!! Totesimme molemmat, etta kylla tata on odotettu. Kaupungeissa on omat ihanuutensa ja upeat paikkansa, mutta patikointia luonnon keskella ei voita mikaan. Vuorelle paasee myos koysiradalla ja monet kayttivatkin sita mahdollisuutta hyvakseen. Meille se ei ollut edes vaihtoehto. Noustessamme saimmekin vastaantulevilta kannustavia kommentteja  .

Jo matkan aikana ja huipulla viimeistaan paasimme ihailemaan vuorelta avautuvaa merimaisemaa ja sieltahan se Hiroshimakin nakyi kokonaisuudessaan. Huipulla jatskit ja matka alas alkoi. Alastulo oli yhta nautinnollista kuin ylosnousukin. Lisaa tammoista tahdon ma. Huippureissu!

Kun paasimme alas, nousuvesi oli saavuttanut toriin ja sen laheisyydessa olevan Itsukushiman pyhakon. Jaimme hetkeksi ihailemaan, ennen kuin riensimme suihkuun ja lahdimme etsimaan myohaisen lounaan paikkaa. Koska aurinko alkoi jo laskea, paatimme menna hetkeksi kavelemaan rannalle ja ennen kuin huomasimmekaan, kello oli jo paljon. Kiireesti ruokapaikkaa etsimaan. Ja kuinkas kavikaan? Monet Miyajiman paikoista sulki ovensa jo kuudelta tai jopa aikaisemmin, joten ruokapaikan loytaminen olikin aika haasteellista, mutta toki me illan aikana saatiin murua rinnan alle  .

Saari hiljentyi yhdeksan maissa, ja niin myos me. Palasimme hostellille onnellisina paivan kulusta. Saa yllatti jalleen ja mietimme, miten onnekkaita olimmekaan taas! Hostelllin hyvissa sangyissa nukutti ja herasimme virkeina seuraavaan aamuun.

Tanaan aamupaivan kiertelimme viela Miyajiman matkamuistopuoteja, ennen kuin lahdimme kohti Nagoyaa.

Juna toi meidan Nagoyaan illalla ja majapaikkakin loytyi. Iltapalasushit haettiin tietenkin taas ja nyt taalla ryokanissa istuu kaksi tyytyvaista yokylpijaa! Hostellissa on oma onsen eli japanilainen "kylpyla", jossa on yksi useamman hengen kuuma allas. Laitettiin yukatat paalle ja lahdettiin yokylpyyn. Jiihaa! I-H-A-N-A-A! Kerta kaikkiaan. Maltetaankohan tana yona menna nukkumaan ollenkaan???

Huomenna matka jatkuu kuitenkin Japanin Alpeille, Takayamaan.

























 

[spude]

Jaa missahan ne Alpit on...?

Heratys oli aamulla kerrassaan kauhean varhain, eli vartin yli kuus ylos. Itse kaytin tilaisuuden hyvakseni ja kavin viela kuumassa aamukylvyssa. Oih, kun se oli niin ylellista!

Klo 7 meita odotti taksi ryokanin edessa ja muutaman minuutin paasta oltiinkin jo asemalla, eli aamiaisen etsimiseen jai ruhtinaallisesti aikaan. Aamiainen syotiin tanaan junassa matkalla Takayamaan. Junamatkan maisemia oli oppaissa sun muissa kehuttu ja puolen matkan jalkeen alkoi tulla kehuille vastinetta! Ihania vehreita rinteita ja vuolaana virtaavaa jokea!

Takayamassa oltiin klo 10 aikoihin ja vietiin kamat majapaikkaan J-hoppers-hostelliin. Paiva naytti kohtalaisen aurinkoiselta, joten patikoimaanhan me haluttiin. Kartalta loytyi pari sopivan nakoista reittia, toinen tunnin ja toinen parin tunnin. Mutta meita huijattiin suuresti, silla reitit eivat ihan vastanneet todellisuutta... Emme paasseet siis millaan tavalla ottamaan kontaktia vuoristoon tai mihinkaan patikointipolkuihin, vaan tepsuttelimme menemaan asfaltoiduilla teilla keskella asutusta. Ihmisten taloja ja pihoja oli toki mukava tiirailla, koska taalla ne nayttivat ehka aiempia kohteita hoidetummilta. Ja ulkona ainakin saatiin olla! Taallakin on aika paljon temppeleita, mutta kieltamatta Kioton jalkeen ne eivat tee enaa niin syvaa vaikutusta. Eivatka ne taalla ihan niin loisteliaitakaan olleet.

Takayaman idea on epailematta vanhat rakennukset ja leppoisa ilmapiiri. Tunnelmoitiin siis myos nailla vanhoilla asuinalueilla, joissa oli paljon myos kauppoja. Kieltamatta tekeminen meinasi loppua kesken, joten kaytiin valilla pienilla paivaunilla ja jatkettiin sitten kaupunkiin tutustumista. Seitseman aikaan olikin jo melkoisen hiljaista, eika avoinna olevia kauppoja tai ravintoloita juuri ollut. Saatiin sentaan vatsan taytteeksi mustekalaokonomiyakia, joka oli herkkua!

Noh, ajoissa nukkumaan, jotta jaksetaan huomenna reippailla ohjatulle retkelle jonnekin kylaan...

[hampula]

Sakeneitsyys menetetty !

Eilen aamulla reippaina lahdettiinkin Shiragawagon kylaan, jossa eteemme tupsahti joukko perinteisia gassho-tyylisia taloja. Talojen yksi erikoisuuksista on olkikatto, joka pitaa vaihtaa kolmen, neljan vuoden valein, paitsi taloissa, joissa savuaa (?). Savun tuoksu (tai joku savuun liittyva tai jopa itse savu) sisatiloissa saa olkikaton sailymaan pitempaan, niinpa sellaisen savutalon isanta olikin ylpea omastaan.

Kolmisen tuntia kierreltiin kylassa. Valilla istuskeltiin nauttimaan auringosta ja ymparoivista kukkuloista, kun ei niitakaan ehka vuoriksi voinut sanoa  . Kylassa asuu noin 600 ihmista ja kylla siina suomitytoilla　riitti ihmettelemista, etta miten siella saa ajan kulumaan. Oppaamme tiesi kertoa, etta lapset lahtevat "ylaasteen" jalkeen muihin kaupunkeihin opiskelemaan, koska toisen asteen koulutusta ei nain pienessa kylassa jarjesteta. Kysymatta jai, kuinka moni palaa asumaan kylaan. Ihmettelyn lomassa poikettiin museoon (ts. vessaan, mutta se oli museossa) ja yllatykseksemme saimme kupilliset sakea pois lahtiessa . Sake oli ihmeellisen sakeaa (yllatys???), mutta ei hassumpaa. Mieli teki toista jos kolmattakin kupposta, mutta jatimme maistelun yhteen.

Reissu meni leppoisasti saksalaisen maailmanmatkaajapariskunnan seurassa. Saivat aikaan meikalaiselle taas matkakuumeen...

Koska Takayaman kaupunki oli paapiirteittain jo nahty edellisena paivana ja me ollaan lomalla, paatettiin ottaa iltapaivalla paikkarit ja illansuussa lahdettiin viela kylpemaan onseniin. Se kruunasi paivan, silla kylpylassa oli viiden sisaaltaan lisaksi myos ulkoallas . Mikas siella oli lilluessa!

Tanaan jatettiin Takayama taaksemme ja matkattiin Tokioon. Ensimmaiset kaksi tuntia matkattiin paikallisjunalla ehka noin 50 kilometrin tuntivauhtia, joten sen jalkeen luotijuna Nagoyasta Tokioon tuntui jalleen hurjan vauhdikkaalta. Tokiossa etsittiin tuokio majapaikkaa ja hotellilla yritettiin vahan orientoitua kaupunkiin. Tama on niin valtava paikka, etta kylla me varmasti taalla ja kaupungin ymparistossa saadaan lomareissun viimeiset paivat kulumaan varsin mukavasti.

[spude]

Ja mihinkas sita rahaa menikaan...

Aloitimme ensimmaisen varsinaisen Tokio-paivan junailemalla itsemme Yurakuchon asemalle ja vierailemalla siella turisti-infossa. Saatiin paljon hyvia karttoja ja vinkkeja tulevien paivien varalle. Kerrassaan ystavallista ja tehokasta henkilokuntaa!

Toisena ohjelmanumerona kaveltiinkin sitten ihan aseman lahella olevalle keisarillisen palatsin alueelle. Itse palatsiinhan ei paassyt tutustumaan, mutta siihen kuuluvaan puistoon kylla. Ensin otettiin mallia muista turisteista ja annettiin kameran rapsya, kun kuvattiin Nijubashin siltaa ja toisiamme. Huh, sita turistien maaraa... Paljon rauhallisempaa olikin sitten itse puutarhassa, minne turistilaumat eivat tulleet meita hairitsemaan (koululaisia ei muuten talla reissulla nakynyt yhtaan, hammentavaa..). Puutarha oli oikein kaunis ja viihtyisa, vaikka osa kukkasista olikin jo kukintansa ehtoopuolella. Samanlaisia puutarhoja olisimme toivoneet nakevamme enemmankin, silla vaikka ollaan nahty hienoja puutarhoja, ne ovat kuitenkin olleet pienia, eivatka puistomaiset alueet ole yltaneet ollenkaan samaan.

Puistosta suuntasimme aseman kautta Uenoon ja Asakusaan. Molemmat ovat ns. vanhan kaupungin aluetta, mutta emme ehka niinkaan keskittyneet nauttimaan kaikesta vanhasta, vaan kaikesta shoppailusta, mita alueet tarjosivat . Itse asiassa Kiotossa tuli nahtya niin paljon hienoja vanhoja katuja ja temppeleitakin, etta se kiintio on jo aika taynna. Niinpa tanaankin jai temppelit valiin.

Kavelimme ensin Kappabashin kadun lapi, joka Tokio-passin mukaan olisi sekin hyvaa ostosaluetta erilaisten arkipaivaisten asioiden, kuten keittiovalineiden osalta, mutta emme tunteneet tarvetta moisiin. Nakamise on Asakusan varsinainen ostoskatu ja sen kylla huomasi turistien maarassa! Sen varrella oli kuitenkin kivoja pienia kauppoja ja itse sain ostettua mm. tuliais-yukatat vanhemmilleni. Ja jalleen: mikas oli kavellessa, kun aurinko paistoi ja lampoa oli noin 30 astetta!

Iltapaivalla poikkesimme myohaiselle lounaalle Nakamiselta vahan sivummalle, kujalle, jossa oli paljon pienia kuppiloita ja sisaanheittajia huutelemassa asiakkaisen peraan. Me tartuimme heti tarjoukseen, kun joku tarjoilija vihjasi englanninkielisesta ruokalistasta. Saimme siis japanilaisen ja Hiroshiman okonomiyakin lisaksi testata korealaista okonomiyakia. Erosi edellisista, mutta oli hyvaa . Ravintelin tiskilla istuskeli keski-ikainen pariskunta (paikallisia kenties) ja pariskunnan miespuolinen halusi kovasti ottaa meista valokuvan. Annoimme toki luvan, kun vaimokin oli matkassa , ja siita hyvasta (tai jostain muusta kasittamattomasta syysta) han halusi tarjota meille lasit viinia. Jalleen kerran hammentavaa ystavallisyytta .

Viinin voimin sita jaksoikin taas jatkaa kavelya. Poikettiin pikaisesti Uenon puistossa, jossa ei talla poikkeamalla ehditty nahda mitaan muuta erityista kuin lenkkeilija, joka huusi/lauloi koko ajan jotain edetessaan. Sitten paadyttiin tutustumaan Uenon kauppakujiin... Ostettavaa loytyi niin paljon, etta piti ostaa jo uudet laukutkin .

Itse ainakin kuittaan paivan (ehka osan huomisenkin) kavelykiintion kylla taytetyksi noin kymmenen tunnin talsimisella. Eika hotellilla paassyt edes ihan heti lepaamaan, koska luvassa oli taman reissun viimeinen pyykkaysshow...

[hampula]

Ikebukuro, Shinjuku, Akihabara!

Vietimme juhannusta reilun kolmenkymmenen asteen lammossa kierrellen otsikossa olevat kolme Tokion kaupunginosaa. Ei nakynyt juhannuskoivuja naillamain, mutta paljon neonvaloja ja ihmisia, jei!!

Aamulla lahettiin korottelemaan JR-junalla kohti Ikebukuroa, missa tavoitteenamme oli nahda maailman suurin (ainakin Tokio passi -kirjan mukaan) tavaratalo Seibu. Kartalla Ikebukuro ei nayta olevan kovinkaan kaukana, mutta kylla nyt taytyy minunkin antaa periksi, ei sinne olisi kavelty . Matkattiin junalla aikamoinen matka, mutta mikas on matkustaessa, kun oltiin tanaan liikenteessa yhdeksan jalkeen, jolloin suurin ruuhka-aika on jo ohitettu. Ylipaataan junilla on aarettoman kateva taalla liikkua, silla junakartta on selkea ja kaikilla asemilla on hyvat opasteet.

Ikebukuron asema on yksi Tokion suurimmista asemista ja silta se kylla tuntuikin! Ulospaasyreittejakin oli lukuisia, pomittiin niista yksi ja osuttiinkin aika lahelle Seibua. Jos oltais sisalle menty, siella olisi varmasti vierahtanyt tunti jos toinenkin, mutta me ei haluttu sisalle, vaan lahdettiin jo kiireen vilkkaa kohti seuraavaa kohdetta, Shinjukua.

Shinjuku on jaettu selkeasti ita- ja lansipuoleen, joista lansipuoli on keskittynyt liike-elaman tarpeisiin, mutta on siella jotain turisteillekin; The Tokyo Metropolitan Government Office Building, jonka 45 kerrokseen paasee ihailemaan Tokiota ylailmoista kasin. Sinne siis  . Hissilla hurautettiin ylos ja nakymat olivat huikeat. Lintuperspektiivi on upea! Kirkkaalla saalla sielta voi nahda myos Fuji-vuoren, joka nyt jai nakematta. Jotain siis jaa seuraavaankin kertaan! Rakennuksen lahettyvilla oli houkuttelevan makoinen puisto, joten haimme lounastarpeet (mm. sushia)kaupasta ja suuntasimme sinne. Puistossa oli kuitenkin paljon vakiasukkeja, joten istahdimme puiston laidalla olevan hienon suihkulahteen aarelle nautiskelemaan.

Itapuolella on puoteja, ravintoloita ja klubeja jos jonkinmoisia ja vaikka kuinka monessa kerroksessa. Siella kun lahtisi tekemaan kapakkakierrosta, ei varmaan vuodessa paivat riittaisi! Kiertelimme aikamme ja suuntasimme sitten viela katsomaan kuulemma Tokion hienointa puistoa, Shinjuku Gyoenia, joka kuitenkin sulki juuri ovensa, kun olimme sisaankaynnin luona. Siispa sekin pitaa katsastaa ensi kerralla.

Vaikka Tokiossa valimatkoja kuljetaan paljon junilla ja metroilla, kavellakin saa ja siitakos mina tykkaan

Ilta alkoi jo hamartya, mutta aikeissa oli suunnata viela Akihabaraan, tuohon Tokion elektronikkaparatiisiin. Juna-asemaltakin oli kyltti Elektroniikkakaupunkiin ja sellaiseen tunti tulevansakin, kun astui asemalta ulos. Kameroita, kannykoita, ipodeja, amppareita, tietokoneita ja vaikka mita pilvin pimein! Kauppojen ovilla pojat ja tytot huutelivat tarjouksia suureen aaneen ja jakelivat mainoksia. Huh huh! Jos sielta ei tarvitsemaansa elektroniikkaa loyda, niin ei kylla sitten mistaan!

Paiva oli jo ehtoopuolella, kun saavuimme hotellille. Tallainen tuntuu todelliselta Tokioon tutustumiselta; paljon yhden paivan aikana, unohtamatta kuitenkin fiilistella kaupunkia.

Huomenna lahdemme hengahtamaan kaupungin sykkeesta vahan ulkopuolelle, Kamakuraan ja kenties Hakoneen.

[spude]

26.6.

Synttaritytto Hampula oli valinnut taman paivan kohteeksi Kamakuran (Hakoneen ei menty, koska matka olisi kestanyt liian kauan...). Sinne junaili katevasti noin tunnissa ja asemalta kaveli kivuttomasti parin kilsan matkan Kamakuran ehka kiinnostavimman nahtavyyden, suuren buddhapatsaan, luokse. Patsas kiinnosti huomattavaa maaraa muitakin turisteja, vaikka saa ei nahtavyyksien kiertelya niin suosinutkaan, koska oli pilvista, hiostavan lammin ja vetta sateli hissukseen. Patsas oli kuitenkin melkoisen vaikuttava sateesta ja hikoilusta huolimatta .  Jatimme  silti Kamakuran rantakohteet valiin ja palasimme takaisin Tokion suuntaan, Yokohamaan asti.

Yokohamahan on yksi Japanin suurimpia kaupunkeja ja perinteikkaan satamansa lisaksi sita voi pitaa myos hyvin urbaanina pilvenpiirtajakaupunkina. Japanin korkein rakennus (nain ainakin turisti-infon mukaan) The Landmark Tower tsekattiin sen juurelta, mutta huipulle ei menty lahinna huonon nakyvyyden ja kalliin hinnan takia. Yokohamassa valimatkat tuntuivat turhan pitkilta tuulisella sadesaalla kierreltaviksi, joten pienen kauppakierroksen jalkeen teimme jalleen paluun asemalle.

Talla kertaa junailimme itsemme hotellille pitamaan pienen siestan ja kohta taas lahdettiin jatkamaan matkaa. Paamaarana oli saada evasta ja ehkapa ihailla Tokion iltavalaistusta. Suuntasimme "kartoittamattomalle maaperalle" eli Roppongiin, missa emme olleet aiemmin kayneet. Roppongi on yksi Tokion ilta- ja yoelaman keskuksia, mutta emme perehtyneet sen tarjontaan kovin kattavasti. Lahinna kavimme syomassa kiinalaisessa ravintolassa, joka osui valinnaksemme sen takia, etta heilla oli ulkoilmaparveketerassi, josta naki kivasti Tokio Towerin valot . Ruokakin oli sentaan hyvaa, vaikka Hampulan ykkostoive olisikin ollut yllattaen sushi . Pimenevassa illassa oli kylla hienoa fiilistella, kun jostain kuului viela jonkin bandin viihdyttavaa musisointia.

Pois lahdimme kuitenkin jo yhdeksan jalkeen ja totesimme viihdyttavimmaksi vaihtoehdoksi menna hotellihuoneeseen nauttimaan virkokkeita ja katsomaan japaniksi selostettua jalkapalloa seka koostetta viimeaikaisista peleista .

Paivalla yritettiin loytaa jostain tietoa mahdollisista keikoista, mutta netti ei meita asiassa auttanut, eika seikkailumielta riittanyt talla kertaa lahtea vaan jostain kaupunginosasta etsimaan jotain menoa ja meininkia. Ehka siis japanilaiset musiikkinautinnot hankitaan cd-levyjen muodossa, jos ei ruokaravintoloiden taustamusiikit riita .

[spude]

Eilista ja tata paivaa - luottoraja taas muutaman euron lahempana...

Eilen varauduttiin saaennusteiden lupaamaan sadepaivaan nukkumalla aamusella vahan pitempaan, mutta aamupalalla todettiin, jotta siella mitaan sada. Ei muuta kui vermeet niskaan ja kohti Harajukua.

Ties minka oppaiden mukaan Harajukussa piti olla toiveita nahda cosplaymeininkia, mutta kylla siella paaasiassa vaan turisteja pyori. Aseman ja puiston liepeilla yritettiin kovasti kyttailla, mutta ehka pukeutujat on olleet tositosi aamuvirkkuja ja yksinkertaisesti myohastyttiin. Taman tilanteen korvasi kuitenkin se, kun kaveltiin Yoyogi-puiston temppelialueelle ja bongattiin siella muutamat haaparit. Morsiamilla oli todella kauniit valkoiset kimonot ja taidokkaat hiuslaitteet, jotka kuitenkin seremonian ja valokuvauksenkin ajaksi naytettiin peitettavan hupulla. Haavieraitakin oli kiva katsella, koska monilla naisilla oli niin kauniita kimonoja. Kuvia rapsittiin, minka kehdattiin, mutta esim. yhden haaparin virallista valokuvaussessiota ei viitsinyt edes menna hairitsemaan ylimaaraisella salamavalojen raiskeella.

Puistosta suunnattiin sitten vahan erilaiseen meininkiin, eli shoppailukaduille. Sujuvasti puikkelehdimme pitseihin ja kukkamekkoihin ja vaikka mihin erikoisiinkin asuihin pukeutuneiden teinien seassa. Ehka aika erikoisia mekin . Vaatekaupat ei meita vetaneet puoleensa, mutta sukkakaupat sitakin enemman. Oikeastaan aika kasittamatonta, miten erilaisia avokassukkia sita voikaan olla!

Kun saimme Harajukun ostoseuforiasta tarpeeksemme, jatkoimme matkaa Shibuyaa kohti. Siellahan sita porukkaa riittikin! Hetken aikaa piti vaan seisoa risteyksen reunamilla ja seurata ihmismassojen kulkua risteyksen puolelta toiselle. Kuuluisan kohtaamispaikan Hachiko-koiran patsaan luona tsekkasimme myos, mutta emme kohdanneet kuin toisemme . Emme toki sen kummempia kohtaamisia toivoneet edes siina vaiheessa, kun lahdimme kierrokselle myos Shibuyan love-hotellialueelle. Hihittelimme hotelleihin sisaan menevia ja ulos tulevia pariskuntia, kun hipsimme katselemassa hotellien mainoskuvia huoneitaan ja vertailimme vahan rest- ja stay-hintoja .

Siinapa tarkeimmat eilisesta.

Tanaan lahdettiin yllattaen viela tekemaan viimeisia tuliaisostoksia ja testaamaan, vielako luottokortti kelpaa . (MasterCardilla ei sitten saanut rahaa nostettua muualta kuin postin automaateista, eika Visakaan toiminut muissa kokeilemissamme laitteissa...) Talla kertaa reitti oli tuttu, koska suuntasimme toistamiseen Asakusaan. Reitin etsimiseen ei siis mennyt ylimaaraista aikaa. Kauppakadulla tuhlailtiin pieniin ostoksiin ja reput saatiin tayteen Kappabashin Kitchentownissa, kun osteltiin edullisesti riisikulhoja sun muita astioita. Puikko-ostoksetkin olisi kannattanut ehdottomasti tehda siella, mutta eipa tajuttu ajoissa.

Raskaiden kantamusten kanssa ei jaksettu enaa paljoa kierrella, mutta kaytiin sentaan jatskilla Ueno-puistossa ja sitten Tokion asemalla hakemassa huomiseksi junaliput Osakaan. Ilta menikin sitten leppoisissa merkeissa seka myos kamoja pakatessa. Hotellista sai onneksi vaakaa lainaan, ettei mennyt younet, kun epailtiin rinkkojen olevan liian raskaat...

Huomenna siis matka jatkuu aamupaivalla Osakaan. Siella yovytaan J-Hoppers -hostellissa, missa on maksullinen nettiyhteys, joten voi olla jotta jaa tama matkapaivakirja paivittamatta. Ylihuomenna lennetaan sitten aamupaivasta paikallista aikaa kotia kohti ja ollaan just saman vuorokauden puolella perilla koto-Suomessa. Ehka lopulliset paivitykset sitten, jos viela paivitettavaa tulee.

Tassa vaiheessa voi kuitata, etta huippureissu ja ihana maa !