Pallontallaajat.net

Muuta mukavaa => Asian vierestä ja vieläkin kauempaa => Aiheen aloitti: ande - 06.09.2006, 11:39:00

Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: ande - 06.09.2006, 11:39:00
Ei mikään kovin hilpeä tai helppo aihe, mutta on täällä ennenkin vakavoiduttu. Mitä pallontallaajat ovat mieltä kuolemasta? Pelottaako? Ahdistaako? Milloin olisit valmis kuolemaan? Olisiko kuolemattomuus kiva? Mitä kuoleman jälkeen? Voiko Kekkonen oikeasti kääntyä haudassaan?

Ajattelin avata tällaisen ketjun, koska en muista kuolemasta olleen juurikaankeskustelua foormulilla. Rajoja repivä, tunteita herättävä ja rönsyilevä keskustelu sallittua.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 06.09.2006, 11:54:13
Johan näitä aiheita tulee...
Kekkonen on kääntynyt haudassaan jo monet kerrat :) Itse ajattelen kuolemasta niin että se kuuluu elämään. That´s it. Tietty omaisen/ystävän kuolema surettaa, mutta niinhän se vain menee. Jonkun tuntemattoman kuolema ei juuri kosketa. Ihmiset ja eläimet kuolevat siinä kuin kasvitkin. Lebensraum:ia tarvitaan uusille sukupolville.
Kuoleman jälkeen kasvetaan koiranputkea ja annetaan ravintoa madoille. Osallistuu ihminenkin jollain tavoin ravintoketjuun  :lol:

Ihminen on suuressa viisaudessaan kehittänyt näitä sielunvaelluksia ja kuolemattomuuden tavoitteita. Mutta luonnonlakia ei (toivottavasti tulevaisuudessakaan) voi kumota.

"Rajoja repivä, tunteita herättävä ja rönsyilevä keskustelu sallittua." Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, sitä rönsyilevää keskustelua tulee kyllä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Matt - 06.09.2006, 11:57:01
Arkipäiväinen asia joka itsekullakin on tietyn ajan kuluttua edessä.Luonnollisessa kuolemassa luonto valmistaa ihmisen henkisesti ettei siinä mitään ihmeellistä tai pelottavaa ole.Eipä kuoleman jälkeen mitään ole mitä nyky-ymmärryksellä voisi käsitellä.jos aikoo jotain kuolemansa jälkeen vaikuttaa niin kyllä ne asiat on elinaikana junailtava.Kekkosta ei enää ole,persoonallisuus lakkaa taatusti olemasta kuolinhetkellä :?
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: riinuska - 06.09.2006, 12:01:09
Kuolemaa on anatomiankirjassa luonnehdittu:
Ainut varma asia maailmassa!
Kukaan tänne ei ole vielä jäänyt...
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: salomaaj - 06.09.2006, 12:22:46
Kuten riinuska asian mainitsikin jo: aina kun joku kysyy multa oletko varma (missä tahansa yhteydessä), vastaukseni on että olen varma vain yhdestä asiasta elämässäni.
Ei se pelota yhtään itseäni, mutta en sitä myöskään odota. Elämässä on ollut aikoja jolloin olis ollut valmis kuolemaan, mutta kun pääsin suomesta pois on elämänkatsomukseni muuttunut ihan täysin. En halua lapsia/taloa (ainakaan vielä). Haluan elää täysiä ja nähdä maailmaa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Blanche-Neige - 06.09.2006, 12:50:28
Mun mielestä länsimaalainen yhteiskunta on vieraantunut liikaa kuolemaan liittyvistä asioista. Siksi sitä pelätään ehkä enemmän kuin ennen. Ei haluta vanheta jne.

Mulle kuolema on luonnollinen asia elämässä, ja näin meillä suvussakin on aina opetettu. Olen nähnyt jokaisen lähipiirissäni menehtyneen kuolleena, ja koskettanut. Se ei ole lainkaan niin kamalaa kuin voisi luulla, päinvastoin. Kuolema konkretisoituu siinä tilanteessa, ja sen tuntee kuinka jäljellä on enää pelkät kuoret siitä ihmisestä. Jotenkin kuolleen näkeminen helpottaa asian hyväksymistä, ainakin omalla kohdallani.

En silti väitä, ettenkö olisi koskaan pelännyt kuolemaa. Muutama vuosi sitten pelkäsin kuolevani syöpään, mutta kasvain olikin hyvänlaatuinen. Vaikkei olisi ollut, niin ei siinä lohduttanut tiedot että suurin osa paranee. Silloin mietin, mitä kaikkea minulta jäisikään kokematta jos näin nuorena kuolisin. Mut ehkä tällaiset aina kasvattaa, ja muistuttaa elämämme rajallisuudesta. Sitä oppii näkemään oman elämänsä uudella tavalla, nauttii sellaisista asioista mitä ei ennen edes huomannut olevan olemassa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: riinuska - 06.09.2006, 13:00:41
Niin ja ennenkaikkea oppii sen että joka päivä pitää elää..
ja nimenomaan vain sitä yhtä päivää kerrallaan..
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: sannannaa - 06.09.2006, 13:10:45
Mä en itsessään kuolemaa pelkää, pelkään eniten lähimmäisten menetystä. Mä en ole ikinä ollut hautajaisissa eikä multa oo ikinä kuollut ketään. Parivuotias koirani kuoli kun olin 11-vuotias ja surin sitä monta monta vuotta. En tiedä minkälaista tuskaa tulee olemaan se, kun väkisinkin joskus jonkun lähimmäisen menettää.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: kookaburra - 06.09.2006, 13:19:38
Uskon jälleensyntymiseen, että ihminen saa uuden muodon jossain muualla kuolemansa jälkeen. Mutta miten se määräytyy..? Ehkä ei kuitenkaan sillä perusteella, miten täällä on elelty. Tai mistä mä tiedän :wink:. Kuolema ei ahdista vaikka tällä hetkellä en siihen olisi ollenkaan valmis! Läheisten menettäminen kyllä toisinaan pelottaa, koskaan en ole ketään todella läheistä menettänyt ja en tiedä miten sen kestän kun niin käy. Täytyy kai sitten ajatella että kaikille on määrätty päivät, ja muistella niitä hyviä hetkiä...
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Urho_Kekkonen - 06.09.2006, 13:59:35
Lainaus käyttäjältä: "Matt"
Kekkosta ei enää ole

Onpas!
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Stranded - 06.09.2006, 14:58:40
Mä olen vaivannut päätäni usein tällä aiheella. Kuolema on tietty luonnollinen, arkipäiväinenki juttu. Siltikin luulen, että hyvin harva voi ihan tosissaan sanoa, ettei "pelkää" kuolemaa tai ainakaan sitä hetkeä kun viikatemies saapuu. (mietitään miten se tapahtuu, onko kivuliasta jne.)
Ihminen on yleensäkin takertuvaista sorttia, on ikävää luopua kaikesta siitä mitä oot saavuttanu/luonut itsestä.

Reinkarnaatiosta en osaa sanoa, mutta ajatuksena se on tosi kiehtova. Tiibetiläinen kuolleiden kirja on tosi hyvä teos(kertoo kuudesta bardosta eli tietoisuuden tilasta, joista useimmat kohdataan fyysisen kuoleman jälkeen). Teos on vanhaa perua ja siksi vähän erikoisesti kirjoitettu, mutta kannattaa tutustua jos tämmöiset aiheet kiinnostaa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: High mileage - 06.09.2006, 15:10:27
Lainaus käyttäjältä: "riinuska"
Kuolemaa on anatomiankirjassa luonnehdittu:
Ainut varma asia maailmassa!
Kukaan tänne ei ole vielä jäänyt...


Niin totta niin totta.

Mä olen nähnyt monen lähimmäisen kuolevan.. niitä elokuun vimeisiä päiviä on ollut pitkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Vanhaa sukulaista on mennyt on kauraa.
Olen havainnoinut että jaahas, taas yks vähemmän. Kun kuolema mun oveeni kolkuttaa niin eikun peremmälle! Eipä tuossa pelkäämistä ole, parempaan jemmaan sitä pääsee ja voi jättää tän vanhan röttelöruumiin, jos siis vanhaksi asti kuolee.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: riinuska - 06.09.2006, 15:13:17
Kyllähän se pistää aina miettimään ja pysähtymään kun sukulaisia kuolee....ja pian huomaa että onkin itse seuraavaksi "etulinjassa"..
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Neiti Q - 06.09.2006, 15:38:49
Ajattelin aina, siis noin 12-vuotiaasta eteenpäin, että kuolen varmasti ennen kuin täytän 30. Osaltaan tähän ehkä vaikutti se, että teini-iän alla tuli tappava hiv-uhka. Mutta enemmän luulen kuitenkin vaikuttaneen sen, ettei mulla ole ollut mitään elämänfilosofiaa joka kannattelisi kasaa.. ei ole edelleenkään, mutta en silti kupsahtanut 29-vuotiaana. Kovasti kyllä yritin elää villiä ja vastuutonta nuoruutta sinne asti.

Nykyisin en suhtaudu kuolemaan millään tavalla. En himoitse sitä, mutta en toisaalta tiedä, miksi sitä pitäisi odottaa vuosikymmeniä. Luulen, että jämähdän aika pitkäksi aikaa tähän kolkyt ja risat -vaiheeseen.

Surua on ollut kuoleman takia, ei kauhean useasti mutta riittävästi. Pidän kuitenkin luonnollisena sitä, että iäkkäät isovanhemmat pääsevät pois maallisista tuskista. En tiedä mihin he tai sielunsa ovat vaeltaneet, mutta en olisi myöskään toivonut heille enempää kärsimyksiä täällä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: andr - 06.09.2006, 16:27:01
Lähimmäisen kuolemasta pääsee yli ajan kanssa. Joillain se aika on pidempi kuin toisilla, mutta kukin tavallaan. Jos ei muuta jää käteen, niin ajoittain alkaa tajuamaan, ettei läheisten ihmisten olemassaolo ja heidän läsnäolonsa meitä varten ole ikuista. Jäljellejääneet läheiset ihmiset alkavat sitä vastoin tuntua tavallista läheisimmiltä ja tärkeiltä, etenkin surutyön jälkeen.

Kuolemanpelko on muuten jännä juttu. Pelkäsin aikaisemmin kovasti kaikkia suuria ja tiedotettuja sairauksia, kuten AIDS:ia, uskomattoman neuroottisesti. Kaikella irrationaalisuudella olin aivan vakuuttunut siitä, että kuolen muutaman vuoden sisällä. Viime vuosina en ole mitään sellaisia miettinyt. Toisaalta en ole viime aikoina joutunut väen vängällä vastenmielisen sairaustiedotuksen uhriksi, jossa selitetään yksityiskohtaisesti taudin eteneminen ihmisen ruumiissa. Yh, tulipa paha olo :cry:
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 06.09.2006, 18:42:52
Lainaus käyttäjältä: "Stranded"

Reinkarnaatiosta en osaa sanoa, mutta ajatuksena se on tosi kiehtova. Tiibetiläinen kuolleiden kirja on tosi hyvä teos(kertoo kuudesta bardosta eli tietoisuuden tilasta, joista useimmat kohdataan fyysisen kuoleman jälkeen). Teos on vanhaa perua ja siksi vähän erikoisesti kirjoitettu, mutta kannattaa tutustua jos tämmöiset aiheet kiinnostaa.


Kovasti tuota on kehuttu, ja monesti on pitänyt lukeakin.
Kuolema on aina ollut hyvää aihe kirjallisuudelle ja taiteelle ylipäätään. Valitettavasti se (lähinnä sen pelko) on ollut myös hyvää polttoainetta erilaisille uskonnoille ja päänsekoituksille.
Tietysti koko homma lopullisuudessaan kiehtoo, mutta maailmassa on varmaan kautta aikain palvottu sitä tai toisaalta hysteerisesti pedattu sitä kuolemanjälkeistä tilaa. Onhan "ikuinen elämä" jossain scifissäkin niin läpikäyty aihe, ja sitä samaa on uskontojen taivaspaikat.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Cheve - 06.09.2006, 19:42:55
Lainaus käyttäjältä: "Blanche-Neige"
Mun mielestä länsimaalainen yhteiskunta on vieraantunut liikaa kuolemaan liittyvistä asioista. Siksi sitä pelätään ehkä enemmän kuin ennen. Ei haluta vanheta jne.


Täsmälleen samaa mieltä. Tiedän ihmisiä, jotka välttelevät hautajaisia, eivätkä heidän lapsensakaan ole ikinä olleet hautajaisissa. Siinä paetaan todellisuutta pahemman kerran. Jos lapsi ei ikinä ole ollut hautajaisissa, kuinka sitä voi ikinä oppia käsittelemään menetystä, surua, kuolemaa. Itse hautajaiset tilaisuutenakin on omanlaisensa, ja ekoilla kerroilla voi olla hyvinkin rankka kokemus.

Itseäni vaivasi pitkään, etten ollut nähnyt kuollutta ihmistä. Osittain siksi, että ajatus kuolemasta oli siksi jäänyt kaukaiseksi. Nyt olen nähnyt kuolleen, ja se hetki ja muisto on hyvin lohduttava. Kun kuolee, ei se henkilö ole enää oma itsensä, vain kuoret on jäljellä.

Tiedän myös ihmisiä, jotka välttelevät hautajaisia, eivätkä heidän lapsensakaan ole ikinä olleet hautajaisissa. Siinä paetaan todellisuutta pahemman kerran. Jos lapsi ei ikinä ole ollut hautajaisissa, kuinka sitä voi ikinä oppia käsittelemään menetystä, surua, kuolemaa. Itse hautajaiset tilaisuutenakin on omanlaisensa, ja ekoilla kerroilla voi olla hyvinkin rankka kokemus.

Oma suhteeni kuolemaan on ristiriitainen. Toisaalta koen sen luonnollisena asiana, enkä pelkää. Mutta samaan aikaan koen, että en halua kuolla. Mutta minä olen nuori, ja eiköhän se ole vain hyvästä, että elämänhalua vielä löytyy ;)
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 07.09.2006, 00:30:10
En pelkää omaa kuolemaani tai ainakaan sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Uskon kristinuskon mukaisesti, että Jumalaan ja Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen ja saavat ikuisen elämän, muut joutuvat ikuiseen kadotukseen. Olen itse ottanut Jeesuksen elämääni, joten minulla ei ole mitään pelättävää.

Läheisten ihmisten menetystä pelkään. Samoin pelkään sitä, että monet läheisistäni eivät ole uskossa enkä näe enää heitä enää kuolemani jälkeen, koska he eivät pääse taivaaseen (riippuen tietenkin siitä, kuinka Raamatun Ap. t. 16:31 tulkitaan).
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: petska - 07.09.2006, 02:00:02
En pysty hyväksymään sitä että kuolen joskus. Lakkaan siis vain olemasta. Tottakai tajuan, että näin joskus käy, mutta niin mieluusti jatkaisin vähän pidempään. Kuinka pitkään? Ikuisesti? Toisinaan ajattelen, että ikuinen elämä olisi mahtava juttu, toisinaan taas, että ennen pitkää se kävisi tylsäksi. Mutta - parempi kai tylsä oleminen kuin olemattomuus (?)

Ei varmaankaan päivääkään kulu ettenkö pohtisi tätä. Joku voisi kutsua tätä turhaksi. Ehkäpä. Mielenkiintoinen asia sanoisin minä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: alpakka - 07.09.2006, 02:17:04
Ite pelkään enemmän viimeisiä hetkiä ennen kuolemaa kuin itse hetkeä milloin kuolee. Esim. lento-onnettomuudessa kuoleminen on yksi hirveimmistä tavoista mitä voin kuvitella. Jos nukkuessaan kuolee, niin eihän sitä tiedä tai tajua joten mitäs siinä pelkäämistä. Välillä tulee pelkotilahetkiä, kun tajuaa miten pienestä elämä oikeastaan on kiinni ja kun todellakaan ei ole vielä milläsäkään halukas heittämään henkeä.

Tuohon olemattomuuteen, ilkeä ajatus että sitten ei vaan enää ole. Toisaalta se taitaa olla se mihin uskon. Entäpä mitä väliä sillä on mitä elämässään tekee kun kaikki kuitenkin pyyhkiytyy pois kuolinhetkellä...? Olisikohan sittenkin mukavampi uskoa vaikkapa sielunvaellukseen.. :D
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: indecent - 07.09.2006, 08:44:31
Minusta tuo pelastuminen on ihan huttua. Uskonnot tarjoavat vain jonkinlaisen köysäisen selityksen sille, että kun ihminen kuolee, niin siitä sit pääsee jonneki parempaan paikkaan uskonnosta riippuen. Uskonto tarjoaa helpotuksen niille, jotka eivät voi hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että kun noutaja tulee, niin se oli sitten siinä.

Ja jos taivaaseen pääsee vain uskovaiset, niin en kyllä sinne edes haluaisi. Miettikää paikkaa, jossa on vain pelkkiä jeesustelijoita!
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 07.09.2006, 08:54:55
Tämäpä mielenkiintoinen puheenaihe. Mietin itse tässä jokunen päivä sitten, että uskaltaisinko avata topicin, jossa kyselen että löytyiskö täältä muita uskovaisia kuin itsekin, mut en sitten tehnytkään sitä, kun vissiin säännöissä kielletään uskonnosta puhuminen. Mut nyt tuli selväksi, että täällä on ainakin toinen, joten kiitos Quu :)

Kuolema on itselleni tullut melkoisen tutuksi, kun 10-vuotiaana hautasin äitini, 20-vuotiaana isäni ja 30-vuotiaana mummoni. Sekä liudan vanhempaa väkeä siinä väleillä. Kuolemaan liittyvän surun prosessoimiseen olen oppinut muutaman asian: 1)hautajaisissa kannattaa itkeä niin paljon kuin jaksaa, koska se on todellista tehoitkua ja myöhemmin ei sitten tarvitse niin paljon pillittää, 2) jos tietää että läheinen kuolee kohta, niin sille kannattaa sanoa vaikka viimeisillä metreillä se kuuluisa "minä rakastan sinua" -lause, koska menetyksen jälkeen siitä saa oikeasti voimaa ja 3) suru ei koskaan lopu, mutta ajan kanssa se haalistuu ja laimenee.

Itse en hingu kuolemaa ja on helppo sanoa terveenä ja hyväkuntoisena ettei sitä pelkääkään. Olen kuitenkin melko varma, että jos nyt saisin tietää että huomenna kuolen, niin melko varmasti pelkäisin, on se kuitenkin niin tuntematon maa rajan takana vaikka taivaaseen uskonkin. Ja siihenkin uskon, että täällä maan päällä kaikkien ärsyttävinkin fanaatikko on siellä jalostunut varsin siedettäväksi ihmiseksi, joten ei se uskovaisten taivas ehkä kuitenkaan niin paha paikka ole - ja sitä paitsi siellä on kivaa!
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: outo_otus - 07.09.2006, 08:57:10
Lainaus käyttäjältä: "ande"
Milloin olisit valmis kuolemaan?


Toivottavasti en ikinä.

Niin kauan kuin yhtään nautin elämästä en voi olla valmis kuolemaan. Jos jonain päivänä tilanne on se, että elämässä ei ole enää mitään elämisen arvoista tai olen vaikka jonkun parantumattoman sairauden takia niin kovissa tuskissa, etten pysty nauttimaan mistään, niin silloin olen valmis kuolemaan. Toivottavasti sellainen päivä ei kuitenkaan koskaan koita.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: -vr- - 07.09.2006, 09:34:28
Minusta on järjetöntä pähkäillä kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta. Onhan se luonnollista, että kaikki tuntematon pelottaa. Meillä on silti vain se fakta, että jokainen kuolee, miksi siis spekuloida muuta.

[/quote] Läheisten ihmisten menetystä pelkään. Samoin pelkään sitä, että monet läheisistäni eivät ole uskossa enkä näe enää heitä enää kuolemani jälkeen, koska he eivät pääse taivaaseen

Uskonto antaa varmasti monille lohtua kuolemaan liittyvissä asioissa. Toisaalta ajatus siitä, että ikävöi läheisiään kuoleman jälkeen vaikka itse pääsisikin taivaaseen tuntuu aika lohduttomalta.

Omasta mielestäni kuolema on lopullinen piste, johon kaikki loppuu. Sen jälkeen ei ole ikävöintiä, surua, iloa... eli ihan ok näkymät :)
Kannatan itse keskittymistä elämään (siitä kun tiedämme edes jotain)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 07.09.2006, 10:05:25
Lähentelee off-topic:ia toki, mutta on pakko kysyä...

Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
Ja siihenkin uskon, että täällä maan päällä kaikkien ärsyttävinkin fanaatikko on siellä jalostunut varsin siedettäväksi ihmiseksi, joten ei se uskovaisten taivas ehkä kuitenkaan niin paha paikka ole - ja sitä paitsi siellä on kivaa!


Kuinka moni siellä ollut on tullut takaisin kertomaan että siellä on kivaa? Ja onko muitakin taivaita kuin uskovaisten taivas?
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: High mileage - 07.09.2006, 10:37:36
Lainaus käyttäjältä: "riinuska"
Kyllähän se pistää aina miettimään ja pysähtymään kun sukulaisia kuolee....ja pian huomaa että onkin itse seuraavaksi "etulinjassa"..


Melkein nauratti vakava aihe! Kirjoittajalla on kirjainten asettelu hallussa.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: High mileage - 07.09.2006, 10:42:11
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
En pelkää omaa kuolemaani tai ainakaan sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Uskon kristinuskon mukaisesti, että Jumalaan ja Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen ja saavat ikuisen elämän, muut joutuvat ikuiseen kadotukseen. Olen itse ottanut Jeesuksen elämääni, joten minulla ei ole mitään pelättävää.
.


Eriskummallisen harvinainen kommentti pallareissa. Ateismin puolesta on täällä luettu palopuheita liudoittain.. viekö retkeily ihmisiltä uskon?

Well done Q
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: marlee - 07.09.2006, 10:55:09
Kuolema kiehtoo, pelottaa ja ahdistaa ihmisiä. Ehkä siksi, ettei kukaan meistä voi sitä välttää, ehkä siksi, ettei kukaan meistä tiedä siitä mitään, ehkä siksi, että viimeistään kuolema asettaa meidät vastatusten oman rajallisuutemme kanssa. Kaikkivoipaisuutta ei olekaan olemassa, rahalla ei saakaan ikuista elämää, tai edes valita tapaa, millä kuolla. Kertakaikkiaan kuolema pakottaa ylpeimmän ja itsetietoisimmankin ihmisen nöyrtymään. Kamala ajatus individualismia ja nuoruutta ihannoivassa kulttuurissamme.

Loppujen lopuksi kuolemasta vieraantuminen on tapahtunut länsimaissa hyvin nopeasti. Vielä 75 vuotta takaperin vainajat pestiin, puettiin ja haudattiin itse. Nykyään pahimmillaan omaiset raahaavat mummon sairaalaan ja sieltä tk:een vuodeosastolle kun vähän muisti pätkii tai ei mummo enää jaksa tehdä taloustöitä kuten 50 vuotta aiemmin. Vanheneminen ja sairaus halutaan usein sulkea laitokseen, poissa silmistä, poissa mielestä.

Tulevassa ammatissani joudun vastakkain paitsi kuoleman, myös omaisten kanssa. Kuinka kerron, että lapsi menehtyi vammoihinsa, nuorta miestä ei voitukaan pelastaa hyvistä paranemisennusteista huolimatta, mummo saikin vielä toisen infarktin ja kuoli jo matkalla sairaalaan. Kuinka kohtaan surevat, katkerat, vihaiset, pettyneet, tyytyväiset, helpottuneet omaiset?

Olen pohtinut kuolemaa jonkin verran, aika ajoin enemmänkin. Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen, että meille jokaiselle on tietty aika varattuna täällä maan päällä (en usko kohtaloon, mutta aikakäsitys sopii maailmankuvaani). Elämä on ainutkertainen kokemus ja siksi siitä pitää tehdä niin hyvä, kuin mahdollista. Hyvällä elämällä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan standardien kanssa (nousujohteinen ura, korkea tulotaso, hieno auto, kaksi lasta ja koira), vaan se on jokaisen henkilökohtainen asia. Kunhan ei tarvitse 60-vuotiaana miettiä, että olen nyt tässä ja minusta tuntuu, etten ole oikeastaan elänyt vielä yhtään.

Huominen on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tee siitä omannäköisesti.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 07.09.2006, 14:06:54
Pekkapoks: Hyvä kysymys - sä olet nasta :)
Itse asiassa on ihmisiä, jotka on tulleet takaisin kertomaan, itsekin tunnen yhden. Mutta loppujen lopuksihan tämä on uskon kysymys eikä mitään mitä tieteellisesti todistetaan. Kun kerran kysyit, että onko muitakin taivaita, niin itse uskon siihen taivaaseen, jossa rauha vallitsee jne. enkä esimerkiksi siihen viikinkien viimeiseen olotilaan, jossa istutaan pitkillä penkeillä ja juodat päivät pitkät simaa (vai miten se niillä meni?) mut Suomi on vapaa maa ja mun puolestani kukin uskokoon mihin lystää.

Alunperäisessä tekstissäni ekan kappaleen pointti oli se, että kiitin Quuta siitä, että sain selville, etten ole ainoa Jeesukseen uskova tällä saitilla. Kaltaisteni löytäminen kiinnostaa siksi, että heidän reissukokemuksistaan olisi kiva kuulla ja ehkä jakaa joitakin omiakin kokemuksia, kuten esim. se että nimenomaan tunnustavana kristittynä pääsin kerran Bangkokissa tapaamaan paikallista buddhalaisen luostarin munkkien päämiestä - se oli meinaan aika huimaa!
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: .Ginny - 07.09.2006, 15:49:07
Itse olen todella kiinnostunut kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista. Syytä tähän mielenkiintoon asiaa kohtaan en tiedä.

Tällä hetkellä en itse henk. kohtasesti pelkää kuolemaa, enemmänkin pelkään läheisten menettämistä. Pienempänä pelkäsin kuolemaa ja olin varma, etten koskaan tule täyttämään 12 vuotta. (Yhden perhetutun tytär kuoli 12-vuotiaana.) No, täytin kaksitoista ja pelko haihtui. Noin kuukausi sitten, tuli uusi tälläinen tilanne. Olin kuullut tytöstä, joka kuoli 4 päivää ennenkuin täytti 18. Itselläni tuohon "maagiseen" syntymäpäivään oli aikaa kuukausi. Olin varma, etten sitäkään syntymäpäivää näe.  :roll:
Tämä syntymäpäivä tuli ja meni ja nyt ei tuollaista pelkoa enää ole.

En usko kuoleman jälkeiseen elämään, uskon uudelleen syntymiseen. Väitän kiven kovaan, että kuollessa ihmisen sielu siirtyy johonkin -ei vielä syntyneeseen, eläimeen, ihmiseen tms.

En tiedä, oonko koskaan täysin valmis kuolemaan. Lähiaikoina mennyt parikin tuttua ja tuntematonta ja kävi mielessä mistä kaikesta he jäävät paitsi. Nuoria kun olivat kaikki. Ehkä sitten vanhempana (mikäli niin vanhaksi elää!) alkaa olla jo enemmän valmis. Käy samanlailla, kuin mummolleni, jolla ei enää ollut täällä mitään tekemistä. Toivoi vaan pääsevänsä pois.

Joku taisi sanoa, ettei ikinä haluaisi kuolla lento-onnettomuudessa. Enemmin kuolen lento-onnettomuudessa, kuin hukkumalla tai palamalla. Lentokoneen mukana menee kuitenkin suhteellisen nopeasti.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: -vr- - 07.09.2006, 16:14:01
Lainaus
En usko kuoleman jälkeiseen elämään, uskon uudelleen syntymiseen. Väitän kiven kovaan, että kuollessa ihmisen sielu siirtyy johonkin -ei vielä syntyneeseen, eläimeen, ihmiseen tms.


kuulostaa ihan loogiselta ajatukselta, jos uskoo sielun olemassaoloon. :roll: Oikeastaan se tuntuu yksinkertaisemmalta ja järkevämmältä, kuin että olisi jokin paratiisin kaltainen paikka.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 07.09.2006, 20:41:23
Lainaus käyttäjältä: "indecent"
Minusta tuo pelastuminen on ihan huttua. Uskonnot tarjoavat vain jonkinlaisen köysäisen selityksen sille, että kun ihminen kuolee, niin siitä sit pääsee jonneki parempaan paikkaan uskonnosta riippuen. Uskonto tarjoaa helpotuksen niille, jotka eivät voi hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että kun noutaja tulee, niin se oli sitten siinä.

Ja jos taivaaseen pääsee vain uskovaiset, niin en kyllä sinne edes haluaisi. Miettikää paikkaa, jossa on vain pelkkiä jeesustelijoita!


Uskossa onkin se mielenkiintoinen juttu, että sitä ei voi ei-uskovalle (eikkarille) selittää eikä tieteellisesti todistaa. Ei voi selittää sitä, miksi usko tuntuu hyvältä. Ainakaan kristinuskossa ei myöskään itse voi päättää, että alkaa uskoa, koska usko saadaan Jumalalta.

Sitten hieman off-topic-asiaa. Minun uskovassa ystäväpiirissäni jeesustelijoilla/hihhuleilla tarkoitetaan ns. kiihkokristittyjä, ei suinkaan kaikkia uskovaisia. Sanoja tietysti käytetään eri tavoin eri piireissä, mutta kyllä me kaikki uskovat (kristityt) menemme uskomme mukaisesti samaan paikkaan, ei pelkoa, että taivaassa olisi pelkkiä jeesustelijoita.  :) Mitä taivaaseen paikkana tulee, uskon, että emme kykene tässä ajassa edes kuvittelemaan, kuinka hyvä siellä on olla.

Mielenkiinnosta utelen, "indecent", että onko sinulla jotakin uskovia vastaan (viitaten viimeiseen virkkeeseesi)? Onko joku meistä tai jokin vakaumuksemme mukainen toiminta/ajattelu loukannut sinua tms.? Monestihan negatiiviset mielikuvat muodostuvat yhdestäkin huonosta kokemuksesta ja jopa väärinkäsityksistä - ehkä me uskovat tällä palstalla voisimme korjata tilannetta?

Kirnauskis: Tällä palstalla on ollut keskustelua uskonnoista aiemminkin, ketju(t) vain on uponnut monen sivun taakse. Ymmärtääkseni eräs Pallontallaajien moderaattoreista on myös vakaumuksellinen kristitty, joten onhan meitä täällä!

High mileage: Eh... En oikein tiedä, kuinka kommenttiisi pitäisi suhtautua. Kiitos kuitenkin.  :)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 07.09.2006, 20:41:30
Eihan tuo nyt niin haudanvakava asia lienee.
Ensin taalla pyoritaan aikansa, paritellaan kukaties,
ihmetellaan elaman tarkoitusta, ja sitten kuolla kupsaistaan.
 :D
Kuolema on elaman luonnollinen paatos,
mutta sita ennen kannattaa muistaa elaakin !
Kuolemaa on turha pelata, kuten myos elamaa.

Kuolemattomuus olisi helvetillinen olotila. Jotenkin
ounastelisin, etta itse kuoleman hetkella koko elaman
tarkoituksen vasta viimeinkin oivaltaa.
Silla viimeisella,kaikkien matkojen matkalla !

Naihin filosofisiin tunnelmiin korkaten.
 :D
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Tinja - 07.09.2006, 21:00:27
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Uskossa onkin se mielenkiintoinen juttu, että sitä ei voi ei-uskovalle (eikkarille) selittää eikä tieteellisesti todistaa. Ei voi selittää sitä, miksi usko tuntuu hyvältä. Ainakaan kristinuskossa ei myöskään itse voi päättää, että alkaa uskoa, koska usko saadaan Jumalalta.


Uskohan on vain sita, etta uskoo johonkin hengelliseen juttuun ja saat hyvan olon siita tunteesta, etta joku on siella katsomassa juuri sinun vaellustasi. Joku toinen taas uskoo, etta Hitler oli nasta jatka ja se tuo sitten taas varmasti hanelle samanlaisen tunteen (hmm... aika "hyva" vertaus, mutta kuitenkin). Mulle, eisiihentyypilliseenjumalaan uskovalle tulee samanlainen tunne muista uskonasioista, joilla ei vaan ole mitaan tekemista uskonnollisten asioiden kanssa. Valitettavasti en paase sinne teidan taivaaseen, mutta hahaa, enpas mene helvettiinkaan! Niin kuin joku kerran sanoi, jos uskoo Jumalaan uskoo myos Saatanaan.

Kuolema. Nyt jo pois mennyt enoni sanoi, ettei kuolemaa kannata pelata. Sitten han meni pois, ja mina sain omat kokemukseni kuoleman jalkeisesta elamasta. Silla ei ollut mitaan tekemista uskomattomuuden tai uskomusten kanssa (tai silla etten ole hullu :lol:), sielta se eno vaan huuteli mua. En tieda oliko sitten taivaassa vai ei, mutta samana paivana eras toinen sukulainen meni ja ampui itsensa.
En pelkaa kuolemaa, ja uskon, etta se on aika pitkalti helpotus monille ihmisille paattaa kipu.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Illusion - 07.09.2006, 21:42:41
En osaa pelätä kuolemaa - ainakaan omaani. Välillä tosin kauhulla ajattelen, mitä jos joku rakastamani ihminen yhtäkkiä vain onkin poissa. Tällaiset ajatukset silloin tällöin ovat varmasti vain hyväksi, sillä ne saavat arvostamaan elämää aina enemmän ja ottamaan kaiken irti ajasta tärkeiden ihmisten kanssa.

Uskon, että kuoleman jälkeen on odotettavissa jotakin. Mitä se on, sitä on vähän vaikeaa mennä arvailemaan. Kai minä uskon taivaaseen jollakin tapaa, tai ainakin paikkaan, missä saa tavata kaikki kauan sitten kadotetut läheisensä. Vaikeaahan se on tyytyä ajatukseen, että kuoltuamme todella vain mätänemme tai meidät poltetaan tuhkaksi, eikä meistä sen jälkeen todella ole jäljellä enää yhtään mitään. (Muuta kuin muisto, joka sekin häviää nopeasti sukupolvien vaihtuessa.)

Kuolema kiehtoo kaikessa mystisyydessään - ja luonnollisuudessaan. Tykkään rakkaus & kuolema -teeman tyylisestä romantisoinnista. Jotkut Goethen runotkin saavat sydämeni väräjämään. :) Tähtitaivasta katsellessa tulee samanlaisen olo kuin kuoleman syvintä olemusta pohtiessa. Tyhjyys, avaruus, kaikentäyttävyys, ymmärtämättömyys, mielettömyys. Oma pienuus valtavien voimien edessä. Kokeilkaapa seuraavaksi kun satutte pimeään aikaan ulos!

Kuolemaa ei kukaan pysty selittämään kovin tyhjentävästi, koska siihen liittyy niin monenlaisia uskomuksia, faktoja, mielikuvia ja mielipiteitä, ettei yhtä totuutta voi tavallinen tallukka löytää ennen täältä poistumistaan. Hienoa sitä on kuitenkin etsiä ja ajatella. Sielu ja ruumis. Kuolevatko ne yhdessä vai jääkö sielu elämään ruumiin jo väsähtäessä? Onko mitään sielua edes olemassa? Hmm..

Kuolemattomuus olisi kyllä aivan kamalaa! Miettikää nyt, jos eläminen alkaisi todella pänniä, eikä saisi itseään edes hengiltä! Hirveä, hirveä kohtalo. Olen tosissani. :)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: fishbone - 07.09.2006, 21:52:43
Niin, jälleen kerran: "kuollessa lähtee naimalla saatu henki..."

Siinähän se totuus kaikessa yksinkertaisuudessaan on.

Kun lähtisikin samassa touhussa, missä se on tullut, niin lähtö olisi varmasti onnellinen. :D
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Remez - 07.09.2006, 22:40:06
Kuolema osuu kohdalleen sillon ku se niin tekee. Sattuu ja tapahtuu, turha sitä itkeä sen takia vaan täysillä vaa  :)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: BunkerKing - 07.09.2006, 22:50:07
Kuolema on evoluution perustekijä. Tarkoitus on lajin kannalta kuitenki vain lisääntyä ja sen jälkeen muuttuu vähitellen hyödyttömäksi. Jos kukaan ei kuolis, niin ei tuleville elämänmuodoille jäis tilaa ja koko homma kaatuis. Ilmeisesti ihmiselle tosi mieluinen ajatus, mutta toistaseksi vaikia päästä mihinkään siitä, me ollaan vaan geenejä eteenpäin siirtäviä lihakasoja.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: andr - 08.09.2006, 11:00:38
Lainaus käyttäjältä: "High mileage"
viekö retkeily ihmisiltä uskon?


Ei varmaan vie retkeily ihmiseltä uskoa, jos ei sitä ole koskaan ollutkaan.

Onhan siitä uskosta varmaan uskoville voimaa, enkä sitä halua heiltä/teiltä todellakaan riistää, mutta silti, en aio todellakaan teeskennellä kenellekään olevani uskossa kun en ole. Sinäänsä uskonnot ovat toki mielenkiintoinen puheenaihe, mutta sen keskustelun voisi ehkä jättää toisten topicien alle?
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: smeagol - 08.09.2006, 11:18:10
Itseltäni on viimeisen kuukauden aikana kuollut ystävä sekä tuttu. Tuntuuhan se kurjalta, mutta en sitä sen enempää sure. Tai sitten en vain vielä ole käsitellyt asiaa kunnolla ja veikkaan että se suru tulee pakolla jossain vaiheessa. ¨

Eläinten kuolema on ihan ok juttu ja sitä ole nähnyt pienestä pitäen kun olen elänyt koirien keskellä, melkein aina syntyy ainakin yksi kuollut pentu. Sekään ei juurikaan hetkauta.
Mutta nyt kun oman koiran lopetus näyttää lähestyvän niin olen kauhuissani. Tuo koira joka on suojellut ja puolustanut minua niin monet kerrat ja ollut ystäväni ja lohduttanut kun olen ollut surullinen... nyt minun pitäisi viedä se lopetettavaksi, se tuntuu aivan kauhelta ja tahtoo itku tulla kun ajattelenkin sitä.

En pelkää itse kuolemaa, mutta antaisin mitä vaan että saisin elää niin kauan kuin haluaisin. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa ja olen niin utelias tulevaisuuden takia että ihistää ajatuskin että kuolen 60 vuoden päästä enkä näe millaista elämää on 200 vuoden päästä.

Mutta kuolema on väistämätön asia. Enkä sille mitään voi.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: andr - 08.09.2006, 11:21:04
Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
. Kun kerran kysyit, että onko muitakin taivaita, niin itse uskon siihen taivaaseen, jossa rauha vallitsee jne. enkä esimerkiksi siihen viikinkien viimeiseen olotilaan, jossa istutaan pitkillä penkeillä ja juodat päivät pitkät simaa (vai miten se niillä meni?) mut Suomi on vapaa maa ja mun puolestani kukin uskokoon mihin lystää.




Hmm... En nyt muista ketkä nimenomaan joivat simaa kuoleman jälkeen, mutta ainakin taistelussa kaatuneet viikingit pääsivät viettämään ikuista elämää...
 
Tämä on Wikipediasta : http://fi.wikipedia.org/wiki/Valhalla
"Valhalla on skandinaavisessa mytologiassa jumala Odinin myyttinen halli, jonne urhoollisesti kuolleet soturit pääsivät nauttimaan toismaailmallisista syömingeistä ja juomingeistä valkyyrioiden tuotua heidät sinne. Samalla he myös taistelivat keskenään päivittäin, mutta heräsivät joka ilta uudestaan eloon jatkaakseen syöminkejä ja taisteluita. Odin otti puolet sotureista, kun taas toinen puolikas kuului Freijalle. Sotureita kutsuttiin nimellä Einherjar, eli "lohikäärmeen surmaaja".

Valhallalla sanottiin olevan yli viisisataa ovea ja sen katot olivat päällystetty kultaisille kilvillä. Ragnarökin koittaessa jokaisesta ovesta mahtuu marssimaan kahdeksansataa soturia taistelemaan Odinin rinnalla maailmanlopun taistelussa."


Lisää viikinkien kuolemankäsityksistä ja -jumalista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hel

"Hel on skandinaavisen mytologian mukaan alamaailman eli Helheimin jumalatar. Hän on Lokin ja jättiläinen Angrboðan tytär sekä Fenris-suden ja käärme Jörmungandrin sisar.

Kun Odin sai tietää, että Lokilla on lapsia, hän karkotti heidät syrjäisiin paikkoihin. Helin Odin syöksi maanlaiseen valtakuntaan ja antoi hänelle vallan kaikkien niiden vainajien sieluihin, jotka eivät kuole taistelussa, vaan sairauteen tai vanhuuteen. ( Itsemurhan tehneet eivät joutuneet uskonnon mukaan helvettiin, itsemurha oli kunniakas teko.)

Kristinuskon levitessä Skandinaviaan useiden kristillisten maiden alamaailma nimettiin Hel:in mukaan (esim. suom. helvetti ja engl. hell)"

Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: petska - 08.09.2006, 13:18:01
Uskon, että jossain vaiheessa ihmisen on mahdollista saavuttaa ikuinen tai lähes ikuinen elämä. Mielestäni se on väistämätöntä, kunhan ihmiskehon ja varsinkin aivojen toiminta saadaan selvitettyä kokonaisuudessaan.

En tiedä onko tämä lopulta hyvä asia. Nykytilanteesta katsoen ainakaan ympäristön kannalta se olisi varsin tuhoisaa, mutta toisaalta uskon että ympäristöongelmiinkin on löydetty siinä vaiheessa ratkaisut (tai kenties olemme tuhonneet maapallon ja itsemme siihen mennessä).

Miettikääpä yhteiskunnan radikaalia muutosta, kun ihmiset elävät ikuisesti. Ei pitäisi olla enää kiire mihinkään. Yksi ihminen voisi omistaa jonkin asian tutkimiselle satoja/tuhansia vuosia. Uskontojenkin täytyisi sopeutua tilanteeseen ja muokata näkemyksiään, pitkälti samalla tavalla kuin keskiajalla (ei se maailmanloppu tullutkaan tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen). Toki ihminen voisi viellä kuolla onnettomuuksissa, joten taivaan olemassaolo olisi turvattu. Entäpä avioliitto - tuhatvuotinen liitto? Pystyykö ihminen edes käsittämään tällaisia aikajaksoja?

Kuulostaa varmastikin scifiltä, mutta järjellä ajateltuna mahdollista.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 08.09.2006, 13:43:47
Jos ikuinen elämä jossain vaiheessa saavutetaan, ollaan ihmistä muokattu jo todella paljon. Onhan aina mahdollisuus että se tapahtuisi ilman haittavaikutuksia, mutta maalaisjärjellä ajateltuna epäilen vahvasti. Mistäpä pieni kansalainen tietää mitä tiedemiehillä on suunnitelmissa, mutta ihmiskehon vanhenemisen estäminen ei ole tähänkään saakka kovin pitkäikäistä hupia ollut.

Elintilan riittämiseksi ihmisten määrää pitäisi rajoittaa radikaalisti. Se johtaisi varmasti konflikteihin mm. Petskan mainitsemien uskontojen takia. Uskon että eri uskonnot, rahallisen edun valvojat, valtiot etc. eivät tule missään maailmanvaiheessa soputumaan niin että sodat ja muut tappelut loppuvat tästä maailmasta. Aina löytyy kaksi tahoa jolla on mukavasti aihetta pistää aseellinen konflikti pystyyn. Ja kun tilanne olisi se ettei luonnollista harvennusta ihmiseläinten joukkoon tulisi, niin  varmasti lisätilaa omalle väelle haettaisiin sodilla etc.

Syntyvyyden säännöstelu, tai jossain vaiheessa totaalinen lopettaminen, toisi mukavia ristiriitoja ikuisen elämän harmooniaan. Olisiko oikeus synnyttämiseen ehkä vain geneettisesti lahjakkailla yksilöillä?

Minusta on ihan hyvä että ihminen kuolee jossain vaiheessa. Ollaan nyt tyytyväisiä että joillain on taivaspaikat ja muut menee maan poveen.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: petska - 08.09.2006, 13:51:16
Lainaus käyttäjältä: "pekkapoks"
Jos ikuinen elämä jossain vaiheessa saavutetaan, ollaan ihmistä muokattu jo todella paljon. Onhan aina mahdollisuus että se tapahtuisi ilman haittavaikutuksia, mutta maalaisjärjellä ajateltuna epäilen vahvasti. Mistäpä pieni kansalainen tietää mitä tiedemiehillä on suunnitelmissa, mutta ihmiskehon vanhenemisen estäminen ei ole tähänkään saakka kovin pitkäikäistä hupia ollut.


Niin, en nyt spekuloinutkaan, että se tapahtuisi huomenna tai sadan vuoden päästä, mutta ehkä tuhannen tai kymmenentuhannen...
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: tico - 08.09.2006, 15:00:48
Kieltamatta olisi mielenkiintoista tietaa kuinka pitkaan sellaista kidutusta kestaisi jossa kehon jokainen osa on kykenematon kuolemaan mutta on kuitenkin altis kaikille siihen kohdistuville rasituksille seka ikaantymiselle (olipa fyysinen rakenne mika tahansa, tarkastelujakso on loputtoman pitka). Toisaalta se ei mitenkaan eroaisi siita etta mieli olisi kuolematon. Ajan kasitteella ei olisi mitaan merkitysta eika liioin millaan muullakaan - pysyisihan olotila teoista ja toimista riippumatta samana loputtomasti (ihmettelenkin toisinaan sita miksi tiettyihin uskontoihin nojaavat ihmiset valittavat yhtaan mistaan silla heidan uskomuksensa mukaan he ovat tietoisessa muodossa ikuisesti - toisaalta, jos olisi olemassa kansa joka ei voisi lakata olemasta, eiko sellaisen kansan suurin kuviteltavissa oleva toive olisi juuri tuo). Todennakoisesti elamalla ei myoskaan olisi merkitysta silla se on mahdollista maaritella vain kehon seka mielen vaistamattoman haviamisen kautta.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 08.09.2006, 15:55:36
Kiitos viikinkisivistyksestä :) Tein heistä aikoinaan lukiossa jonkun esitelmän ja siinä yhteydessä opiskelin heidän "taivasasiansakin", mut koska vettä on paljon virrannut erinäisissä joissa sitten lukiovuosieni, oli päässyt unohtumaan.

Tico: Jos kidutuksesta puhutaan, niin voinpa kertoa että vaikka kuolemaan liittyvät asiat ovatkin itselläni reilassa, niin fyysistä kipua oikeasti pelkään. Oma kipukynnykseni on noin nanomillin korkuinen ja niinpä toivonkin, että kun kuolen niin kuolen nopeasti ja ns. saappaat jalassa. Tai jos hitaasti pitää kuolla, niin sitten on syytä olla sellainen lääkitys että takapuolikin on tunnoton (ja tämän muuten sanon aina hammaslääkärissä :))
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Epeliini - 08.09.2006, 22:39:02
Kuolema ja siihen liittyvät asiat on mun mielestä todella henkilökohtasia asioita.

Mun kokemuksen mukaan toisen ihmisen kuolemassa on pahinta menettämisen tuoma suru ja ahdistus. Se että juuri sinä itse menetät sen ihmisen. Et voi enää kokea yhteisiä asioita ja tunteita. Et voi jakaa mitään konkreettisella tasolla. Koskaan et enää voi tavata sitä itselle tärkeää ja rakasta henkilöä.

Kuolema tulee kun on tullakseen. Kaikki kuolee jossain vaiheessa. Se on fakta. Silti ei saisi aivan kyynistyä. Kaikille on suotava oma aikansa surun (eli oman menetyksen) käsittelyyn. Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta aikaa, jolloin pitäisi jo olla päässyt yli kuolemasta johtuneesta menetyksestä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 08.09.2006, 23:01:15
Lainaus käyttäjältä: "Tinja"
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Uskossa onkin se mielenkiintoinen juttu, että sitä ei voi ei-uskovalle (eikkarille) selittää eikä tieteellisesti todistaa. Ei voi selittää sitä, miksi usko tuntuu hyvältä. Ainakaan kristinuskossa ei myöskään itse voi päättää, että alkaa uskoa, koska usko saadaan Jumalalta.


Uskohan on vain sita, etta uskoo johonkin hengelliseen juttuun ja saat hyvan olon siita tunteesta, etta joku on siella katsomassa juuri sinun vaellustasi. Joku toinen taas uskoo, etta Hitler oli nasta jatka ja se tuo sitten taas varmasti hanelle samanlaisen tunteen (hmm... aika "hyva" vertaus, mutta kuitenkin). Mulle, eisiihentyypilliseenjumalaan uskovalle tulee samanlainen tunne muista uskonasioista, joilla ei vaan ole mitaan tekemista uskonnollisten asioiden kanssa. Valitettavasti en paase sinne teidan taivaaseen, mutta hahaa, enpas mene helvettiinkaan! Niin kuin joku kerran sanoi, jos uskoo Jumalaan uskoo myos Saatanaan.



Viitaten toiseksi viimeiseen virkkeeseesi lainaamassani pätkässä: Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat (kuten ensimmäisessä viestissäni kerroinkin). Oman uskosi mukaan et helvettiin joudu ja uskosi sinulle suotakoon.

Se on totta, että jos uskoo Jumalaan, on myös sielunvihollinen yhtä todellinen. Se on sitten toinen asia, ketä palvelee.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Nakke - 09.09.2006, 10:35:28
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
[
Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat


Millaisen uskot helvetin olevan?
Onko se fyysinen paikka vai henkinen olotila vai mika?
Miksi uskot sen olevan juuri sellainen?
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Illusion - 09.09.2006, 11:33:39
Lainaus käyttäjältä: "Nakke"
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
[
Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat


Millaisen uskot helvetin olevan?
Onko se fyysinen paikka vai henkinen olotila vai mika?
Miksi uskot sen olevan juuri sellainen?


Hmm.. Käsittääkseni jehovan todistajat (jotka siis myös kuuluvat kristittyihin) uskovat ei-uskovien joutuvan vain hautaan, mistä sielu ei sitten pääse mihinkään taivaisiin, kuten uskovien ihmisten. Siis ruumis vain yksinkertaisesti mätänee haudassa, ihmistä ei enää ole ei henkisesti eikä kauaa fyysisestikään. Näin joku tähän uskonlahkoon kuuluva muistaakseni kertoi, kun olimme koulusta joskus tutustumassa heidän uskoonsa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 09.09.2006, 11:41:55
Lainaus käyttäjältä: "fishbone"
Niin, jälleen kerran: "kuollessa lähtee naimalla saatu henki..."


...Ja etenkin ruumis !

Ilman kuolemaa koko elama olisi aika lailla lattea kokemus, luulisin.
Kaiken naennainen rajallisuus tekee koko hommasta sen
ainutlaatuisen elaman jota tassa itse kukin eletaan.
Ilman kuolemaa koko elama tuskin maistuisi paljon miltaan.

Kukas se kirjoittikaan "ihmisen ymmartavan koko elamansa aivan
liian kapeasta sektorista suhteessa aikaan ja tilaan"?

Sina paivana kun maallisen ruumiini paino lakkaa tuntumasta,
ja sukellan "jalkielaman siniseen kuiluun", eli kuolla kuukahdan,
toivon maahanpanijoisistani tulevan oikein kunnon iloisten bileiden !
 :D
Hautakirjoitukseksi kiveen haluaisin hakattavan jotakin sentapaista
kuin: "See you later guys",  tai "Wish to see you soon, guys!".
 :lol:
"Game over" olisi jo liian falskia.
"I´ll be back!"  olisi aika hauska.
 :D
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Illusion - 09.09.2006, 11:51:20
Onko täällä muita, jotka ehdottomasti eivät haluaisi hautaa mihinkään? Itse toivon, että minut tuhkana siroteltaisiin vanhan metsän sammaliin ja niityille kauniina, kasteisena aamuna.. Mitään hautajaisiakaan en haluaisi, koska tiedän, miten kurjaa hautajaisissa useinmiten on (siis niillä vierailla tietysti  :) ). Ja mitä jollakin hautakivellä tekee? Omaiset vain joutuvat stressaamaan hautapaikan hoidosta, kukkien viemisestä ym. Isovanhempani on tuhkattu ja siroiteltu kaus kotipaikastani: jouluna laitamme aina kaksi kynttilää metsän reunaan pihallemme palamaan heidän muistokseen.

Ihme pohdintaa, iloista ennen kaikkea.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 09.09.2006, 12:05:08
Lainaus käyttäjältä: "Illusion"
Onko täällä muita, jotka ehdottomasti eivät haluaisi hautaa mihinkään? Itse toivon, että minut tuhkana siroteltaisiin vanhan metsän sammaliin ja niityille kauniina, kasteisena aamuna.. .


Tuo olisi kylla varteenotettava vaihtoehto.
Tuhka ripoteltuna tuuleen, kuten koko elamakin.

Tuo hautapaikka itse asiassa onkin aika masentava ajatus,
lienee kaikki ruumiit on kuopattava samaan kirkkomaahan ?
Ajatus hautapaikasta mieleisessaan maisemassa ja maassa
taitaa olla aika mahdoton, ja laiton ajatus ?
Sikali nakisin vain hauskana aatoksena valita kuoppa jossakin
upeassa maassa ja maisemassa, paasisivat tuttavat ja sukulaisetkin
joskun hieman matkailemaan.
Mieluiten viela mahdollisimman vaikeassa ja hankalakulkuisessa
paikassa, vaikkapa korkean vuoren huipulla, jonne paastessa
koko hautajaiskulkue olisi jo taysin puhki ja vittuuntuneita...
 :lol:
Hemmetti, hautahan tietaa viimeinkin asettumista aloilleen, ja
pysyvasti. Tieda missa synkassa kuusikalmistossa, naapureina
ties mita ekonomia, pankinjohtajaa tai poliitikkoa !
Ehei, valitsen tuhkaamisen tarkemmin aatellen minakin !
 :D
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Skönäri - 09.09.2006, 12:10:44
Olen ollut ehdottomasti tuhkaamisen kannalla jo pidemmän aikaa. Ja meikäläisen tuhka tulisi ripotella sitten mereen. Jos joku haluaisi muistella, ei tarvitsisi kuin hankkiutua lähimpään rantaan.

Ja itse asiassa tuhkan mereen ripottelu on tällä hetkellä niin kovassa suosiossa, että Suomeen on perustettu paikkoja, joissa se on sallittua.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: marlee - 09.09.2006, 12:31:27
Jossain leffassa parantumattomasti sairas päähenkilö päätti pitää hautajaisensa ennakkoon. Vielä ollessaan hyvässä kunnossa, hän järjesti kotonaan juhlat, joihin kutsui kaikki itselleen tärkeät ihmiset. Näin hän sai tavata ja viettää aikaa tuttaviensa kanssa vielä kerran ennen kuolemaansa. En muista kertoiko päähenkilö vierailleen juhlien syytä, mutta tunnelman perusteella se ei ainakaan haitannut menoa, jos hän sen teki :D . Varsinaiset hautajaiset (maahanpanijaiset) vietettiin sitten perhepiirissä. Sinänsä ihan varteenotettava idea, jos tietää, ettei aikaa ole enää tuhlailtavaksi :wink:, mutta jaksaa vielä järjestellä juhlia ja jopa itse jossain määrin nauttia niistä.

Hautajaiset on kurjia, enkä itse ainakaan haluaisi mitään isoja get-togethereita jäljellejäävien riesaksi. Kuitenkin olisi mukava, että joku muistaisi. Tuhkaus ja ripottelu sopis mulle, vaan ei tosiaan taida olla kovin laillista Suomessa (en sit tiedä valvonnasta...), eikä onneksi toivottavasti pitkään aikaan vielä ajankohtaistakaan. Kynttilät metsänlaidassa kuulostaa ihanalta tavalta muistaa Illusion.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Tinja - 09.09.2006, 13:24:56
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Viitaten toiseksi viimeiseen virkkeeseesi lainaamassani pätkässä: Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat (kuten ensimmäisessä viestissäni kerroinkin). Oman uskosi mukaan et helvettiin joudu ja uskosi sinulle suotakoon.


Hoh, on se aika kurjaa, etta kun te kristityt sanotte olevanne niin kaikkia rakastavia, ni sitte haluatte laittaa mut helvettiin vaan sen takia, etten usko samaan tyyppiin kuin te. Mutta kiltit tytot paasee taivaaseen, tuhmat tytot minne vaan!

Kaverit tietaa jo, etta jos satun kupsahtamaan ennen heita, niin hautajaisia ei ole. Saavat pitaa muistajaiset jos haluavat ja soittaa mun mielimusiikkia :D Ja jos satun kupsahtamaan ennen aippaa, niin sekin tietaa, etta jos en kuoppaa Belgiassa, niin sitten mut pitaa vieda sinne :lol:
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 09.09.2006, 13:44:57
Lainaus käyttäjältä: "Nakke"
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
[
Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat


Millaisen uskot helvetin olevan?
Onko se fyysinen paikka vai henkinen olotila vai mika?
Miksi uskot sen olevan juuri sellainen?


Uskon, että helvetti on ennen kaikkea henkinen olotila, vaikka Raamatussa puhutaankin siitä myös fyysisten kipujen paikkana. Uskon kuitenkin, että ne ovat lähinnä vertauskuvia (helvettiä kuvaillaan Raamatussa esim. kohdissa Ps. 116:3, Dan. 12:2, Matt. 25:41, Ilm. 20:14) ja raamatunkohdassa 1. Kor. 15:44 sanotaan: "Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen." En kuitenkaan usko, että maanpäällisessä elämässämme koskaan voimme käsittää, kuinka kauhea on ikuinen kadotus kuten emme voi käsittää taivaan mahtavuuttakaan.

Uskoni perustan Raamattuun.

Hautauksesta ja tuhkaamisesta löytyy lakitietoa täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457 (hautaustoimilaki, tuhkauksesta luvussa 7).
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: PieniMieli - 09.09.2006, 14:09:22
Oijoi, nyt oli pakko liittyä seuraan, kun löysin tämän viestiketjun.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että mitenkä sitä saisi ajatuksensa kasaan.

Äidilläni todettiin vuodenvaihteessa vakava sairaus. Kun tauti saatiin jonkinlaiseen hallintaan, laukesi minulla melkoinen mietintävaihe - elämä, kuolema, maailmankaikkeus... Olen aikalailla tynnyrissä kasvanut, eli selvinnyt elämässä hyvin vähillä kolhuilla. Sen takia uskon, että tämä kaikki tuli niin rytinällä.

Kuolemasta ajattelen tällä hetkellä niin, ettei sen jälkeen ole mitään. Tänne vain synnytään ja sitten joku päivä kaikki on ohi. Nopeasti jos kuolisi, niin ei jäisi aikaa miettiä ja pelätä. Vaikeinta on niillä, jotka jäävät suremaan.

Jonkinlaista elämän tarkoitustahan tässä tulee haettua. Välillä harmittaa, että ihminen on sellainen, että kykenee miettimään näitä isoja asioita. Olisi helpompaa, jos ei älyäisi ajatella tämmöisiä!

Olen mielenkiinnolla todennut, että vielä vuosi sitten en pyöritellyt näitä asioita mielessä ollenkaan. Viimeisin pähkäilyvaihe (parisuhdekriisi) pari vuotta sitten aiheutti erilaista pohdiskelua: mikä on elämässä tärkeää, mikä tekee minut onnelliseksi? Olen siis siirtynyt näihin järeämpiin aiheisiin. Ja nyt odotan aikaa, jolloin olen saanut nämäkin ajatukset järjestykseen ja astelen kevyemmällä mielellä.

Tällä hetkellä pitäisi kaikenlisäksi löytää energiaa työnetsintään. Lastenhankintakin mietityttää. Haluaisin ruveta siihen touhuun hyvinkin pian, mutta eihän se onnistu ennen kuin on jotenkin sinut tämän maailman kanssa.

Olen toivonut, että löytäisin oikeanlaisen ihmisen, jonka kanssa käydä keskusteluja (=joka olisi itse jo miettinyt samoja asioita). Ei ole hyvä miettiä liikaa yksin. Toisaalta jostain kirjastakin voisi olla apua. Ehdotelkaa luettavaa, jos keksitte.

-Syvissä mietteissä sadepäivänä-
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Skönäri - 09.09.2006, 14:21:19
Polttaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta myös siksi että silloin ikään kuin sykli katkeaa. Ei lähde enää ruumis kiertoon, kuten mullan alla tavallaan tapahtuu.
Henkisen pääoman jatkuvuudesta maallisen taivalluksen päättyessä onkin sitten vähän vaikeampi kehitellä järkeviä perusteita. Ainakin osa ihmismielestä kulkeutuu eteenpäin lähimmäisten toimesta senkin jälkeen kun hertta on leiponut kiinni sen viimosen kerran.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Juzt - 10.09.2006, 12:27:33
Lainaus käyttäjältä: "Quu"

Viitaten toiseksi viimeiseen virkkeeseesi lainaamassani pätkässä: Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat (kuten ensimmäisessä viestissäni kerroinkin). Oman uskosi mukaan et helvettiin joudu ja uskosi sinulle suotakoon.

Se on totta, että jos uskoo Jumalaan, on myös sielunvihollinen yhtä todellinen. Se on sitten toinen asia, ketä palvelee.

Tätä nyt ei kyllä ihan suoraan voi kristittynäkään allekirjoittaa, sekä helvetin että Saatanan olemassaolosta on kristittyjen keskuudessa erilaisia tulkintoja, enkä esim. minä usko suoranaisesti helvettiin, ainakaan siinä muodossa kun sen perinteisesti ajatellaan olevan.

Lisäksi olen sitä mieltä ettei kristittyjen tulisi alkaa tuomitsemaan ihmisiä etukäteen taivaaseen ja helvettiin/tuonelaan, vaikka joku tapaus oman uskontulkinnan ja oman rajoittuneen tiedon mukaan itsestäänselvältä näyttäisikin, meidän tietomme asiasta ovat yksinkertaisesti naurettavan vajavaiset.

Itse olen siis kristitty ja uskon näinollen kuolemanjälkeiseen elämään pelastuville. Loppujen uskon päätyvän kadotukseen, joka tarkoittanee joko ikuista kuolemaa ("toinen kuolema") tai eloa erossa Jumalasta, mihinkään helvetin kidutukseen en kuitenkaan usko.

"Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien." 1.Tim. 4:11

En suoranaisesti pelkää kuolemaa, mutta en myöskään haluaisi vielä lähteä, ja lähteviä tuttavia tulee ikävä, vaikka uskonkin heille itselleen tapahtuman olevan lähinnä muutos parempaan päin.

Anyway, tässä tuli varmaan kantani kuolemaan selväksi. Kristinuskon tulkinnoista voidaan vääntää lisää uskontoketjussa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: restless - 10.09.2006, 13:32:11
Lainaus käyttäjältä: "Juzt"
Lisäksi olen sitä mieltä ettei kristittyjen tulisi alkaa tuomitsemaan ihmisiä etukäteen taivaaseen ja helvettiin/tuonelaan, vaikka joku tapaus oman uskontulkinnan ja oman rajoittuneen tiedon mukaan itsestäänselvältä näyttäisikin, meidän tietomme asiasta ovat yksinkertaisesti naurettavan vajavaiset.

Näin on. Uskomalla taivaaseen -ajatus on minusta harvinaisen hanurista. Murhaaja-pedofiilit kunhan vain uskotte Jesseen, tervetuloa.
No, mun ei tuonne tarvitse päätyä näiden veitikoiden kanssa, minusta tulee lannoitetta hautakukille.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 11.09.2006, 09:05:08
Viikonloppu pois työpaikalta (ja koneen ääreltä) ja sillä aikaa tulee niin paljon mielenkiintoisia kommentteja etten varmaan kaikkea pysty kommentoimaan...

Kun lueskelin noita hautajaiskommentteja, niin tuli sellainen käsitys että jotkut luulevat hautajaisten olevan vainajaa varten. Ei pidä paikkaansa. Hautajaiset ovat sitä varten, että jäljellejääneet saavat surra suruansa ja käsittääkseni tämä riitti on olemassa jossakin muodossa kaikissa kulttuureissa. Totta kai omaiset ottavat vainajan toivomukset huomioon (tuhkaaminen/tietty muistovärssy kuolinilmoitukseen/mitä värejä/mitä lauluja jne.) mutta itse päivänsankari on silloin jo ihan muualla eikä häntä enää paljon hetkauta mitä tapahtuu. Ja kuten olen aiemminkin sanonut, niin kokemuksesta tiedän, että hautajaisia ei missään tapauksessa kannata skipata, varsinkin jos kyseessä on joku läheinen.

Näissä raamatunsiteeraamisasioissa mä pääsen aika helpolla, kun Quu sanoo jo kaiken oleellisen, että kiitos vaan :) Nyt kannattaa vaan muiden muistaa, että ei me kristityt ketään olla tuomitsemassa helvettiin tai taivaaseen, mitä me siitä saatais? No, joku fanaatikko ehkä hyvän mielen mut niitä ei lasketa. Mistä me tiedetään mitä ihmisten mielissä liikkuu tai että kuinka moni sitten yllättäen elämänsä viime metreillä haluaakin pyytää syntinsä anteeksi ja senpä takia Raamattu tästä asiasta meitä varoittaakin.
Lisäksi kaikki me ollaan syntiä tehty ja ihan Jumalan armon varassa tässä mennään eikä kovin aina edes mitenkään liput liehuen.

Itse uskon että helvetti on kaiken kivun, yksinäisyyden, rauhattomuuden ja pelon valtakunta, ja yleensä vältän sen ajattelemista. Mieluummin tähtään ajatukseni taivaaseen - miksi pyörittäisin ajatuksiani sellaisessa mihin en ole menossa kun voin ajatella paikkaa, johon menen?

Restless: Ei uskoontulo ole mitenkään napista painamalla tapahtuva juttu, niin että kuka tahansa pahantekijä voisi tuosta vaan kuitata aiheuttamansa hirveän. Yleensä uskoontuloa edeltää se, että ihminen oikeasti tajuaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa armahdusta, sen jälkeen katuu tekemäänsä pahaa, pyytää syntejään anteeksi ja parhaan kykynsä mukaan korjaa aiheuttamansa tuhot. Jos yhtään Raamattua (tai Narniaa :)) tiedät, niin siellä sanotaan, että ei ihminen voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä vedä puoleensa. Ja lisäksi ihmisillä on ikävä taipumus paatua, en usko että kukaan yht'äkkiä rupeaa pedofiili-murhaajaksi, kyllä siinä on pakko ollut aloittaa jostakin pienestä, vuosien saatossa hiljentää omantuntonsa ääni ja Jumalan kutsu ja lopulta ollaankin metsässä. Tässä ehkä piilee syy siihen, ettei uskoontulleita ex-pedofiileja juuri ole. Tai mistäs minä tiedän, ehkä ne ei vaan puhu taustoistaan?

Joka tapauksessa olen onnellinen, että tämä anteeksisaamisen mahdollisuus on olemassa, vaikka en itse suuri rikollinen olekaan. Ihan riittävän pahalta tuntuu silloinkin, kun on rakkaalle ihmiselle sanonut jotakin loukkaavaa tai jättänyt tekemättä jotain, josta olis toiselle ollut hyötyä/hauskaa. Enkä varmaan ole ihmiskunnan ainoa näin ajatteleva.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 11.09.2006, 09:52:37
Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
Itse uskon että helvetti on kaiken kivun, yksinäisyyden, rauhattomuuden ja pelon valtakunta, ja yleensä vältän sen ajattelemista. Mieluummin tähtään ajatukseni taivaaseen - miksi pyörittäisin ajatuksiani sellaisessa mihin en ole menossa kun voin ajatella paikkaa, johon menen?

...

Restless: Ei uskoontulo ole mitenkään napista painamalla tapahtuva juttu, niin että kuka tahansa pahantekijä voisi tuosta vaan kuitata aiheuttamansa hirveän. Yleensä uskoontuloa edeltää se, että ihminen oikeasti tajuaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa armahdusta, sen jälkeen katuu tekemäänsä pahaa, pyytää syntejään anteeksi ja parhaan kykynsä mukaan korjaa aiheuttamansa tuhot. Jos yhtään Raamattua (tai Narniaa :)) tiedät, niin siellä sanotaan, että ei ihminen voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä vedä puoleensa. Ja lisäksi ihmisillä on ikävä taipumus paatua, en usko että kukaan yht'äkkiä rupeaa pedofiili-murhaajaksi, kyllä siinä on pakko ollut aloittaa jostakin pienestä, vuosien saatossa hiljentää omantuntonsa ääni ja Jumalan kutsu ja lopulta ollaankin metsässä. Tässä ehkä piilee syy siihen, ettei uskoontulleita ex-pedofiileja juuri ole. Tai mistäs minä tiedän, ehkä ne ei vaan puhu taustoistaan?

Se on uskovien vakaumuksessa ihan vilpittömästi kiinnostanut, että  onko se niin automaattista päästä taivaaseen jos katuu syntejään?  Helvettiä ei kannata edes ajatella kun kuitenkin pääsee taivaaseen? Tietysti näitä tarinoita on yhtä paljon kuin uskovaisiakin, mutta tuo piirre lähes automaattisesta taivaaseen pääsystä tuntuu olevan yleinen ainakin niiden uskovaisten kesken joiden kanssa olen asiasta puhunut.

Mitä taas pedofiilien (murhaajien, narkomaanien, murhaajanarkomamaanien... whatever) uskoontulemiseen tulee, niin kyllähän siinä vaiheessa kun oma elämä on totaalisesti raiteiltaan ja seuraavat 20 vuotta saa viettää vankilassa, alkaa kummasti etsiä helpotusta jostain. Monille uskoontulo on varmasti hyvä ja helppo vaihtoehto. Hyvä että se helpotus tulee jostain, ja ehkä muutosta elämänarvoihin etc.. Pääseekö moninkertainen pedofiili sitten kuitenkin taivaaseen kun hän ollut (riittävän ajan?) uskossa.

Varsinkin kiinnostaa millaisia ajatuksia tuo viimeinen kysymys herättää uskovien keskuudessa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 11.09.2006, 11:29:34
No täältä pesee: uskon että kuka tahansa pääsee taivaaseen jos on uskossa eikä uskossaolemiseen käytetyllä ajalla ole mitään merkitystä, 50 vuotta tai sekunti. Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja siksi pääsemme taivaaseen - ei siksi että tässä itse oltaisiin niin hirveän hyviä. Ja tiedän että tämä sotii rankasti sitä vastaan, että pahaa tehnyt ihminen ei saisi päästä kuin koira veräjästä. Ei minunkaan mielestäni, mut mä en onneksi päätäkään kenenkään taivas- tai helvettiosuutta. Toisaalta jos uskoontulo olis helppo nakki rikollisille, niin silloinhan vankilat olis uskovaisia täynnä, eikö? Vaan ei taida olla muualla kuin Kiinassa, jossa vapaus uskoa mihin lystää on kyseenalaisempi juttu.

Ja Pekkapoks: en pidä taivaaseenpääsyä automaationa, helvetti on vaan niin vastenmielinen paikka etten sitä mielelläni ajattele, niin kuin en ajattele Lontootakaan joka on syvältä, mut sen sijaan vaikka Ko Taoa kyllä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Dodiih - 11.09.2006, 11:35:13
Lainaus käyttäjältä: "Juzt"
Lainaus käyttäjältä: "Quu"

Viitaten toiseksi viimeiseen virkkeeseesi lainaamassani pätkässä: Kristittyjen uskovien näkökulmasta sinä olet matkalla helvettiin, koska uskomme mukaan kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, sinne joutuvat (kuten ensimmäisessä viestissäni kerroinkin). Oman uskosi mukaan et helvettiin joudu ja uskosi sinulle suotakoon.

Se on totta, että jos uskoo Jumalaan, on myös sielunvihollinen yhtä todellinen. Se on sitten toinen asia, ketä palvelee.


Tätä nyt ei kyllä ihan suoraan voi kristittynäkään allekirjoittaa, sekä helvetin että Saatanan olemassaolosta on kristittyjen keskuudessa erilaisia tulkintoja, enkä esim. minä usko suoranaisesti helvettiin, ainakaan siinä muodossa kun sen perinteisesti ajatellaan olevan.



Tulkintoja, tulkintoja ja tulkintoja. Kristinuskon perusta ja lähtökohta on kuitenkin raamattu. Tulkinnat ovat kuitenkin vain tulkintoja.

Jokaisen aidon kristityn pitäisikin ottaa uskonsa lähtökohdakseen raamatun sanoman siten, kuinka se asian sanoo, eikä siten kuinka se asian saattaisi sanoa. Ilman rivienvälejä, aasinsiltoja tai muitakaan kommervenkkejä.  Totuus on se, että kaikki ne tulkinnat jotka aikojen saatossa ovat syntynyt erinäisten kirkolliskokousten, suurien uskonnonfilosofistien ja muiden huru-ukkojen suusta, ovat vain pelkkää olettamista, yritystä suhteuttaa uskonnon keskeinen sanoma ajan vaihtuviin tieteellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin ihanteisiin. Ihmisten mieli  huojentuu vaikutusvaltaisen alfauroksen murahtaessa "totuuden", mutta Oikea Totuus pysyy samana mustaa valkealla.

Tässä asiassa en näe kuin ON JA OFF- nappulat. Välimuotoa ei ole. Kristinuskon "totuus" on raamattu kuten se on kirjoitettua, ei siten mitä Tuomas Akvinolainen tai Gilbertus Porretanus sitä yrittävät ymmärtää, on pointtini.

Oman suhteeni kristinuskoon olen saanut setvitettyä. Tulin lopulta siihen lopputulokseen, että kristinuskon/juutalaisuuden jumala on vain israelilailaisten oma sotajumala, ja itse uskonto sattui pääsemään valtauskonnoksi erinäisten poliittisten sattumien kautta.

Jos jonkinlainen jumaluus on olemassa, se löytyy sisältäni, ja ainoa taivas johon suostun menemään on reissaajantaivas. Paikka, jossa sormia napsauttamalla pääsee minne ikinä haluaa.
 :wink:

Pahoittelut sekavasta viestistä, on kiiiiiiiiiiire.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Skönäri - 11.09.2006, 11:41:51
Mielestäni raamattu on erittäin tulkinnan varaisesti kirjoitettu opus. Toimii vähän kuten monet helppolukuiset romaanit. Päähenkilöön on helppo samaistua, koska hän on luonteeltaan niin monitahoinen.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 11.09.2006, 11:55:53
Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
No täältä pesee: uskon että kuka tahansa pääsee taivaaseen jos on uskossa eikä uskossaolemiseen käytetyllä ajalla ole mitään merkitystä, 50 vuotta tai sekunti. Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja siksi pääsemme taivaaseen - ei siksi että tässä itse oltaisiin niin hirveän hyviä. Ja tiedän että tämä sotii rankasti sitä vastaan, että pahaa tehnyt ihminen ei saisi päästä kuin koira veräjästä. Ei minunkaan mielestäni, mut mä en onneksi päätäkään kenenkään taivas- tai helvettiosuutta. Toisaalta jos uskoontulo olis helppo nakki rikollisille, niin silloinhan vankilat olis uskovaisia täynnä, eikö? Vaan ei taida olla muualla kuin Kiinassa, jossa vapaus uskoa mihin lystää on kyseenalaisempi juttu.


Ok. Ei nyt kuulosta kovin syvälliseltä tuo näkemys... Vähän liian usein tuntuu siltä että nuo ratkaisut on aika valmiiksi pureksittuja. "Onneksi minä en päätä kuka joutuu helvettiin tai taivaaseen... mä vaan luen raamatusta sen mitä sinne on kirjoitettu."..
Mutta kiitos vastauksestasi.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: restless - 11.09.2006, 11:55:53
Mitäköhän varten esim. ne kymmenen käskyä on jos ei noudatettavaksi  :roll: . Minusta se vaan on väärin, että hyvin elävä ja lähimmäisiään ja ympäristöään kunnioittava henkilö joutuisi helvettiin ja joku parannuksen tehnyt katuvainen Jammu paratiisiin. Niin on eräs uskovainen mulle sanonut, että sillä ei ole mitään merkitystä elääkö ns. kristillisten arvojen mukaisesti. Aika helpoksi on uskovien elämä pedattu tämän tulkinnan mukaan.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Kirnauskis - 11.09.2006, 12:34:37
Mä nyt en olekaan kauhean syvällinen ihminen, olin kyllä nuorempana mutta vanhetessaan viisastuu... ja laiskistuu... Ja tälläkin saitilla voi näköjään törmätä ristiriitaisuuksiin: toisaalla tulee noottia jos sanoo, että ei-uskovaiset menevät helvettiin ja samoin tulee noottia jos toteaa, että minä en tuomaroi kenenkään ikuisuuskohtaloa. Elämä on näköjään tasapainoilua.

Kymmenen käskyä käsittääkseni on noudatettavaksi tarkoitettu ja niihin kai perustuu myös koko länsimaalainen lainsäädäntö ja oikeuskäsitys, mut koska juridiikan opintoni rajoittuvat muutamiin opintoviikkoihin amk:issa niin en mene vannomaan mitään.
"Kaiken mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille" on varsin varteenotettava opetus ja siihen Jeesuksenkin sanojen mukaan kiteytyy kaikki lait, jotka Vanhasta testamentista löytyvät. Ja kaikki tämä siksi, että aika ennen kuolemaa olis kivaa tai edes siedettävää.

Ja pedofiileista sanon vielä sen, että Jeesuksen kanta heihin oli aika lähellä sitä mitä ns. kunnon ihmiset ajattelevat: "parempi olisi heille laittaa myllynkivi kaulaan ja upottaa veteen", hän nääs tajusi varmaan paremmin kuin kukaan meistä, että hyväksikäytetyillä tuhoutuu koko elämä vaikka vuosia oliskin paljon edessä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Illusion - 11.09.2006, 12:54:05
(Tässä tulee jonkin verran aiheen rajat ylittävää juttua, mutta kuoleman jälkeistä elämää pohdiskellessa se on lähes välttämätöntä.)

Mun mielestä käsite Helvetti on todellinen ristiriitaisuus ja suuri vääryys kristinuskossa! Ollaan niin rakastavinaan läheistä ja blaa blaa, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita paiskaamaan se läheinen täydelliseen kärsimykseen vain siitä syystä, ettei satu uskomaan - joko ollenkaan tai vain tarpeeksi.

Joudunko minä Helvettiin, koska en usko läheskään kaikkiin Raamatun satuihin, erosin juuri kirkosta ja pidän monia kirkon toimia aivan liian vanhanaikaisina? (Erosin kirkosta, koska en ole sen kanssa samoilla linjoilla, en pidä siitä, että kristityt aivopesevät "vääräuskoisia" kehitysmaissa, enkä voi katsoa läpi sormien kirkon tihutöitä kautta aikojen. Maksan sitäpaitsi kirkollisveron verran vuodessa rahaa tms. mieluummin suoraan apua tarvitseville, kuin pappien palkkoihin ja ehtoollisviineihin. )

Uskon Jeesukseen historiallisena hahmona ja uskon myös Jumalaan, rukoilen silloin tällöin ja olen tutustunut myös Raamattuun. (Mistä muuten tiedän, onko se jumala, johon minä jollakin tapaa uskon, juuri kristittyjen Jumala vai joku muu?) Mutta estääkö buddhalaisuuden ihailu hienona filosofiana ja kaikkien uskontojen näkeminen tasavertaisina pääsyni taivaaseen? Pidänkö siis muita jumalia tämän perusteella? Kumpi on raskauttavampaa, olla pedofiili-murhaaja-kusipää vai osoittaa kiinnostusta ja tukea muillekin uskonnoille ja jumalille? Nämähän kummatkin ovat kymmenen käskyn vastaisia tekoja.

Kieltäydyn uskomasta Helvettiin, koska sinne kuuluvat mun mielestä ennemminkin uskoon tulleet pahantekijät kuin normaalit ihmiset, jotka nyt vain eivät syystä tai toisesta usko. Ei voi joutua paikaan, johon ei edes usko, olkoon se sitten taivas tai helvetti. Kai meillä hatara-uskoisilla, avarakatseisilla totuuden etsijöillä ja ateisteilla on sitten ihan omat bileet tiedossa jossain. :)

Quu (tai miksei muutkin): joutuvatko ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole edes kuulleet kristinuskosta, taivaasta, helvetistä, Jumalasta ja Jeesuksesta jne. Helvettiin? Ja miten voimme/voitte olla varmoja siitä, että juuri kristinusko on se uskonto, joka johdattaa taivaaseen ja kaikki muihin uskontoihin syntyneet ja sitoutuneet eivät taivaaseen pääse? Jospa kaikki pääsevät juuri sinne, mihin uskovat pääsevänsä? Buddhalaiset syntyvät uudelleen tai saavuttavat valaistumisen, kristityt menevät taivaaseen jne. Itse uskon näin, enkä unissanikaan voisi pitää kristinuskoa ainoana oikeana uskontona vain sen takia, että olen syntynyt maahan, jossa suurin osa kansasta on tapa-kristittyjä. Mitä jos olisin syntynyt Afrikassa luonnonuskontoa julistavaan, pieneen heimoon? Olisi aika kohtuutonta, että valkoinen lähetyssaarnaaja tulisi yhtäkkiä kertomaan, että jos et usko meidän Jumalaamme, joudut Helvettiin! (Yhtä hyvin voisin jonkin afrikkalaisen luonnonuskonnon kannattajana tulla väittämään suomalaiselle uskovaiselle, että jos et tanssi kanssani rituaalista tanssia ja ala vikkelästi uskoa puiden, maan, eläinten ja veden henkiin, saat demonien lähettämänä kuolemantaudin ja menehdyt.)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Maahinen - 11.09.2006, 13:38:01
Lainaus käyttäjältä: "indecent"
Ja jos taivaaseen pääsee vain uskovaiset, niin en kyllä sinne edes haluaisi. Miettikää paikkaa, jossa on vain pelkkiä jeesustelijoita!


Kristityillä on varmasti taivaassa oikein rattoisaa, kunhan vain pitäytyvät käymästä enää oppiriitoja eri kirkkokuntien edustajien kanssa ja kun pääsevät yli siitä, että ovat ikuisiksi ajoiksi menettäneet osan rakkaimmistaan, jotka eivät ole "ottaneet jeesusta sydämeensä" tai "olleet uskossaan riittävän vahvoja" tai mitä ikinä. Hmm, en tiedä, iänkaikkinen ikävöinti kuulostaa niin kurjalta, että sama sitten vaikka olla helvetissä... Ja jos taivaaseen päästessä lakkaa välittämästä enää rakkaimmistaan (tai muistakaan ihmisistä), niin en ainakaan itse pidä itsekästä tunnekylmyyttä mitenkään taivaallisena olotilana.

...tai ehkä vain olen liiaksi kiintynyt "vääriin" asioihin, mutta minähän en olekaan kristitty.

Omalta kohdaltani en tiedä, mitä uskon tapahtuvan kuoleman jälkeen. Toistaiseksi mitään ei ole onnistuttu aukottomasti todistamaan sen enempää oikeaksi kuin vääräksikään. Joten se, että kaikki loppuu, on ihan mahdollista. Sekin, että kuoleman jälkeen on jonkinmuotoista tietoisuutta, on mahdollista, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin valitettavan epätodennäköiseltä. Tottakai melkein jokainen sitä toivoisi, joten kai siihen on kivempi uskoa.

Joka tapauksessa uskon, että kaikille tapahtuu samoin. Ja kyllä sellainen jumalaolento, joka tuomitsee ihmisen tietämättömyyden tai (kristittyjen näkökulmasta) vajavaisuuden perusteella, on minusta itse liian vajavainen - ja turhan huonon itsetunnon omaava, lapselliseen tyyliin "kostan sulle jos et usko muhun". Hrr, tuollaisista tyypeistä tulee aina hankaluuksia. Jos itse uskon/uskoisin johonkin jumaluuteen, olisi se kyllä hyvin kaukana näistä kristinuskon ja muidenkin uskontojen liian ihmisen kaltaisista jumalista. (Tai siis, oikeastaan uskon kyllä että on olemassa joku korkeampi voima tai korkeampia voimia - eri asia on sitten, onko se taho lainkaan kiinnostunut ihmiskunnasta, joka on vain pisara maailmankaikkeudessa, ja jopa tietääkö se taho edes meidän olemassaolostamme.)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: petska - 11.09.2006, 13:59:02
Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
Kymmenen käskyä käsittääkseni on noudatettavaksi tarkoitettu ja niihin kai perustuu myös koko länsimaalainen lainsäädäntö ja oikeuskäsitys, mut koska juridiikan opintoni rajoittuvat muutamiin opintoviikkoihin amk:issa niin en mene vannomaan mitään.


Todellakin, ei kannata kirjoittaa mitään mutu-pohjalta, koska saattaapi mennä metsään ja pahasti. Tämä sinunkin uskomuksesi on väärinkäsitys, jota jotkut uskovaiset vaalivat hartaasti.

En viitsi jauhaa asiasta enempää, koska se ei tähän ketjuun varsinaisesti kuulu, mutta alla muutama linkki jossa pohditaan kymmenen käskyn ja Yhdysvaltain lain yhtäläisyyksiä (englanniksi):

http://writ.news.findlaw.com/hamilton/20030911.html
http://www.rationalrevolution.net/articles/ten_commandments.htm
http://atheism.about.com/od/tencommandments/a/americanlaw.htm
http://www.virtualp.us/goodies/tencommandments.htm
Otsikko: Onneksi mulla on maailman parhaat uskovaiset ystavat!
Kirjoitti: Tinja - 11.09.2006, 14:02:35
Katsoin juuri dokumentin kristinuskosta (The God that wasn't there), jonka oli tehnyt ex-uskovainen (Brian Flemming). Han oli kyseenalaistanut oman uskonsa, ajattelemalla. Siina mm. kerrottiin kristinuskon kehityksesta, jossa on sellainen pieni n. 40 vuoden aukko Jeesuksen kuoleman ja niiden neljan tyypin kirjoitusten valilla. Miten voi uskoa raamattuun, jos sita muutetaan ja on muutettu koko ajan?

Toinen asia, jota suuresti ihmettelen (ja olen kysynyt tata jokaiselta tyypilta joka on tullut paasaamaan uskonnoista kadulla), miksi ihmeessa pitaa koko ajan pyydella synteja anteeksi? Jokaikinen paiva. Mulle tuli oikeesti sairaan paha mieli kun kavin kirkossa joskus monta vuotta sitten kuuntelemassa exan mummon kuolinilmoitusta (vai mika se nyt onkaan), kun pappi alkoi saarnaamaan synneista, ja miten me kaikki tehdaan syntia koko ajan. Eiko sen uskon pitaisi olla iloinen asia? Ma olen seurannut lahelta esim. oman mummon uskoa enka voi kuin ihmetella, miten joku ihminen laittaa itsensa karsimaan niin paljon. Samoin yla asteella ollessa joku tyyppi kavi puhumassa, etta 10 vuoden paasta koko maailma uskoo Jeesukseen ja on kristinuskossa ja siina ajassa myos kaikki paha on lahtenyt pois ja etenkin ne, jotka eivat usko. jepjep.

En jaksa surra enaa kuolleita ihmisia, mulla on omat muistot niista pienessa sydamessani. Itseasiassa on aika itsekasta surra jonkun poismenoa, koska itsellehan siina vain on tullut paha mieli. Toinen on siella paratiisissa neitsyiden kanssa :)
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Juzt - 11.09.2006, 15:22:45
Vastasin Dodiih:in ja restlessin postauksiin http://www.pallontallaajat.net/pt2/keskustelu/viewtopic.php?t=5901 täällä.
Yritetään nyt edelleen pitää tämä ketju kuoleman ja sen merkityksen pohdiskeluna. Keskustelu raamatun/kristinuskon oikeasta tulkinnasta/opista tai armoajatuksen oikeudenmukaisuudesta käydään tuolla uskontotopicissa.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 29.09.2007, 18:07:13
Nyt poistui epavarmuus.

http://www4.hs.fi/deadline/deadline.html

 :shock:
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Jouni - 30.09.2007, 18:27:45
Lainaus käyttäjältä: "diokenes"
Nyt poistui epavarmuus.

http://www4.hs.fi/deadline/deadline.html

 :shock:

No huh huh. Jaksoin kuin jaksoinkin kahlata tuon loppuun, vaikka tuntui, ettei se lopu koskaan. Sataan kysymykseen vastaamisen jälkeen tulos oli täysin sama kuin ensimmäisen jälkeen. Kuolen 75-vuotiaana. :roll:
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: Illusion - 01.10.2007, 12:04:31
Kuolen 84 -vuotiaana, mikäli elintapani pysyvät ennallaan.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 11.10.2007, 23:03:40
Kävin tänään tutustumassa Turussa sijaitsevaan krematorioon ja sen yhteydessä oleviin siunauskappeleihin... Saatiin katsoa myös uuniin, jossa ruumis paloi. Oli jotenkin hämmentävää.

(Paikassa oli myös näkyvillä vainajien nimilapuilla varustettuja uurnia ja myös jotakin lomakkeita, ja täysin peittelemättä ihmiset lukivat niitä...  :shock: )
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 11.10.2007, 23:42:11
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Kävin tänään tutustumassa Turussa sijaitsevaan krematorioon ja sen yhteydessä oleviin siunauskappeleihin... Saatiin katsoa myös uuniin, jossa ruumis paloi. Oli jotenkin hämmentävää.

(Paikassa oli myös näkyvillä vainajien nimilapuilla varustettuja uurnia ja myös jotakin lomakkeita, ja täysin peittelemättä ihmiset lukivat niitä...  :shock: )


Onpas ollut rento meno ruumishuoneella, tai missa kappeleissa.

Tata voisi oikein hammastella, ellei lue tapahtumapaikan nimea.

 :?
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: PetraJii - 11.10.2007, 23:46:38
Mutta toisaalta, niin kait tuo on syytäkin olla.. Luonnollista. Tai siis pitäisi olla, kyllä mua itseänikin karmii kuolema ja ajatus kuolleen ihmisen näkemisestä.

Kuka osaa silleen lyhyesti selostaa mulle miksi meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme päätti yhdenäkin, että synnyttäminen ja kuoleminen on likaista ja ällöttävää ja se täytyy tehdä ehdottomasti vain salassa sairaalassa ja poissa ihmisten silmistä? Vaikka kyseessä pitäisi olla maailmankaikkeuden kaksi luonnollisinta asiaa..
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: T-musu - 12.10.2007, 07:21:51
Jossain kuulin joskus, että patoligien läppää ei pitäisi kenenkään omaisen koskaan vahingossakaan kuulla. Raskas työ kuulemma vaatii melko raskaan tason huumoriakin, että sitä työtä jaksaa.
En kyllä oikeastaan ihmettele. Ois mulle kyllä varmaan liian rankka duuni kaikinpuolin.
Ja samoin joku krematoriotyntekijän homma.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: phanatic - 12.10.2007, 10:44:53
Lainaus käyttäjältä: "PetraJii"

Kuka osaa silleen lyhyesti selostaa mulle miksi meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme päätti yhdenäkin, että synnyttäminen ja kuoleminen on likaista ja ällöttävää ja se täytyy tehdä ehdottomasti vain salassa sairaalassa ja poissa ihmisten silmistä? Vaikka kyseessä pitäisi olla maailmankaikkeuden kaksi luonnollisinta asiaa..


Ei kai sitä kukaan ole päättänyt, monista ihmisistä kai vain tuntuu siltä, että synnytys tai kuolema on rajua katseltavaa. En minä pidä kumpaakaan asiaa ällöttävänä tai likaisena. Ja onhan vaikkapa ulostaminenkin luonnollista, ja vielä aika lailla yleisempää kuin synnyttäminen ja kuoleminen, ja silti se tehdään poissa muiden silmistä.

Synnyttäminen sitäpaitsi tehdään sairaalassa "piilossa" äidin ja vauvan turvallisuuden takaamiseksi - yleensä on hyvä, että hommassa on avustamassa kokeneita ihmisiä ja jos tulee joku ongelmatilanne, niin lääkäri on lähellä. Kuolema taas ei kai yleensä tapahdu sairaalassa, vaan se ei katso aikaa tai paikkaa.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 12.10.2007, 11:06:23
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Kävin tänään tutustumassa Turussa sijaitsevaan krematorioon ja sen yhteydessä oleviin siunauskappeleihin... Saatiin katsoa myös uuniin, jossa ruumis paloi. Oli jotenkin hämmentävää.

(Paikassa oli myös näkyvillä vainajien nimilapuilla varustettuja uurnia ja myös jotakin lomakkeita, ja täysin peittelemättä ihmiset lukivat niitä...  :shock: )


Ruumishuoneet on kieltämättä aika karmivia paikkoja. Sinänsä se että siellä on kuolleita ei häiritse, mutta desinfiointiaineen tms. haju on paha.

Mielenkiintoista miten ihmisestä tulee lähes teollista, varastoitavaa ja siirreltävää tuotetta kun se viedään ruumishuoneelle. Toisaalta kun kuolema on elämään kuuluva luonnillinen asia, niin miksi sen pitäisi tuon mystisempää ollakaan. Patologi tekee työtään siinä missä kaupan kassa. Jos vie työnsä ajatuksissa kotiin illalla, ei varmaan pää kestäisi.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 12.10.2007, 11:14:15
Lainaus käyttäjältä: "PetraJii"


Kuka osaa silleen lyhyesti selostaa mulle miksi meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme päätti yhdenäkin, että synnyttäminen ja kuoleminen on likaista ja ällöttävää ja se täytyy tehdä ehdottomasti vain salassa sairaalassa ja poissa ihmisten silmistä? Vaikka kyseessä pitäisi olla maailmankaikkeuden kaksi luonnollisinta asiaa..


Kuoleman "pahuus" liittynee ainakin jonkin verran siihen että kristillisen etiikan mukaan ihmisen pitäisi suunnilleen elää ikuisesti. Toki sama juttu on muissakin uskoinnossa, mutta kuoleman luonnollisuus on  jotenkin vähentynyt ja ihmisiä pidetään vuosikausia sairaalan letkuissa vain sen takia että elävien kirjoissa on parempi olla kuin kuolleena... oli se sitten henkisesti kasvina tai täysissä järjissä. Tämä siis luonnollisesta kuolemasta. Väkivaltainen tai tapaturmainen kuolema onkin vähän eri juttu.



Synnytys on todennäköisesti katsojasta riippuen joko kaunis tai ruma tapahtuma. Visva lentää, ja varmasti synnytystä kauniina asiasana pitävä ei haluaisi nähdä samaa visvamäärää muissa yhteyksissä.
Otsikko: -Kuolema-
Kirjoitti: diokenes - 12.10.2007, 22:16:13
Lainaus käyttäjältä: "PetraJii"

Kuka osaa silleen lyhyesti selostaa mulle miksi meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme päätti yhdenäkin, että synnyttäminen ja kuoleminen on likaista ja ällöttävää ja se täytyy tehdä ehdottomasti vain salassa sairaalassa ja poissa ihmisten silmistä?


Inhottavat asiathan on koetettu siirtaa aina vahan pois ihmisten
silmista, elaman on oltava hygienista ja turvallista; Big Brotheria.

 :?
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: Kapris - 12.10.2007, 22:57:40
Lainaus käyttäjältä: "pekkapoks"
Mielenkiintoista miten ihmisestä tulee lähes teollista, varastoitavaa ja siirreltävää tuotetta kun se viedään ruumishuoneelle.


Mikä ihmeen hinku ihmisellä on kuvitella olevansa vielä kuolleenakin jotenkin muista olennoista poikkeava? Kun ihmisruumista viedään, siinä todellakin viedään vain materiaa, jota voidaan varastoida ja siirrellä (mutta jota toivottavasti ei käytetä teollisiin tarkoituksiin  :shock: ). Kuolleella ruumiilla ei ole sielua. Se on hengetön niin monessa mielessä kuin nyt kuvitella voi.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: pekkapoks - 12.10.2007, 23:39:47
Lainaus käyttäjältä: "Kapris"
Lainaus käyttäjältä: "pekkapoks"
Mielenkiintoista miten ihmisestä tulee lähes teollista, varastoitavaa ja siirreltävää tuotetta kun se viedään ruumishuoneelle.


Mikä ihmeen hinku ihmisellä on kuvitella olevansa vielä kuolleenakin jotenkin muista olennoista poikkeava? Kun ihmisruumista viedään, siinä todellakin viedään vain materiaa, jota voidaan varastoida ja siirrellä (mutta jota toivottavasti ei käytetä teollisiin tarkoituksiin  :shock: ). Kuolleella ruumiilla ei ole sielua. Se on hengetön niin monessa mielessä kuin nyt kuvitella voi.


Nimenomaan. Ihmiset jotka käsittelevät työssään kuolleita, tekevät todellakin vain työtään ja siirtävät ikäänkuin tavaraa paikasta toiseen. Ei niitä varmaan ihan kuin halkoja heitellä, mutta materiaalia kuitenkin.
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: Quu - 13.10.2007, 21:08:00
Lainaus käyttäjältä: "pekkapoks"
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Kävin tänään tutustumassa Turussa sijaitsevaan krematorioon ja sen yhteydessä oleviin siunauskappeleihin... Saatiin katsoa myös uuniin, jossa ruumis paloi. Oli jotenkin hämmentävää.

(Paikassa oli myös näkyvillä vainajien nimilapuilla varustettuja uurnia ja myös jotakin lomakkeita, ja täysin peittelemättä ihmiset lukivat niitä...  :shock: )


Ruumishuoneet on kieltämättä aika karmivia paikkoja. Sinänsä se että siellä on kuolleita ei häiritse, mutta desinfiointiaineen tms. haju on paha.


Itse asiassa tuolla krematoriossa ei ollut edes näkyvillä kuin se yksi parhaillaan poltettava ruumis ja uurnia. Minusta oli oikeastaan varsin mukava käydä katsomassa, mihin minä päädyn sitten joskus...
Otsikko: Re: -Kuolema-
Kirjoitti: annupas - 13.10.2007, 22:01:41
Lainaus käyttäjältä: "Kapris"
Mielenkiintoista miten ihmisestä tulee lähes teollista, varastoitavaa ja siirreltävää tuotetta kun se viedään ruumishuoneelle.


Lainaus käyttäjältä: "pekkapoks"

Nimenomaan. Ihmiset jotka käsittelevät työssään kuolleita, tekevät todellakin vain työtään ja siirtävät ikäänkuin tavaraa paikasta toiseen. Ei niitä varmaan ihan kuin halkoja heitellä, mutta materiaalia kuitenkin.


En ole ihan samaa mieltä, että kuolleista tavaraa  tulee, vaikka töissä näiden kanssa olisikin tekemisissä.  Mielestäni ihmisruumis on ruumis, ei tavara eikä henkilö, mutta kyllä siinä tavallaan mielessä pysyy että aiemmin tuo kuori on ollut ihmisen asuinsija ja hänen elämänsä loppua kunnioittaa. Ei esim. patologin tarvitse kuolemaa väheksyä, mutta jotenkin se nyt on aika luonnollista että loppu kaikille jossain vaiheessa tulee vastaan. Kai se tietynlainen asenne syntyy kun on tajunnut ettei tälle asialle nyt vaan voi mitään; tavallaan syntyy hiljainen kunnioitus luontoa kohtaan, kun huomaa miten helposti joskus unohtuu ettei elämä olekaan ihmisten käsissä (patologi ei tutki rikosten uhreja). Eri tunteita tietysti käy läpi kun on omainen kyseessä ja alkuun hänen elämänsä loppu tuntuu kestämättömältä ajatuksena.
Tosin ainakin 3 reilusta 10:stä patologi-kollegastani on myöntänyt pelkäävänsä jäädä ruumiin kanssa yksin työpaikalle illalla (?), eli kai kuolema herättää jotain alkukantaisia pelontunteita useimmissa meissä.