Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - winker84

Sivuja: [1] 2 3 4
1
Ei muuta kun tsemppiä minultakin! 

Aivan loistava idea.

Kun kerran kysyit mitä kannattaa pakata..niin kyllä mä laittaisin ne pyöräilyhousut, ei ne millään tavalla hankalat ole..
Oman kokemuksen mukaan siinä 100 km jälkeen alkaa jo niin pahasti satula hinkkaamaan häntäluuta, että särky on jo pahaan hammaskipuun verrattavaa.toisaalta onhan se se sitten yksilökohtasta miten sun takapuoli ottaa vastaan noi kilometrit..

Sullahan ei tarakkaa ollut? hommaisin kyllä myös sen siihen saa kaksi ortliebin laukkua helposti molemmille puolin, todella käteviä käyttää..

Voisin vaikka lainata noi mun laukut sulle, mutta sun kick offi taitaa olla jo niin lähellä että ei ehdi..

Jos sulla ei sitä tarakkaa niin hommaisin tollasen etulaukun ohjauspyörään, luulen että sen tarpeen tuut huomaankin, kun kaiken laista pikku sälää
kuten karttaa, kännykkää, kameraa, passia tai rahoja tai vaikkaoa suklaapatukoita, ei jaksa enää kaivella housuista..

Toisaalta on ehkä hyväkin lähtee vähällä varustuksella, eikä se haittaa jos jotain puuttu, koska kaikkee pystyy hankkiin matkalta tarpeen mukaan.

niin ja mulla oli halvat  aurinkolasit, jotka muodostukin erittäin tarpeelliksi kun matkalla oli kaikenmailman itikoita ja paistaahan se aurinkokin ehkä.

Tässä on tää mun reissu kesältä 2013 http://ruotsisaksa.blogspot.fi/                           

itse oon saanut paljon vaikutteita Matti Rämön kirjoista (jos tiedät) ja Jukka Salmisesta...googlaamalla löytyy

niin ja vielä  kannattaa käyttää sohva surffausta ja warmshowers.comia..

Tää aihe on aika läheinen, joten tuun seuraan sun kirjoituksia tiivisti...Ei muuta kun onnea matkaan!!!





2
Tyhmät kysymykset / Vs: Passin voimassaolo
« : 12.11.2014, 21:23:51 »
Olen yrittänyt selvittää asiaa monelta taholta ja kukaan ei sano asiaa varmaksi.

Passinhan tulee olla voimassa puolivuotta matkan päättymisen jälkeen. Lähtö pois kotiin Dubaista on  23.12.2014 ja passi menee umpeen 23.6.2015, päiviä tulee tuolloin passin voimassa oloon 182,5 eli pilkulleen puolivuotta. Emiraateilla on maine tiukkana maana, joten siksi olen hieman levoton tuon puolenvuoden voimassaolosäännön takia.

Suositteletteko hankkimaan uuden passin, kun tässä vielä on n. kk verran aikaa vai uskallanko luottaa, että tuo 182,5 päivää on ok.

Pelkään oikeastaan sitä, että Arabiemiraatit laskevat tuon puolenvuoden juridisesti eri tavalla, joten siksi tämä hämmennys.

3
Matkapäiväkirjat / Vs: Onko järkee vai ei? (SK)
« : 11.01.2014, 22:57:40 »
Hehhee...hyvä hyvä!! pyöräilymatkailun liekki loistaa..
Tottakai kai tuollainen matka on järkevä!Harmi että toi Ruotsi vaan pumppaa kaiken rahan...

4
Moi,

Jos jotakuta lontoossa olijaa  kiinnostaa jalkapallo-ottelu Millwall-Middlesborough, 21.12 la klo 17.30 the den stadium, mulla olis yks
ylimääränen lippu, maksoin siitä ite 50 e joten voin myydä sen 35 e.

Piti mennä eka kaverin kaa, mutta sillä on iltavuoro tohon aikaan. joka tapauksessa meen katsoon matsin vaikka yksin...


[email protected]

5
huh, siinä sen näkee mikä merkitys on lähteä rahan kanssa ja ilman rahaa...
maailma on kova köyhälle..

7
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 17.06.2013, 13:58:46 »
Se oli sitten siinä 16.6.2013

Se oli sitten siinä. Pyöräilymatka Ruotsissa ja Saksassa on ohi. Kirjoitushommat meinaavat unohtua, joten pakotin itseni koneen taakse viemään, myös kirjoitusosuuden loppuun.

Heräsin laivan lähtöaamulla vasta 11.00 jälkeen. Laiva lähtisi kohti Helsinkiä vasta 3.00 yöllä ja laivaan pääsee vasta 23.00, joten oli käytettävä kaikki lepo hyväksi. Ruokailun hoidin jo kolmannen kerran samassa intialaisessa ravintolassa, jossa lounastin aikaisempinakin päivinä.

Travemunden Skandinavikai-laituria etsiässä, ei ollut väliä vaikka olisin eksynytkin, sillä sää oli aurinkoinen ja tämä olisi todennäköisesti viimeinen pyöräilypäiväni.

Kartan mukaan Travemundeen pääsee helposti pitkin Trevemunder aleeta. Poikkesin reitiltä katsomaan Juden dorfnimistä paikkaa, odotin paikan olevan jollain tavalla, jokinlainen museo tai taideteos tai muistomerkki, mutta kyseessä olikin tavallinen asuinalue.

Alueella hukkasin yllätys yllätys reitin kohti Travemunde aleeta ja sain harrastaa saksalaisen lähiöasumisen ihmettelyä tunnin verran. Karttaa selatessani todella turistin näköisenä, seuraani liittyi paikallinen keski-ikäinen ukko, jonka perässä pääsin ajamaan Sknadinavianlaituriin.

Terminaalissa oli edessä 9 tunnin odotus, ulkopuolella ei ollut mitään ihmeellistä näkemistä tai tekemistä ja huominen menisi kuitenkin makailuksi hytissä, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun tilata halpaa saksalaista olutta. ”Pienessä hiprakassa” aika kului joutuisaa, kunnes löysin itseni ”moottoripyöräjonosta” jonottamassa laivaan sisään.

Jyrkkää Finnlinesin Finnladyn jyrkkää ramppia ylös polkiessani, napsahti vielä vaihdevaijeri poikki, joten tein päätöksen hypätä junaan Helsingissä.

Terminaalissa n. 5-6 saksalaisen oluen kittaus, kostautui nyt turvotuksena ja päänsärkynä, joten laivaan selvittyäni menin nukkumaan.

Nukuin siinä 6 tuntia ja heräsin ikkunasta päätellen läheltä Etelä-Ruotsin rannikkoa. Maksoin aamupalasta 24 e, vaikka en syönyt kun pekonia ja kananmunaa ja tomaatin, petyin aamupalaan. Laivassa ei juuri tekemistä ollut. Päivä Itämerellä oli aurinkoinen, mutta ei ulkokannellakaan jaksanut koko päivää viettää. Menin saunaan, jossa pääkieli oli venäjä, joka oli siis hyvin tylsä kokemus. Laivassa ei ollut mitään mitä tehdä, ei edes ketään kelle oikeastaan puhuisi, suurin osa venäläisiä uusiorikastuneita turisteja tai rekkakuskeja, tai saksalaisia eläkeläisiä. Meripäivä oli kovin tuskallinen, tunnit kuluivat hitaasti. Menin mielelläni aikaisin nukkumaan, joka kannatti koska nukahdin heti ja seuraava tajunnan kuva olikin jo Vuosaaren satamassa.

Laivasta pääsi ennakko-odotuksista huolimatta helposti ulos. Taivas oli suomalaisen harmaa ja tullimiehet katsoivat silmiin kylmästi ja syyttävästi. Oli mukava olla kotimaassa.

Satama-alueelta ulos päästyäni saksalainen eläkeläispariskunta tuli vielä kysymään reittiä Helsingin keskustaan, oli aika noloa myöntää että luulin Vuosaaren olevan jossain Länsi-sataman lähellä.

Söin huoltoasemalla aamiaisen ja lähdin hajonnein vaihtein polkemaan kohti päärautatieasemaa. Jostain syystä Helsingin läpi pyöräillessä, ei sataman Suomifiilis ollut enää niin tarttuvaa, tuntui jopa ulkopuoliselta kaarrella ympäri pääkaupungin kortteleita.

Kalliossa Hurstin leipäjono muistutti tuloeroista, joita on myös Suomessa. Elämän koko värikäs skaala esiintyi Helsingissäkin Armani-pukuisin juppeineen, perkelettä karjuvien juoppoporukoiden ja japanilaisturistien muodossa.

Helsingin läpi polkeminen hajonneella pyörällä ei silti ollut mitenkään ikävää, tulipahan nähtyä kerrankin kaupunki tästä suunnasta.

Odotin pyörän kuljettamisen junassa olevan jotenkin hankalaa, mutta helposti sen sai kiinnitettyä telineeseen. Tampereen ihmisvilinään päästyäni olo oli hieman epätodellinen, sillä tämä on minun kaupunkini minä asun täällä, silti jotenkin alitajuisesti katseeni etsi hyvää pyöräilyreittiä tai kadunkulmaa, josta voisi pysäyttää jonkun, jolta kysyä tietä seuraavaan majapaikkaan. Junassakin kysyin ulkomaalaistaustaiselta siivoojalta englanniksi voiko hän aukaista oven ja jälkeenpäin tajusin, että tajusin että olisihan tampereenkin kieli riittänyt.

Kotona pääsin suoraan saunaan ja aamulla tuntui kun en olisi mihinkään edes lähtenyt pyöräilemään.

8
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 10.06.2013, 21:01:16 »
7.6-10.6.2013 Loppu lähenee

Loppu lähenee vauhdilla, olen polkenut karkean mittauksen mukaan google mapsista laskien 1100 km. Täysin varman kilometrin olisin saanut, jos olisin "jaksanut" ostaa Suunnon gps-laitteeseen, samoin Garminin gps- laite jäi sivuun, kun siitä loppui patterit. Kilometrejä tuli todella yllättävän vähän, Tanskan kanssa niitä olisi tullut lähemmäs 2000 km.

Tottakai kepsien toiminnassa pitäminen olisi ollut järkevää, mutta ilman niitä matkan "seikkailullisuus"  lisääntyi. Matkan pahin vaihe oli alku ja jonkinlainen herääminen siihen, että nyt on tosi kyseessä. Tunne kuitenkin karisi polkaisu, polkaisulta.

Eksyminen Tukholmaan oli oikeastaan hyvä juttu, näin tuli nähtyä siitäkin paikasta, muuta kuin vanhan kaupungin ja ja sen iänikuisen Södermalmin. Södertäljessä mielessä oli vielä takaisin palaaminen, mutta Eskilstunan hyvä fiilis auttoi jatkamaan kohti Örebrota. Poliisien kohtaaminen moottoritiellä oli oikeastaan hauskaa. En nyt juuri muista mitä aikasemmin episodista kirjoitin, mutta todellakaan ollut minkäänlaisessä hengenvaarssa moottotitiellä. Siihen aikaan päivästä liikenne oli minimaallista, tie oli erittäin hyvin valaistu ja ohi pyyhältävien rekkojen ja minun väliin jäi , n 10 m, moottoritien reunaan tehdyn lisäkaistan ansiosta. Uskon että en saanut sakkoja, koska poliisien ei ensivaikutelmastani päätellen ollut vaikea uskoa, että olin eksyksissä, olinhan jo polkenut selvästi yli "työpaiväni vakiomäärän"

Örebrossa sain kaiken tarvitsemani ja matkaa oli helppo jatkaa kohti Karlskogaa. Norjalaisen Tomaksen tapaaminen, muutti yksinäisen puurtamisen omien ajatuksien kanssa monipuoliseksi. Pyörin Tomaksen kanssa noin 2 päivää, tässä tapauksessa oli aivan sama puhutaanko paskaa vai puhutaanko järkeviä asiota maan ja taivaan väliltä, joista voisi oivaltaa jotain uutta. Pelkkä turhankin jauhaminen käytiin englanniksi, joten sain kielikylpyä jatkuvasti, lisäksi keskustelumme yksinäisen matkaamisen ja sen avulla "oman sisäisen matkan oivaltamisesta" oli vain bonusta tyhjän jauhamisen päälle. Tomas ainakin tämän kokemuksen perusteella minun mielestä ihminen jota arvostan. Huomasin myös teidemme erotessa, kuinka kumpikin meistä halusi omaan yksinäisyyteensä.

Karlstadin jälkeen matkan navigointi oli helppoa, suunta oli suoraan kartassa alaspäin ja länteen ystäni huoneistoa Dahl-Edissä. Edissä oli jo aivan selvää, että matka tulisi jatkumaan Göteborgista Kieliin. Viimeinen pidempi polkaisu oli Edistä Trolhättaniin, joka ei millään tavalla ollut kiinostava paikka. Trollhättanista Göteborgiin tulin myös lähelle 100 km suoraan laivaan Kieliin hotelliin.

Saksaan päästyäni en oikein tiennyt, kuitenkaan mitä pitäisi tehdä. Onneksi Saksan hyvät pyörätiet ja kaunis luonto auttoivat. Pienet kylät Plön ja Eutin olivat hyvin idyllisiä. Saksaan pitää päästä vielä polkemaan.

Kirjoittelen tätä tällä hetkellä hotellin aulasta Lyybekistä, laivalippu huomisen laivaan kohti Helsinkiä on varattu. Laiva lähtee Travemundestä, joka on Lyypekin satama. Tunnelma sillä tavalla hyvä, että olen saanut elää omaa matkaani, mutta sillä tavalla huono, että kilometrejä tuli noin vähän. Mitään ylimaallista urheilusuoritusta en lähtenyt tekemään, mutta päivämatkat varsinkin Saksassa olivat niin lyhyitä, että lasken ne sunnuntaipyöräilyn kategoriaan.

Mieleeni tulee jatkuvasti uusia ideoita uusissa maissa polkemisesta esim. matka Tampereelta- Pietariiin voisi olla mielenkiintoinen. Matka ainakin todisti, että nautin kovasti pyöräilymatkailusta ja matkoja varmasti tulee lisää.

Matkan kannalta on vielä päätettävä pyöräillä Helsingistä Tampereelle vai tulla sen junalla. Ensimmäinen vaihtoehto on paljon mielekkäämpi.

Kiitos, jos olet jaksanut lukea kaiken tai edes lukaista osan. Kirjottaminen ottaa minulle paljon kovempaa, kuin juokseminen tai pyöräily. Nyt matka on kutakuinkin tallennettu näin ja siitä jää itselleni terävämpimuistikuva. Tulen viilaammaan tekstin jos jaksan tulevaisuudessa ja liittämään siihen kuvat, jos into ja kiinnostus riittää.

En tiedä edes mikä matkapäiväkirjojen syvin tarkoitus on. Ehkä ne huutaa muille, että hei täälä minä olen juuri nyt matkalla, lukekaa!! Parhaimillaan ne kai inspiroi ihmisiä. Itse uskon että matkailun ja uusien rajojen ylittäminen tekee maailmaa paremmaksi paikaksi ja sitä ajatusta olen ainakin yrittänyt jollain tavalla toteuttaa elämässäni.

En lopeta ihan vielä, tässä on edessä elämäni pisin merimatka Finnlinesillä, toivottavasti siitäkin jää jotain käteen.     


 

 





       

9
Yleinen / Vs: Sijaintisi NYT?
« : 09.06.2013, 01:57:40 »
Lyypekki, Saksa

10
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 07.06.2013, 17:06:58 »
5.6-7.6.2013 Kiel, Plön ja Eutin

Näin se matka sitten kuljetti jätkää, kun melkein joka päivä tulee poljettua eteenpäin. On todella vaikea haukkua Saksaa, pyörätiet, opasteet, tiepalvelut, kaikki, olen tosiaan maassa, jossa matkailupyöräily kuuluu osana suurempien massojen matkailukulttuuriin, kyse ei ole täälä siis mistään underground- jutusta.

Siinä missä ruotsalaiset tai miksei suomalaisetkin päivittelivät matkaani kuullen suunnitelmani, saksalaiset pitävät itsestään selvänä, että lähdin pyöräilemään. Saksalaisten huolenaihe näyttää olevan enemmän halppispyöräni, kuinka se kestää, miksi en ole ostanut kalliimpaa pyörää.

Ihan hyvin pyörä on kestänyt, ongelmat ovat lähinnä rengasrikkoja, joita tuskin kai millään uberkalliilla pyörälläkään voisi estää. Luin taannoin fillarifoorumilla kirjoituksen, jossa joku kertoi mielipiteekseen, että matkalle on turha lähteä millään romulla, rahaa pyörään pitäisi laittaa palamaan ainakin 5000 e .

On toki totta, että halpa on halpa ja niin edelleen, mutta millään tavalla en ole huomannut tien päällä ajavani sekundakamalla, en edes ole ajatellut asiaa polkiessani. Mielipiteitä on varmasti monia, mutta ainakin olen selvinnyt Ruotsin läpi Saksaan toista tuhatta kilometria cresentillä.

Kielissä en keksinyt muuta, kun kirjautua halpaan pensionaattiin yöksi. Hinnat ovat pudonneet verrattuna Ruotsiin. Ruotsissa saattaa hyvin hostelliyökin maksaa 65 e, kun Kielissä pärjää 35 e:llä. Kiel on kaupunkina Saksan mittakaavassa pieni, silti Tampereen kokoinen, asukastieheys on varmasti paljon, sillä jokapaikassa on aina joku, ei ihan niinkuin Intiassa, mutta varmasti eurooppalaisittain se on suuri, katsokaa Wikipediasta.

Illalla en oikein tiennyt miten aikaani viettäisin. Välillä iske ajatus, että nyt olen Saksassa, mitä sitten, mitä tehdä, kyylätä kirkon seinää, ottaa valokuvia jostain veistoksista? Mieli toimii yksin erikoisesti.

Syödä oli pakko ja menin espanjalaiseen ravintolaan syömään pihviä ja ranskalaisia. Koska ravintola oli täynnä, pöytääni istui saksalainen n. 40. vuotias insinööri. Keskustelu oli hänen kansaan mielenkiintoinen, hän avautui inttiajastaan Länsi-Saksan armeijassa, kertoi kuinka helposti normisällejä luultiin Stasi-vakoojiksi.

Hänen armeijaaikanaan oli vielä kolmannen maailman sodan ja ydinsodan riski, ei tainnut minun inttijuttuni antaa vastapainoa hänen jutuillleen. Hänen mielestään Suomesta tulee vain outoja juttuja, kuten elokuva jossa natsit pakenee kuuhun, joku 100 asteinen huone johon mennään juomaa kaljaa, reikä jäässä uimista varten, käsittämätön kieli, hullu pyöräilijä.   

Aamulla Travemunden satama tuntui olevan pelottavan lähellä, enää ei tarvitse polkea kovinkaan suuria kilometrimääriä päivässä. Ostin kartan joka esitti koko Scheswig-Holsteinin alueen, leikkaisin sen saksilla paljon pienemmäksi helpompaa käsittelyä varten polkiessa.

Lyhyen omakohtaisen palaverin jälkeen päädyimme tulokseen, että seuraava päämärä olisi 12500 asukkaan Plöm, matkalla kohti Travemundea.

Pyöräilyä kaupunkiin voi kuvata monin superlatiivein, Saksa on oikea maa jos haluaa pyöräillä paljon. Plömiin oli vain 30 km, mutta taisin onnekkaasti eksyä kauniiseen metsään. Luonto on selvästi pohjoismaista vehreämpää, sanoisin eloisampaa. Metsässä mietin ikuisuutta ja sitä että metsä on ollut olemassa paljon ennen minua ja tulee olemaan minunkin jälkeeni, kiitos siis metsälle.

Plömmissä osuin idylliselle kävelykadulle, jonka pyhää rauhaa en tohtinut millään rikkoa ja talutin pyöräni erään 1800-luvun alussa rakennetun ravintola pihaan. Söin pastan ja join saksalaisen oluen, yleensä tämän kaltaisesta huvista odotan pohjolassa yli 20 e laskua, hinta oli 11 euroa ja olutkin 0.5 l:nen.

Tarkoitus oli etsiä campingalue ja mennä telttaan yöksi, mutta matkalla näin kyltin jossa luki Kleine Hotel ja tein diilin yhdestä yöstä, hinta oli 50 e. Hotellissa viehätti ehkä sen huoneen värilliset ikkunat, ihan kuin kirkossa, mutta kuitenkin hotellihuoneessa onneksi.

Hintaa kuului aamiainen joka oli tasoltaan kohtalainen. Jättäessäni aamulla hotellin kirjoitin vieraskirjaan suomeksi kehut ja toivomukset että muutkin suomalaiset tulisivat tänne ja loppuun Vielen Danke ich aus Finnland..     

Aamulla tajusin, että olisi todella helppoa polkea Travemundeen suoraan ja hypätä laivaan kohti harmaan taivaan maata, todella masentava ajatus. Kartassa oli seuraavana kylä tai kaupunki nimeltä Eutin, johon poljin tarkoituksellisen hitaasti ilman kypärää, yrittäen nauttia täydellisesti reitistä ja luonnosta. En edes eksynyt ja edes politzei ei antanut kirjallista varoitusta, vaikka huolimattomasti ajauduin "vähän väärälle polkupyöräkaistalle" saapuessani kylään.

Löysin taas idyllisen hotellin, jonne olisin halunnut majoittua pelkästään sen puutarhan takia. Ovi oli kuitenkin lukossa ja ovikelloa ei ollut, koputin oven ikkunaan ja joku todennäköinen hotellin asiakas levitti käsiään oven takana. Outoa, siinähän menettävät maksavan asiakkaan. Toisella puolella oli pensionaati, jossa sain ystävällistä palvelua ja otin huoneen 35 e:lla.

Pensioonaatin piha-alue oli sokkeloinen ja löysin katoksen, jossa oli vaatteiden pesukone, menin kysymään laudry-serviceä pensioonaatin omistajarouvalta, mutta hän kertoi koneen kuuluvan naapurille, naapurin ukko sitten ilmestyi paikalle ja lupasi pestä vaatteeni ilmaiseksi.

Yritän muuten puhua kaikille saksaa ja luulen sen olevan osasyy, että saan todella hyvää palvelua jatkuvasti. Luulen että pisteet tulevat rohkeudesta lyödä koulussa opittuja sanoja, vaan peräjälkeen tietämätä kieliopista sen suurempia, mulla kun jäi lukiossa kaikki datiivit ja akkusatiivit opettelematta levottoman luonteeni takia.

On hienoa saada ihmiset innostumaan pelkällä saksan puhumisen yrityksellä, samaa meininkiä harjoitin Ruotissa, toki ruotsiksi tiedän enemmän sanoja, ja kuinka monta hemmetin vuotta olenkaan istunut kyseisten kielten tunteja!

Polkuni johdatti minut Eutin kaupungin keskustaan pensionaatista. Tällä hetkellä istun paikallisen ravintolan sisätiloissa sähkön ja Wlanin takia, kirjoittamassa tätä. Tarjoilijat selvästi yrittävät urkkia mitä tai millä ihme kielellä tänne kirjoitan. Ostin myös torilta vyön, kävin parturissa ja söin italialasta jäätelöä. Tämän jälkeen on syötävä.

Kiitos matkapäiväkirja, tämä jatkuu vielä!
   

     

11
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 05.06.2013, 11:50:20 »
29.5....> Vihdoin Edissä ja Saksassakin

Högbodasta oli helppo jatkaa polkemista, etelän suuntaista tietä kohti Ediä. Olin yllättynyt, että pääsin Ediin kahdessa päivässä.

Ediin polkeminen tapahtui kärsien suuresti vesisateessa, joka oli oikeastaan ainoa koko päivän kestänyt sade reissun aikana. Sade ei välttämättä itsessään haittaa, mutta painaminen ylämäkeen ja vastatuuleen puristaa miehestä mehut.

Olin todella fiiliksissä, kun näin kaverini tienposkessa valmiina antamaan läppyjä. Sauna oli  tietysti valmiina, jonka jälkeen siiryimme sujuvasti syömään pizzaa paikalliseen kebabbilaan.

Ed on todella pieni paikka, sieltä ei löydä muuta kuin kirkon, ruokakaupan ja systembolagetin liikkeen. Väestö näytti olevan verrattain vanhaa, muutamia lapsiperheitä havaitsin sielä ja täälä. Paikka on hyvin luonnonläheinen, ehkä voisin pitää kesämökkiä paikkunnalla, mutta muuttaminen sinne olisi vaikeaa.

Tarantinon leffan jälkeen, nukahdin helposti vierashuoneen kerrossängyn alemmalle vuoteelle. Seuraavana päivänä heräsin sisäisenkäskijän ääneen aloittaa pakkaus, kunnes tajusin olevani tänään vapaalla, olisin Edissä vielä aloillani usemman päivän.

Edissä oloajasta ei jäänyt jälkipolville suurempia kerrottavia, kroppa palautui entiselleen rasitustilasta kolmessa päivässä. Olin Edissä yhteensä noin 5 päivää, joiden jälkeen tunsin olevani täysin valmis jatkamaan matkaa etelää kohden.

Maanantaina ja aamulla kaverini ollessa valittevasti töissä pakkasin kamani, ja poljin kuin kone kohti Trolhattania. Kunto on selvästi noussut sillä tuo n. 100km pätkä taittui n. 5 tunnissa, leposykekkin näyttää laskeneen. Trolhattan ei sen enempää kiinnostanut, joten hoidin itselleni ruokaa, kävin saunassa ja katsoin reittiä kohti Göteborgia.     

Göteborgiin piti olla helppo polkea, mutta lukuisten tietöiden takia jouduin jatkuvasti etsimään kaikenlaisia kinttupolkuja.

Göta-kanava, moottoritie ja rautatie antoivat kuvan, että Göteborg on Ruotsille tärkeä. Pääsin kaupungista n. 25 km päähän, jolloin en enää löytänyt kinttupolkua. Päätin puskea läpi vehreän lepikon, niin että moottoritie on koko ajan vieressä. Eihän siihen touhussa järkeä ollut, n. 15 min rämyämisen jälkeen sääreni vuosivat verta sekä pyörä oli täysin jumissa pöpelikössä.

En jaksanut ottaa tilanteesta silti kummempia kierroksia, vaan söin suklaapatukan ja otin digikameralla kuraisesta metsätaipaleesta kuvan. Lähdin rämyämään takaisin päin ja metsästä tullessani olin todella mutainen näky. Jostain olisi löydettävä tie Göteborgiin, ainoa tie joka johti jonnekkin muualle, kuin takaisinpäin oli todella jyrkkä nousu pienelle kukkulalle. Tiesin oikeastaan valmiiksi, että kukkulalta ei mihinkään enää pääsisi, mutta jos sielä olisi joku jolta voisi kysyä neuvoa.

Tuskailin raivolla mäen ulos, kunnes iloinen omakotitalon isäntä tulikin kyselemään, mitä teen hänen talonsa pihassa. Selitin korkealaatuisella englannin ja ruotsin sekoituksella matkani syvälliset ja pinnaliset tavoitteet, sekä syyt. Sain tarvittavan informaation ja lähdin laskemaan alas kukkulalta. Sittten takarengaasta kuului pamaus ja teki mieli karjua fittaa.

Onneksi iloinen omakotitalon isäntä näki tappioni ja kiiruhti hätiin. Irroitin itse kuormani ja isäntä otti karhun käsivarsilleen pyörän ja kannoimme kamat hänen autotalliinsa kukkulan päälle. Autotallissa oli tietysti kaikki tarvittavat välineet renkaan vaihtoon, paineilmaa unohtamatta. Miehen vaimo tuli yllättäin autotalliin ja tietyti yllättyi kun mies oli tuonnut himaansa, jonkun ulkomaalaisen ja kuraisen pyöräilijäjäbän.

Onneksi rouva puhuikin englantia ja sain taas pitää prensentaation. Rouva puhdisti puhdistus aineella sääreni haavat ja sitoi ne, lisäksi sain kupin kahvia. Tietyllätavalla nolotti olla kylässä ruotsalaisilla eläkeläisillä, pitäisihän minulla nyt olla edes jokin lahja tai edes jotain. Annoin rouvalle digikamerani kuvien katsomista varten ja näytin napin, josta voi selata kuvia. Kuvien selaamiseen menikin n. 1 tunti, koska en kehdannut sanoa auttajilleni, että minun olisi kiire kohti Saksaa lähtevää laivaa.

Pääsin onneksi matkaan suurten "Tack, tack, tackin" jälkeen. Metsästä hyppäsi vielä eteeni bambi tai jokin muu eläinkunnanedustaja, josta en kuitenkaan ehtinyt saada kuvaa.

Pääsin vihdoin Göteborgiin ja suunnistin Saksaan lähtevien laivojen terminaaliin, pääsin laivaan, menin hoitamaan tankkausta überkalliiseen illallisbuffetravintolaan. Sallin itselleni muutaman lasin viiniä ja juttelin jonkun norjalaisen bisnesmiehen kanssa.

Näin menivät tapahtumat Högbodan jälkeen. Muutin reittini kulkemaan suoraan Saksaan, koska se on mielestäni mielenkiintoisempi maa, kuin Tanska. Tällä hetkellä kirjoittelen tätä Kieliläisen kahvilan ikkunapöydässä. Ulkona on lämmin ja läheisen puiston puut ovat vihreitä. Saksalaiset näyttävät tyytyväisiltä auringonpaisteeseen.

Seikkailu jatkuu. Nyt pitää hankkia kartta.







 
 


 
 


 


 


 





 

12
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 02.06.2013, 23:39:04 »
-

13
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 31.05.2013, 15:50:48 »
27.5 Kylä nimeltä Högboda

Aamulla koko maailmaa näytti oranssilta, johtuen telttani oranssista katosta. Änkesin ulos ruotsalaiseen suviaamuun. Tomaskin kertoi kuulleensa yöllä mahdollisesti eksyneen kauriin äänet. Viirit liehuivat sommarstugien lippusaloissa, ruohossa kiilsi aamukaste. Söimme aamupalaksi Tomaksen täyttävää, mutta ilmeisen terveellistä kasvisruokaa. 

Tomaksella tarinaa riitti, hän oli n. 10 vuotta minua vanhempi, palvellut mm. YK-joukoissa Libanonissa, kaikesta näki että mies elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa, välittämättä vaikean yhteiskunnan paineista.

Tuli aika pakata leiri, katsoimme että alue oli viimeisenpäälle siivottu  roskistamme, sidoimme lastit pyörään ja palasimme ”toimistoon”

Saavutimme n .2 tunnin polkemisen jälkeen Karlstadin kaupungin. Kesäiseen kukkaansa puhkeavaan kaupunkiin oli hieno fiilis saapua metsästä. Kadut ja torit olivat kesäkunnossa, päivä oli helteinen. Minua haitannut jäädä vartioimaan Tomaksen pyörää, hänen vieraillessaan paikallisessa partioaitassa, kun sain makailla puiston penkillä auringossa. Kävimme vielä kasvisravintolassa syömässä, jonka jälkeen kaupunki oli valitettavasti pakko jättää taakse.

Ajoimme ulos kaupungista Tomaksen hankkiman ruotsalaisen pyöräilijän johdattamana. Tarkoitus oli ajaa yhdessä Arvikkaan, josta Tomaksen matka jatkuisi Norjaan, minun olisi käännyttävä alas kohti Edia.

Poljimme hyvin innokkaasti kohti uutta päämäärää, kunnes pysähdyimme tauolle. Tutkimme normaaliin tapaan karttojamme, kunnes Tomas totesi että : ” The time has come my friend ”. Tomas oli löytänyt hänelle edullisen tien kohti Konsvingeria ja yhteinen matkamme päättyisi tähän risteykseen.

Vaihdoimme mailiosoitteita ja tauon jälkeen lähdimme eri suuntiin. Fiilis Tomaksen tapaamisesta oli hyvä. En silti millään tapaa ollut harmissani, että olin taas yksin. Päätin ensin jatkaa matkaani etelään toista kautta ja jättää Arvikan väliin, mutta Arvikasta pääsisin Edin tielle, joten päädyin polkemaan kohti Arvikkaa.

Teidemme eroamisesta oli kulunut n.5  tuntia, poljin eteenpäin tietä, jonka koin vaaralliseksi. Tie oli itä-länsisuuntainen, joten suurin osa autoista oli rekkoja matkalla kohti Norjan Atlantin satamia. Olin polkenut jo 7 tuntia, joten työpäivä alkoi olla jo täysi. Onneksi Högboda nimisen kylän kohdalla oli majoitusta tarjoava kyltti, olin sen verran loppu stressaavasta valtatiestä, sekä polkemisesta, että suuntasin suoraan kylään. Majapaikkaa en tietenkään löytänyt mistään, sitä ei ollut merkattu mitenkään.

Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kun mennä löytämääni taidenäyttelyyn ovesta sisään ja kysymään neuvoa. Taidenäyttelyssä ei ollut sisällä, kuin itse taiteilija n. 50-55 vuotias naishenkilö. Myöhemmin selvisi, että hän on Ruotsissa kuuluisuutta niittänyt taiteilija. Tiesin jo valmiiksi luovani sisään tulollani hätkähdyttävän vaikutelman. Kyllähän sen ymmärtää, että hätkähtää, jos esim. jossain Itä-Suomen perukoilla ovesta astuu sisään rähjäinen ja maantiepölynaamainen ulkomaalaismies kyselemään outoja. Onneksi hän ei soittanut poliiseja, vaan ystävällisesti ymmärsi asiani ja soitti ystävälleen hostellin omistajalle.

Selvisi että hostelli, olisi maksettava käteisellä. Käteistä minulla ei ollut, paikallisesta kaupasta sitä voi ehkä luottokortilla saada. Kauppa olisi vielä n. 15 min auki joten se pitäisi löytää nopeasti. Pyyhälsin läpi ruotsalaiskylän ja kun oli kyseessä ”emergency case” sain nostettua 1000 kruunua kyläkaupasta.

 Suomi ja suomalaiset kyllä tiedetään näillä mailla, mutta rähjäinen suomalaisukko selittämässä kyläkaupassa, kyllä herätti ihmisissä mielenkiintoa. Ajoin taiteilijan ohjeiden mukaan ja menin istumaan työväentalon portaille. Ketään ei kuulunut puoleen tuntiin, joten suunnittelin jo nukkuvani kuistilla yön. Onneksi pelastaja saapui vihdoin, maksoin hänelle 300 kruunua, sain vielä puhtaat lakanat ja pääsin asettautumaan ruotsalaisen työväentalon ullakkohuoneeseen. Kävin vielä suihkussa, laitoin trangialla pihassa Knorrin spagetit ja nukahdin. 

14
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 30.05.2013, 16:04:18 »
26.5 Norjalainen nojapyöräilijä nimeltä Tomas, ensimmäinen metsäyö

Olen sitä paljon mielessäni vatvonut, telttaan pitäisi päästä, jotta saisin taloudellista säästöä ja ennenkaikkea kokemusta oikeasta retkeilystä. Tähän mennessä minulla on löytynyt aina syy, siihen miksi en ole mennyt teltaan, joko olen ollut muka liian väsynyt tai sitten hyvää paikkaa ei ole löytynyt, olen ajatellut myös meneväni telttaan sitten myöhemmin. En sinänsä pelkää metsää, olen hyvinkin mielissäni luonnossa liikkumisesta, ehkä se on mukavavuudenhalu tai oikeastaan palkkionhalu, kun on polkenut 100km haluaa palkita aina itsensä pienellä luksuksella.

Matka jatkui etelään kaupunkiin nimeltä Degerfors. Degerforssissa tilasin ruotsinkieltä käyttäen pizzan ja kokiksen, jatkoin matkaa metsätietä pitkin, kunnes vastaani sattui parrakasmies hauskannäköisessä tekeleessä. Mies oli nimeltään Tomas kotoisin Tromsasta. Hän teki matkaa itsetekemällään nojapyörällä, minulle ei oikeen selvinnyt kauvanko hän on reissussa ollut, mutta käsitin että pyörä on kuitenkin poljettu pois Tromsasta asti. Rupattelimme noin 5 minuuttia ja otin hänestä kuvan, hän otti minun kameralla kuvan minusta. Tällä kertaa Tomas jatkoi vastakkaiseen suuntaa, kun minä meillä oli kuitenkin sama päämäärä kaupunki nimeltä Karlstad.

Sää oli aurinkoinen ja Kristinehaminissa pysähdyin viettämään taukoa puiston vehreälle nurmelle. Söin banaania ja suklaata. Lähdin etsimään uutta tietä pois kaupungista, kunnes nojapyörämies tuli uudelleen minua vastaan. Meillä synkkäsin alusta-asti hyvin, sovittiin että poljetaan kimpassa kohti Karlstadia.

Navigointi tällä reissulla on ollut vaikeaa, koska kaikki kyltit näyttävät yleensä moottoriteille, pienemmille teille ei edes haluta väkeä, joten niistä ei sen takia paljon huudella. Tomas kuitenkin norjalaisena, pystyi kommunikoimaan paikallisten kanssa aivan eritasoisesti kuin minä. Pääsimme n. 30 km päähän Karlstadista Vänernjärven rannalle, josta Tomas kokeneena metsämiehenä alkoi etsiä meille kunnon telttapaikkaa.

Sellainen löytyikin tasaisesta ja kuivasta metsiköstä, joka sijaitse kahden ruotsalaisten sommarstugan välissä. Luulin ensin stugia omakotitaloiksi, mutta ne olivatkin vain kesämökkejä. Leiri tuli valmiiksi yllättävän nopeasti. Juteltiin välillä kaikesta, välillä oltiin vaan hiljaa, ruotsalaisen metsän tuoksu ja linnun laulu ja tunne siitä että on totaalisesti erossa vaikeasta yhteiskunnasta hiveli mieltä.

Tomas halusi välttämättä tarjota aterian meille molemmille ja se olikin todella monipuolinen ja maukas. Lihaa ateriassa ei ollut, mutta se oli silti todella täyttävää. Täytyy sanoa, että nyt tässä muista tarkalleen mistä ruuvasta oli kysymys. Ei tarvinnut syödä lähikaupasta ostettua Knorrin pastabolognesea, jota olin pakannut metsäöitä varten.

Nukkuminen teltassa ei ollut mitenkään outoa, nukuin hyvin ja heräsin virkeänä.       


 


15
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 30.05.2013, 15:29:31 »
25.5     Matka jatkuu        

Huoltotoimenpiteet ja nukkuminen onnistuivat huokaessa hotellissa erinomaisesti. Tänään olisi koko reissun maaliin pääsyn kannalta tärkeä päästä Örebrosta pois. Aamupalalla epäilyttävää karttamiestä toljottavan salibandyjoukkeen seassa hahmottelin varman reitti kohti Karlskogaa.

Reittikulkisi ensin valtatietä pitkin luoteeseen n. 66km ja sitten luonaaseen n. 33 km. Reitti siis muodoistaisi A-kirjaimen. Tällä kertaa en halunnut eksyä, en varsinkaan palata takaisin. Kyselin heti sveduilta, missä olen jos tuntui vähänkin epävarmalta. Pääsin vihdoin pohjoiseen menevän tien alkuun, josta lähdin puskemaan rekkakuskejen iloisessa ihastelussa paikkuntaan nimeltä Nora. Tapasin Noran kirkon pihassa ruotsalaisen pojan, joka kiertämässä pyöräillen jotain järveä. Otin hänestä kuvan ja pyysin häntä ottamaan minusta kuvan.

Iltapäivällä saavutin vihdoin Karlskogan. Olin todella iloinen, että matka jatkui ja pääsin eteenpäin. Yöpymispaikkani respa oli todella puhelias vanhahko mieshenkilö. Istuin respassa juoden cokista ja kuunnellen hänen tarinoita venäjän läpi moottoripyöräilystä useamman tunnin. Kaverin piti matkustaa Kiinan läpi moottoripyörällään, mutta joutui Mongoliassa kääntymään takaisin, koska Kiinan tulli ei päästänyt maahan moottoripyörällä.

Tämän jälkeen saunoin kunnolla ja menin nukkumaan. Aloin olemaan varmempi Ediin pääsyn suhteen. 

16
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 28.05.2013, 23:57:56 »
Nyt on parempi netti ja olen pienessä paikassa lähellä Norjan rajaa. Tänään 150 km, ei jaksa kyllä kirjoittaa mitään. Jatkan blogia liittämällä kirjoituksen, jonka kirjoitin jo muutamia päiviä sitten metsässä, kun ei netti yhtettä ollut, joten tässä tämä:

24.5    Örebro-Örebro n. 100km + sekoilu armeijan ampuma-alueella


Monesti, silloin kuin päivä alkaa fressisti ja olet 100 % varma, että tänään onnistut kaikessa mitä tavoittelet, tunkeutuu kohtalo pahoin pitelemään herkkää tajuntaasi ja huomaat vaeltavasi taas masennuksen pimeässä laaksossa.

Lähdin etsimään tietä ulos Örebrosta, se ei tietenkään ollut helppoa. Olin taas kerran väärässä päässä kaupunkia, otin sen johdosta kuvan Örebron jalkapallostadionista, joka pakotti minut pohtimaan Suomen ja Ruotsin jalkapallonkulttuurien eroja.

Löysin kuitenkin tien ulos Örebrosta vihdoin viimein. Siinä vaiheessa aikaa oli kulunut jo useampi tunti. Pyöräilin läpi metsien ja peltomaiden, nautin linnunlaulusta ja vihreästä ympäristöstä. Jäin sädehtivään aurinkoon kuuntelemaan puronsolinaa ja juomaan, se oli sellainen 3 minuutin ajanpoimu, jossa et kaipaa mitään ja kaikki on toistaiseksi hyvin.

Jatkoin metsätietä niin pitkälle, että vastaan sattui asvalttitie, jatkoin matkaa, kunnes tie nousi totaalisesti pystyyn, edessä oli siis Moottoritien alku. Kieltäydyin uskomasta, että joutuisin kääntymään takaisin, etsin kuumeisesti edes jotain pienenpientä polkua, jotta voisin jatkaa matkaani kohti Karlskogaa. Kun ymmärsin, että eteenpäin ei pääse hoin 15 minuuttia vittua ja halusin harjoittaa aggressiivista käytösmallia moottoritiekylttiä kohtaan.

Sitten kuitenkin kylmät faktat hyökkäsivät tajuntaani ja jouduin ottamaan suunnan takaisin päin. Metsässä huomasin erään pikkutien pätkän, joka kompassin mukaan veisi länteen eli oikeaan suuntaan. Halusin kuumeisesti edetä polkupyöräretkeilijäurallani ja otin suunnan pikkutietä eteenpäin.

Tie oli mutainen ja lähti nousemaan ylöspäin. Jouduin pysäyttämään mäkipyöräilyä harrastavan miehen ja kysymään tietä, tultuani t-risteykseen.  Mies sanoi, että alue on armeijan käytössä ja se on usein suljettu, koska tykistö harjoittelee alueella.

 Hän selvitti asian nopeasti kännykällänsä netistä ja kertoi minun olevan onnekas koska tänään tykistö ei ampuisi ja voisin jatkaa matkaani länteen. Mies kehotti jatkamaan suoraan, kunnes löytäisin kohdan, jossa moottoritie vaihtuisi valtatieksi.  Poljin, poljin ja polkemisen jälkeenkin vielä poljin tie oli keskellä metsää, odotin kovasti kylttiä joka kertoi valtatien tulevan vastaan, sen sijaan vastaan tuli ”hengan vaara – tykistö ampuu kovilla täälä kylttejä” .

 Aloin ajatella, että jos todella tänne eksyn ja eksyisin vielä niin pahasti, että menisin teltanlevittämiskuntoon,  voisi sillä olla todella vittumaiset seurakset, tänään ei ammuttaisi, mutta kello oli jo seitsemän ja jos eksyy kunnolla, voi ihmisisten ilmoille pääsemiseen mennä helposti 12 tuntia, lisäksi alkoi sataa, olin fiksusti ennakoiden pakannut sadeviitan telttalaukun pohjalle, joten sen saamiseksi jouduin irrottamaan koko pyörän lastin ja kasaamaan sen uudestaan. En tiedä miten tämän illan palaverissa selittäisin asian itseni toimitusjohtaja ominaisuudelle, voi olla että koko firma menee konkurssiin tai ainakin pyöräilija saa potkut ja ja toimitusjohtajaitseni lähtee kohti Tukholmaa junalla.

 Tuossa vaiheessa olin jo mennyt ties kuinka monesta risteyksestä ensin oikealle, sitten vasemmalle, sitten taas vasemmalle ja oikealle, olin todella sekaisin paluusuunnasta  ja olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että kun kompassin mukaan mennään länteen niin hyvä.

Suunnon gps kilometrimittari ei toiminut, koska siinä olivat patterit loppu, mutta sykemittarin mukaan olin ollut liikkeellä jo 8. tuntia. Metsä, mutatie, armeijan varoituskyltit, ulkomaa, väsymys saivat mieleni sirpaloitumaan, nyt olisi päästävä ihmisten ilmoille ja äkkiä. Lähdin puskemaan takaisin itään päin, kun etsin oikeaan tietä menin kilometri tolkulla pohjoiseen todella loivaa mäkeä ylöspäin.

 Vihdoin vastaan tuli V-70 Volvo, jonka pysäytin menemällä poikittaisasentoon keskelle tietä. Puvuista päätellen auto oli täynnä n- 10-ikäisiä partiolaisia, n. 60. v äijä joka autoa ajoi, näytti todella kyrsiintyneeltä.

Ihmekös siinä, kyllä minuakin hämmentäisi, jos olisin kuskaamaassa räkättävää pikkupoikalaumaa ja jossain mettätiellä hyppää joku  suomalainen sadetakkimies eteen. Sain tarvittavan informaation, mutta pois pääsy ei ollut vieläkään varmaa.  Onneksi pääsin vihdoin alueelle, jossa luki camping ja alkoi asvalttitie, lisäksi tykillä ampumiskyltit loppuivat, eiväthän ne kuitenkaan campingalueelle ampuisi.

 Pulssini laski alle kahden sadan ja tapasin taas lempeitä ruotsalais gubbeja, jotka kertoivat Örebron olevan juuri siinä suunnassa johon suuntasin. Jouduin polkemaan vielä n. 2 tuntia, että löysin itselleni yöpaikan, onneksi pääsin huokeaan hotelliin, en tavannut toimitusjohtajaminääni, kävin suihkussa ja nukahdin taas pimeään uneen.



17
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 28.05.2013, 15:39:17 »
lähetän tämän päivityksen, tälläisenä korjaan vielä, tässä on tapahtunut paljon ja olen ollut metsässä, joten kirjoitan tämän Arvikkalaisen lounasravintolan hankalaa Wifiäkäyttäen. Eli hengissä ollaan yhä. akkuissa ei virtaa, eikä mettässä nettiä ollut lounnollisesti

-

23.5  Toipuminen riemulomasta

On se niin valtavan hienoa herätä jo kuudelta, kun tietää toimivan aamiaisen odottavan alakerrassa.

Käsittelin aamiaisen sujuvasti tunkien naamaani pekonia ja ruotsalaisia elintarvikkeita. Olisin varmaan muuten skipannut koko homman, mutta pelkään jatkuvasti laihtuvani lisää. Tällä reissulla, jos jollakin on oltava tarkkana, että sitä kaloria tulee nautittua tarpeeksi. Tiedän eläväni muutenkin jatkuvassa kalorivajareissa.

Kuten arvata voi, uni tietysti maistui puoleen päivään saakka. Tämän tarinan kuva on sellainen, että pääosanesittäjä ei ehdi muuta, kuin pyöräillä ja huoltaan itseänsä. Tänäänkin edessä oli käynti pyöräliikkeessä. Ammattilaiset sanoivat liikkeessä, että pyörän voi hakea kohta. Pyörään vaihdettiin uusi rengas ja oletin sen jälkeen kaiken olevan ok kulkuneuvoni kanssa.

Suuntasin vielä kaupunkiin pizzalle, joka menikin suuhuni n. 10 minuutissa. Kehoni oli kiitollinen levosta ja ruuasta. Illalla oli suunnattava vielä saunaan, jossa tapasin ensin kännisen 23. vuotiaan ruotsalaisen joka oli vähällä hukkua saunatilan poreettomaan porealtaaseen. 

Tapasin saunassa, myös n. alle 40-vuotiaan mieshenkilön, joka ensivaikutelman perusteella vaikutti viisaalta ja fiksulta. Kävikin ilmi, että hän oli jonkunlainen kirjailija ja oli Örebrossa haastattelemassa jotain vanhaa ruotsalaista urheilupsykologia.

Sain selvittää hänelle matkani syvälliset ja pinnaliset merkitykset niin tarkkaan, että saunominen venähti noin 2 tuntia kestäväksi debatiksi. Välillä känniurpo toi meille pullot ruotsalaista Falcon olutta, kun näytettiin kuulemma  masentuneilta suomalaisilta. Seurassamme oli myös irlantilainen 35-vuotias mieshenkilö, joka oli tullut ruotsiin kuuntelamaan rockia.

Kirjailija antoi minulle kirjansa, joka käsitteli esitelmänpitotaitoa. Se oli kirjoitettu ruotsiksi, lupasin lukea, koska lukeminen on helpompaa, kuin kirjoittaminen ruotsiksi - lukematta jää.

Eihän tässä sitten muuta kun silmät kiinni ja nukkuun. Näin toivuin eilisen ”riemulomasta”


18
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 23.05.2013, 23:54:16 »
Riemuloma Etelä-Ruotsissa ja poliisit                                                                                             

23.5.2013

Voi kuinka vaikeaa on löytää oikea reitti ulos kaupungista! Pyörin pilvisenä aamuna ympäri Eskilistunaa toinen silmä kartassa toinen tiessä, ja jostain syystä tunsin itseni eksyneeksi turistiksi vieraassa maassa.

Avainreittitiedon antoi eräs keski-ikäinen mies, divisoonatason jalkapallojoukkueen harjoituskeskuksen parkkipaikkalla, kiitokset hänelle.

Ennen valtateille lähtöä, kävin vielä paikallisessa partioaitassa ostamassa kaasupullon, henkilökunta oli hyvin kiinnostunut matkastani, he keittivät minulle kupin kahvia ja pääsin lähtemään kaupasta pidettyäni tunnin presentaation matkani tavoitteista. Todella mukava keskustella tämän kaltaisten ihmisten kanssa.

Matka jatkui kohti Örebrota valtatietä pitkin, kusella käydessäni metsän siimeksessä, pysähtyi joku paikallinen ukko kyselemään matkani tavoitteista ja taas presentaation 15 min jälkeen olin pyörän selässä, sain myös tietää häneltä, että 29 vuotta on juuri oikea ikä tehdä tälläinen matka, kiitokset hänelle.

Valtatie muuttui moottoritieksi, oli käännyttävä kohti Lista nimistä maalaiskylää. Tie muuttui hiekkaiseksi ja hiekkatien ansiosta karaavaanini alkoi narista ja naksua. Painelin läpi laidunten ja hevostilojen, sain paljon huomioita lehmiltä ja lampailta. Mietin mielessäni missä kaikki ihmiset on. Seutu oli kun suoraan just ruotsalaisesta maailaisromantiikka elokuvasta. Vihdoin tie muuttui asvaltiksi ja pääsin kohtaan missä luki Lista, Listassa oli yksi maatila ja agressiivinen koira. Jatkoin taas valtatietä pitkin, ja minulla oli sellainen tunne selkäpiissä että nyt ei olla oikeassa suunnassa .

Yritin kysyä bemarikuskilta tietä ja sain vastauksi keskisormea, joten toivon hänelle pikaista eksymistä pohjanmaalle lomareisulla ja tietysti keskisormea paikalliselta kuskilta. Tämän jälkeen puhkesi takarengas ja oli aika pysähtyä latamaan Garminin gps-laite päälle, sateliitin mukaan suunta oli oikea. Jostain syystä sain päähäni että en perusta renkaanvaihtoverstasta tähän paikkaan ja talutin pyörää n. 2 h, kunnes tulin paikkaan, jossa kuulin kiväärin laukauksia ilmeiseltä ampuradalta tai muulta vastaavalta.

Tämä tie oli niin vahvasti rekkautunut ja niin kapea, että pyörä oli pakko raahata metsään hyttysten sekaan. Käänsin pyörän, aloin hommat ja hoikassa vartalossani tunsin kymmenet hyttysten pistot . Metsäpaikka oli nyt täynnä kamojani, lähistöltä kuuluvat laukaukset eivät kuulostaneet kivalta ja vielä kun tiputin venttiliin varren mahdolliseen hirven paskaan, tiesin viettäväni lomaani erillaisella tavalla.

Renkaanvaihto oli elämäni ensimmäinen kerta. Tiesin, että tämä tulisi eteen jossain vaiheessa matkaa, ja juuri tämän takia olisi rengas kannattanut vaihtaa omaan pyörää niin monta kertaa, että tarpeen tullessa matkalla ei sitä tarvitsisi alkaa harjoitella, en kuitenkaan harjoitellut renkaan vaihtoa kertaakaan kotona ja nyt n. 50 km pyöräily 15 km kävelyn jälkeen hyttysten syötävänä, hirvenpaskassa ei renkaan vaihdon onnistumiskertoimelle voinut antaa suurta arvoa.

Sain kyllä renkaan vaihdettua, mutta jotenkin kämmäsin sen sisäkumin asettamisessa ja rengas täytyi puolilleen, lisäksi ritakalla oli 5 kg tavaraa, joten ei tämäkään juttu ollut täydellistä. Nyt vitutti suuresti, koska tässä vaiheessa minun olisi pitänyt olla jo laittamassa ruokaa trangialla Arboga nimisen kaupungin takana. En jaksanut välittää enää renkaasta, sidoin kaiken ja lähdin jatkmaan matkaa, olin puolen yön jälkeen Arbogassa, nyt olin jo niin täynnä elämää, että halusin nukkumaan sisälle.

Arbogassa ei ollut hotelli huoneita vapaana. Olin nyt polkenut pyörällä 10 h syömättä.Pyörän takakumi oli vaan puolillaan ilmaa täynnä. Sain kuitenkin horkkaisessa mielessäni päähän piston lähteä polkemaan 49 km Örebrohon. Valtatie oli pimeä kuin säkissä, liikennettä ei ollut. Eräässä vaiheessa tulin risteykseen jossa oli kyltti Örebro 25 km moottoritie ja toinen kyltti tavalliselle tielle kohti Örebrota.

Todellakaan ei kiinnostunut lähteä säkkipimeälle tielle harhailemaan maalaiskylien läpi ja lähdin riskillä pyöräilemään moottoritien laitaa pitkin kohti Örebrota. Moottoritie oli todella leveä ja hyvin valaistu, ehkä viiden miinutin välein rekka pyyhälsi ohitseni, siinä jossain 15km kohdalla alkoivat rekat jostain syystä soittamaan torvea ja n. puolen tunnin pääsin pitämään matka presentaatiota Ruotsin poliisille.

Poliisit olivat todella ihmeissään, että mikä ihme polkee motaria pyörä täynnä kamaa 2.00 aikaa yöllä. En tiedä miksi ne minua alkuun luulivat,  mutta koko tarinan kerrottua, poliisisedät tulivat iloiseksi, mutta kertoivat että valitettavasti minun olisi noustava maijan kyytiin pyöräni kanssa ja he veisivät minut Örebrohon Scandichotellin pihaan ja auttaisivat purkamaan lastini moottori tien varressa.

Eihän siinä auttanut, kun antautua järjestäytyneen kansankotiyhteiskunnan virkamiehille. Scandic hotelli oli täynnä, mutta respa hoiti minulle 2 yötä Örebron keskustan toisesta scandikista. En voi olla kun kiitollinen poliiseilla ja Scandikin respalle. Toisessa Scandikissa minut otti vastaan Barack Obaman näköinen respa, kirjauduin sisään, kävin suihkussa, nukahdin.

Päivän saldoksi tuli 145 km , josta pieni osakävellen, renkaanvaihto söi paljon aikaani. Kaloreita kului sykemittarin mukaan 5000.

 Seuraava päivä on pakko levätä olin todella rikki.

19
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK)
« : 22.05.2013, 10:39:13 »
Lepopäivä ja harjoitteita                                                                                                  22.5.2013

Viimepäivien energisen rytmin takia pääsin ylös sängystä jo 6.00. Aamiainen toimi niinkuin se tääläpäin toimii.
Aamiaisen jälkeen suuntasin kaupungille etsimään kameran muistikorttia. Kävelykadulla tapasin suomalaisen juopon, joka imoitti päässeensä linnasta viikko sitten. Muistikortti löyty, samoin ruokakaupasta snabkaffepaketti, tulitikkuja ja suklaapatukoita.

Tänään on huolellisesti käytettävä kaikki aika hyväksi ja yritettä pedata matkaa seuraavan etapin osalta mahdollisemman hyväksi. Menin siis itse itseäni komentaen reitkikeittimen kanssa lähiömetsään harjoittelemaan ruuovan laittoa ääriolosuhteissa. Ruuvanlaiton on oltava sujuvaa, jos leiriydyn metsän siimekseen jossain valtatien varrella.

Sopiva kokkauspaikka löytyi vehreän kukkulan päältä, jossa joku oli polttanut nuotiota, sekä roskannut normaalisti. Kun aloin raapimaan tulitikkuja ja virittämään kaasupoltinta pelotti aivan helvetisti, että läheisen talon isäntä tulee paikalle. Mites sitten selitän Svensonille, jos se ei puhu englantia että, en ole polttamassa hänen kukkulaansa.

Sissimuona valmistui käden käänteessä ongelmitta. Keitin vielä kahvit, jotka oli tosi mahtava juoda suoraan kuumasta kattilasta. Olin hyvin tyytyväinen kenttäkokeen tulokseen. Kaasua on ostettava lisää ja samoin joku kuppi. Onneksi kukaan ei tullut leiriini.

Hotelilla tiskasin suihkussa huolellisesti ja ilolla astiat, ja aloitin seuraavan kenttäkokeen. Toinen maastossa selviämisen peruspilari on teltan toimivuus ja sen sujuva pystyttäminen. Raivasin huoneeseen tilaa ja pystytin teltan sujuvassa tahdissa. Aika weirdofiilis löytää itsensä pystyttämästä telttaa hotellihuoneeseen Ruotsissa. Teltta ja trangia siis toimivat.

Pyörä oli huolettu 300 kr:lla kiitettävästi ja tunsin olevani valmis jatkamaan pois Eskilstunasta. Huomenna kun saan puhtaat ajovaatteet, täysin huolletun pyörän ja levänneen kropan tulee se tuottamaan ideaalin lähtökohdan odysseijan jatkamiselle.

Ilta tuli hengailtua hotellihuoneessa, syömässä kävin vielä huokeassa Libanonilaisravintolassa.

Jostain syystä kroppa kävi niin ylikierroksilla, että nukahdin vasta 1.00 aikaan.   


20
Matkapäiväkirjat / Vs: Lähdin pyöräilemään (SK
« : 21.05.2013, 15:00:18 »
Södertälje-Eskisltuna fantastinen pyöräily                                           20.5.2013

Aamulla herättyäni mietin tokkurassa missä olen. Toivuttuani suuntasin aamupalalle, joka scandic-hotelliketjun tapaan oli hyvä. Pakkaillessani kamoja ja auringon säteiden lyödessä ikkunan läpi tein päätöksen jatkaa Eskilstunaan. Varasin etapista hotellin 2 yöksi, joten lepään yhden päivän ja punon juonia jatkoon.

Pyöräily läpi vehreän ruotsalaisen maaseudun oli fantastinen kokemus. Aurinko porotti käsivarteni punaiseksi. Poljin kohti Eskilstunaan täysin hurmioituneessa mielentilassa. Eskilstunasta yritin kysyä monelta hotellia, mutta viimein musta mies lastenvaunuja työntäen osasi neuvoa minulle tien, kiitokset hänelle.

Hotelissa sain pyörän säilytykseen, otin taivaallisen suihkun, kävin pastaravintolassa, join muutaman oluen ja kaaduin sängylle. Huominen päivä toisi tullessaan levon, pyörän viemisen huoltoon ja pesulan selvittämisen.

Päivän pyöräily 80km/4h





Sivuja: [1] 2 3 4