Moi,

Express Entryllä on yleisesti ottaen aika vaikeaa saada oleskelulupaa, koska CIC hylkää järjestäen kaikki hakemukset, jotka eivät ole täydellisiä ja pilkulleen eri ohjeiden mukaisia.  Työtodistusta koskevissa ohjeissa mainitaan, että niissä pitää olla maininta työtunneista:

"You must provide proof of each of your current and previous work experiences.

Your evidence should include a reference letter from your employer and previous pay stubs, where available.

The reference letter is an official document printed on company letterhead and must include your name, the company's contact information (address, telephone number and e-mail address), the signature of your immediate supervisor or personnel officer at the company and a business card of the person signing the letter. The letter should indicate all positions held while employed at the company and must include the following details: job title, duties/responsibilities, job status (if current job), the dates you worked for the company, the number of work hours per week and your annual salary plus benefits."

Koska leipurin työ ei ole skilled work experience (jossa minimivaatimus on yksi vuosi kokoaikaista työtä) vaan skilled trades, on vaatimuksena vähintään kaksi vuotta kokoaikaista, yhtäjaksoista työtä.

Pistemäärät on edelleet korkeat. Alhaisin pistemäärä, millä koskaan on saanut kutsun,  on 450 pistettä. Tästä linkistä näkee jokaisen kutsukerran pisteet: http://www.cic.gc.ca/english/express-entry/past-rounds.asp

Itse en päässyt maahan EE:llä, mutta sain kahteen otteeseen kutsun viime vuonna. Ensimmäinen hakemus hylättiin puutteellisena ja toista en sitten lähettänyt ollenkaan kun tulikin tilaisuus muuttaa Sveitsiin (hyvä vaihtoehto Kanadalle!).

Hylkäys omalla kohdallani johtui siitä, että itse elektronisen hakemuksen ohjeissa oli lähettää rikosrekisteriotteet jokaisesta maasta, missä on asunut viimeisen 10 vuoden aikana. Noudatin tätä ohjetta ja hain rikosrekisteriotteet kaikista maista ja liitin hakemukseen mukaan, mutta Uuden-Seelannin rikosrekisteriotteen osalta vastauksena oli kokonaan hylätty hakemus ja viesti, että tämä maa on poikkeus sääntöön, olisikin pitänyt allekirjoittaa ja lähettää erillinen lomake, jolla olisi antanut CICille valtuuden hakea Uuden-Seelannin rikosrekisteriotteet meidän puolestamme. En ollut löytänyt tällaista erillisohjetta kun täytimme hakemusta. Hakemusta ei myöskään saa lähettämisen jälkeen täydentää, vaan tuloksena on suoraan hylkäys ja ohje, että voi hakeutua candidate pooliin uudestaan odottamaan uutta kutsua.

Eli varmasti helpoin vaihtoehto on lähteä Kanadaan "lomalle" ja etsiä samalla töitä.

Heh, testaamalla selvisi, että hakemukseen voi näppäillä maksimissaan 30 matkaa ja sen jälkeen tulee virheilmoitus. No, hyvä näin, noihin viimeisimpiin reissuihin mahtuu lähinnä Euroopan maita ja muita ei-niin-kovin-pahoja matkakohteita. Onneksi passikin on vain vuoden vanha, eli leimojakaan ei ole niin hirveästi.

Moi,

Suosittelen pelkän menolipun ostamista Aucklandiin. WH-viisumi antaa mahdollisuuden olla maassa 12 kk (+ 3 kk), eikä kannata sitoa itseään paluumatkaan ja tehdä tarkkaa matkasuunnitelmaa ennen kuin on nähnyt, kuinka hyvin viihtyy Uudessa-Seelannissa. Kuka tietää, vaikka jäisit sinne pidemmäksi aikaa kuin mitä alunperin ajattelit. Siellä ollessasi tapaat niin paljon muita samassa tilanteessa olevia matkailijoita, että ehdit muuttaa mielesi Uuden-Seelannin jälkeisistä matkakohteista vielä monta kertaa. Kun lähdet maailman toiselle laidalle, niin lähde kunnolla, ilman suuria suunnitelmia kotiinpaluusta. Näin saat reissusta suurimman hyödyn ja olet vapaa tekemään ja näkemään mitä haluat. Ja jos/kun paluumatka koittaa, voit sitten Uudesta-Seelannista käsin ostaa haluamasi paluulipun niiden kaupunkien ja maiden kautta, mitä sillä hetkellä haluat nähdä.

10 päivää on todella lyhyt aika Uudessa-Seelannissa, eikä maata missään nimessä kannata vain "suorittaa" junan tai bussin ikkunasta ulos tuijottaen. Sillä tavalla et saa matkasta mitään irti, Uusi-Seelanti kun on tunnettu erityisesti luonnostaan eikä teiden ja ratojen varsilla luonto missään nimessä ole parhaimmillaan. Kannattaa mieluiten keskittyä vain pariin kohteeseen ja vain toiseen saareen ja keskittyä nauttimaan näkemästään ja kokemastaan.

Ilmeisesti lennät suoraan Christchurchiin Uuteen-Seelantiin saapuessasi? Tranz Alpine -juna lähtee aamulla kahdeksan aikaan, joten yhden yön joudut todennäköisesti viettämään Chch:ssa. Junamatka on sinänsä kaunis, etenkin keväällä kun lumet sulavat ja vesiputoukset ovat täynnä vettä, mutta Greymouthissa ei varsinaisesti ole mitään ja matkaa kannattaa sieltä jatkaa suoraan eteenpäin jäätiköille. Kannattaa katsoa Naked Busin ja Intercityn aikataulut, ainakin aikaisemmin Intercity kohti jäätiköitä lähti aika pian junan saapumisen jälkeen. Koska bussi saapuu Franz Josefille / Foxille vasta illansuussa, on siellä oltava pari yötä, jotta ehtii käymään itse jäätiköllä, hot springseissä ym. Neljännen päivän voikin pyhittää taas bussissa istumiselle, kun matkaa jäätiköiltä Queenstowniin on kahdeksisen tuntia. Bussimatka on mukava, sillä se kulkee varsinaista maisemareittiä ja pitää välillä valokuvaustaukoja.

Olet perillä Queenstownissa taas vasta iltasella, joten mikäli aiot pari yötä viettää Queenstownissa, sinulle jää  vain yksi kokonainen päivä nähdä ja kokea paikka. Suosittelen viettämään siellä kolme yötä, jotta ehdit jotain siellä tekemäänkin. Tämän jälkeen sinun on melkein valittava vain toinen vaihtoehto: joko jatkat bussilla Mt Cookin kautta Christchurchiin tai lennät Queenstownista Aucklandiin ja olet sillä seudulla lopun aikaa. Molempia et ehdi järkevän aikataulun puitteissa tekemään. Kaikoura ja Tranz Coastal -junamatka kannattaa jättää tässä vaiheessa unohtaa, et ehdi sisällyttämään sitä mitenkään järkevästi matkaohjelmaasi.

Kannattaa miettiä, mitä kaikkein eniten haluat maassa nähdä ja tehdä, ja valita reitti sen mukaan. Pidä mielessä, että ajomatkat ovat oikeasti pitkiä: laita reittihaku google mapsiin ja kerro annettu aika kahdella, niin saat lähellä totuutta olevat matka-ajat (etenkin bussilla liikkuessasi)!

Oma kokemus on jo parin vuoden takaa, mutta silloin tuli oleskeltua viikon verran pääsaarella ja toinen viikko Ha'apailla (Lifukalla ja Uolevalla). Uoleva oli erityisesti kiva kokemus, tuntee olevansa todellakin luonnon armoilla etenkin jos sateet iskevät. Siellä on pari pientä majoitusvaihtoehtoja, jossa yhdessä saa majoittua perinteisissä tongalaisissa faleissa eli majoissa. Ha'apain saaret ovat todella paljon mukavapia kuin pääsaari pääasiassa sen takia, että siellä on paljon rantoja, joilla voi käydä uimassa ja snorklailemassa, siellä järjestetään sukellusretkiä ja -kokeiluita sekä ryhävalasreissuja, joilla pääsee hyvällä tuurilla myös uimaan valaiden lähellä. 

Nuku'alofalla ei puolestaan juuri uimapaikkoja ole eikä muutakaan vesiaktiviteettia. Resortteja siellä on paljon ja ne järjestävät "perinteisiä" tongalaisia illanviettoja tanssiesityksineen ja buffet-illallisineen, mutta näistä ei parin yön kokemuksella ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Ne sijaitsee usein kaukana kaupungista, ja ellet vuokraa autoa (jota varten tarvitset Tongalaisen ajokortin, jonka saa poliisiasemalta tms.) niin ei resorteista oikein pääse mihinkään liikkumaan, esim. ravintolat ja kaupat ovat kaukana, joten turistit joutuvat ruokailemaan resortin omassa ravintolassa. Itse majailimme tuolla pääsaarella ollessamme suurimman osan ajasta Tony's Guesthousessa, joka järjestää hyvin mielenkiintoisia kiertoajeluita saarella. Niille toki pääsee mukaan, vaikka ei kyseisessä paikassa majoittuisi.

Vava'ulla ei tullut käytyä, mutta paljon sitäkin on kehuttu ja lauttamatka voi olla mielenkiintoinen kokemus. Itse lensimme Nuku'alofasta Ha'apaille, mutta silloin vielä toimi Chathams Pacific -lentoyhtiö, joka nyt on (kaiketi?) syrjäytetty kun uusi Real Tonga -lentoyhtiö aloitti toiminnan jokunen kuukausi sitten. Uudessa-Seelannissa on annettu varoitus, että tällä uudella lentoyhtiöllä ei Tongalla kannata matkustaa, sillä ne ovat ostaneet käyttöönsä sellaisen lentokoneen, joka on jo ollut useissa onnettomuuksissa osallisena eikä turvallisuudesta ole mitään takuita. Joten ehkä se lautta on sitten paras vaihtoehto saarten välillä liikkumiseen!

Vinin mieltä rauhoittaakseni komppaan muita ja sanon, että mitään ongelmia ei noilla papereilla ole koneeseen- saati maahanpääsyn suhteen, kun kerran sekä lentolippu maasta pois että WH-viisumi tulostettuna löytyvät. Viisumilapussakin jo lukee, että menolippua maasta pois ei tarvita, joten pelkästään tuo viisumikin riittää koneeseeenpääsyyn. Maahantulo itsessään on hyvin yksinkertainen prosessi, passin skannatessaan virkailijat näkevät, että sinulla on voimassa oleva WH-viisumi ja lyövät leiman passiin. Satunnaisesti on maahan tulevia WH-viisumilaisia otettu pistotarkastukseen ja katsottu todisteet varallisuudesta (tiliote riittää) ja/tai vakuutuksesta ja heitä on haastateltu. Uuteen-Seelantiin tulee kuitenkin vuosittain niin paljon WH-viisumilaisia ympäri maailmaa, että prosessit on hyvin jouhevat.

The Dudelle en valitettavasti osaa antaa tarkempia vinkkejä bacheistä, ei ole tullut niissä pahemmin majailtua. Autolla on helppo liikkua saarelta toiselle, mutta lauttamatka auton kanssa on melko kallis.  Etelä-Saarella voi olla myös melko kylmä vielä syyskuussa talven jäljiltä, joten kannattaa ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan.  Kannattaa myös ottaa huomioon, että ajoajat on Uudessa-Seelannissa melko pitkät lyhyilläkin matkoilla, koska tiet ovat pieniä ja mutkittelevia ja nopeusrajoitukset matalia. Google Mapsin antamiin viittellisiin ajoaikoihin ei kannata luottaa eli älkää ahnehtiko liian pitkiä välejä ajettaviksi ettei koko loma ole vain autossa istumista.

Hieman korjaan edellisen kirjoittajan kommenttia minimipalkasta. Tuo $11 new entrants -minimipalkka koskee ainoastaan nuoria työntekijöitä (16- ja 17-vuotiaita), aikuiselle tuo minimipalkka on tällä hetkellä $13,75/h. Vaikka minimipalkka on pienehkö, on myös verotus kevyempi kuin Suomessa.

Työtä löytyy kyllä, kunhan ei turhan nirso ole. Kannattaa katsoa mm. NZ Immigrationin sivuilta linkkivinkkejä työnhakuun ja tavallisten backpacker-sivustojen lisäksi kannattaa olla yhteydessä suoraan eri rekryfirmoihin, etenkin jos on kokemusta minkään sortin toimistotyöstä.  "Maailman lama" ei ole juurikaan Uutta-Seelantia hetkauttanut vaan talous on tälläkin hetkellä kasvussa ja työttömyys laskussa. Juuri "aivovuodon" eli koulutetun, nuoren työvoiman ulkomaille karkaamisen vuoksi monella alalla on Uudessa-Seelannissa huutava työvoimapula, esim. IT.

Bussipassia ei kannata ostaa Suomesta käsin, sillä se saattaa rajoittaa liikaa menemisiäsi ja tulla hyvinkin kalliiksi. Mieluummin menet yhteen paikkaan ja katsot sieltä käsin, mitä haluat milloinkin tehdä ja minne reissata. Naked Busilla ja Intercityllä on erittäin halpoja bussilippuja (alkaen $1), jos ajoissa ostat ja vähemmän suosittuja aikatauluja käytät.

Kuten aiemmat kirjoittajat ovat jo sanoneet, kielitaidon suhteen ei kannata olla liian huolissaan. Uusi-Seelanti on täynnä maahanmuuttajia, joiden kielitaito ei ole lähelläkään suomalaisen kouluenglannin tasoa. Luultavasti pärjäät englannin taidollasi paremmin kuin jo monta vuotta maassa asuneet aasialaiset. Myös työnantajat ovat ulkomaalaisiin tottuneet ja suhtautuvat heihin äärimmäisen positiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hankkia WH-viisumi ja lähteä matkaan, palkkatöitä löytyy aivan varmasti, ellet ole liian nirso. Jos ei oman alan hommia, niin sitten jotain muuta.

Eikä kannata liikaa pelätä yksin matkaan lähtemistä. Uudessa-Seelannissa on runsaasti nuoria reppureissaajia ja WH-viisumilla matkalla olevia, joihin voi tutustua esim. hostelleissa ja ryhmämatkoilla. Tai voit kokeilla lähtemistä WH-viisumilla jonkin suomalaisen järjestön kautta, jossa varmasti osataan kertoa muista suomalaisista matkaan lähtijöistä.

Onhan siellä pohjoissaarellakin vaikka mitä nähtävää! Itsekin Uudessa-Seelannissa asuneena täytyy myöntää, että pohjoissaari miellytti huomattavasti eteläsaarta enemmän. Pohjoissaari on erittäin vehreä ja kukoistava, eteläsaari on etenkin loppukesästä monin paikoin kuivan kellertävä ja vesiputoukset kuivahtaneita. Edellä mainittiin hyviä vinkkejä, erityisesti Coromandelin niemimaa on kaunis paikka ja Rotorua kiehtovan erilainen. Lisäksi kannattaa käydä Waitomo Caves katsastamassa, aivan mahtava kiiltomatoluolaverkosto (noin 600km), joissa paljon aktiviteetteja tarjolla. Ja paikalle pääsee ihan Intercity-bussillakin. Tongariro Crossing on myös huikea yhden päivän patikointireitti.

Aucklandissa ollessa kannattaa käydä ainakin Waiheke-saarella, mukava pieni hippisaari 40 minuutin lauttamatkan päässä Aucklandin keskustasta. Aucklandissa kannattaa panostaa myös ruokaan, halpoja food courteja on tarjolla runsaasti ja herkullista ruokaa ympäri maailman on saatavilla myös pienellä budjetilla.

Vaikka vuokra-auto onkin kätevä tapa liikkua Uudessa-Seelannissa, ei bussitkaan huono vaihtoehto ole. Kaikkiin kaupunkeihin ja tärkeimpiin turistinähtävyyksiin pääsee hyvin bussilla ja etukäteen varattuna Naked Busilla ja Intercityllä voi päästä ihan muutaman dollarin hintaan pitkiäkin matkoja. Ainakin Intercity-bussit ovat todella turistiystävällisiä, kuljettajat pysähtelevät matkanvarrella ja päästävät turistit valokuvaamaan kiinnostavia kohteita.

Kyllä lasten kanssa Aucklandin seudulla on paljonkin tehtävää ja nähtävää, onhan tämä sentään maan suurin kaupunki. Ei ehkä kaunein eikä perinteisin uusi-seelantilainen kaupunki, mutta tarjoaa runsaasti aktiviteetteja. Täällä on muun muassa mukava eläintarha, huvipuisto (Rainbow's End), akvaario (Kelly Tarlton's Antarctic Encounter), Butterfly Creekin perhos- ja krokotiilimaailmat, näköalatorni Sky Tower, planetaario, valas- ja delfiiniristeilyitä, uimarantoja,  maauimaloita ja puistoja, Spookers -kauhuelämys (tosin ehkä hieman liian pelottava parivuotiaille), MOTAT-museo (jossa on runsaasti hands-on aktiviteetteja lapsille) ja paljon muuta.

Tunnin ajomatkan päässä Aucklandista pohjoiseen löytyy Goat Islandin Marine Reserve -alue, jossa on todella hyvät sukellus-, snorklailu- ja kajakointimahdollisuudet. Piha-, Karekare- ja Muriwai-rannat Aucklandin länsipuolella on ehdottomasti näkemisen arvoiset ja niiden ympäristöstä löytyy hyviä kävelyreittejä. Myös Hunua Ranges Aucklandin eteläpuolella on komea paikka vesiputouksineen ja kävelyreitteineen.

Kuten aiemmat vastaajat jo kertoivat, Bay of Islands (Paihia, Russell, Waitangi), Coromandelin niemimaa sekä Rotorua ovat kaikki noin 3-3,5 tunnin ajomatkan päässä Aucklandista. Kaikkialta löytyy tekemistä lapsiperheille. Myös Waitomon kiiltomatoluolat ovat aivan huikeat! Jos LOTR-kiinnostaa, niin ennen Rotoruaa Aucklandista päin tultaessa on Matamata-niminen pikkupaikka, jossa elokuvista tuttu hobittikylä sijaitsee. Ja jos kerran Matamataan ajaa, niin kannattaa toki jatkaa kohti "Mount Doomia" eli Mount Ngauruhoeta, joka sijaitsee Tongariron luonnonpuistossa lähellä Lake Taupoa. Siinä saa mukavasti viikon verran kulumaan kun ajaa Aucklandista Matamataan, Rotoruaan, Taupolle, Mount Doomille, Waitomon luoliin ja takaisin Aucklandiin. Päivittäiset ajomatkatkin on sopivan lyhyitä lapsia ajatellen.

Autonvuokraus on ainut järkevä vaihtoehto kulkea paikasta toiseen, mutta mitä lähempänä kaupunkia majoittuu, sitä helpompi on kulkea välillä julkisillakin. Riippuu seurueen koosta, mutta täällä on kohtuullisen paljon tarjolla myös 8 hengen people movereita, joten koko porukka on helppo mahduttaa samaan autoon.

Loma-asuntojen vuokraukseen suositellaan www.bookabach.co.nz sivua, se on ehkä kaikkein suosituin sivu. Muutenkin kannattaa googlettaa hakusanalla "bach", sillä paikalliset käyttävät sitä nimitystä yleisesti loma-asunnoista. Myös erinäiset Holiday Parkit tarjoaa halpoja mökkejä, etenkin jos teitä on isompi porukka liikenteessä ja voitte majoittua esim. kolmen makuuhuoneen mökkiin jakaen kustannukset.

Mitä ajankohtaan ja matkan pituuteen tulee, niin mieluummin huhtikuu kuin kesäkuu ja mieluummin yli kaksi viikkoa paikan päällä. Huhtikuussa on vielä lämmintä ja melko kesäistä, mutta toukokuussa aletaan jo kääntyä kohti märkää talvea ja kesäkuu on jo todella sateinen. Ja varsinkin kun lasten kanssa matkustaa, niin suosittelisin olemaan perillä vähintään kaksi viikkoa, mieluummin kolme tai neljä, koska pari ensimmäistä päivää menee kuitenkin aikaeroon totuttelemiseen ja matkaväsymyksestä toipumiseen.

Mukavia reissusuunnitteluhetkiä teille, tämä on ehdottomasti vierailun arvoinen maa!