Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - attila

Sivuja: [1]
1
Australia ja Oseania / Dundernewsiin rekisteröityminen?!
« : 25.07.2013, 01:02:21 »
Yritin usealla nimimerkillä ja salasanalla rekisteröityä tuonne, mutta operaatiosta ei tule mitään. Sama Virhe!-ilmoitus seuraa aina: The user Elias with Email (IP) is a Spam, please contact forum administrator.

En löydä mitään adminin yhteystietoja sivulta, ja muutenkin vaikuttaa amatöörimäiseltä tuo lomakepuoli.

Kaipaan tietoa Perthistä ja WH-töistä, ja ajattelin että tuolla saattaisi olla muutama silmäpari enemmän lukemassa Aussi-viestejä kuin täällä.

2
Laitan tämän kysymyksen loogisesti tänne, sillä WH-tietäväiset näkevät sen nyt hyvin. Onko nyt niin, että suomalaisille on tarjolla "vain" nämä kaksi kohdemaata WH-viisumin osalta, eli Aussit ja NZ? Muistelen kuulleeni, että myös Kanadaan ainakin joskus oli mahdollista mennä samalla tavalla vuodeksi reissutöihin. Onko peräkylämme pudonnut tästä jälkimmäisestä, kieltämättä varsin hienolta kuulostavasta, mahdollisuudesta?

3
Australia ja Oseania / WH-tyyppejä Perthissä?
« : 22.07.2013, 15:41:57 »
Onko WH-viisumilla duunailevia yksilöitä ollut viime aikoina tai tälläkin hetkellä Perthissä? Olisiko saatavilla minkäänlaista yleislausuntoa työtilanteesta? Mitä olette tehneet, oliko vaikea löytää työtä ja muuta vastaavaa? Itse tekisin mielelläni ja tarvittaessa vähän raskaampaakin duunia (varasto, trukki jne., aiheen tiimoilta aloitin vuoden alussa omankin ketjunsa), mutta melkein mikä tahansa kelpaa. Toki voi kommentoida ympäri Ausseja tilannetta, te jotka olette hiljattain olleet tai olette at the moment.

Thanks

4
Olen aikaisemmin käyttänyt vaihtelevia irto- ja pikkuadaptereita sieltä halvimmasta päästä, mutta nyt haluaisin sijoittaa sellaiseen universal-adapteriin, joka olisi universal molempiin suuntiin, eli toimii kaikkialla ja kaikenlaisilla pistokkeilla. USB-portti saisi olla myös. Eli esim. tällainen: http://www.amazon.co.uk/Skross-Charger-Designed-Blackberrys-Countries/dp/B003NW1ZME/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1361107849&sr=8-1

Näytti hemmetin hyvältä ja tilasin. Tuli ajoissa ja nopeasti ja vaikuttaa laatuesineeltä. Ongelma vain on siinä, että eka laite jota koetin tuohon liittää ja se tärkein laite mitä matkoilla täytyy ladata, eli läppäri, ei yllättäen sopinutkaan sisään. Suomalaisen läppärilaturini "raudat" ovat max. 1mm paksummat kuin pienempien laitteiden (esim. puhelimen) latureissa. En tunne sähköasioita juuri lainkaan, mutta ongelma on se että tähän "universaliin" menevät vain nuo pienempien laitteiden laturit tiukasti sisään, mutta läppäri ei mene survomallakaan. Samanaikaisesti halvimmat muovilelulaturit ovat ladanneet läppärinkin ongelmitta. Menee palautukseen, mikä v**uttaa ankarasti, sillä olen taas alkupisteessä. (Ja yllättäen Suomesta näitä on sitäkin vaikeampi löytää, ainakaan universal molempiin suuntiin.)

Onko vastaavia kokemuksia näistä säläadaptereista? Tuo tilaamani olisi taatusti huippuesine, jos vain soveltuisi niinkin harvinaisten esineiden lataamiseen kuin läppäri.

5
Yleinen / Kysymys reissubloggaajille
« : 09.02.2013, 01:50:27 »
Mikä olisi paras ohjelma/pohja reissublogia ajatellen? En ole aikaisemmin bloggaillut enkä oikein tiedä mitä vaihtoehtoja on. Voiko ilmaisohjelmissa esim. miten paljon vaikuttaa tekstin ja kuvien sommitteluun jne. ulkoasuun ja tyyliseikkoihin? Olen aikaisemmin lähetellyt pitkiä tarinoita mailitse ja kuvat laittanut Flickriin (jälkimmäistä jatkan todnäk. edelleenkin), mutta nyt pitäisi siirtyä myös blogipäivitysten äärelle.

6
Yleinen / Pitkätukkainen mies maailmalla
« : 05.02.2013, 02:23:56 »
Olen välillä miettinyt tätä, ja nyt se oli noussut esille myös eräässä Thorntreen ketjussa, jossa kirjoittaja (pitkätukka-ei-muslimi-jäbä) kertoo, kuinka joidenkin paikallisten kanssa meinasi asiasta kehittyä jonkin sortin ongelma Somalimaassa, sillä "pitkä tukka on vastoin shariaa." Tämä kaveri tosin puhui arabiaa, ja häntä luultiin täten automaattisesti muslimiksi, mutta miten mahtaisi olla ei-arabiaa puhuvan pitkäletin ollessa kyseessä? Onko kokemuksia tai kuultuja stooreja muilta?

Itselläni ei ole asian kanssa ollut toistaiseksi mitään ongelmia niissä maissa joissa olen aikaa viettänyt.
Itselläni on kaiken lisäksi neljä luonnostaan muodostunutta, siistiä pitkää RASTAA pään takaosassa, ja myös jonkinlainen parta on. Tukkaa pidän eksoottisessa ympäristössä aina ponnarilla jo ilmastollisistakin syistä, ja vapaana hulmuava kiharatukka lienee provompi kuin kompakti ponnari. Ulkoinen olemukseni on herättänyt lähinnä kiinnostusta ja positiivista uteliaisuutta niin miehissä kuin naisissa, mutta selkeästi esim. parta liitetään helposti islamiin, ja välillä kysellään olenko muslimi. Esim. rastoihin liittyvät stereotypiat ovat vähän riskaabeleja, jos väärä henkilö sattuu kohdalle arvioimaan.

7
Tarvitsisin sellaisen päivärepun, jossa olisi tuo selkäpuoli suunniteltu niin, että sairaalloisestikin hikoilevan kantajan selkä ei kastelisi puolia koko repusta ja papereista sen sisällä. Ongelmana on se, että kannan mukanani myös 15-tuumaista läppäriä (en toki luonnossa/vaelluksella), joka ei mahtuisi ainakaan niihin muutamiin reppumalleihin, joita olen katsellut. Näkemissäni selkäverkkorepuissa nimittäin se selkäpuoli on niin paljon kaarella, että läppäri ei mitenkään mahtuisi sujahtamaan sinne "sivutaskuun/lippaan", joka repun sisällä on.

Tämän ongelman takia olen toistaiseksi suojannut kaikki repussa kulkevat paperiset dokumentit muovitaskuilla, sillä pari kertaa on käynyt niin että pitkän kävelyn tai kiivaan trekkiosuuden päätteeksi olen repun sisältä kopeloinut sellaista viileää muhjua ja ympäriinsä levinnyttä mustetta vihkojen ja paperien muodossa. Märkä selkämys märkää t-paitaa vasten alkaa pidemmän päälle myös rasittaa. Kai tuo tuuletinverkko on kätevä? Mikä on Suomen paras reppukauppa?

8
Koska joihinkin maihin on laitonta viedä sellaista materiaalia, mikä on piilossa kovalevyllä, niin kiinnostaa kysyä onko teidän tai tuttujen läppäreitä tai kovalevyjä tarkistettu missään? Löytyyhän (näytelmä)elokuvista ja musiikkimaailman äärilaidoilta paljonkin matskua, joka on laitonta toisissa kulttuureissa.

9
Kaveri on lähdössä Sierra Leoneen jonkinlaisen järjestön kautta ja on sen merkeissä pyörinyt eri foorumeilla netissä ja lähetellyt kasapäin maileja ihmisille. Maanantaina kesken mailittelun hänen gmailinsa alkoi tökkiä ja käyttäytyä oudosti: selvisi että se lähetteli hurjaan tahtiin sähköposteja ilman että tilin omistaja pystyi tekemään mitään, ja sitten koko selain/kone (Mac) tilttasi. Palattuaan nettiin ei kaveri pystynyt enää kirjautumaan gmail-tililleen.

Jossain vaiheessa hän pääsi takaisin tililleen, mutta kaikki sisältö oli hävinnyt (inbox, sent, drafts), ja omituinen viesti oli lähetetty eteenpäin KAIKILLE vastaanottajille, joiden kanssa kaverini on ikinä ollut tekemisissä, eli yhteensä n. 1200 ihmiselle ympäri maailmaa, mukaanlukien minulle.

Viestissä luki minä-muodossa, että kaveri olisi joutunut vaikeuksiin ja ryöstön uhriksi Lontoossa ja rahaa tarvittaisiin lentoon ja hotellilaskuun. Westernillä ja MoneyGramilla pitäisi kikkailla, tahi sitten soittaa hotellille lisäohjeiden toivossa (puhelinnumero annettu.) Viesti oli huonolla suomella kirjoitettu, mutta silti suorastaan häkellyttävän aidon oloinen, sillä mokat tekstissä olivat sellaisia, joita usein näkee kiirepäissään kirjoittaneen ihmisen tekstissä. Ja johan alkoi asianomaisen oma kännykkä soida, parisenkymmentä kaveria ja tuttua soittivat kysyäkseen onko kaikki ok.

Tämä scammimaili oli siis lähetetty kaverin ihan oikeasta gmail.com -osoitteesta, mutta "vastausosoitteeksi" oli merkitty ymail.com

Lopulta Googlen asiakaspalvelun kautta hän sain gmail-tililleen vielä kaiken vanhan sisällön takaisin, poislukien draftit.

Kumpi on pelottavampaa: email-tilin kaappaus vai se että kadonnut sisältö oli koko ajan tallessa Googlen "omassa" pikku tietokannassaan, kenties irrallisena netistä? Tai sitten mitään sisältöä ei alunperinkään ollut tuhottu, vaan haittaohjelma vaan sai sen näyttämään siltä. (Eikös nettipankkihakkeroinnit saa kaiken näyttämään ok asiakkaan tilitapahtumat-sivulla, vaikka fyrkkaa virtaa samalla hetkellä rosvoille.)

Aloitin viestin kertomalla tuosta Afrikka-mailailusta, sillä kaverini itse epäili syyllisen liittyvän noihin kanssakäymisiin ja foorumeihin.

Mutta mitäs hemmettiä? Mitään ideoita mistä tämä hakkeri/haittaohjelma/mato olisi voinut kaverin koneelle noin äkäisesti tulla ja miten?

10
Onko tallaajilla otsikonmukaisia työkokemuksia Ausseista? Nuo ovat itselleni tuttuja Suomesta kesä- ja reissukassatöiden merkeissä, ja koska tykkään suht fyysisestä ja nopeatempoisesta työstä, tulisivat nuo kyseeseen myös WH-matkalla. Eli ihan perus keräily-, mättämis-, purku- tai lastaustyylistä työtä, trukilla tai ilman? Suomessa olen ajanut trukkia paljon, mutta epämääräisten pykälien ansiosta en ole käynyt mitään virallista kurssia, jota kenties ulkomailla edellytetään.

11
Etsin tässä paraikaa sellaista opaskirjasta, joka olisi taustoittavaksi ja käytännölliseksi avuksi mahdollisimman laajasti Kaakkois-Aasian alueella. Lonely Planetilla on Southeast Asia on a Shoestring ja Rough Guidella vastaavasti The Rough Guide to Southeast Asia on a Budget, joista kumpikin on päivitetty myös ihan hiljattain, mutta joista löytyy aika ristiriitaista palautetta sieltä mistä usein luen kirjavertailuja eli Amazonin käyttäjäarvioista.

Onko teillä kommentoitavaa jommankumman kirjan paremmuudesta tahi puutteista? Eniten jäi mietittyttämään yksi kommentti tuosta Lonelyn uusimmasta painoksesta: joku valitti, että se ei olisi enää listannut halvimpia majapaikkoja tai mestoja vaan olisi keskittynyt hieman lähempänä mid rangea olevaan majoitukseen ja mentaliteettiin. Eri maiden yksittäiset oppaat olisivat tietysti paras vaihtoehto, mutta nyt houkuttelisi saada painavaa asiaa yksien kansien välissä, vaikka voihan se olla mahdotontakin.

12
Täältä luulisi löytyvän eri puolille maailmaa soittelevia suomalaisia: eli viime vuotisen Afrikan matkani tiimoilta minulla on tarve soitella etenkin Ugandaan ja Tansaniaan, mikä normipuhelinliittymien hinnoilla on tietysti ns. kestämätöntä soittelua. Esim. minuutti Suomesta Ugandaan maksaa n. 1,20 euroa Saunalahden liittymällä.

Tsekkasin juuri Skypen ja Yahoo! Voicen hinnat, ja kumpikin lupailee n. 11-13 eurosenttiä minuutilta täältä Ugandaan, eivätkä hinnat muihinkaan hämyisempiin maihin Euroopan ulkopuolella olleet pahoja. Voiko tähän liittyä mitään ylläreitä tai jotain mikä pitäisi ottaa huomioon etukäteen? Esim. Afrikassa kaikki liittymät ovat prepaid, mutta ainakin nuo palveluntarjoajat painottavat, että maksulliset puhelut onnistuvat mistä tahansa PC:stä mihin tahansa puhelinnumeroon worldwide. Jos näin on, ei noilla hinnoilla ainakaan vararikkoon asti soitella.

13
Joudun hakemaan uutta passia Suomen suurlahetystolta Darista, onko kokemuksia proseduurista ja onnistuiko se ilman ongelmia? Vilkaisin jo heidan nettisivuiltaan tietoja ja hintaa (120e, en muista paljonko Suomessa?), ja vaatimuksista pisti silmaan ainoastaan "notarisoitu kopio" sotilaspassista, jollainen toki on olemassa jossakin laatikon pohjalla kotona.

Nykyinen passini vanhenee siis 25.1.2012 jattaen liian vahan marginaalia sille 6kk minimivoimassaoloajalle, mita monet maat noudattavat.

14
Tansania / Sansibarin sadekausi
« : 13.03.2011, 16:36:34 »
Tuolla Botswana-ketjussa joku kertoi olleensa Sansibarilla sadekauden loppupuolella, jolloin oli satanut pari viikkoa yhteen menoon. Olen itse menossa saarelle juuri huhti-toukokuun aikana, eli kiinnostaisi kuulla sadekaudella siella olleiden muistelmia. Itsellani on sentaan runsaasti aikaa, ja tarkoitus olisi olla siella ainakin nelisen viikkoa. Onkos muuten Pemba tuttu saari? Snorklailun ja muun ihmettelyn merkeissa sekin kiinnostaisi.

15
Etelä-Amerikka / Aconcagua-trekkifirmat (Argentiina)
« : 09.03.2011, 23:56:59 »
Onko taalla ihmisia jotka ovat vaeltaneet Aconcagualla, kenties huipulle asti? Kiinnostaisi kuulla lahinna viime aikojen hintatasosta laadukkaiden ja luotettavien retkijarjestajien osalta, jos tavoitteeksi otetaan nimenomaan huiputukseen tahtaava kolmen viikon vaellus. Nettiin perehtymalla nayttaisi moiset retket maksavan helposti yli 2000e niille, jotka siis tarvitsevat oppaan, muulin/kantajia mukaansa, mutta mahtaako paikan paalta saada parempia tarjouksia varaamatta etukateen mitaan...? Omalla vaeltelukokemuksellani en nimittain voi lahtea sooloilemaan Aconcagualle. (Kilimanjaron huippu on toistaiseksi vahahappisin ja tuulisin saavutukseni helmikuulta 2011!) Kokemuksia ja infoa Aconcaguasta kiinnostaisi lukea.

16
Tarvitsisin laadukkaan sukellusmaskin silmälasieni vahvuuksilla. Asun tällä hetkellä Lappeenrannassa, eli löytyisikö tästä läheltä hyvää paikkaa hankkia/teettää noita? Isukki taisi hommata omansa Mikkelistä, mutta ei muista firman nimeä...

17
Lentomatkustus / Kitara lentokoneessa
« : 18.11.2010, 20:45:21 »
Miten lienee turvallisinta/helpointa matkustaa akustisen KITARAN kanssa kansainvälisillä koneilla? Esimerkkitapauksessani käytän todnäk. British Airwaysia, mutta ennen kuin otan yhteyttä mihinkään firmaan, haluaisin kuulla millaisia kokemuksia teillä on tuon hankalan kokoisen mutta ei kovin raskaan esineen roudaamisesta eri puolilla maailmaa? Lennän parin välietapin kautta Tansaniaan jossa viivyn pidempään ja siksi harkitsen soittimen ottamista mukaan.

Kyseessä akustinen/klassinen kitara, eli meneekö aina ruumaan jolloin pitää olla hyvä kantolaukku (näitäkin saa suositella, nykyiseni soveltuu vain "maan sisäisiin" reissuihin), vai onko saumaa saada sitä matkustamoon muuten kuin ostamalla sille oma lippunsa? ;-/

vinkatkaa, mitä vain.

18
Yleinen / Ulkomaiset ATM-palvelumaksut
« : 13.01.2010, 10:23:45 »
Mites pystyisi minimoimaan noita palvelumaksuja, joita tuntuu menevan valilla aika hyvan verran setelinoston yhteydessa? Huomasin taman jo Uudessa-Seelannissa ja nyt Tongalla ANZ-automaattia kayttaessani veloitettiin tililta n. 20e suurempi summa kuin minka netin valuuttalaskurit antavat samalle valuuttamaaralle. Jos reissaa useamman kuukauden, syntyy noista palvelumaksuista helposti muutamienkin satojen menoera ja sehan on tietysti vahan harmillista.

19
Matkapäiväkirjat / New Zealand, South island (SK)
« : 28.11.2009, 11:30:40 »
On kova ikava Uutta-Seelantia, erityisesti etelasaarta. Maa on niin kasittamattoman kaunis ja paikoitellen todella henkeasalpaava, reissailu on helppoa ja suht turvallista, etta uniikista kohteesta on ehdottomasti kysymys. Olin siella nyt toistaiseksi 7,5kk ja ekoja paivia lukuunottamatta koko ajan etelasaarella.

Muutama luontoaiheinen ja kesakuinen tarina:

Avalanche Peak (1833m)

Etelaisten alppien (Kā Tiritiri o te Moana) keskella, ita- ja lansirannikoiden valissa sijaitseva Arthur's Pass on merenpinnasta mitattuna maan korkein asuinkeskittyma (n. 950m). Asukkaita kylassa on 62, ja tunnelma pienessa keskittymassa on
"varjoisa", silla mahtavasti kohoavat, umpitiheaan kasvaneet vuoret nousevat
valittomasti pikkukylan kummaltakin puolelta aiheuttaen sen, etta kyla saa vain muutaman tunnin kunnon auringonvaloa paivassa, minka jalkeen on tyydyttava metsan heijastusvaloon. Ensisijainen tavoitteeni Arthur's Passissa oli kiiveta Avalanche Peakille (1833m), mika on virallisesti noin 6-8h vaativa nousu vuoren huipulle.

Uudessa-Seelannissa moisia aktiviteetteja loytyy kummaltakin paasaarelta (vuoria on tolkuttomasti etelasaarella), mutta ne muuttuvat kaikki ongelmallisiksi talvella pysyen sellaisina aina kevaaseen asti. Saatiedotusten ja viimeisimpien reitti-infojen kuuleminen on ehka tarkein turvallisuuteen liittyva toimenpide ennen ulkoilma-aktiviteetteja saatiloiltaan riehuvassa saarivaltiossa. Department of Conservation
ilmoitti minulle, etta Avalanche Peakille voi kiiveta piikkikenkien ja jaahakun kanssa, jollaisia minulla ei ole. Samaan hengenvetoon sanottiin, etta noin puolimatkaan on mahdollista kiiveta ilman pelkoa jaasta tai lumesta. Paatin siis kiiveta niin ylos kuin pystyn.

Nousu puolimatkaan oli kohtalaisen jyrkka ja kivinen (virallisesti siis "route", eli huonosti muotoutunut, vastakohtana "trackille", hyvin muotoutuneelle). Kuten aina ylospain mentaessa, lumi alkoi hiljalleen lisaantya, mutta se oli erittain kovaa ja kantavaa, tosin samasta syysta myos liukasta ja viettavaa. Saa oli fantastinen, missaan suunnassa ei nakynyt pilvia tai muita uhkaavia juttuja, eika raskasta vesi- tai lumisadetta ollut esiintynyt hiljattain: sateiden jalkeen lumivyoryvaara on korkeimmillaan. Paatin siis jatkaa ylospain lumista ja kivista rinnetta.

Ylempi reitti oli paikoitellen kapea ja pudotukset sivuilla ns. hiljentavia. Muutamassa kohdassa nousua lumiosuuden alettua ei ollut mitaan sellaista, mista ottaa tukea kasilla, joten oli vain teravasti astuttava kovaan lumeen ja luotettava tasapainoaistin ja reisien yhteistyohon. Samalla kavi mielessa kysymys, onko tassa enaa mitaan jarkea, mutta aina kun lahestyin suuria kivenlohkareita (korvaamatonta pitoa ja tukea!) muuttui touhu astetta stabiilimmaksi. Hiljalleen reitti kavi kapeammaksi ja entista tuulisemmaksi, mutta valitonta pelkoa sateesta tai sumusta ei ollut, joten jatkoin kunnes huomasin seisovani erittain pienialaisella alueella, Avalanche Peakin huipulla. Tuuli oli nyt niin hilliton, etta pystyssa tai puolipystyssa sailyminen vaativat keskittymista. Arthur's Pass village nakyi pienena yhdessa suunnassa. Etelaiset alpit loputtomiin asti jatkuvina jonoina saivat kaikki etaisyysarvionnit sekaisin.

Laskeutuminen oli helpompi operaatio kuin luulin. Painovoima on myotamielinen laskeutumisten yhteydessa, ja vaikeimmatkin lumiosuudet pystyi laskeutumaan katevasti, eli hitaasti. Kivien ja ruohojen tarjoama tarttumapinta-apu on korvaamaton.

Todellisuudessa huipulle jatkaminen ilman piikkeja ei ollut taysin jarkeva ajatus enka viitsinyt mainita touhusta DoC-toimistolla seuraavana paivana. Vaikka se oli juuri ja juuri mahdollista, se oli aivan liian hankalaa ollakseen suositeltavissa kenellekaan. Vuoret ja jokiylitykset ovat potentiaalisimpia paikkoja tehda kohtalokkaita yliarviointeja omista kyvyistaan kyseisen maan metsissa. Paikan paalla keskityin hyvin myotamieliseen saahan, tuntuun voimavarojen ja nesteen riittamisesta ja vahaiseen lumivyoryvaaraan. Kesaisin talla vuorella ei tavallisesti ole lunta (nyt on siis viela talvi), mutta varovaisuutta se edellyttaa aina, silla kivetkin voivat haluta tasaisin valiajoin alas rinteilta.


Kea forest
 
Hump Ridge Track on Department of Conservationin mukaan eras maan syrjaisimmista vaellusreiteista etelaisessa Fiordlandissa. Se kattaa villeimpia ja fantastisimpia elementteja koko kirjavasta maasta: tiheakasvuisen rinteen, erityyppisia subtrooppisia metsia ja ehka vaikuttavimpana kilometrien pituisen, taysin aution ja yksinaisen rannikkohietikon, jolta avautuu tuhansia kilometreja jatkuva avomeri ennen Antarcticaa. Reitin ensimmainen paiva on raskas, silla 6km rannikko-osuuden (siis hiekka- ja mutakavelya) jalkeen alkaa nousu itse Ridgelle, yli 900 metriin.

Tayden rinkan kanssa tuo paikoitellen kasiakin vaativa jyrkka nousu on uuvuttava, minka johdosta monet lahetyttavat (tuntuvaa maksua vastaan) rinkkansa rinteen ylaosassa sijaitsevalla majalle helikopterilla, mika tosin onnistuu vain kesaisin, jolloin toiminta on aktiivisempaa. Nyt en tavannut ainuttakaan ihmista kolmen paivan aikana, vain villin oikukkaita saaoloja ja muuta luontoa. Saaolot eivat vain osaa asettua yhteen muotoon, vaan auringonpaiste, tuuli, sade, aallot, sateenkaaret ja naiden yhdistelmat parskivat joka suuntaan samanaikaisesti. Syyna on valtameren valiton laheisyys, ja tunnelman omituisuutta korostaa viela alueen syrjainen sijainti.

Rannoilla voi olla myos ns. blowholes-kivia, eli luonnonvoimien hitaasti haurastamia kallioita, joiden pieniin onkaloihin tunkeutuessaan merivesi sinkoaa nayttavalla paineella ylos ja ulos rei'ista. Tata ilmiota ja mysteerisia „pancake rockseja“ voi nahda myos Punakaikin pikkukylassa. Hump Ridgella nain myos ensimmainen villin keani, natiivin papukaijan, joka - luonteensa mukaisesti - tuli hyvin lahelle ja viipyi siina niin pitkaan etta pystyin hyvin tarkkailemaan ja kuvaamaan tuota kiehtovaa siivekasta.

 
Jaatikko sademetsan keskella

Suhteellisen pienen maan kahdelta paasaarelta loytyy kaikkien mantereiden elementteja jossain muodossa. Yhtena syyna on Uuden-Seelannin irtaantuminen
ja eristaytyminen "muusta maailmasta" eli tuolloisesta supermantereesta noin 65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin mantereet olivat viela samaa massaa. Uutta-Seelantia muokkaa viela Tyynenmeren ja Indo-Australian laattojen tungettelu toistensa ylle ja alle, minka johdosta etelasaaren Alpit ovat niin massiivisessa jonossa.

Tallaisessa maassa voi myos loytaa tihean sademetsatien paasta massiivisen jaatikon, joka viela valuu huomattavalla nopeudella kaivertaen vuoristoa
painonsa alla. Jaatikon esiintyminen nain matalalla (lauhkean) sademetsan ymparoimana seka valtameren vieressa on myos ainutlaatuinen yhdistelma maailmassa.

Franz Josef ja Fox -jaatikot ovat tavoitettavissa etelasaaren lansirannikolla. Ne syntyvat lansirannikon sateisessa ilmastossa vuorilla, jossa uusi lumi puristaa ilmaa pois alemmista lumikerroksista, jotka sitten tiivistyvat jaaksi, joka alkaa massiivisena massana valua alaspain kaivertaen kalliota allaan. Jaan aktiivisuudesta johtuen sen "terminaalipisteen" eli alanokan sijainti vaihtelee vuosittain ylemmaksi tai
alemmaksi. Koska alue on maailman sateisimpia (kuten Fiordland), uutta jaata
kehittyy huomattavalla nopeudella. Samasta syysta ominpain liian lahelle jaata meneminen on kiellettya ja vaarallista, mista kertovat seuraavat tositapahtumat, joista ensimmainen tapahtui alkuvuonna 2009:

kaksi australialaisvisiteeraajaa ylitti DoC:n asettamat varoitusaidat ja kyltit matkallaan kohti jaatikon terminaalipistetta ja reunoja, joiden massiiviset luolat ja sinertavina halkeilleet seinamat ovat houkuttelevan nakoisia. Tyyppien ollessa jaan vieressa seinama romahti ja ajoneuvon kokoiset jaakuutiot surmasivat kummankin. Vuonna 2007 Franz Josefin jaatikolla uusi-kaledonialainen ja australialainen saivat
vakavia vammoja, mutta selvisivat hengissa jaaputoukselta. Sanomalehdissa poliisi kutsui heita avoimesti "bloody stupid tourists", koska alueilla olevat varoituskyltit ovat hyvin nakyvia ja ytimekkaita, myos kielitaidottomille viestivia, ja paikallisia viranomaisia seka vapaaehtoispelastajia (Arthur's Passin ja naiden jaatikoiden kylat ovat pienia) inhottaa varoitusten laiminlyonti, eli turhan ja kaikille vaarallisen tyon
aiheuttaminen. Ollessani Fox-jaatikolla osa jaatikon vierelle -turvalliselle etaisyydelle - johtavasta polusta oli suljettuna kivivyoryn takia, mutta silti "terminaalipisteen" suunnassa nakyi kaksi haahuilevaa ihmista. Kavely tuolta turvalliselta etaisyydelta jaan luo vie noin 15 minuuttia. Toisaalta jaatikon katosta voi lohjeta silmanrapayksessa 50 tonnia liukasta rojua niskaan.

 
Lamppumatoja

Loppukevennykseksi juttu luolista. Eri puolilla maata keskella metsia sijaitsee useita
eripituisia luolia, joista useimpiin on vapaa paasy, jos omaa lampun eika pelkaa ahtaita paikkoja, polya tai vetta. Naissa luolissa orgaanisen valonlahteen tarjoavat katossa loistavat kiiltomadot, glowworms, jotka eivat pida metelista ja joita kohti ei saa osoittaa valoa ja jotka ovat matojen sijasta todellisuudessa hyonteisten toukkia. Omavaraisessa riippumatossa tapahtuva toukkavaihe kestaa jopa yhdeksan
kuukautta. Kuoriutunut aikuinen hyonteinen elaa vain muutaman paivan, koska silla ei ole suuta. Kirkkaimmat kiiltomadot ovat nalkaisimpia.
 
Karamean lahella (lansirannikon pohjoisosan pikkukyla) on luola, joka on muinaisten spelungula cavernicola -hamahakkien elinaluetta. Yksi hamahakeista oli noin cd-levyn kokoinen jalat mukaanluettuina. Ne arsyyntyvat valosta ja kulkevat maassa omituisesti pomppien. Troglobiitit ovat elaimia jotka elavat koko ikansa pimeydessa kiven sisassa, jotkut aivan kirjaimellisestikin kiven huokosissa ja mikroskooppisissa onkaloissa. Kuten E. Valtaoja muistuttaa, elama on tunkeutunut kaikkialle, sellaisiinkin paikkoihin jotka eivat ole riippuvaisia auringon olemassaolosta.
Troglobiitit ovat usein myos sokeita. Naissa labyrinttimaisissa luolissa asuu myos jopa 20cm pitka weta-hyonteinen, joka on maailman raskaimpia hyonteisia. 120 miljoonaa vuotta olemassa ollut "elava dinosaurus", natiivi matelija tuatara, syo wetoja, joita en valitettavasti nahnyt luolassa!

Naissa luolissa hamahakkikammoisten ei kannata suunnata valokeilaa ja katsettaan ylos luolan halkeilleeseen ja paikoin hyvinkin matalaan kattoon. Valoa aistittuaan NE saattavat hypata alas!

20
Terweisii Nuku'alofasta. Olen majaillut taalla nyt melkein kuukauden.

Tongalaiset pikkupojat halusivat nayttaa sunnuntaisen umu-aterian (maauuni) yhteydessa elokuvan ja valitsin sellaisen mita en ollut nahnyt pitkaan aikaan: Walter Hillin The Warriors! En tosin tajunnut, etta noi kakaratkin aikovat katsoa tuon kyseenalaista toimintaa esittelevan leffan, kun aiti ja muu lahipiiri kaarivat ruokia pihalla, mutta sitten tajusin etta yksi heista muistaa mm. jengien nimet ulkoa eika asia hairinnyt enaa niin paljon ja lopulta nuorimmat tylsistyivat leffaan. Ilmeisesti kontrolli dvd-katselmusten suhteen ei ole kovin vahva, vaikka "virallisesti" levitettavia leffoja ja laulunsanoja sensuroidaan kuin arabimaissa.

The Warriorsin (1979) tunnelma, musat ja yomeininki toimivat kylla edelleen.

Kiinalaiset ovat taallakin myymassa piraatteja. Koteloissa on myos hupaisaa markkina-ajattelua kun saman leffan nimi ja kansikuva on printattu koteloon jopa 8 eri kielella ja kuvalla, jotta ostaja saisi kasityksen leffojen suuresta lukumaarasta dvd:lla. Toinen "kikka" on pilkkoa yksi leffa kuuteen eri osaan, jotta listaus ja menut nayttaisivat sisaltavan useampia leffoja.

Loikkaukseni tapahtui siis Uuden-Seelannin Aucklandista, mista lensin tanne nelisen viikkoa sitten. Lentokoneessa joku tongalainen nuori mies tuli istumaan viereiselle penkille ja kysyi pian kaynko mina kirkossa. Vastasin, etta en viime aikoina, mihin mies vastasi nopeasti "that's ok." Han itse kertoi kayvansa, ja osoitti sormellaan lentokoneen kattovalaisua kohti, paattaakseen lauseen tyhjentavasti. Yritin keskittya tasaisen Tongatapu-saaren tarkkailemiseen ylhaalta kasin, mutta miehen hammastyttavan hiljaisen puheaanen kuunteleminen vaikeutti havainnointiani. Tilanne kuitenkin kuvaa hyvin paikallisia: tongalaiset ovat mainion tuttavallisia, ystavallisia ja hauskoja ja hyvin uskonnollisia. Kristinuskon eri kuntien kirkkoja on enemman kuin lestadiolaisten veikeita sauna- ja kerhotiloja Yli-Iissa. Sunnuntaisin Tongalla ei tapahdu mitaan mita arkisin tapahtuu. Kaupankaynti on laitonta ja rangaistavaa. Kuninkaan sana on absoluuttinen. Samasta syysta jopa lentokentta on suljettuna sunnuntaisin. Olen tosin kuullut, etta jotkut kadotetut sielut (ja kiinalaiset) myyvat tuotteita "tiskin alta" sunnuntaisin ja yksi leipomo on ilmeisesti saanut erityisluvan pysytella avoinna sunnuntaisin.

Tulin siis Tongalle tarkoituksenani viettaa taalla jonkin aikaa avustamalla maatilalla, missa ajatuksessa on oikeastaan muutama tarkoitus: elaa paikallisten tuntumassa pienella saarella, elaa minimaalisella rahallisella kulutuksella paikallisten tavoin ja tietysti pitkittaa suhteellista aikaa, minka saarilla voi nain ensikertalaisena viettaa.
Joiltain saarilta ei kuulunut mitaan vastausta, joiltain saarilta vastausten tuleminen loppui, mutta tongalaiset vaikuttivat kiinnostuneilta alusta lahtien. Maatilalla tyoskentelya vastaan saa siis asumuksen ja vaihtelevan maaran ruokaa. Usein tuo maara on suuri, koska paikalliset pitavat syomisesta ja antamisesta. Jalkimmainen ystavallisyys on usein hammastyttavaa.

Asumukseni on kunnon shithole, jossa hiiret juoksevat lattialla, poydilla ja uunissa. Olen tosin pyydystanyt ja surmannut niita jo seitseman. Rapinaa kuuluu jarjettomilta tuntuvista suunnista, ja kuukausia sitten koko talo myos putsattiin kaikista arvotavaroista, joita onnettomat asukkaat olivat jattaneet huoneisiin (Tyynenmeren saarista jotkut ovat pahamaineisia runsaista varkauksistaan ja napistyksistaan, eli tarkeita tavaroita ei voi jattaa huoneisiin niin kuin Uudessa-Seelannissa.) Taannoinen murto siis aiheuttaa ikavahkon savyn asumukseen, mutta Nuku'alofassa ei ole muutenkaan tarkoitus viipya liian pitkaan.

Hygienian taso ei ole talla hetkella paras mahdollinen, mutta menettelee nain alkajaisiksi. Vesijohtovettakin pystyy juomaan, vaikka jotkut ovat siita oireita saaneet eivatka paikalliset tunnu arvostavan sen makua. Itse maatila on polyinen, romuinen, hikinen ja ruosteinen kaatopaikka, jossa pystyy juuri ja juuri tekemaan ne toimenpiteet, mitka on tarkoitus tehda. Tonga on koyhahko maa, mika nakyy ransistyneista puitteista tai pihoille lojumaan jatetyista homeautoista. Silti vieraanvaraisuus on hammastyttavaa ja melkein paivittain tarjotaan ruokaa jossakin muodossa. Tama on myos jotain mita lienee helppo kayttaa hyvaksi, silla siita seuraa huomattavia saastoja reissaajalle, ja vaikka saarelaiset aina kieltaytyvat hyvitysehdotuksista, ovat he todellisuudessaan mielissaan, jos heille ostaa ja antaa vastapalvelukseksi mita tahansa, hedelmista pikakahviin, joka on monille heista muuten liian kallista. Purkki kahvia maksaa n. 2e. Toimiva ele on siis ojentaa jotain suoraan syliin, kuten hekin vierailijoille tekevat.

Tonga on siis Tyynenmeren kuningaskunta, joka ei ole koskaan ollut eurooppalaisten tai muidenkaan valtojen kolonialismin alaisuudessa. Saaria Tongalla on n. 170 ja niista asuttuja n. 40. Ihmisia on reilut 100 000. Meripinta-ala on valtava ja "maa" koostuu neljasta saariryhmasta, joiden keskinaiset etaisyydet ovat myos merkittavia. Tongalla on maapinta-alaa vain noin Singaporen verran, mutta meripinta-alaa yli kaksi kertaa Suomen verran. Matkaa taalta paasaarelta pohjoisimmille Niuan tuliperaisille saarille on n. 500km. Eras asia mika kannattaa tiedostaa ja muistaa alusta lahtien on, etta kaikki nelja saariryhmaa ovat keskenaan hyvin ERILAISIA ja niista kannattaa kiinnostua, vaikka kaikki kansainvaliset lennot laskeutuvatkin Tongatapulle.

Sivuja: [1]