Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Matkailijoitsija

Sivuja: [1]
1
Pohjoismaat / Oulun ja Puolangan nähtävyydet
« : 14.11.2019, 15:55:57 »
Tästä ei olekaan palstalla ollut liiemmin juttua, niin tiedustelisin minkälaisia nähtävyyksiä Oulussa ja Puolangalla on? Pidän etenkin kahvinjuonnista ja satamien bongaamisesta. Onko Oulussa tai Puolangalla hyviä kahviloita tai satamia?

2
Tilanne on nyt sellainen, että lennän piakkoin Norwegianilla Budapestista Helsinkiin eivätkä kaikki vaatteeni mahdu selkäreppuun (joka menee ruumaan). Voiko loput vaatteet sitten kantaa käsimatkatavarana muovikassissa ja samoin voiko läppärin kantaa ilman varsinaista laukkua mukana matkustamoon?

3
Yleinen / Matkansuunnitteluohjelmia
« : 14.02.2016, 02:59:19 »
Aloin tässä miettiä että onko porukalla tiedossa jotain matkansuunnitteluohjelmaa, josta voisi kätevästi visualisoida missä sitä onkaan tullut reissattua ja laittaa vaikka sinne ylös tulevaisuuden potentiaalisia matkakohteita. Esim. joku virtuaalinen kartta-/maapallosofta, jossa voisi suunnitella ja jossa voisi olla kylkiäisenä jotain ominaisuuksia kuten kohteista löytyviä nähtävyyksiä ja palveluja.

Törmäsin itse tällaiseen: https://secure.travellerspoint.com/

Miinuksena tuossa on, että softa on yksinkertaisuudestaan huolimatta jotenkin kankea käyttää, sillä tuossa olisi hyvä olla sellainen kartta, josta voisi hiirellä vetää seuraavaan kohteeseen ja se automaattisesti hakisi kohteen tiedot. Lisäksi vaikka asetuksissa on montakin eri reittivaihtoehtoa, niin kartta jostain syystä laskee etäisyyden linnuntietä mikä vääristää todellisia kilometrejä huomattavasti. Muuten kyllä kattavalta vaikuttava sivusto, mutta ainakaan paria osiota ei ole päivitetty pariin vuoteen.

4
Hakusessa olisi ratkaisu mihin laittaa matkalaukussa esim. laturit ja muut vastaavat sekä hygieniatuotteet (shampoo, hammastahna, deodorantti, partavesi yms.) samaan tilaan ilman että ne on sikin sokin vaatteiden seassa. Onko tässä ostettava joku minikokoinen meikkilaukku vai mistä tällainen miespuolinen saisi jonkun ratkaisun tuohon? Olisi helpompi purkaakin se laukku, kun kaikki olisi in Ordnung jo valmiiksi. Tähän mennessä nuo on siis olleet jossain pakastepusseissa. 

5
Yleinen / Reissuunlähdön viivyttäminen
« : 07.06.2015, 04:11:07 »
Minulla on ollut viimeisen parin vuoden ajan ollut tapana ajatella, että säästän mieluummin rahaa pidemmälle reissulle, enkä tee pikkureissuja silloin tällöin kuten useat opiskelijat. Sitten kun olisi aika lähteä, niin alan puolestaan epäröidä, että jos käytän rahat nyt, niin mitä teen esim. ensi joululomalla saati seuraavalla kesälomalla jos ei ole töitä. Rahaa siis olisi, mutta sitä ei haluaisi käyttää "just nyt", vaan odottaa jotain mukamas parempaa hetkeä. Voisikohan tällaiseen ajatteluun olla syynä se, että en varaa koskaan esim. lippuja kuukausia vaan korkeintaan viikon-pari etukäteen? Tämä ei siis ole sellainen ongelma jonka vuoksi lykkäisin reissuja, mutta ajatus tulee väistämättä aina mieleen.

Onko muilla vastaavia tuntemuksia ja miten olette päässeet tällaisesta ajattelutavasta eroon?

6
Junamatkustus / Reilauksen suosio ja tulevaisuus
« : 29.12.2012, 14:48:23 »
Aloin tässä pohtia, että kehitys on kovasti menossa siihen suuntaan, että halpalentoyhtiöillä pääsee suurten ja pienempien kaupunkien väliä jatkuvasti enenevissä määrin. Eurolinesin linja-autotkaan eivät ole pahan hintaisia, mutta matka-aika on pitkä.

Etsin aikani kuluksi muutaman uutisen ja tilaston reilauksen suosiosta.

1980-luvulla myytiin vuosittain toistakymmentä tuhatta reilikorttia, eli jotain 10 000 ja 20 000 väliltä. Huippuvuonna 1986 yli 20 000.

http://www.ts.fi/teemat/auto+ja+liikenne/348552/Interrailsukupolvi+otti+kopin+Euroopasta

http://www.vrgroup.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_20120413100207.html

1990-luvulta en löytänyt tilastoja, muuten kuin maininnan että kortteja myytiin pahimmillaan vain kymmenesosa edellisistä määristä. Ostomäärät olivat laskussa aiempaan vielä pitkälle 2000-luvun alkupuolelle, jolloin myytiin vain 3000-4000 korttia vuosittain.

http://www.jylkkari.fi/arkisto/0708/pdf/06.pdf

Vuosina 2007-2010 korttien ostomäärä kasvoi tasaisesti. Ilmiötä yritetään selittää ympäristöystävällisyyden lisäksi korttien selkiytymisellä. Reilikortti on nykyään Global Pass -niminen, jolloin se on ainut vaihtoehto reilaukseen entisten vyöhykekorttien poistuttua saatavilta. Kortteja on eri pituisia, mutta luulen että juuri 22/10pv tai 30 päivän rajoittamattomat kortit ovat niitä joiden menekki on kova. Single Pass -kortti on olemassa yksittäisiin maihin, mutta vain yhdessä maassa reilaavat lienevät harvassa.

Vuonna 2008 myytiin vajaa 7000 reilikorttia. Vuonna 2009, joka oli lamavuosi ja jolloin itsekin kävin reilaamassa, myytiin 7500 korttia. Samaan tahtiin myytiin kortteja ainakin vielä alkuvuonna 2010, kun vuonna 2011 myytiin yhteensä vain 7000 korttia. Kuluneen vuoden tilastoja ei löytynyt.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Interrailin+suosio+k%C3%A4%C3%A4ntyi+kovaan+kasvuun/1135237855643

Rajoittamattoman 30 päivän Global Passin hinta on noussut 2007 alkuvuoden 385 eurosta nykyiseen 422 euroon eli keskimäärin reilut 6 euroa vuodessa. Kortin hintaan voidaan lisätä länsieurooppalaisittain muutamat lisämaksut tai pidemmillä siirtymillä makuupaikat päälle, niin johan pompsahtaa hinta.

Hinnasta viis, sillä osa fiilistelee reilauksesta puhtaasti kiskomatkailun takia. Esimerkiksi yli 26-vuotiaiden 1,5 kertaa kalliimpien korttien ja seniorikorttien kerrotaan nostaneen reilusti suosiotaan etenkin vanhempien ihmisten matkustaessa 1. luokassa, mikä tekee siitä vielä kalliimman.

Jatkuuko reilauksen "suosio" ja kannattaako Global Pass ostaa? Itse sanoisin, että 257 euroa maksava 10/22pv kortti on aika hyvä hinta-/laatusuhde varsinkin Länsi-Eurooppaan, sillä koko kortin 10 matkaa käyttämällä yhden matkan hinnaksi tulee vain 25,7 euroa ja mahdolliset lisämaksut päälle. Kohtuullisella viidellä matkallakin yhden matkan hinta on vain 51,4 euroa. Juuri lännessä tuolla rahalla ei taida päästä juuri mihinkään erikseen ostettuna.

Itä-Eurooppaa varten lienee syytä harkita kannattaako koko korttia ostaa, sillä yksittäisten lippujen hinnat tuskin kohoavat ainakaan 50 euroa kalliimmaksi.

Sana on vapaa.

7
Caution: jos et pida ajoittaisista voimasanoista, lopeta lukeminen tahan paikkaan. Jos et pida pitkahkoista teksteista, lopeta lukeminen tahan paikkaan. Jos haluat valittaa rasismista, lopeta lukeminen tahan paikkaan. ;D

Eli tamankertainen pikkureissu heitettiin Budapestiin ja Krakovaan ja se otti aikaa 9 paivaa, aikavalilla 12. - 20.10.

--------

No niin, taalla sita ollaan Budapestissa. Aamuheratys oli tanaan vittumainen: ei tehnyt yhtaan mieli lahtea, mutta koska liput oli varattu, niin ne oli pakko hyodyntaa. Moni varmasti tietaa lahtofiiliksen, kun ei huvita. Joskus lahto on mukava, mutta joskus sita vain ei jostain syysta jaksa. Herasin siis 8:00 ja kavin suihkussa ja aloin pakkaamaan. Yhdeksan junaan en ehtinyt, mutta tarkoitus oli lahtea kymmenen junalla. Onnistuin viivyttelemaan niin, etten ehtinyt metroon, joten oli tilattava taksi. Kello oli tuolloin 9:26, ja viestissa luki, etta arvioitu saapumisaika on 10 minuuttia. Ei siina viela mitaan, mutta kun junan lahtoaika on 10:03. Olin jo luovuttamassa, kun taksia ei kuulunut, mutta se kaartoikin juuri 10 minuutissa alaovelle. Sanoin kuskille, etta laitahan lauta lattiaan, koska juna lahtee pian. Kuski osoittautuikin huippumieheksi, ja ehdotti, jos ajettaisiin Pasilaan Kehaa pitkin. Sehan passasi, koska juna todella pysahtyisi Pasilassa. Eli ajettiin elokuvatyyliin nasta laudassa nopeusrajoituksista valittamatta, mina selka menosuuntaan pain, koska kyseessa oli tilataksi. Olo oli mita mainion, ja meinasin oksentaa kaahailun seurauksena, mutta mitapa tuosta, kunhan perille paastaisiin. Vitsailin kuskille, etta Pasilasta olisi saanut ainakin 3 euroa halvemmalla lipun Turkuun, niin se perhana laittoi piruuttaan mittarin kiinni vahan ennen Pasilan asemaa, etta "saastyy" se 3 egea. Meinasin jo ehdottaa, etta viela ehtisi sumpit vetaista, kun kellokin oli vasta 9:58. Rautatientorille ei olisi ehtinyt tuossa ajassa. Ulkona oli perkeleen kylma odotellessa Turun-junaa, ja siihen paastyani yritin vetaa hirsia, tuloksetta. On kylla ihan perkeleen tylsa reitti, hajotkoon porukka sinne Karjaan ja Siuntion landelle. Turussa kavelin rinkan kanssa kauppatorille, ja otin lentokenttabussin terminaali kakkoseen. Olin unohtanut tehda check-inin netissa, eli perivat yhden saamarin lappusen takia 10 euroa "korvausta". Tuli kalliiksi lentaa Turun kautta: lippu 50 euroa, korttimaksu reilut 2 euroa, taksi 27 euroa, junalippu 17 euroa, bussi kentalle 4 euroa ja check-in 10 euroa. Eli 50 euron lippu muuttuikin 110 euroksi, ja tuolla summalla olisi lentanyt Stadi-Vantaalta kylla Eurooppaan. Tai ollut tuolla ylimaaraisella 60 eurolla pari ylimaaraista paivaa tai ostanut jotain. Lento oli hieman myohassa, koska koneessa oli vielapa edellisia matkustajia tulossa joko Gdanskista tai Budapestista takaisin. Koneessa menin istumaan siiven kohdalle, ja "varasin" itselleni kokonaisen penkkirivin. Se ei paljon auttanut asiaa, koska ei siina voi edes levata. Lennon aikana tutustuin kahteen Viking Linella tyoskentelevaan unkarilaiseen, Matiakseen ja johonkin toiseen. Molemmat helkkarin kivoja jatkia, jauhettiin vaikka mita ja puhuttiin bs:a. Pojilla meni matka vahan pamppaamiseksi, Matias tarjoutui ostamaan myos minulle vodkaa. No mikas siina, Pohjanmaan kautta vaan. Otin Finlandiaa, tietysti. Toisella meni lujaa ja oli ilmeisesti ottanut liian monet nakaraiset, kun jutut alkoivat menna levottomiksi ja katse harhailla. Matias antoi minulle kayntikorttinsa ja sanoi, etta jos tarvitset ihan mita vaan apua Budapestissa tai mita vaan tavaraa, niin soita. Kayntikortti oli hanen perheyrityksensa kortti. Harjoittivat asiakirjojen ja sopimusten kaantamista englantiin.

Budapestissa oli saapuessani lamminta. Hyvin vittumaisen lamminta. Alkoi hiostaa, ja nyt sentaan on jo 12. lokakuuta. Hain turisti-infosta kartan ja ohjeet perille kaupunkiin. Asemalle korotteli vanha, neuvostoaikainen pikajuna. Sellainen sininen, koliseva, joka toi raikkaan tuulahduksen suoraan kommunistiajoilta. Oma juna tulikin sitten piakkoin, eika minulla ollut lippua siihen. Tarkastajia ei nakynyt myoskaan, eli ilmainen kyyti talla kertaa. Hyppasin bussiin ja kavelin pari pysakkia Dominick Panzio -hostelliini. Sekin on suoraan kommunistiajoilta, ja sisalla haisee ummehtuneelle. Privaattihuoneeni maksoi 16 euroa yolta. Vessanpontoista en ala nyt valittamaan muuta kuin sen, etta kuka helvetin taulapaa on ottanut vallitsevaksi vessanponttomuodoksi tuollaisen tarjottimen? Miksi, miksi ja miksi? Mina sain vetaa tuotostani vittu kymmenen kertaa, etta se lahti. Siihen toki sisaltyi myos rekkamaisten jarrutusjalkien huuhtelukin, mutta oli vallan mahtavaa nahda, etta kasalle ulostetta ei kay mitaan, kun valtava vesimassa vyoryy sen paalle useaan otteeseen. Vasta seitsemas "aalto" sai vietya sen mukanaan. Ettei jengi oksenna, niin siirryn seuraavaan vaiheeseen. Lahdin ulos ja kavelin Keletin paarautatieasemalle. Sielta otin metron punaisen linjan toiseen paahan, ja menin Arkadin ostoskeskukseen katselemaan. Kavin myos kuvailemassa Arkadin takana olevia kunnon kommunistiblokkeja. Katselin vaatteiden lisaksi Eurosparin ruoan hintoja. Jauheliha suhteessa kalliimpaa kuin Suomessa ja maidot saman hintaisia. Oluttolkit alennuksessa ehka 30 senttia ja 2 litran Cokis-pullo noin euron. Taman jalkeen palasin metrolla hostellille, mutta lahdinkin heti etsimaan tata vanhaa, luotettavaksi vakiintunutta nettikahvila FouGouta, joka on kahteen asti yolla auki. Kavin vaihtamassa euroja forinteiksi, ja sain niita 266 suhteessa euroon virallisesta paikasta tinkimalla, eli hyva diili. Harhailin helvetin pitkaan kaduilla, kun en loytanyt tanne. Kavin muuten matkalla Tescossa ostamassa tanne evasta. Ostin Gyroksen, eli ilmeisesti jonkinlaisen pitaleivan, 2 pizzabagelia tai jotain ja puolen itran Pepsin. Kokonaishinnaksi tuli 859 forinttia, eli tyyliin 3 euroa. Ja tama nettikahvila on ehdottomasti kaikista halvin mita loytyy, ainoa miinus etta tuolit on surkeita. Hinta on 200 forinttia tunnilta, kun useat paikat pyytavat 500-700. Nyt voisi lahtea hostellille nukkumaan, kun nettiaikakin alkaa olla lopussa. Saa nahda, mita tuleman pitaa.

Lansirintamalta ei mitaan muuta uutta. Roger.

8
Kiina / Budjetti
« : 21.09.2010, 23:16:32 »
Riittäisikö Kiinaan n. 1,5 kk matkalle budjetiksi 1700€? Lennot olisi erikseen ostettu. Tekisi siis päivää kohti n. 37,8€, josta voisi kuvitella jäävän 25-30€ päivää kohti majoituksen jälkeen. Miten on? Tarkoitus olisi ihan syödä halvoissa rafloissa jotain muuta kuin nuudelia ja käydä perusnähtävyyksillä ym. paikoissa, eli brassailemaan ei ruveta. Yökerhoissa kyllä voisi käydä välillä.

9
18-vuotias pojanjolppi lahti siis interrailaamaan vahintaankin kuukausien suunnittelun jalkeen itaiseen ja keskiseen Eurooppaan: Krakovaan, Budapestiin, Prahaan, Berliiniin ja Müncheniin. Reissukokemusta loytyy vauvana Garda-jarvelta ja Rhodokselta ja vahan vanhempana Tukholman satamasta ja Tallinnasta. Eli sama kuin ei mitaan. Tarkoituksena oli lentaa Turusta Wizzairilla (lennon hinta 60 euroa + 10e ruumaan meneva rinkka) yhdensuuntainen lento varattu 4 paivaa ennen lentoa) Pohjois-Puolassa sijaitsevaan Gdanskiin, entiseen Danzigiin, jonka postitaloa kuulemma puolalaiset postimiehet olivat puolustaneet viimeiseen mieheen Saksan offensiivissa 1939.

Alkuvalmistelut: kotiutan rahaston (huono hetki, tiedetaan, fiksumpi, joka haluaa tuottoa, olisi venannut kymmenen vuotta talouden nousua ennen kuin paasee matkaan). Alan etsia netista rinkkaa. Rinkka on joka matkailijan perusvaruste ja se kannattaa valita tarkoin. Itse paadyin ostamaan Huutonetista upouuden Muotkan 55-litraisen rinkan eraalta opiskelijalta, joka oli ostanut naita halvalla ja oli ryhtynyt jalleenmyyjaksi, aikoi toiminimenkin perustaa. 59 euroa ei ole paha kotimaisesta(?) rinkasta.

Rinkan lisaksi piti hankkia uusi Visa Electron, koska naarmuisella vanhalla en olisi viitsinyt lahtea liikkeelle. Sain Visan tiistaina. Saadin kortin toimintakuntoon asettamalla nosto- ja maksurajat vuorokautta kohden jattaen vahan varaa erilaisia ongelmatilanteita varten. Eipahan mene kaikki kerralla, jos kortti varastetaan. Kilpailutin halvimmiksi katsomillani hotellihakukoneilla matkakohteiden hotellit, vaatimuksena yksityishuone ja mahdollisesti suihku. Loysinkin Krakovasta viideksi yoksi Skawinska-kadulta The Secret Garden Hostel -nimisen hostellin. Maksoi 11,2 euroa per yo ja aamiainen sisaltyi hintaan. Suihku oli kaytavalla. Budapestista sain 1st Apartmentsista oman huoneiston, jossa on suihku, hintaa 17,08 euroa yolta. Prahasta varasin Globus Hotellin viisi kilometria keskustan ulkopuolelta omalla suihkulla hintaan 14 euroa per yo. Kallein oli luonnollisesti Berliini, 28 euroa yo Ita-Berliinista omalla suihkulla lahella keskustaa.

Kannykkaan ostin kuulokkeet ja latasin sen tayteen mielikappaleita, lahinna countrya, rockia ja poppia kultaisilta 60-, 70- ja 80-luvuilta. Kameran virkaa toimitti Anttilasta ostamani Canon PowerShot A570. Se syo sormiakkuja, joten ostin myos kolmenkympin laturin, jolla kestaa lataaminen viitisen tuntia. Eipa tuolla latausajalla niin valia, kun lataaminen tapahtuu aina nukkuessani.

14.2. Kolmas kerta toden sanoo, vaitetaan. Tottahan tuo, lauantaiaamuna ensimmaisella yrityksella paatin heittaa roskat ulos ja lahtea siita suoraan, mutta matkalla roskikselle rinkka selassa huomasin, etta en ollut ottanut passia lainkaan. Heitin roskat ja lahdin hakemaan passia. Sain passin ja menin takaisin hissiin. Rapun edessa muistin, etta interrail-kortti jai myos. Hakemaan vaan. Kavelin pitkin autiota ostoskeskusta. Nuoriso oli kaikonnut tunteja ennen, ja juopot viimeistaan aamuyosta. Asemalla oli muutamia ihmisia, jotka eivat varustuksesta paatellen olleet ainakaan matkalle menossa.

Loppujen lopuksi myohastyin siis vain yhden metron, joka ei loppupeleissa vaikuttanut lainkaan mihinkaan. Matka Turkuun alkoi siis tunnin younien jalkeen jo ennen aamuseitsemaa. Helsingin rautatieasemalla olin jo 7:15, joten jai 25 minuuttia aikaa ostaa jotain purtavaa. Kaksi kolmioleipaa ja ED-pullo toimittivat aamupalan virkaa. Istahdin penkille syomaan ravitsevaa aamupalaani ja katselin juoppoa, joka oli kannissa ja halusi ilmeisesti nukkumaan. Syotyani lahdin kavelemaan junalle. Sadat ihmiset olivat lahdossa viettamaan hiihtolomaa laskettelukeskuksiin. En poikennut massasta lainkaan, vaikka rinkan koon puolesta (kylla, 55/litrainen on aika massiivinen ulkoa pain) olisin voinut olla matkalla maapallon toiselle puolen asumaan. Astuin Turkuun menevaan junaan 7:30. Kahdeksan minuutin kuluttua juna lahti, vaunussa mukanaan ainoastaan muutama matkustaja lisakseni.

Kuuntelin musiikkia kuulokkeet korvilla melkein koko matkan, jotka osoittautuivatkin melkoiseksi pelastukseksi tylsia hetkia varten. Tylsilla hetkilla tarkoitan sita, kun Pendolino matkaa lapi Karjaan ja Kupittaan, ja maisemana on ankeita talvisia peltoja ja rumia omakotitaloja.

Turussa olinkin jo ennen puolta kymmenta. Ensimmaista kertaa elamassani olen siella, jota moni kutsuu ...haukkumanimilla. Mutta se siita pohtimisesta. Nettituttavani odottelikin minua jo kahvion puolella. Lahdimme kulkemaan keskustaan pain ja kavimme kauppakeskus Hansassa. Paikallinen juoppo tuli haastelemaan minua, vaikka luulin, etta talvi tappoi puliukot. Joka tapauksessa puliukko haasteli, etta annahan poika euro, etta saa uuden pullon. Kaskin vieda pulloja kauppaan, joita hanella oli muutama. Sanoin myos, etta juohan loppuun jo entinen. Veti ykkosella alas n. 3 desia vodkaa ilmekaan varahtamatta ja kysyi, etta tuleeko sita euroa. Ei tullut, koska mulla on kortilla rahat, eika mitaan kolikoita pultsareita ja kerayksia varten.

Hansan jalkeen menin itse haastelemaan erasta Unicefin rahankeraajaa ja kyselin rahojen kayttotarkoituksesta. Han sanoi, etta rahat menevat 50 eri kohteeseen. Aikamme jutusteltuamme toin esille pointtini, etta lapsien rokottaminen ei nosta elintasoa, niin kauan kuin esim. Afrikan maissa on sisallissotia ja nepotistisia, korruptoituneita hallituksia. Han sanoi, etta on Vietnamissakin noussut 70-luvulta, mutta kuittasin sen kylmasti,etta kyseessa on vain Ho-sedan eli kommunistidiktaattorin nimelta Ho Chi Minh jalkeen tulleita talousuudistuksia eli vapaata kauppaa lisaavia tekijoita, joita kutsutaan Doi moi -politiikaksi. Loppupeleissa noihin kerayksiin antaminen hyodyttaa ehka hetkellisesti, mutta ei kokonaisvaltaisesti. Afrikan maiden elinkeinorakenne, esim. maatalous ei ole sellaisessa kunnossa, etta se voisi tuottaa edes omat ruokansa, koska EU dumppaa ylijaamaruoat sinne ja tuhoaa nain ollen paikallisten viljelijoiden mahdollisuudet. Samalla EU pitaa eri maille kovia tulleja, etta me eurooppalaiset emme saa halpaa ruokaa eivatka he rahaa. Eli tama on pitkalti hallitustason juttu, eika minkaan kerayksien. Katsokaa, keta aanestatte.

Se siita politiikasta. Odottelimme ystavani kanssa, etta paikallinen pizza-kebab-mesta, Taksim, aukeaa. Eipa ollut auki ennen kahtatoista, joten painelimme R-kioskille hetkeksi. Ostin Batteryn, koska vasytti. Taksimissa otimme rullakebabit mieheen ja soin hyvalla ruokahalulla kolme neljannesta. Jostain syysta ei maistunut kokonaan, vaikka oli hyvan makuinen ja iso kuin mika, maksoikin kokonaista kahdeksaa euroa.

Taman jalkeen alkoivat vaikeudet. Kavelimme Turun sikaribaariin. Otimme 12 euroa maksavat jattisikarit, joita polttelee jopa tunnin. Samalla otimme latte-kahvit. En ollut ennen polttanut mitaan ja tupakkaakin vain maistanut. Poltin n. 40 minuutin ajan sikariani kunnes alkoi heikottaa ihan helvetisti. Kylma hiki puski pintaan ja yokotti. Oli todella kamala fiilis ja olisi tehnyt mieli oksentaa ja menna nukkumaan. Ystavani katseli, etta olenpa huonovointisen nakoinen. Sanoin menevani haukkaamaan raitista ilmaa ulos. Kun tulin takaisin baariin, tunsin, etta nyt tapahtuu jotain outoa. Katsoin, etta vessa varattu ja suoraa kyytia takaisin ulos.

Ryynasin ihan ulko-oven eteen helvetillisella voimalla. Ihmiset kammoksuivat. Ryynasin toisen kerran jalkakaytavalle. Odottelin hetken ja menin takaisin sisalle edelleen hieman huonovointisena. Oksennus helpotti kuitenkin. Olimme viela kymmenen minuuttia baarissa ja lahdimme. Kuulin kuinka pari tyyppia puhui toisesa poydassa, etta joku oksensi ulos. Samalla baarimikko kaveli vesisanko kadessa harvinaisen vittuuntuneen nakoisena ulos ja heitti 10 litraa vetta jalkakaytavalle. Siina vaiheessa ei pokka pitanyt, onneksi ei tajunnut kuka oli syyllinen.

Olin edelleen huonovointinen ja paatin hakeutua yksityislaakari Mehilaiseen, koska oletin matkavakuutuksen korvaavan laskun. Paasin 20 minuutin odottelun jalkeen laakarin vastaanotolle, joka totesi, etta nikotiinimyrkytyshan tuossa on kyseessa kun noin nopeasti olen sikarin polttanut. Lasku oli 40 euroa + 17 euron toimistokulut. Tassa vaiheessa muistin, etta matkavakuutuksen voimassaoloaika alkaa vasta 21:00 eli kun olen Puolassa, perhana. Laakari suositteli, etta ottaisin junan kohti Helsinkia ja yrittaisin uutta lahtoa myohemmin. Lento lahtisi 19:20 ja kello oli 15:30. Sain jaada lepaamaan joksikin ajaksi, ja ystavani lahti muualle siksi aikaa. Reilun tunnin kuluttua han tuli takaisin ja sanoi itsekin oksentaneensa. Olo oli jo tuohon mennessa helpottanut sen verran, etta paatin lahtea Turun lentokentalle, koska sielta olisi voinut tulla takaisin, mikali olo olisi yllattaen huonontunut. Suomalainenhan ei anna periksi ja ystavani saattoi minut bussipysakille keskutaan, josta meni bussi 20 minuutin valein suoraan lentoasemalle. Hyvastelin hanet ja astuin bussiin. Teki mieli kylla perua koko matka, mutta koska lentolippu ja kaikki hotellit oli varattu etukateen, paatin jatkaa.

Kavelin terminaali kakkoseen, joka oli parin sadan metrin paassa paaterminaalista. Kavelin muiden perassa lentokentan aidan takana ja nain koneemme. Tuttu naky, violetti-valkoinen Wizzairin A320:han se siina. Moottorit humisivat. Check-in oli nopea. Koska olin ensimmaisten joukossa, se kesti vain viitisen minuuttia. Rinkkani painoi 8,2 kiloa, vaikka olin silmamaaraisesti valmistautunut jopa 15 kilon painoon. Silti rinkka oli ihan taynna, kahdeksan teepaitaa, parit farkut, yhdet kollarit, reilusti sukkapareja ja alushousuja. Seka hygieniatarvikkeet.

Odottelin siina sitten 50 minuuttia lennon alkamista. Huonot odotustilat, pakko myontaa. Sohvia olisi voinut olla lisaa. Miinusta ettei ollut pankkiautomaattia edes ykkosterminaalilla. Oli pakko improvisoida, koska jos Electron ei olisi toiminut Gdanskissa, olisi se ollut jo lopun hetkia tuntemattomassa. Menin kahvioon ja pyysin myyjatarta veloittamaan 5 euroa tililtani ja antamaan kateisena. Onnistui. 5 eurolla saisi bussilipun Ganskin kentalta keskustaan, enka ryostaisi koko pohjakassaa.

18:50 alkoi boarding, ensimmaista kertaa elamassani. Kavelin muiden perassa . Alkukiihdytys oli aika uskomaton. Kymmenien tonnien painoinen lentokone kiihtyy niin nopeasti, etta jaa niin autot kuin perusmoottoripyoratkin kuin pokasaha liiteriin. Nousu oli myos mieleenpainuva. Valot ja vyot laitettiin kiinni. Siina olisi voinut jopa nukkua, jos jalkatilat eivat olisi olleet niin huonot 191-senttiselle kaverille. Olisivat pitaneet vaan koko matkan valoja kiinni niin olisi ollut parempi, oli hiljaisempaakin. Lento kesti onneksi vain tunnin luvattua puolatoista tuntia vastoin. Perilla menin hakemaan rinkkani liukuhihnalta.

Siina sita oltiin, tuntemattomassa paikassa jossa en tunne ketaan. Kavelin sitten lentokentan pankkiautomaatille ja edessani oli kaksi kaiffaria. Tankeroenglannilla kysyin, etta onko automaatti myos englanninkielinen. Huokaisin helpotuksesta kun kysyivat suomeksi, etta puhunko suomea. No totta helvetissa puhun! Kysyin sitten, etta mihin pojat on matkalla. Gdanskin juna-asemalle kuten minakin. Mihinkas junaan, no Krakovaan. Sepas sattui. Toivotin pojat tervetulleeksi seuraani ja nostin rahaa automaatista 500 zlotya (automaatti oli myos englanniksi), jonka jalkeen lahdimme yhdessa etsimaan bussipysakkia keskustaan. Bussi maksoi 2,5 zlotya, eli ei paljon mitaan. Taksi olisi maksanut 10-20 euroa. Yksi henkilo yritti saada meita kimppataksiin, mutta jatimme valiin.

Pysakki loytyikin suhteellisen helposti ihan 50 metria lentoasemalta. Bussi kulki tunnin valein lauantai-iltaisin ja meidan piti odotella kolme varttia. Siina saassa, jossa tuuli ja oli kylmempi kuin Suomessa, teki mieli kaantya takaisin. tassa vaiheessa kavikin ilmi, etta kaksikon nimet olivat Erkki ja Arttu, olivat matkalla neljaksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Krakovaan. Turun taideakatemiasta molemmat. Kuullosti mielenkiintoiselta. Eipa heilla kuitenkaan asuntoa ollut, joten aikomuksena oli suoraan etsia mahdollisimman halpa dormi niin kauan kunnes loytyy. Puhuivat, etta keskustasta saattaisi loytya jopa 200 euron vuokralla varustettu yksio, johon aikovat majoittua.

Matka keskustaan kesti puoli tuntia. Kuski ei huolinut 50 zlotyn seteliani, onneksi Artulla oli pikkurahaa. No, Erkki ja Arttu luulivat, etta pitaa ostaa kolme lippua per matkustaja. No, nyt lippuja oli kolme ylimaaraista, onneksi olivat halpoja. Keskustassa satoi rantaa ja tuuli kovaa. Oli pirun kylma. Nuorisoa oli kokoontunut asemalle viettamaan lauantai-iltaa, ystavanpaivaa. Mietimme Erkin ja Artun kanssa mita tehdaan ja menimme viereiseen KFC:hen. Ostin Grander menun, joka kustansi 15,5 zlotya. Olipa iso ja maukas burgeri, saisi olla Suomessakin. Sitten perusranskalaiset ja Pepsi. Taman jalkeen odottelimme asemalla lahes kolme tuntia junan lahtoa. Sisallakin oli kylma, halusin vain junaan ja siihen kolmipaikkaiseen hyttiin, josta olin varannut makuuvaunun. Peiton alle nukkumaan univelat pois ja aamulla heraisin pirteana Krakovassa. Vaan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan...

Ensinnakin olimme vaaralla laiturilla, koska luulimme sanan tor tarkoittavan laituria, vaikka se on raide ja laituri taas peron. Tajusimme taman viime tingassa ja menimme ratakiskojen yli vastakkaiselle puolelle, joka oli ankarasti kiellettya, kuten tupakointikin, jota pojat tekivat lampimikseen. Junan valot nakyivat ja se saapui. Sanoin pojille hyvat yot, naemme aamulla. Menin vaunu numero
ykkoseen, kuten VR:n paskalippuun oli merkitty. Siella oli vain couchetteja eli lepovaunuja, joissa poltettiin tupakkaa. Juna lahti ja etsin oikeaa vaunua. Kavi ilmi, etta koko perkeleen junassa ei sellaista kolmen hengen nukkumahyttia ole. Halusin hakeutua heti johonkin pois kaytavalta, joka muuten oli n. 70-80 cm levea (neuvostoliittolaista tehokkuusajattelua...). Tallainen raavas korilas kun kavelee viela leveamman rinkan kanssa niin joutui kumpikin osapuoli vetamaan vatsan sisaan etta paasi ohi. Silti otin kontaktia jokaiseen, jonka kanssa nain joutui tekemaan.

Junan kaytavilla oli epamaaraista sakkia juomassa kaljaa ja ties mita narkkareita. Halusin johonkin suojaan, koska kaytaville en voinut jaada. Kavelin junan edestakaisin, eika mitaan loytynyt. Loysin konnarin hytin, jossa kolme virkapukuista aijaa poltti tupakkaa. Olipa helvetinmoinen yllatys, etteivat he puhu englantia. Yritin artikuloida, etta etsin kolmen hengen kabiinia, eli sleeping wagonia. Eivat tajunneet. No, sanoin sitten, etta couchette ja pantomiimitaidoillani esitin nukkuvaa. Ei mennyt vielakaan jakeluun ja yrittivat ohjata vaunu ykkoseen, johon menin ensiksi. Menin sitten johonkin random-hyttiin ja etsin jonkun nuoren joka puhuu englantia. Loysin. Kaskin hanta kysymaan konnarilta, etta missa se vaunu on joka on lippuun merkattu. Kavi ilmi, kuten jo aiemmin totesin, etta junassa on vain naita perkeleen couchetteja eika mitaan kolmen hengen nukkumahytteja. Kiitos Valtion Rautatiet, en osta teilta enaa ikina lippuja. Taman jalkeen menin taas johonkin couchetteen, ja heitin lopullisesti rinkan matkatavaratelineeseen. Sain nurkkapaikan ikkunan (ja patterin, onneksi) vieresta. Seuranani oli viisi puolalaista keski-ian ylittanytta henkiloa, jotka olivat ihmeissaan tulokasta. Sanaakaan he eivat englantia puhuneet. Mutta paskaa he jauhoivat omalla kielellaan. Latinaa jatkui viiteen asti yolla ja hytin ainoa valo paloi vahan valia, kun miespuolinen idiootti sytytti sita jostain syysta. Katselin ohikiitavia taloja jossain Keski-Puolassa.

Rantaa tihkui ikkunan valista paalleni, kun polakki halusi pitaa ikkunaa valttamatta raollaan. En saanut jalkoja suoristettua kunnolla ja asento oli aika ikava. Sain unen paasta kiinni aina valilla hetkeksi, mutta sitten noiden mielipuolien puheensorina kantautui taas korviini ja sapsahdin hereille. Tassa vaiheessa kello oli ehka nelja yolla, kun sanoin, etta turpa kiinni ja heitin kuulokkeet korville (korvatulpat jai kotiin). Sorina lakkasi kahdeksi minuutiksi ja muuttui puolikuiskaukseksi. Sen jalkeen se taas jatkui. Eivat tajunneet vihjetta. Tassa vaiheessa olisi tehnyt mieli heittaa niskaperseotteella jokainen noista pois hytista. Joku saattaa ajatella, etta tungin toisten hyttiin ilman lupaa ja kayttaydyn royhkeasti, mutta sita saa mita tilaa. Jonkinlainen kayttaytymisetiketti on junassakin, varsinkin kun on yo. Ma otin yojunan, koska halusin nukkua, enka tuhlata paivasaikaa reissuun. Sakki hiljeni kunnolla vasta viiden aikaan aamulla, jolloin sain tunnin nukuttua, kunnes heidan aanensa heratti taas minut. Talloin oli jo vahan valoisaa ja kello oli puoli seitseman jalkeen aamulla. Huomasin, etta yksi tyyppi oli lahtenyt ja sain itselleni enemman tilaa. Tajusivat painua hytista pois ja seurakseni ja vain toisiksi pahin, kuusikymppinen rouvashenkilo ja joku vahan nuorempi, jotka olivat pitaneet kakofoniaa ylla koko yon. Loppujen lopuksi kahdeksan jalkeen hytissa oli vain tama 60-vuotias nainen ja mina. Sain itselleni kolmen henkilon couchette-peknin ja heittaydyin puoliksi pitkakseni. Rouvakin tajusi pitaa turpansa kiinni kun ei ollut enaa ketaan kenelle porista. Taman matkan aikana konnari kavi hytissa nelja kertaa ja katseli ihmeissani lippujani. Viela ihmeissani olin mina niista puolalaisista harakanvarpaista ja matemaattisista termeista joita he merkkasivat lippuuni.

Aamulla olinkin yhdentoista aikaan perilla Krakovassa. Helvetinmoinen helpotus tuosta kauhujen kabiinista. Krakovan juna-asemalla menimme Artun ja Erkin kanssa turisti-infoon, joka etsi hotelleja kartalta ja antoi kartan ilmaiseksi. tassa vaiheessa jatin jaahyvaiset Artulle ja Erkille, toivotin hauskaa vaihtovuotta Puolassa. He olivat etsimassa siis mahdollisimman halpaa dormia ja paatyivat hotelli Atlantikseen. Lahtivat ihan vaaraan suuntaan, koska nain ratikasta tuon hotellin, joka oli reittini varrella. Oma hotellini loytyi helposti. Skawinska 7, ihan Visla-joen ja Kazimierzin kupeessa, Pyhan Marian kirkon liepeilla. Otin kartan esille ja lahdin etsimaan, hokasin etta paasen Gallerien (paikallinen iso ostoskeskus) vieresta numerolla 19 Josefa Dietlalle (yksi suuri paakatu keskustan alueella), ja siita Krakowskalle (toinen paakatu), jonka varrelta ennen Vislaa piti kaantya Skawinskalle. Matka-aika Dietlalle oli viitisen minuuttia ja kavely hotellille sokkeloisten pienkerrostalokompleksien lapi kymmenen, kun en tajunnut kavella heti Krakowskaa.

Kadulle saavuttuani en heti loytanyt hostellia, mutta pian huomasinkin vihrean portin, jonka takana oli oviaukko ja talon seinassa keltainen banneri, jossa luki Hostel. Hostellin ulkoseinassa luki myos tarkemmin katseltuani The Secret Garden Hostel. Menin sisaan ja nuori tytto oli respassa. Sanoin englanniksi, etta minulla on varaus ja naytin passia. Tytto taytti pari paperia ja kertoi mita huoneeseeni kuuluu. Han antoi avaimet ja magneettikortin portinlukijaan, koska portti sulkeutuu yhdeksan jalkeen illalla. Katevaa, jos haluaa saapua myohemmin hotellille. Kello oli tassa vaiheessa kahdentoista pintaan paivalla, vaikka check inin saisi virallisesti tehda vasta kahdelta. Mutta koska huoneeni oli ehditty siivota, check in siis onnistui kuten jo kerroin. Kavelin rappuset ylos ja nain mukavilla pastellivareilla varustellun kaytavan ja oleskelutilan. Oleskelutila piti sisallaan kaksi tietokonetta, joiden kaytto oli maksutonta ja internet toimi mainiosti. Tilassa oli myos iso sohva ja LCD-telkku. Lattialla oli kokolattiamatto, joka oli mukavan pehmea. Samanlainen matto oli kaytavalla ja ilmeisesti joka huoneessa.

10
Eurooppa / Majoitus Keski-Euroopassa
« : 19.01.2009, 22:42:36 »
Nyt siis lähdössä kiertämään ensimmäistä kertaa Eurooppaa. Suunnitelmissa siis Berliini, Amsterdam, München/Salzburg, Budapest, Praha ja Krakova. Ainoa ongelma tässä nyt on vain hostelli/majoitus. En omista luottokorttia eikä minulla opiskelijana ole edes säännöllisiä tuloja, eli etukäteen tehdyt varaukset eivät onnistune.

Onko noissa kaupungeissa asemilla yleensä yksityistä majoitusta tarjoavia ihmisiä kuten Etelä-Euroopassa? Vähän jännittää lähteä sompailemaan ilman majoitusta... Dormeja varmaan löytyy, mutta mites hostelleja yksityishuoneilla? Varmaan aika kalliita paikanpäällä, netistä löytää sellaisia n. 15-20€/yö.

11
Kuukauden päästä olisi aikomus lähteä Itä- ja Keski-Eurooppaan. Seuraavat kaupungit tarkoitus nähdä: Krakova, Praha, Cesky Krumlov, Berliini, Budapest ja ehkäpä Amsterdam.

Aikarajaa ei käytännössä ole, muuta kuin että kuukauden olen varannut tähän, mutta ylikin saa vähän mennä.

Aikomus on lentää Turusta Gdanskiin ja siitä junalla edelleen Krakovaan, josta Prahaan. Prahasta Budapestiin, josta Berliiniin ja Berliinistä Amsterdamiin.

Eli junalippujen kanssa on vähän ongelmaa. http://www.bahn.de/ ei anna hintaa ainakaan välille Gdansk-Krakova, Krakova-Praha tai Praha-Budapest. Lisäksi noita voi varata netistä lainkaan.

Helsinki - Turku 34€ menopaluu (opiskelija)
Turku - Gdansk 80€ menopaluu
Gdansk - Krakova ??€
Krakova - Praha ??€
Praha - Budapest ??€
Budapest - Berliini 130€ normaalihinta
Berliini - Amsterdam 130€ normaalihinta

Yht. 374€

Perhanan kalliita lippuja nuo jälkimmäiset...

E: Haluan käydä matkalla myös Berchtesgadenissa katsomassa maisemia ja Hitlerin Kotkanpesää.

Sivuja: [1]