Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - petska

Sivuja: [1]
1
Ajattelinpa vaivata pallontallaajien päitä pelillä nimeltä Ruusun terälehdet.

Pelissä on kolme - ja vain kolme - sääntöä:

1. Pelin nimi on Ruusun terälehdet
2. Pelin nimi on tärkeä
3. Vastaus on aina nolla tai parillinen luku


Pelaaja joka tietää pelin salaisuuden heittää viittä noppaa. Heittäjä voi kertoa jokaisen heiton vastauksen muille pelaajille, ja muut yrittävät arvata mistä tämä vastaus tulee. Tärkeää on että pelin idean ymmärtäneet eivät kerro menetelmää muille, vaan kaikki saavat arvata loppuun asti tai luovuttaa ja olla tietämättä salaisuutta  :shock:


HUOM: Jos haluat ratkaista tehtävän omin avuin, ei kannata lukea tämän ketjun muita viestejä.


Aloitetaan siis:




Vastaus tähän heittoon on 2




Vastaus on 8




Vastaus on 14




Vastaus on 0




Vastaus on 4




Vastaus on taas 4


Tarinan mukaan Bill Gatesilta kesti 90 minuuttia arvata mistä pelissä on kyse. Joten älä hätäile jos et heti keksi oikeaa vastausta. Itseltäni meni noin 15 minuuttia.

Oikean menetelmän keksineet muodostavat eräänlaisen salaseuran  :) Joten jos keksitte miten peli toimii, älkää kertoko sitä muille vaan ilmotelkaa vain keksittekö vai ette. Vähän kuin taikatemppu. Antaa tallaajien pähkäillä.

Voin tulla heittelemään lisää noppia jos ette noista vielä keksi. Tai kuka tahansa voi heittää noppia.

2
Matkapäiväkirjat / Vihreä Filippiinit (SK)
« : 12.07.2006, 15:08:17 »
Kirjoittelen tassa kuulumisia Filippineilta, osittain siksi etta olen jumissa erittain tylsassa kaupungissa, osittain siksi etta haluan korjata matkaoppaiden liioitteluja Filippiinien sadekaudesta. Unohtakaan LP:n kommentit jatkuvista taifuuneista ja eeppisista sateista. En ole niihin tormannyt. Taalla on todella miellyttavaa nyt, kun turisteja ei ole nimeksikaan, kaikki hinnat on alennettuja, ja taivas on yleensa pilvessa, joten ei ole kuumakaan.


5.7. Manila

Tanaan Air Asian lento AK 32 laskeutui Filippiineile. Saavuin mukana. Tarkempi kohde Clark Manilan lentokentta. Suhteellisten vapaamuotoisten tullimuodollisuuksien jalkeen olin ulkona kentalta ja etsiskelin kyytia keskustaan. Paati kysaista virallisen nakoiselta hepulta, joka osoittauti jonkinlaiseksi turistivirkailijaksi. "Miten paasen keskustaan" "Mihin keskustaan haluat?" Miten niin, onko niita montakin?" "Juu, nyt olet Clarkissa, mutta haluat kai johonkin Metro Manilan keskustoissa" "Jaa luulin etta olen Manilassa, tamapa on vaikeaa. No miten paasen Manilan keskustaan?"  "Tuo bussi tuossa vie,  matka-aikaa on noin 2 tuntia"

Hiljalleen havahduin siihen todellisuuteen, ette ollutkaan Manilassa kuten olin ajatellut vaan ihan toisessa kaupungissa, Clarkissa. No, hyppasin bussin ja parin tunnin paasta hyppasin siita ulos. Olin jossain pain Manilaa, ja pian ymmarsin etta Manila on oikea Kaakkois-Aasian persereika. Neuvostotyylisia betonimorskia joka puolella, sadoittain katulapsia ja amerikkalaisuuden symboleja lukematon maara. Kaikki mahdolliset pikaruokaketjut, vaatemerkit ym. loytyy samaan aikaan kun porukka kerjaa kadulla, ja aijat tarjoaa lapsiprostituoituja. Karmaisevaa. Paatin etta taalta on pakko paasta pois ja nopeasti.

Hyppasin taksiin, joka heitti minut Ermitan hotellikortteliin. Kuski pudotti minut jonnekin naurettavan kalliiseen murjuun, josta poistuin nopeasti kadun toisella puolella sijaitsevaan halpaan pensioniin. Painelin suoraan nukkumaan, koska en ollut ummistanut silmiani viime yona. Herasin joskus yolla ja painuin syomaan paivan ensimmaisen aterian. Terveellinen elamanrytmi kunniaan!

Pyorin Manilan yossa jonkin aikaa ja kasitykseni paikan kammottavuudesta vain vahvistui. Havaitsin myos, etta turisteja taalla ei ole nimeksikaan. Nain alle kymmenen ulkomaalaista, ja osa niistakin selvasti asui Manilassa (jostain kasittamattomasta syysta). Paatin etta huomenna ostan laivalipun Palawanin saarelle.

6.7. Manila

Herasin melko myohaan ja painelin suoraa paata Super Ferryn toimistolle, jossa sain kuulla etta lautta lahtee vasta huomenna. Ei auttanut mikaan, tanaan en paassyt matkaan, mutta huomenna sitten. Ostin lipun halvimpaan, Super Value -luokkaan.

Nyt minulla oli siis koko paiva kaytettavissani tassa saastalajassa. Paatin lahtea kiertelemaan kaupunkia. Hetken tutkailtuani havaitsin, etta kaupunki on 24h ruuhkassa, jossa autot eivat etene nimeksikaan. Taksilla kulku ei siis tullut kyseeseen. Julkisen liikenteen osaa hoitavat jeepneyt, jotka ovat ilmeisesti jaanteita toisesta maailmansodasta, jenkkien sotakalustoa. Bussikaistat tietysti loistivat poissaolollaan, joten jeepneyt matelivat samaa vauhtia kuin muukin liikenne. Huomasin, etta paani ylapuolella kulkee jonkinlainen kaupunkijuna, joten paatin kayttaa sita. Manilan LRT/MRT se vasta perseesta onkin. Malliesimerkki siita, miten metroa ei pitaisi toteuttaa (myohemmin sain selville etta se on kaakkois-aasian ensimmainen laatuaan, joten annettakoon osittain anteeksi). Reitikarttaa ei ole missaan, lipunmyyntia ei ole automatisoitu, ja lippuluukuilla on massiiviset jonot. Olin kuitenkin paattanyt, etta kaytan junaa, koska autolla ei kyennyt liikkumaan, joten jonotin kiltisti lippua.

Saatuani lipun aloin siirtya kohti aseman portteja, ja sain ensimmaisen muistutuksen siita, etta Filippiiit ei ole mikaan maailman rauhallisin valtio. Metron porteilla on kasa vartijoita, jotka tekevat ruumiintarkastuksen ja tarkastavat laukkujen sisallon. Suhteellisen hyodytonta ajattelin, silla tyypit vaivoin kurkkasivat laukkuuni. Halutessaan pommin voisi kuljettaa osissa eri laukuissa ja koota vaikka metron vessassa...

Vedatin metrolinjan paatepysakille, siirryin toiselle linjalle, jossa kavin lapi saman haslingin kuin edellisessakin, ja lopulta saavuin Manilan kauppakeskittymaan. Laja massiivisia ostoskeskuksia, joissa olin paattanyt tuhlata paivani. Kauppojen porteilla taas samanlainen kasa vartioita ja samat rutiinit lapi. Sisalla ostarilla oli kuin toinen maailma. Kaikki mahdolliset tuotemerkit oli saatavilla, amerikkalaisia pikaruokapaikkoja joista en ollut kuullutkaan, leffateattereita ym.

Tahan valiin pieni huomio Filippiinien amerikkalaistumisesta. Ensinnakin paikallinen kieli, Tagalo. Varmaan puolet sanoista on englannin lainasanoja. Paikalliset keskustelevat puhelimessa tyyliin "Hello blaa blaa bad connection blaa blaa today blaa movie superman returns blaa hundredfifty blaa". Todella hauskan kuuloista. Porukka nayttaa olevan todella innoissaan tasta lankkaritouhusta muutenkin, ja arvostavat suuresti amerikkalaisia tuotteita, arvoja ym. Oletettavasti se on lahtoisin jostain toisen maailmansodan ajoilta, kun jenkeilla oli ilmeisesti suuri joukko sotilaita Filippiineilla. Taalla todellakin nakee hyvin sen miten itamaat lansimaistuvat.

No takaisin tahan paivaan. Kavin katsomassa Supermanin, kulutin aikaa ostarilla, soin, join ja muuta ajantappoa. Onnistuin tuhlaamaan suuriman osan paivasta. Takaisin kampille ja nukkumaan.

7.7. Manila - Puerto Princesa

Kiertelin taas kaupunkia, ja noin viidelta lahdin kavelemaan sataman suuntaan, jossa laiva odotteli. Jossai vaiheessa vierelleni ilmestyi herra hevoskarryn kera ja tarjosi kyytia hintaan "twenty only". No hyppasin kyytiin ja aija kuskasi satamaan. Perilla kuskin todellinen tarkoitus paljastui: hinta olikin 20 dollaria. Nauroin aijalle pain naamaa ja aloin kiskoa reppua selkaan. Hinta alkoi pudota nopeasti. 1200p, 500p, 100p. Lopulta loin herralle viisikymppisen kouraan ja lahdin kavelemaan terminaalin suuntaan. Ei valitusta. Hyva.

Terminaalissa taas tiukahko turvatarkastus. Sain kuulla nurinaa siita etten ollu kirjautunut sisaan neljaa tunta ennen lahtoa. Siis mita! Nelja tuntia ennen lahtoa. Nytkin oli viela kaksi tuntia aikaa lahtoon... No paastivat kuitenkin sisaan laivaan. Hakeuduin majoitusosastolleni, joka oli yksi massiivinen dormi. Parisataa punkkaa taynna pelkkaa filippiinoa. Koko laivassa oli ehka viisi lankkaria, ja nekin jossain paremmissa luokissa. Kulutin aikaa katsellen filiippiinojen karaokevidoita ja kuunnellen livekaraokea laivan baarissa (mm. karmaiseva duetto Evanescencen hitista tagaloksi). Taalla karaoke on tosi iso juttu, ja kaikki nayttaa ottavan osaa, ihan sama osaatko laulaa vai et. Lopun aikaa luin ja nukuin.

8.7. Manila - Puerto Princesa

Aamulla aikainen heratys kun filippiinot alkoivat taas katsella videoita. Sekopaista porukkaa. Kavin syomassa ja pakenin laivan kannelle, pois karaoken hurmasta. Loppuaika meni lukien ja maisemia katsellen. Lopulta saavuimme Palawanille noin 24:n tunnin reissun jalkeen.

Odotukseni olivat korkealla, ja mielessani kuvittelin kuinka kaunis paikka Puerto Princesa olisikaan. Petyin aika rajusti. PP on Manila minikoossa. Betonia, betonia, betonia, paskaa, ja lisaa betonia... Sen siita saa kun ei kanna opaskirjaa mukanaan. No sain kuitenkin kuulla etta tama on vain valietappi. Kaikki turistit suuntaavat rannoille, Sabangille, Port Bartoniin tai El Nidoon. Tassa tilanteessa kaikki turistit tarkoittaa tasmalleen minua, silla muita lankkareita en ole nahnyt. Paatin suunnata Port Bartoniin.

Hakeuduin hotelliin, soin ja nukuin.

9.7. Puerto Princesa

Aamulla herasin myohemmin kuin olin aikonut. Suhautin suoraa paata multi-cabilla bussiasemalle. "Asema" osoittautui jonkinlaiseksi sekavaksi markkinapaikaksi, eika mulla ollut juurikaan hajua minnepain pitaisi suunnata. Pyorittyani tovin paamaarattomasti, joku herra kysyi, etta minne matka, ja vastattuani osoitteli oletettavasti oikeaan suuntaan, paikan toiselle laidalle. Pienesta luukusta loysin naisihmisen joka ystavallisesti ilmoitti etta kaikki bussit Port Bartonin suuntaan on lahtenyt. Sabangin ja El Nidon bussit myos. Kirosin itseani ja unentarvettani. No, ei auttanut muu kuin suunatta takaisin kampille.

Vietin turhahkon paivan Puerto Princesassa. Soin, join, kavin netissa, tylsistyin... Paatin laittaa kellon soimaan kuudelta aamulla etten joudu enaa viettamaan aikaa tassa vahemman miellyttavassa kaupungissa.

10.7. Puerto Princesa - Port Barton

Ylos kuudelta ja multi-cab suoraan bussiasemalle. Samasta pienesta luukusta loysin  saman naisihmisen joka ystavallisesti ilmoitti talla kertaa etta bussi saapuu siina kello seitseman paikkeilla.

Odoteltuani tunnin verran, bussi todellakin saapui! Kuski kaski istumaan sinne bussiin ja minahan tottelin. Jonkin aikaa siina odoteltuani kysaisin etta koskas lahdetaan. No siina kymmenen maissa... Ahaa, siis vain kolme tuntia lisaa odottelua. Noin kaksi tuntia tylsistyttyani, bussiin saapui turistin nakoinen hemmo, kanadalainen, ja hanen taiwanilainen tyttoystavansa. Odoteltiin viela tunti lisaa. Kello kymmenen kuski ilmoitti etta ei tuu mitaan, liian vahan porukkaa, ei lahdeta... Tassa vaiheessa aloin vaivua epatoivoon, koska en todellakaan halunnut viettaa enaa enempaa aikaa Puerto Princesassa.

No, kanadalaisheppu alkoi kysella, etta onko jotain muuta keinoa paasta Port Bartoniin, ja kuinka ollakaan sinne suuntaanhan meni toinenkin bussi, mutta ei ihan koko matkaa. Olisivat kertoneet saman eilen... No se bussi lahti klo 12, joten kaksi tuntia lisaa odottelua. Viimein lahto tapahtui ja pitkallisen yrityksen jalkeen olin matkalla kohti Port Bartonia.

Reissu oli miellyttava. Bussi oli hieno jaanne toisen maailmansodan ajoilta, mutta kulki kuitenkin eteenpain, ja tie oli suorastaan herkullisen hyvassa kunnossa. Maisemat olivat kauniita, heti PP:n ulkopuolella asumukset muuttuivat rumista betonimorskista sellaisiksi bambumajoiksi lehtikattoineen.

Bussi jatti meidat kaatosateessa San Joseen, jonka kutsuminen kaupungiksi on vahintaankin hupaisaa: pari bambumajaa ja bussipysakki. Kanukin ja taiwanilaisen kanssa ihmeteltiin siina etta miten ihmeessa paastaan eteenpain Port Bartoniin, kun paikalla ei nayttanyt olevan mitaan julkista liikennetta ja satoi kaatamalla. No, huomattiin etta paikalliset heput palkkasivat motoristeja kuskeiksi, joten paatimme tehda saman.

Neuvoteltuamme hinnasta, aijat suostuivat lahtemaan kaatosateeseen. Heti San Josesta lahdettyamme, tie muuttui sementista mutavelliksi. Rehellisesti sanoen, en ole koskaan nahnyt tieta yhta huonossa jamassa, en edes sadekaudella Indonesiassa. Valilla kuskit kaskivat meidan nousta pratkilta, koska liian painava moto olisi uponnut sihen suohon jossa tarvoimme. Kavely tiella ei todellakaan ollut helppoa, ihan kuin joessa olisi marssinut, kun koko ajan satoi vaan lisaa. Valilla upposimme nilkkoja myoten saveen, mutta kanukki teki kuitenkin ennatyksen, ja upposi polviaan myoten mutaan ja jai jumiin. Sopivan aikaa siina naureskeltuamme, tartuin kuskin kanssa heppua kasista kiinni ja vedimme kaverin ylos. Selkeasti Filippiinien reissun hauskin hetki tahan mennessa. En voinut lakata nauramasta, koska tilanne oli niin absurdi: Kaytannossa uimme tiessa.

Mutapolulla ohittelime useita juuttuneita autoja, mutta kuskia ei himotellut jaada auttamaan, eika minuakaan juurikaan, joten huristelimme ohitse. Lopulta noin tunnin ajamisen, kahlaamisen, ja nauramisen jalkeen saavuimme Port Bartoniin. En ajatellut sinne paasemisen olevan lahes eeppisten ponnistelujen takana.

Saavuttuani hommasin itselleni majan varsin kohtuulliseen sadekausihintaan, ja siirryin nauttimaan paivan ensimmaisen aterian. En ollut syonyt mitaan aamulla, silla ajattelin paasevani nopesti Bartoniin. Niinpa... Loppupaiva meni rentoillessa, syodessa ja juodessa, ja rantaa edes takaisin kavellessa.

11.7. Port Barton

Kanukki ja taiwanilainen lahtivat saarikierrokselle tanaan. Itse en jaksanut, osittain matkavasymyksen, osittain sen takia etta kuulin dynamiittikalastuksen olleen yleinen tapa taalla viela vahan aikaa sitten, joten korallista ei ole paljoakaan jaljella. El Nidossa pitaisi olla kunnon mahdollisuudet snorklaukseen. Tutkiskelin Port Bartonia ja havaitsin sen todella miellyttavaksi paikaksi, ainakin nain sadekaudella. Sain selville, etta meidan kolmen lisaksi paikassa oli kaksi (2) muuta turistia. Kommunikaatioyhteydet olivat olleet poikki jo viikon verran. Juuri tallaista hiljaisuutta kaipasinkin, oleskeltuani lahes kuukauden Sydneyn talvessa, Singaporessa, ja Kuala Lumpurissa. Manilasta puhumattakaan.

Lueskelin riippumatossa, kuunnellen valilla Pink Floydia raflan stereoista, valilla aaltojen aania, siemaillen San Miguelia.

Kanukki heratti minut riippumatosta, ja summasi paivan tapahtumat: Hienoja rantoja saarilla, vahemman hienoa snorklausta. Suuri osa korallista oli kuollutta, paikoitellen elavaa. Surullista kuultavaa, mutta kertoi nauttineensa reissusta upeiden rantojen takia.

Illemmalla havaitsin musertavan faktan: olin unohtanut nostaa pesoja Puerto Princesassa automaatista, ja nyt omistin vain kasan Singaporen dollareita, joilla voi pyyhkia persetta taalla Port Bartonissa. "Only US dollaa, sir". Hetken mietittyani totesin harmissani, etta ainoa vaihtoehto on palata Puerto Princesaan, nostaa kateista, ja paeta nopeasti takaisin luontoon. Paatin tehda nain.

Juteltuani paikan omistajan kanssa selvisi, etta huomenna aamulla lahtee jeepney PP:hen. Mutta vain, jos on tarpeeksi matkustajia. Nain se toimii talla Filippiineilla. Myos kanadalainen ja taiwanilainen aikoivat poistua seuraavana paivana, ja suunnata El Nidoon toisella bussilla.

12.7. Port Barton - Puerto Princesa

Aamulla sitten jannasimme, etta meneeko ne bussit vai ei. Ensin kaverit sai kuulla ettei bussi El Nidoon kulje, koska porukkaa ei ole. Mutta he voisivat tulla samalla bussilla mun kanssa, osan matkaa, jos se siis kulkee. No tunnin odottelun jalkeen saimme kuulla etta se perkeleen jeepney todellakin menee PP:hen. Hurraa! Lisaa odottelua ja bussi saapui.

Taas yksi muisto sota-ajoilta, auto oli jonkinlainen jeepney-bussi hybridi. Vanha kuin mika. No iloisesti se kuitenkin kulki, ja alkumatkasta vaikutti suorastaan voittamattomalta, kun porhalsi yli mutavellin ja jokien. Aloin miettia pitaisiko hommata matkamuistoksi jeepney kotiin...

Havahduin haaveiluistani kuskin kiroilemiseen: Tuuli oli kaatanut puun tien poikki. Ajattelin, etta tahanko se nyt paattyy, mutta mita viela! Bussin katolta hyppaa kymmenisen aijaa koyden kanssa, ja sitoo toisen paan puun juuristoon ja toisen jeepneyyn. Kuski loi pakin paalle ja rupesi repimaan palmua juuriltaan. Kevyehkon ponnistelun jalkeen puu antoi periksi, ja se hinattiin siististi tien sivuun. Aloin taas harkita jeepneyn hommaamista...

Liikuimme taas ja ohittelimme muita kaatuneita puita, jotka eivat olleet suoranaisesti reitilla. Jeepney suti mutaiset ylamaet helpohkon oloisesti, ja kahlasimme eilispaivan mutavellit nopeasti lapi. Sitten noin puolimatkassa tapahtui jotain yllattavaa: Ajoimme tavallista syvempaan kuoppaan, ja jeepney kallistui huolestuttavasti kyljelleen. Kuski ajoi tylyn rauhallisesti kahdella pyoralla pitkalta tuntuvan ajan, kunnes auto romahti takaisin neljalle pyoralle. Vahinkotarkastus, ja takaisin tien paalle. Tata autoa ei pysayta mikaan.

Parinkymmenen minuutin paasta kuskin vieressa oleva tytto alkaa kirkua ja penkin alta sinkoilee kipinoita ja savua. Auto stoppiin ja etupenkkilaiset hyppaa ulos. "Blaa blaa blaa Battery blaa blaa" huutaa kuski, ja katolta hyppaa mekaanikon nakoinen aija tyokaluja kourassa ja repaisee penkin irti ja alkaa saataa jotain. Ilmeisesti akussa oli jotain pahasti vialla. Savua ja kipinoita sinkoili ympariinsa ja porukka kirosi. Tilanne kuitenkin laukesi ja akku saatiin ilmeisesti fiksattua, koska pian jatkoimme taas matkaa.

Lopulta saavuimme taas San Joseen, ja betonitielle. Kanukki ja taiwanilaistytto hyppasivat ulos, ja me loput jatkoimme matkaa Puerto Princesaa kohti. Jossain vaiheessa huomioni kiinnittyi mielenkiintoiseen letkuviritelmaan jeepneyn ulkopuolla, koska sielta alkoi suihkuta vetta paalleni. Miellyttavan virkistavaa siina lampotilassa. Kuski oli kuitenkin vahemman tyytyvainen, ja tajusin etta letku oli ilmeisesti kotitekoinen jaahdytysjarjestelma. Ja nyt se vuosi tyhjiin hyvaa vauhtia. Ei suurempaa hataa kuitenkaan, pysahdyimme seuraavan kylan kaivolle ja kuski pumppasi lisaa vetta systeemiin. Tata toistettiin aina tasaisin valiajoin, kunnes saavuimme Puerto Princesaan.

Bussiasemalla hyppasin multi-cabiin ja huristin hotelliin. Soin ja nyt istun taalla nettikahvilassa miettimassa miten mielenkiintoista reissaaminen taalla Filippiineilla sadekaudella onkaan. Kateista pitaisi nostaa automaatista. Huomenna toivottavasti paasen jatkamaan matkaa El Nidoon. Mielenkiinnolla odottelen millainen reissu siita tulee.

3
Olettekos kuulleet... / Moldovaan ilman viisumia!
« : 23.06.2006, 15:00:04 »
Lueskelinpa netistä että 1.1.2007 alkaen EU-kansalaiset eivat enää tarvitse viisumia Moldovaan:

Lainaus
Parliament approved the law on Thursday, allowing visa-free entry to the country for 90 days from January 1, 2007, for citizens of EU countries, the United States, Canada, Switzerland and Japan.


http://www.msnbc.msn.com/id/13222171/

Eli nyt kun Ukrainakin on viisumivapaa, niin ainoat Euroopan maat jotka vaativat suomalaisilta viisumin ovat Venäjä ja Valko-Venäjä.

EDIT: MSNBC on nakojaan poistanut artikkelin sivuiltaan mutta infoa loytyy esim. Moldovan Brittilahetyston sivuilta

4
Lentomatkustus / Air Mandalay, kokemuksia?
« : 20.03.2006, 08:17:19 »
Onko joku talla foorumilla lentanyt Air Mandalaylla? Tuolta nettisivuilta kun lueskelin noita varausohjeita, niin nayttivat vahintaankin erikoisilta ja epailyttavilta:

Lainaus
How to pay?

Once you agree to the booking we will send you by email a detailed printable invoice (MS Word file) representing a 50% deposit of the total amount of your reservation. Upon reception of the invoice, you must to complete and signed it indicating your credit card details and return it by fax to (33-4) 42 91 36 41 (in France).

After my deposit payment?

We will send a voucher confirming your reservation and deposit payment. Copy of this voucher is kept at Air Mandalay head office for control.


Eli ei nyt ehka mikaan kovinkaan standardi kaytanto taida olla kyseessa. Siis oletteko onnistuneesti lentaneet Air Mandalaylla?

5
Aasia / Myanmar (Burma) maitse
« : 03.03.2006, 10:38:17 »
Niin, kaikenlainen fakta/mutu -tieto kyseisesta asiasta olisi tervetullutta. Eli onko joku talla foorumilla paassyt sisaan Myanmariin esim. Thaimaa/Myanmar tai Intia/Myanmar -rajan kautta tai tavannut jonkun, joka taman olisi tehnyt tai kuullut huhuja moisesta saavutuksesta? Enka nyt siis tarkoita mitaan surkuhupaisia paivaretkia Thaimaan puolelta vaan ihan kunnollista reissua, joka ulottuisi jonnekin Yangoniin asti.

Mita olen netista lukenut niin ei nayta kovin helpolta. Onnistuin loytamaan jopa yhden (1) tarinan tallaisesta Myanmarin matkasta: http://mccs.co.uk/global/ eli nama tyypit ajoivat siis itse pratkilla Intian ja Thaimaan rajojen lapi.

Myanmar houkuttelisi,mutta halvin menopaluulento olisi Bangok-Myanmar hintaan 205e Bangkok Airwaysilta. Eli rahaa saattaisi saastya melkoisesti, jos tuo rajojen ylitys onnistuisi.

Valaiskaa siis ihmiset minua.

6
Intia / Menolippu Intiaan + viisumi?
« : 11.02.2006, 19:40:54 »
Lueskelin juttua netista etta Intiaan ei saisi kuuden kuukauden turistiviisumia, jos omistaa pelkan menolipun. Pitaako paikkaansa vai onko joku onnistunut sen hommaamaan?

7
Niin tuli tossa mieleen, että jos hommaan Thaimaan puolelta esim. Bangkokista viisumit Kambodzaan, Laosiin ja Vietnamiin, niin pitääkö rajalle kävellä heti vai kauanko on aikaa käyttää noi viisumit? Meinaan siis että onko järkevämpää hommat viisumit sitä mukaan kun menee maihin vai kaikki kerralla...?

8
Aasia / Indonesian viisumi (laivalla Singaporesta)
« : 21.08.2005, 13:57:16 »
Tarkoitus olisi varmaankin siirtyä Singaporesta laivalla Pulau Batamin kautta Pekanbaruun (ilmeisesti aika yleinen tapa?), mutta alkoi mietittyttämään tuo viisumiasia. Eli onko mahdollista saada tuolta matkalta jonkinlainen visa-on-arrival vai miten tuo maahantulo hoidetaan?

Ja tietysti jos olette käyttäneet jotain parempia (halvempia?) reittejä välillä Singapore - Indonesia, niin olisi mukava kuulla kokemuksia (hinta/aika).

9
Aasia / Rokotteen (Havrix) ottaminen Kaasiassa?
« : 31.05.2005, 21:48:14 »
Joo eli otin vähän aikaa sitten ensimmäisen Havrixin ja se vahvistusrokote ajoittuu just sillai et oon jo reissun päällä jossain päin kaakkoisaasiaa. Eli onko jollain edes jotakin tietoa siitä onnistuuko rokotteen ottaminen siellä päin ja jos niin miten? Singapore/Indonesia/Malesia/Thaimaa/Vietnam/Kambotza/Laos -akselilla jossain sen piikin voisin ottaa... Prkl ku ei tullu aikasemmin otettua tota...

Sivuja: [1]