Ihme ja kumma: Pallontallaajista ei löytynyt yhtään keskustelua thaimaalaisesta ruoasta!

Mitä yleensä syöt Thaimaassa, onko sinulla jotain tiettyjä suosikkeja?

Itse olen ihastunut papaija-salaattiin ja olenkin syönyt sitä useissa turistiravintoloissa ja katukeittiössäkin, missä salaatti valmistetaan nuijimalla puuhuhmaressa. Yksi asia kuitenkin usein mietityttää: missä se papaija siinä salaatissa on? Olen yrittänyt kovasti tihrustaa annoksiani, mutta näen lähinnä kaali- ja porkkanasuikaleita, chiliä ja pähkinöitä. Onko papaija-salaatti huijaus?

Kerran löysin papaija-salaatistani pieniä katkaravun palasia. Ne saattoivat olla jopa kuivattuja. Kuuluvatko nämä oikeaan papaija-salaattiin?

Yksi herkku, johon olen kanssa ihastunut, on banaaninlehteen käärityt riisinamit. Tänään yömarkkinoilta löysin nämä herkut grillissä lämmitettynä. Toisessa oli banaania, toisessa kookosta. Suussa sulavaa!

Saudi-Arabiassa suunnitellaan turistiviisumien myöntämistä matkailijoille. Hurraahuutoja ei vielä kannattaa kajauttaa, koska viisumeja ei tulla myöntämään itsenäisille matkaajille, vaan ainoastaan ryhmämatkaajille. Ryhmämatkailu on lisäksi Saudi-Arabian valtion valvonnassa.

Punaisen meren rannikolle on myös suunnitelmissa luksuskohteita lomailijoille.

https://www.lonelyplanet.com/news/2017/11/01/saudi-arabia-tourism-visas/

Hesarissa oli juttu kommuuniasumisesta Pietarissa. Historiallisessa keskustassa huone kommunalkassa maksaa 160-180 euroa kuussa. Olin häkeltynyt. Vielä jokunen vuosi sitten Venäjää pidettiin kalliina maana asua ja Moskova oli yhtenään maailman kalleimpien kaupunkien kärjessä. Ovatko vuokrien hinnat tulleet alas päin vain onko kyse vain valuuttavaihtelun muutoksesta?

Onko kenelläkään kokemusta lyhytaikaisesta asumisesta Venäjällä ja etenkin Pietarissa? Onko asunnon vuokraaminen helppoa suomalaisena turistiviisumilla? (Osaan venäjää.)

Miten viisumin kanssa? Voiko turistivuosiviisumilla oleilla pidempään? (Meneekö se niin kuin Kaakkois-Aasiassa, että kuukauden välein täytyy käydä ulkomailla?)

Uutisissa oli myös juttua venäläisen facebookin julkisista tiedoista kerätyistä tutkimuksesta. Sen mukaan muuttoliike on Aasian puoleisista kaupungeista lännen puolelle. Tarkoittaako tämä sitä, että Siperiassa on yllin kyllin huoneita ja asuntoja vuokran halvalla?

Rakkoa kamalampaa terveysvaivaa ei ole olemassakaan!

Olen nyt viikon päivät potenut rakkoa varpaiden välissä. Rakko sai alkuunsa sateisana päivänä Malawissa, kun kävelin muutaman kilometrin matkan rinkkoineni hotellille. Jalassa oli flip flopeista ne huonommat.

Ensin ajattelin, että rakko ei elämääni saa häiritä ja kävelin seuraavana päivänä yli kymmenen kilometriä. Yöksi jouduin ottamaan kipulääkettä. Seuraavan päivän huilasin. En poistunut hotellilta ja kävelin  kantapäällä ja jalkaterän syrjällä, ettei rakko olisi osunut maahan. Tästä seurauksena sain pohkeeni kipeäksi. Vaivasta kaksinkertaisen teki se, että olin sattumoisin saanut hankauman samaan jalan kantapäähän ainoista kunnon kengistäni, lenkkareista. En siis voinut pitää lenkkariakaan jalassani.

Nyt rakko on ollut viikon päivät jalassani eikä näytä toipumisen merkkejä. Märi se ei sentään, niin kuin alussa, mutta edelleen se on kivulias. Aina aamulla rakko alkaa jomottaa kävellässä. Tietenkin aristelen jalkaani, mutta olen päässyt ontumisvaiheesta aristelevaan kävelemiseen.

Onko kenelläkään vinkkejä rakon kotihoitoon?


Rakkolaastareista ei ole Zimbabwessa kuultukaan. Sain sentään täältä haavan desinfiontiainetta. Malawissa vielä jouduin lantraamaan kraanaveteen jotain litkua. Malawissa apteekissa minulle myytiin jotain rasvaa (silver sulfadiazine). Kun tarkemmin luin käyttöohjeita, huomasin, että rasva onkin tarkoitettu palohaavoihin. Tämä rasva kirvelee, enkä ole sitä enää käyttänyt.

Lenkillä en ole pystynyt käymään viikkoon ja tämä onkin ollut minulle suurin murhe. Sen lisäksi, että nykyään aina mietin, mihin voin mennä: onko paikka sen arvoinen, että viitsin rasittaa rakkoani kävelemällä sinne.

... sadaksineljäksitoista tunniksi.

Näin luki tänään malesialaisessa sanomalehdessä.

Viisumivapaus koskee 51:n maan kansalaisia (oletettavasti suomalaiset mukana) ja vain aluetta nimeltä Yangtze River Delta. Käytännössä kyseessä ovat kaupungit Shanghai, Nanjing ja Hangzhou.

Viisumivapaus on jo nyt olemassa 72 tunniksi, mutta 31.1.2016 alkaen kokeilu laajennetaan siis 114 tuntiin.

Viisumitta voi saapua maahan, jos jatkolippu maasta on aikarajan sisällä. Ilmeisesti kyse on vain transit-matkustuksesta: tätä artikkeli ei täsmentänyt. 114:n tunnin aikana saa liikkua vapaasti Yangtze River Deltalla.

Kiinaan voi saapua viisumivapaudella myös meritse Shanghain sataman kautta.

Jos nyt joku on matkalla Kaakkois-Aasiaan tai vaikkapa Taiwanille, voi samalla matkalla käydä katsomassa ne kuuluisat Shanghain valot ilman byrokratiaa.

Filippiineillä olen tarkkaillut nyt kaksi kuukautta matkaajien ruokatottumuksia. Täällä matkaajien lempiateriat ovat: 1) Shipsit 2) Valmisnuudeli purkissa 3) Julie's Bakeshopin kakut. Ruoka sen sijaan ei matkaajille maita.

Laivalla katselin, kuinka yksi matkaaja nyrsi riisiä ja katkarapu-kasvis -höystettä, laittoi sitten annoksen syrjään ja otti esille shipsipussin.

Minusta tällainen on outoa.

Miksi kukaan syö vapaaehtoisesti shipsejä tai Julie's Bakeshopin mauttomia ja kuivia kakkuja sen sijaan, että ravitsisi kehoaan ja mieltään terveellisellä ruoalla?

Toinen ihmeen aihe on laihiksella olevat matkaajat.

Port Bartonin katselin, kun ravintolaan tuli ilallisaikaan nälkiintyneen näköinen espanjalainen nainen. Nainen katseli pitkään ruokalistaa, tilasi sitten pullon olutta. Juotuaan oluen ja poltettuaan puoli askia savukkeita, nainen pyysi uudestaan ruokalistan. Nyt nainen tilasi ruokaa – kaikista pienimmän ja vähiten ravitsevan aterian listalta.

Tällainenkin on outoa.

Miksi matkalla pitää laihduttaa? 

Kuvittelisi, että laihduttaminen onnistuisi parhaiten kotimaassa, jos nyt ylipäätänsä tarvitsee laihduttaa.

Nyt kun sesonki on taas aluillaan, on paikallaan muistuttaa, että Intiasta ei kannata ostaa mitään. Laatu on törkeä.

Itse olen ostanut:

- Kopiorinkan Delhin Main Bazaarista. Hajosi kolmessa kuukaudessa.
- Silmälasit Udaipurista. Sanka meni poikki kolmessa kuukaudessa.
- Paksukankaiset alibaba-housut Pushkarista. Nukkaantui heti rumasti.
- Kevyet ja kauniit puuvillahousut Udaipurista. Langat repesivät parissa viikossa.

Intiasta ei kannata siis ostaa mitään, vaikka halvalla saisi.

(kerrottakoon, että halpa muualla ei välttämättä ole huonoa. manilan torilta ostamani kopio-vansit ovat kestäneet hyvin kovassa käytössä.)

Tänään tapahtui jotain sellaista, mitä ei ole vielä koskaan tapahtunut. Jouduin kävelemään kädet korvilla, otti niin kovasti korville. Mikäkö? Liikenne. Mopojen, riksojen ja autojen jatkuva torven tööttäily.

Mietin, mitä on tapahtunut. Ovatko kaupungit muuttuneet vai minä? Olenko tosiaankin maailman meluisimmissa kaupungissa?

Olen tällä hetkellä Intiassa, tarkemmin sanottuna Jodhpurissa. Kaupunki on oudon kiehtova, se muistuttaa etäisesti arabialaisia kaupunkeja. Mutta en ole varma, kestänkö tätä melua. Kujat täällä ovat ahtaita, liikkettä riittää ja paikalliseen tapaan kuuluu soitattaa torvea tolkuttomasti. Isot valtakadut ovat vielä meluisampia, mutta tasaisempi liikenteen pauhu ei raasta niin korvia kuin äkkinäiset, kimakat torven kirkumiset korvan juuressa.

Monesta kaupungista muistan valtavan liikenteen, mutta en niinkään melua. Eivät Kairo, Peking, Jakarta, Lagos, Kano, Mexico City, Lontoo tai Teheran ole muistikuvissani meluisia kaupunkeja, vaikkakin saasteisia ja liikenteen tukkomia.

Kun mietin aihetta, vain kaksi kaupunkia muistan meluisana. Toinen oli Moskova ja toinen Thessaloniki. Moskovassa majailin kodissa, jonka ikkunasta aukeni näköala läheiselle valtaväylälle. En muista kuinka monta kaistaa, mutta liikenne oli loppumaton ja äänekäs. Thessalonikissa taas majailin pääkadun laidalla sijaitsevassa hotellissa ja vaikka huoneeni oli korkealla liikenne pauhasi niin, että sain päänsäryn. 

Saa nähdä, kuinka nukun tänä yönä. Majataloni on sen verran omituinen, että huoneeni ikkunassa ei ole ollenkaan laseja tai ikkunaluukkuja. Vai ikkuna-aukko. Se sentään vähän mieltä lämmittää, että samassa sängyssä on maannut eräs Adrien Brody.

Miten sinä reagoit meluun matkalla? Mitkä kaupungit sinä olet kokenut erityisen meluisina? Mikä muu kuin liikenteen melua sinua häiritsee matkoilla? Ja: Onko Intia sinunkin mielestäsi muita maita meluisampi? Ja: Oletko huomannut, että iän karttuessa olisit herkistynyt melulle?

Olennainen osa matkustamista on vapaus - tai ainakin sen tavoittelu. Valitettavasti eri maat ja lentoyhtiöt kiusaavat matkaajia kaikenmaailman säännöksillä. Yksi kiusoista on yhdensuuntaisilla lennoilla matkustamisen rajoittaminen. Moni matkaaja onkin törmännyt lentokentällä nipottavaan virkailijaan, joka yrittää estää matkaaja nousemasta koneeseen, jos taskusta ei ole kaivaa paluulippua tai jatkolippua. Tällaista matkaaja ei halua hankkia - koska haluaa olla vapaa.

Onneksi ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu: feikkilippu.

Koska matkakausi alkaa käydä kiihkeänä ja yhä useampi matkaaja miettii, miten välttäisi inhottavat matkustamisen rajoitukset, tässä feikkilipun askarteluohjeet kädestä pitäen.

Feikkilipun askarteluun tarvitset: tietokoneen, tekstinkäsittelyohjelman, nettiyhteyden, tulostimen, kopiointikoneen, valkoisen paperiarkin kokoa A4, sakset, läpinäkyvää teippiä tai paperiliimaa.

Feikkilipun askartelet näin:

1) Etsi sähköpostistasi vanha e-lentolippu. Valitse e-lippu sellaiselta lentoyhtiöltä, joka lentää päämääränäsi olevasta kohteesta. Ei siis kannata käyttää Ryanairin lippua feikkilipun pohjana, jos aikoo lentää Aasiaan.
2) Tulosta valitsemasi e-lippu.
3) Menen internetiin ja tee lentohaku. Feikkilippuun tarvitset lennon tiedot mihin tahansa kohteeseen maasta ulos.
4) Kopioi tekemäsi haku teksinkäsittelyohjelmaan.
5) Tekstikäsittelyohjelmassa muokkaa kirjaisinmalli, fontti ja riviväli samaksi kuin feikkilipun pohjana käytettävässä vanhassa e-lipussa.
6) Tulosta sivu tekstinkäsittelyohjelmasta.
7) Leikkaa tulosteesta lennon päivämäärä ja kellonaika, lentokentän nimi ja lennon koodi. Liimaa nämä tiedot vanhan e-lipun vastaavien tietojen päälle.
8.) Kopioi askartelemasi paperi kopiokoneessa.
9) Käytä tätä kopioita feikkilippuna.

Antoisia matkoja kaikille pallislaisille!

Hassua, että karnevaaleista ei ole erillistä keskustelua Palliksissa. Maailmallahan karnevaalit ovat suosittu nähtävyys ja nimenomaan aihe matkustaa.

Toisaalta, Suomi on yksi niitä harvoja maita, joissa ei ole karnevaaleja - ehkä siksi vaitonaisuus. Jos jostain tapahtumasta Suomessa on syntymässä karnevaalin kaltainen - kuten Taiteiden yöstä - tapahtuma halutaan heti suitsia ruotuun ja laittaa kansa kuriin.

Itse olen sattumalta viettänyt kaksi viikkoa karnevaaleja. Ensin Las Palmasin karnevaalit ja sitten toiset samanlaiset Maspalomasissa.

Katsellessani karnevaalihumua mietin, että mistä siinä oikein on kyse. Ihmiset - siis jokainen paikallinen - oli pukeutunut naamiasasuun. Muistin lukeneeni jostain, että karnevaalien tarkoitus oli alunperin antaa kansalle yksi yö vuodessa päästää höyryt pihalle. Jokainen sai olla mitä halusi ja miten halusi. Kaikki oli sallittua, mikään ei paheksuttua. (Olisiko tämä ajatus ollut Canal Grande -kirjassa, joka kuvasi Venetsian karnevaaleja).

Gran Canarialla tuo irroittelu tarkoitti hulluttelua ja dokaamista. Kukaan ei kauhistellut syntyvän jätteen määrään tai juotuja alkoholilitroja. Tai soitetun musiikin desibeliä. Naamiaisissa ei kukaan yrittänyt loistaa erinomaisilla luomuksilla (saatan kuvitella, millainen väkerrys Suomessa olisi naamiaisasujen kanssa), päinvastoin. Mitä juntimmalta näytti sitä parempi.

Las Palmasin karnevaaleja tituleerataan maailman toiseksi suurimmiksi. Karnevaaleihin kuului merkittävänä osana erilaiset kilpailut, joissa lähinnä kilpailtiin näyttävyydessä. Merkittävin näistä kisoista oli La Gala Drag Queen, jota taas tituuleerattiin maailman ensimmäiseksi drag-kisaksi (espanjalaiset osaavat itsensä kehumisen taidon...). Kisa oli hauska, koska se oli niin jotain muuta kuin Suomessa pidetyt drag-kisat. Dragia parempi luonnehdinta olisi ehkä "paikallisen gay-yhteisön taidonnäyte puvustuksessa ja maskerauksessa kabaree-tyyliin". Kilpailijat olivat etääntyneet naisen esittämisestä koneen tai avaruusolion esittämiseen.

Millä karnevaaleilla sinä olet käynyt, millaisia muistoja ja tuntemuksia ne herättivät?

Itse muistan nähneeni myös Nizzan karnevaalit (ei mitään mielikuvaa) sekä kahdet karnevaalit Perussa. Cajamarcassa sai koko ajan pelätä kastumista, koska ihmisten suurinta huvia oli heitellä toisiaan vedellä täytetyillä ilmapalloilla.

Pienemmät kyläkarnevaalit olivat taas henkisempi kokemus. Ihmiset tuntuivat todella tavoittelevan jotain yön jatkuvalla hypnoottisella tanssilla.