Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Ainuska

Sivuja: [1]
1
Terveys ja turvallisuus / Katumuspillerit
« : 07.08.2006, 21:57:27 »
Pohdiskelimme tänään, saakohan Hongkongista katumuspillereitä. Ajattelin saman tien tehdä tänne yleisen topicin aiheesta. Mistä maista saa ja mistä ei ja tarviiko reseptiä. Vai onko parempi ostaa kaiken varalta Suomesta valmiksi, jos on vaikka vuoden reissussa.

Kuulin, ettei Yhdysvalloissa saa noita lainkaan, mutta tämä on ihan toisen käden tietoa.

2
Aasia / Ratsastus Aasiassa
« : 08.05.2006, 14:55:59 »
Kaipailisin tietoa ja kokemusta ratsastuksesta erityisesti Hongkongissa, Etelä-Kiinassa (erit. Kanton) ja Kaakkois-Aasiassa (Vietnam erityisesti). Kaikki netistä löytämäni hongkongilaiset ratsastuskoulut ovat vaikuttaneet sikakalliilta, mutta ehkäpä jossain muualla pääsisi hevosen selkään halvemmalla.

Mongoliassa käytiin aikoinaan ratsastamassa arolla, se oli aika hauskaa. Suomessa en voi enää juurikaan käydä ratsastamassa, kun heinäallergia estää talleihin ja maneesiin sisälle menemisen.

Haulla löysin, että joku on joskus päässyt ratsastamaan hepalla Thaimaassa. Ihan hyvä alku...

3
Hei!

Etsin Helsingin Pihlajamäkeen kämppistä maaliskuun alusta alkaen. Vuokra 320e/kk sisältäen veden, netti 12e/kk. Ei allergisille (omistan jyrsijöitä). Lisää voi kysyä multa tai Tinjalta. Neliöitä yhteensä 60.

4
En löytänyt tällaista topiccia. Tän saa sulkea, jos tällainen jo on...

Mutta mitä teillä oikein on noissa käyttäjäkuvissanne ja miksi ihmeessä?

Minulla on eräs suosikkieläimeni eli Vampyroteuthis infernalis. Mulla lyö nyt just ihan tyhjää sen suhteen, että mikököhän on se nimi suomeksi. Pääjalkainen se kuitenkin on eli mustekalojen kavereita.

Se osaa kääntää itsensä ympäri, kuten käyttäjäkuvassani se on tehnyt. Normaalisti se näyttää tältä: http://marinebio.org/species.asp?id=179

5
Matkaseuraa / Intia heinä-elokuu
« : 20.03.2005, 19:29:47 »
Ollaan Seeprin kaa Intiassa reilu kuukaus 21.7. alkaen. Tarkoitus ois nähdä ainakin Delhi, Varanasi ja Mumbai (oli viel joku neljäskin, unohdin...) ja sitten luonnonpuistoja. Jossain pienemmissäkin kaupungeissa aiomme pysähtyä.

Jos joku pyörii samoihin aikoihin Intiassa, niin voitais tavata ja tehdä vaikka joku retki yhdessä tai jotain. Koko ajaksi emme kuitenkaan matkaseuraa kaipaa.

(ja ollaan siis kaksi keskenämme seurustelevaa naista, jos se haittaa, niin ei tartte ottaa yhteyttä...)

Ikää meillä on 22 ja 23 vuotta ja olemme oikein mainiota seuraa :) Opiskelemme molemmat biologiaa. Ei tartte pelätä ottaa yhteyttä, emme pure.

6
Pallontallaajaklubi / Pallontallaajamiitti Helsingissä?
« : 20.03.2005, 14:39:32 »
Mietin sellaista, että järkättäisiinkö miitti kevään aikana Helsingissä ennen kuin kaikki lähtevät kesän matkoille?

7
Matkapäiväkirjat / Trans-Mongolia +Thaimaa (SK)
« : 22.05.2004, 22:16:56 »
Päätinpä avata jo matkapäiväkirjan, lähinnä siksi, että on tullut tehtyä jo aika paljon järjestelyä. Lisäksi voin selittää tässä perusjuttuja, joita en kuitenkaan jaksa selostaa, jos matkalla pääsen nettiin.

Eli tähän mennessä tapahtunutta...

OSA 1 lähteäkö vaiko ei...

Joskus pienenä (13-14 -vuotiaana) olin Maailma kylässä -festareilla ja kuulin, että Kiinan voi mennä junalla. Muistan, että matkatoimiston hinta oli silloin 10 000 markkaa. Ajattelin, että varmaan voisin mennä joskus isäni kanssa. Siihen aikaan olin käynyt ainoastaan Lontoossa ja Berliinissä. Koko muu maailma oli sumuinen ja hämärä.

Niihin samoihin aikoihin luin myös Lonely Planetin Mongolia-oppaan kannesta kanteen (joitakin vuosia aiemmin olin tehnyt kouluun esitelmän Mongoliasta). Aloin unelmoida Mongoliasta. Unelmoida niin kuin unelmoidaan lentämisestä tai maailman rauhasta. En koskaan uskonut, että oikeasti voisi päästä Mongoliaan. En ollut ihan varma, onko maa edes olemassa muualla kuin unelmissani. En kai vieläkään ole.

Kaksi vuotta sitten olin ystäväni Antin kanssa Moskovassa ja ehdotin, että lähtisimme "ei ensi, mutta seuraava kesänä" Trans-Siperia -reissulle. Hän piti minua pöljänä, kun ehdottelin moisia.

Viime syksynä olin avopuolisoni Irman ja Antin siskon Annan kanssa Pietarissa. Hotellihuoneessa puhuin Venäjästä ja Mongoliasta, siitä että ihan oikeasti haluaisin lähteä. Irma sanoi, että mennään sitten saman tien Kiinaan. En vastustellut, mutta en nyt innoissanikaan ollut. Myöhemmin Irma vielä sanoi, että on pakko päästä Shanghaihin, koska Pablo Nerudalta varastettiin siellä jopa vaatteet päältä. Samalla Pietarin reissulla ostimme erinomaisen karttapallon, josta oli helppo suunnitella reittiä.

Nälkä kasvaa syödessä ja yhtäkkiä halusin, että menisimme myös Hongkongiin. Siellä voisi olla vaikka hyviä klubeja ja ainakin Hongkongin ravet ovat tunnettuja. Irma ei vastustellut.

Joulun jälkeen aloin kysellä mahdollisia innokkaita lähtijöitä. Ensimmäisen meilin lähetin kahdeksalle ihmiselle. Kaksi tippui suoraa pois ja kolmannes jonkun ajan kuluttua. Onneksi, sillä kukaan heistä ei ole kokenut matkaaja tai venäjän taitaja. Pian tippui kaksi lisää (Ilka ja Riikka) ja meitä oli lähdössä enää minä, Irma, Antti ja Anna. Antti ei alunperin ollut lähdössä rahahuolien takia, mutta jotenkin lumo- ja vaikutusvoimani houkutteli hänet mukaan...

Ostimme lentoliput helmi-maaliskuussa, jolloin suurin osa lennoista oli jo loppuunmyyty. Siinä samassa sitten saimme ilmaiseksi stopoverit Thaimaassa eli siihenkin maahan joudumme nyt tutustumaan. Eihän kunnon reppureissaaja voi jättää käyttämättä ILMAISTA stop-overia.

Maaliskuun lopussa ystäväni Ilka halusikin yhtäkkiä lähteä mukaan, hän oli aiemmin tippunut pois lähinnä sen takia, ettei osannut päättää lähtisikö vaiko ei. Myös hänen tyttöystävänsä Riikka halusi tulla, kun ei ollut saanut sitkeistä yrityksistä huolimatta kesätyöpaikkaa.

8
Voi kun tuo joskus toteutuisi...

Tuossa HeSan nettisivuilta kopioitu uutinen: (en viitsi linkittää, kun vanhojen uutisten lukeminen vaatii rekisteröitymisen)

---
 
Viron liittyminen Euroopan unioniin on antanut uutta pontta haaveille junalauttayhteydelle Suomesta Keski-Eurooppaan, vaikka Suomen viranomaiset ja rautatiet suhtautuvat hankkeeseen yhä viileästi.
     
Tueksi on tullut EU. Komissio on jo valinnut niin sanotulle Ten-tukilistalleen RailBaltica-hankkeen, eli nopean junayhteyden Tallinnasta Varsovaan. Rahoista päättää lopullisesti Euroopan parlamentti.
      Erään suunnitelman mukaan junayhteys Varsovasta Kaunasiin olisi valmis 2010, sieltä edelleen Riikaan 2014 ja Tallinnaan 2016.
     
Kulku lännen portille Berliiniin nopeutuisi. Autolla sinne ajaa nyt Tallinnasta 20 tunnissa. Nopea juna kulkisi matkan jopa yhdeksässä tunnissa. Rata maksaisi yli biljoona euroa. EU maksaisi laskusta 85 prosenttia.
      Neuvotteleva virkamies Kaj-Peter Matsson liikenneministeriöstä pitää junalauttayhteyttä aika kaukaisena haaveena. "Varustamot ovat kaupallisia yrityksiä ja satamat kunnallisia", hän sanoo. Sen sijaan "Itämeren moottoritiet" ja lauttayhteyden parantaminen Gdanskiin kiinnostavat Puolan suurien markkinoiden takia.
      Helsingin Sataman toimitusjohtaja Heikki Nissinen kertoo, että junalauttalaiturin rakentaminen esimerkiksi uuteen Vuosaaren satamaan ei ole ollut esillä.
     
Kansainväliset asiantuntijat pitivät aikoinaan tunnelin rakentamista teknisesti mahdollisena. Se olisi ollut noin 67–84 kilometriä pitkä. Käyttäjät olisivat maksaneet sen vähitellen.

9
Eurooppa / Venäjän viisumin rekisteröinti
« : 20.04.2004, 10:55:29 »
Tämä on nyt niin tyhmä kysymys, että meinasin kirjautua ulos ennen tämän kirjoittamista  :oops:

Meille kävi niin, että eräs matkatoimisto kämmäili Moskovan majoitusvarauksemme kanssa pari viikkoa ja sitten vielä ilmoitti, ettei anna viisumeista alennusta, vaikka meillä olisi yhden yön majoitus heiltä. Päätimme, että mehän varaamme sitten itse jonkun hostellin, kun kyllähän nekin rekisteröivät viisumeita.

Ystäväni on ollut yhteydessä hostelleihin ja varmistanut, että myös viisumin rekkarointi onnistuu. Useampi hostelli on sanonut, että joo, mutta vain siksi ajaksi kuin majoitutte tänne. Siis WTF???
Aiemmin olen Venäjällä rekisteröinnyt viisumin kerran ja se on riittänyt.

Ei kai viisumia sentään joka yöksi tarvitse rekisteröidä? Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa?

Älkää vastatko, ettei niitä rekisteröintejä tod. näk. kysytä erit. jos poistuu maasta junalla. Tiedän sen kyllä, mutta tämä asiaa nyt häiritsee minua.

Voimmehan me rekisteröidä viisumin uudelleen Irkutskissa, jos se on välttämätöntä. Onpa ihme meininki. Auttakaa nyt joku viisaampi.

10
Lupasin joskus kirjoittaa pidemmän stoorin ekasta työleiristäni. Aloitin tästä nyt uuden topicin, kun on hieman pitkä juttu. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Deetz 2002

Olin kesällä 2002 Allianssin kautta kolmen viikon työleirillä Deetzissä, Saksassa. Deetz on noin 800 asukkaan kylä entisen DDR:n alueella, puolentoista tunnin junamatkan päässä Berliinistä.

Jo leirille saapuessani huomasin selvän kulttuurieron muihin leiriläisiin: olin ilmoittanut täsmällisen kellonajan, jolloin junani saapuu, kun muut leiriläiset olivat ilmoittaneet ehkä päivän jolloin saattavat olla saapumassa. Minulla oli selvästikin vähiten ongelmia sopeutua saksalaiseen täsmällisyyteen.

Äkkiä huomasin myös, että surkeana pitämäni lukio- ja kielikurssienglantini olikin huippuhyvää. Sain toimia yleisenä sanakirjana ja paljastaa muille sellaisia sanoja kuin ”cucumber”, ”pregnant”, ”heritage” tai ”swimsuit”. Leirin virallisena kielenä oli englanti, mutta joillekin jopa kysymys ”How are you?” oli liian vaikea ymmärrettäväksi. Epäviralliseksi leirikieleksi muotoutuikin saksan ja venäjän sekoitus. Minä onneton en ollut ikinä kumpaakaan opiskellut, mutta mikäs se hauskempaa kuin tehokas kielikylpy raskaan työpäivän jälkeen… Välillä tuntui parhaalta vain istua syrjässä ja kirjoittaa kirjeitä kavereille. Kaikki työohjeet annettiin saksaksi. Liettualaistyttö käänsi ne sitten venäjäksi ja venäläistyttö englanniksi. Tämän jälkeen minä selitin italialaiselle neitokaiselle mahdollisimman yksinkertaisella englannilla mitä olisi tehtävä. Välillä taisi sitten väärät kasvit tulla kitketyksi rikkaruohoina….

Työt oli jaettu miesten ja naisten töihin, mikä yllätti minua kovin, olin kuvitellut että Saksassa voitaisiin tietää jotain tasa-arvostakin. Naiset työskentelivät pellolla ja miehet purkivat vanhaa tiilimuuria. Yhtenä päivänä eräs miehistä oli kipeänä ja sain tehdä ”miesten työtä”, joka olikin sitten paljon hauskempaa, eikä edes niin raskasta. Tai ainakaan yhtä raskasta kuin porkkanapenkkien kitkeminen.

Saksan kuumimmat kesäpäivät sattuivat työleirimme ajaksi ja oli nautinnollista pulahtaa läheiseen järveen uimaan tai avata kylmä olut. Puolen litran olutpullo kun maksoi siellä postimerkin verran ja paikalliseen kulttuurin tuntui kuuluvan pieni alkoholin nauttiminen vähän joka hetki.

Teimme retkiä läheisiin kaupunkeihin ja minun ehdotuksestani myös Leipzigiin. Saksalainen maalaismaisema tuli hyvinkin tutuksi. Yksi hauskimpia hetkiä oli kun menimme läheisen kaupungin discoon ja paikalliset teinit pitivät minulla todella ”coolina” koska en osannut saksaa lainkaan ja puhuin vain englantia.

Tutustuin hieman myös työleirikylän  nuoriin. Yksi poika puhui varsin hyvää englantia ja sain kuulla paljon hänen elämästään. Vaikka paljon oli tuttua, oli hänen elämänsä ja kohtalonsa lopulta niin toisenlainen kuin suomalaisilla ystävilläni. Se avasi kyllä silmiäni ja ensimmäistä kertaa tajusin, että myös Keski-Euroopan maaseudulla on ongelmia.

Tärkeimmän retken teimme Berliiniin. Vietimme siellä yhden yön ja selvisi, ettei saksalainen leiriohjaajamme tuntenut lainkaan kaupunkia. Niinpä sitten minä, nuori suomalainen tyttö, joka ei osaa saksaa kuin sen verran että saa oluen tilattua, toimin Berliinin oppaana. Aiemmilla Euroopan reissuillani oli kaupunki tullut tutuksi ja kierrätin leiriläisiä ympäri kaupunkia, kerroin muurista, neuvoin tavaratalojen sijainnit ja opasti U- ja S-bahnin käytöstä. Näytin osalle leiriläistä myös Berliinin underground-yöelämää. Leirinohjaaja oli myös mukana ja myöhemmin hän sanoi, että nämä underground-paikat olivat parasta koko leirissä! Olin enemmän kuin otettu. Vieläkin tuo saa hymyn kasvoilleni.

Me leiriläiset teimme itse kaiken ruuan ja kävimme myös kaupassa. Kokkaaminen on siitä hauskaa, että se sujuu vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.  Välillä kävi niin että meille kasvissyöjille (leirillä oli myös kaksi muslimia) oli unohdettu laittaa ruokaa. Rankan työpäivän jälkeen se tuntui hyvin turhauttavalta ja olisin vain halunnut huutaa kaikille, etten minä pysty tekemään töitä pelkällä leivällä ja mehulla. Hillitsin kuitenkin itseni ja ilmaisin vittuuntumiseni englanniksi niin hienoilla lauseilla, ettei niitä kukaan tainnut ymmärtää, koska en antanut suuttumuksen kuulua äänensävyssäni. Näin sain purettua turhautumistani, enkä tullut loukanneeksi ketään.

Ruuasta vielä sen verran, että saksalainen ruoka on todella rasvaista. Heidän normaalimaitonsa on meidän punaista maitoa ja esim. kaikki juusto on todella rasvaista. Mutta fyysisen työn jälkeen ei paljoa jaksanut välittää tulevista sydän- ja verisuonisairauksista. Ja maassa maan tavalla…

Saksalaiset ovat kovin tarkkoja kierrätyksestä ja leiriohjaajan suhde energian haaskaamisen tuntui jopa minusta –  entisestä lasten luontokerhon ohjaajasta – varsin tiukalta. Minulle kierrättäminen ei tietenkään ollut uutta, mutta Saksassa jätteet lajitellaankin aivan eri tavoin kuin meillä. Sai olla todella tarkkana että lajitteli oikein.

Mielenkiintoinen kulttuurikonflikti syntyi saksalaisen ohjaajan ja venäläisen apuohjaajan välillä. He eivät yleensä vain voineet ymmärtää toisiaan, oli kyse sitten maidon keittämisestä tai illan ohjelmasta. Kummallisinta siinä oli se, että minusta tuntui että ymmärsin oikein hyvin molempien näkemyksiä. Ehkä Suomi todellakin on idän ja lännen välissä…

Leirin jälkeen olen pitänyt yhteyttä sähköpostitse puolalaiseen Agataan ja venäläisen Lenan luona olen ehtinyt käydä jo kaksi kertaa kylässäkin! On todella avartavaa tuntea ihmisiä ympäri maailmaa ja  –  niin kliseiseltä kun se kuulostaakin – huomata että me kaikki todellakin olemme hyvin samanlaisia. Jonkinlaisen vaikutuksen minun teki myös se, että sain kuulla Agatan näön olevan huono Tšernobylin onnettomuuden takia – sain hyvin henkilökohtaisen syyn vastustaa ydinvoimaa. Leirin jälkeen innostuin tutustumaan myös ulkomaalaisin täällä Suomessa ja täällä hetkellä toimin Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena maahanmuuttajien parissa.

Työleiri tuntui olevan myös mitä mainiointa ruohojuuritason rauhankasvatusta, ensimmäistä kertaa elämässäni esimerkiksi tutustuin kunnolla muslimeihin ja kaikki maailman konfliktin alkoivat tuntua entistäkin typerämmiltä.

Vaikka työleiri ei ollut pelkkää juhlaa ja riemua ja kokemuksistani kerrottuani jotkut kaverini ovat päättäneet, etteivät ehkä haluakaan työleirille, oli minun pakko päästä taas leirille seuraavana kesänä. Sitä tarinaa kirjoittelen tuolla matkapäiväkirjoissa.

Ai niin, vielä yksi vinkki. Osa työleiriläisistä toi jonkun lahjan työleirille (italialainen toi italialaista kahvia ja espressopannun, venäläinen toi vodkaa…). Ehkä suomestakin olisi hauska viedä jotain muiden leiriläisten iloksi.

11
Matkapäiväkirjat / työleiri Ukrainassa -muistelua SK
« : 29.03.2004, 20:17:59 »
Täällä on sen verran kyselty työleireistä ja Ukrainasta, että ajattelin kertoa omista kokemuksista. Tämä on tällainen jälkikäteen koottu (koottava) päiväkirja. Eli yhdistelen oikeaa päiväkirjaani &lähettämiäni kirjeitä ja sitten kaivelen muistin pohjalta jotain...

Matkareitti

HKI- Tallinna - Vilna - Varsova - Kiova - Odessa (2vko) - Krakova - Varsova - Riika - Tallinna - HKI

12
Thaimaa / pois Bangkokista
« : 10.02.2004, 16:01:41 »
Nyt on viimein kesän lennot hankittu ja kävipä niin hauskasti, että Hongkong - Helsinki -lennolle sai ilmaisen stopoverin Bangkokissa. Päätimme olla siellä yhdeksän päivää, mutta avopuolisoni ehtii olla vain neljä päivää.
Thaimaa-vierailumme sijoittuu elokuulle eli saamme tutustua tropiikin sadekauteen.

Lueskeltuani matkaoppaita ja netistä löytyvää tietoa päätin kysyä mielipiteitänne. Täällä kun tuntuu olevan kokeneita Kaasian kävijöitä (minulle alue on täysin vierasta).

1) Kannattaako opetella thai-aakkoset? Näyttivät helpoilta arabiaan verrattuina, mutta onko siitä mitään iloa, jos osaa lukea niitä, muttei kuitenkaan osaa kieltä?

2) Haluaisin viedä avopuolisoni päiväretkelle pois Bangkokista. Onko teillä mielipiteitä, mikä lähikohde olisi sellainen, jossa voisi uida ja ehkä tutustua jollain tapaa paikalliseen luontoon (puoliskoni opiskelee biologiksi ja pänttää tällä hetkellä lämpimien alueiden hyöty- ja koristekasveja)? Onhan siinä Pattaya lähellä, mutta se ei vaikuttanut kovin kiehtovalta.

3) Kun avopuoliso on häipynyt, olisi meille muilla vielä viisi vuorokautta aikaa. Mikä olisi mielestänne kiehtovin (luonto?)kohde muutaman vuorokauden retkelle? Niin ja välillä pitäisi päästä uimaankin... Myös yöjunilla matkustaminen sopii meille.

Tähän vielä taustaa sen verran, että Thaimaaseen saapuessamme olemme matkustaneet reilun kuukauden Venäjällä, Mongoliassa ja Kiinassa, emmekä siksi välttämättä enää jaksa olla todellisia kulttuurimatkailijoita. Veikkaan että siinä vaiheessa kiinnostaa lähinnä rauha ja kivat maisemat. (niin ja nyt olen lukenut myös kamalasti noiden muiden maiden oppaita ja alkaa tiedonhankkimisinto vähän laantua ja siksi päätin pyytää apua...)

Sivuja: [1]