Lainaus käyttäjältä: pahakyy

OT, mutta ne ovat lepakoita. Lentävä koira on kutsumanimi.

Isolentäväkoira
Kaksiosainen nimi: Pteropus vampyrus

Virallinen suomenkielinen nimi on nykyään kylläkin isolenkko.

Sen sijaan uzbekkivisan saaminen Riian-lähetystöstä uhkaa mennä hieman hankalaksi. Passien postittaminenhan sinne onnistuisi ihan helposti kirjattuna kirjeenä saantitodistuksen kera, mutta nouto tuntuu nyt ongelmalta. He haluavat valmiin vastauskuoren jne, mutta ainakaan Suomen postilla ei ole ilmeisesti tarjota kuin kansainvälinen vastauskuponki, joka siis kattaa vain peruslähetyksen. Ja Latvian postiin en kyllä niin paljoa luota, että tuollaisen varaan viitsisi lähteä.

Juurikin noin minä tein ja hyvin hoitui. Toinen vaihtoehto on viedä passit esimerkiksi Traveller-firmaan, jotka hoitavat viisumien haun, mutta se on hieman kalliimpaa - tuota kautta aikoinaan hoidin Turkmeeni-visan, kun aika meinasi loppua kesken lähtöä ennen.

Hämmennetään vielä vähän pakkaa. 2010 Penjikent oli auki ja vieläpä suhteellisen nopea ja sujuva. Penjikentin lähistöltä löytyvät myös fan vuoret.

Raja on ollut suljettuna 2010 loppuvuodesta lähtien johtuen Islam Karimovin ja Emomalii Rahmonin jäätävän huonoista väleistä ja lähes sotatilasta, mikä maiden välillä on.

Lainaus käyttäjältä: janne#1 - 27.01.2014, 13:27:12

On huomioitava, että raja Tadzikiistanin ja Uzbekistanin välillä on auki vain kolmessa paikassa: välillä Khojand-Tashkent, aivan idässä Konibodomissa, ja etelässä Tursansadessa. Kaikkien näiden kautta kulkemalla reitti Dushanbesta Samarkandiin muodostuu pitkäksi ja vaatii myös vuoristojen ylittämisen. Penjikentin raja ei ole ollut vuosiin enää auki.

Onkos tuossa eteläisessä reitissä nyt sitten jotain todellista ongelmaa? Ok, onhan sitä kautta väli Dushambe-Samarkand liki 500 kilometriä eli tuplaten pidempi kuin Penjikentin kautta olisi. Mutta toisaalta ainakin Googlen maastokarttojen perusteella tuo reitti nimenomaan aika lailla kiertäisi vuoriston eli voisi tämän perusteella olla nopeudeltaan ihan kohtuuhyvä.

Eipä siinä ole. Siihen kannattaa tuolloin jättäänyöpyminen esimerkiksi Termeziin Afganistanin rajalle. Tuolloin pääsee myös näkemään Shahrisabzin maailmanperintökaupungin. Kuitenkin, vaikka vuoret ovat matalampia kuin naapurimaassa, tie Termezista Shahrisabziin menee vuoriston yli ja on paikoin melko heikossa kunnossa, vaikkakin tuo on moottoritie verrattuna tiehen Dushanbesta Khojandiin. Matkaan juuri tämän takia ja rajanylityksen takia kannattaa varata aikaa ainakin sen yhden yöpymisen verran.

On luotettava. Tosin, useimpiin lähetystöihin voi passin ja vaaditut paperit myös lähettää, jos vastauspostimaksut ja muut tarvittavat kustannukset hoitaa.

Ja ainoa nimenmuutos Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä oli Gruusian vaihtuminen Georgiaksi.

Olet väärässä: myös Kirgisia muuttui Kirgistaniksi palatakseen sitten varsin pian takaisin Kirgisiaksi.

South Luanga on tosi hieno kansallispuisto. Kaunis, vaihteleva ja eläinrikas. Olen käynyt Afrikassa kymmenessä eläinpuistossa ja vaikuttavin oli South Luanga. Menee jopa Serengetin edelle. Big five on äkkiä bongattu.

Tätä big fiven bongaamista on syytä kyllä epäillä, koska pensassarvikuono tapettiin sukupuuttoon ko. puistosta 80-luvun puolessavälissä, ja uudelleenistutusta on tehty vain North Luangwaan.

Harry Potter juna on erikoisvuoro höyryveturilla http://www.scotland.org.uk/fortwilliam/fort-william-steam-train.htm
Fort Williamista Mallaigiin...

Niin ja syy minkä takia sitä sanotaan Harry Potter -junaksi johtuu siitä, että kyseistä junaa ja kyseistä reittiä käytettiin Harry Potter -elokuvien Tylypahkan junamatkakuvauksissa

Vastataan nyt näitä useimmille tuntemattomia paikkoja, joita itse olen kokenut ja jotka jäivät mieleen. Malista tulee mieleen Pays Dogon, Djenné ja myös kuitenkin kulttuurin suhteen Mopti ja Timbuktu. Erityisesti Pays Dogon on niin huikea kokemus, että sitä suosittelen. Burkina Fasosta varmasti kulttuurin takia sekä Bobo-Diaoulasso että Ouaga ovat must-paikkoja. Nyt puhutaan sitten myös iltaelämäkulttuurista.

Luontopuolelta minulle on tuttuja Tansanian luontokohteet mutta niin varmasti useimmille muillekin, joten ei niistä sen enempää. Gabonista ehdottomia sademetsäkansallispuistoja ovat ainakin Lope ja Loango.

Mainitaan nyt tänne, että matka meni loistavasti ja ajankohta osoittautui toimivaksi sadekaudesta huolimatta. Onneksi Djennéssa ollessa ei satanut, koska kyseinen kaupunki lienee länsimaisella mittapuulla sietämätön sateen sattuessa ja onneksi ei myöskään Dogonien kallioilla käppäillessä satanut. Timbuktu oli elämys vaikka suurin elämys ehdottomasti oli Dogonien maa. Burkina Faso oli myös yllättävän mielenkiintoinen. Voin kyllä suositella näitä kahta maata matkailupaikoiksi.