Jaahas, onhan tuota suomalaisiin tullut maailmalla törmättyä, jostain tapahtumasta tännekin jo kirjoitin. Mutta pari tuli vielä mieleen. Lukuvuonna 1999-2000 ollessani vaihto-oppilaana Jenkeissä syvällä etelässä (Georgiassa) valmennettiin parin kaverin kanssa U12 -fudisjoukkuetta. No, siinä harjoitusten aikana kentän laidalta kuului yht'äkkiä huuto "Hei Suomi-poika, tuu käymään!". Hieman meinasin olla hämilläni. Selvisi, että yhden junnun isä oli alkujaan suomalainen, muuttanut Yhdysvaltoihin 15-vuotiaana eikä juurikaan enempää suomea enää osannut puhua.
Nyt tämän kesän alussa sattui taas seuraava. Olin kollegani kanssa konferenssimatkalla Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa, jossa heti ensimmäisenä iltanan tervetuliaisseremoniassa tarjoilijatar oli suomalainen. Kävin hakemassa uutta juomaa ja katsoin tytön nimikylttiä, kovin oli suomalainen nimi niin pakkohan siitä oli kysäistä. Oli kuulema muuttanut Uuteen-Seelantiin muistaakseni kahdeksaa kuukautta aiemmin. Siis muutenhan konferensseissa törmää aina suomalaisiin, mutta siis lähinnä kollegoihin eri yliopistoista. Tämä likka oli kuitenkin ravintolan henkilökuntaa, joten siksi ehkä hieman yllätti.
Lisäksi tossa reilu kuukausi sitten törmättiin kaverin kanssa pariin suomalaiseen likkaan Kiinan muurilla. No, Kiinassakin varmasti kohtuullisen paljon suomalaisia näkyy, mutta ei oltu oman Trans-Mongolia -reissun aikana vielä kertaakaan Helsingistä lähdön jälkeen suomen kieltä kuultu, joten pisti kyllä silmään (tai siis korvaan).
Viime talvena tuli myös pari opetusta siitä, että ikinä ei voi tietää kuka suomea osaa puhua. Oltiin Alpeilla laskemassa ja erään ylösnousun aikana samaan istumahissiin tuli kaksi about 25-vuotiasta likkaa. No, likat sai kiskottua sen turvakaaren alas niin, että mulla jäin reidestä ihoa siihen väliin ja teki kohtuullisen kipeää. Hankala oli vielä yrittää säätää sitä kun lauta roikkui jo muutenkin vapaana toisesta jalasta. Kiroilin siinä sitten oikein kunnolla kaverilleni sitä miten koski ja miten tytöt ei osannu katsoa että kaikki on kunnolla asettuneet ennen kun sulkeevat kaaren. Toinen tyttö sitten selvällä (mutta aksentilla) suomella kysyi "anteeksi, sattuiko sinuun?"

No joo'o, kieltämättä hieman nolotti. Oletettavasti tytöt olivat joko itävaltalaisia (jossa olimme) tai saksalaisia, itse en aksentteja erota. Pari päivää tästä toisella vuorella olimme tulossa vuorelta alas kondolihissillä kun samassa hississä oli vanhempi herrasmies joka röhisi, rähisi ja piti aivan uskomatonta ääntä. Ajattelin, että kommentoisin tätä kaverilleni mutta juuri aiemmin sattunut episodi sai minut pitämään suuni kiinni. Hyvä niin. Kohta tämä samainen herra kysyi meiltä suomeksi että olemmeko Suomesta! Selvisi, että tämän saksalaisen herrasmiehen vaimo oli suomalainen ja setä itsekin puhui suomea.