Näytä kirjoitukset
1
Aasia / Vs: Myanmar eli Burma
« : 12.01.2018, 07:31:40 »
Yangonissa eksyin ekana iltana.
Tarkoitus oli käydä katsomassa kaupungin legandaarinen Strand-hotelli, mutta sen sijaan päädyin vaeltelemaan satama-alueelle rekkojen sekaan. Satama päättyi markkinakatuun.
Hetken kuvittelin olevani Phuketissa, Bangla Roadilla.
Kovaääninen musiikki löi korville kadun kummaltakin puolelta, ihmisvirta vaelsi erilaisten illanvietto- ja ostosmahdollisuuksien puristuksissa. Mutta koska kadulla ei näkynyt huoria eikä bissepalkalla baareihin sisäänheittäviä reppureissaajia, päättelin edelleen olevani Burmassa.
Sitten tajusin: olin tullut huvipuistoon.
Maailmanpyörähän se siinä kadun varrella ja kauempana viikinvene. Lippukioskikin oli. Seinällä luki elefantin kokoisin kirjaimin: Foreign visitor counter. Menin sisään. Pääsylippu oli kallis: 6000 kyatia. Laskeskelin että sillä sai 15 mohinga-annosta.
Ennen kuin minut päästettiin huvipuistoon, minun käskettiin puketua paikalliseen asuun. Astuin sisään keittiöverhoista ommeltuun tuubiin, joka sidottin solmulle vatsalleni. Tuubi peitti paljaat raajaani ja ulottui aina nilkkoihin asti. Astelin töpöaskelin sisään aulaan.
Kaikkialla kimalteli ja säihkyi.
Tämän täytyy olla paikallinen versio peilisalista, innostuin, mutta paljon upeampi. Huone oli kullanvärinen labyrintti, missä ihmiset vaelsivat tiiviinä jonona. Seinällä luki labyrintin ilmastoinnin maksaneen yrityksen nimi ja ilmastoinnin hinta. Viileydestä huolimatta nurkissa näkyi nuukahtaneita ihmisiä. Viikinkivene oli varmaan antanut liian kovaa kyytiä paikallisille. Ei ihme: bussimatkoillakin paikallisilla oksu lensi pienimmästä nyppylästä ja mutkasta.
Huvipuiston pihalla ilahduin huomatessani, että munkkejakin oli paikalla. Munkki seisoi pelisalissa. Foliopaperista tehdyllä merellä purjehti vene pakoon lohikäärmettä. Pelin idea oli se, että pelaaja yritti heittää taiteltuja 1000 kayatin seteleitä veneeseen. Vaikka munkki sai heitettyä kaikki setelinyytit veneeseen, hänelle ei kuitenkaan annettu palkintoa. Pihalla toinen vastaavanlainen peli oli jo päättynyt. Tekoaltaan pohjalta työntekijä keräsi kolikoita. Loppuajan kiertelin kauhutalosta toiseen. Huoneissa oli pelottavan näköisiä patsaita, joiden juureen pelästyneet olivat laenneet. Vilkkuviin valoihin oli panostettu.
Palautin verhohameen takaisin lippukioskiin, kysyin vielä, mikä oli paikan nimi. Minulle tyrkättiin käteen vihkonen.
Vihkossa luki Botataung Paya, buddahalainen temppeli.
Tarkoitus oli käydä katsomassa kaupungin legandaarinen Strand-hotelli, mutta sen sijaan päädyin vaeltelemaan satama-alueelle rekkojen sekaan. Satama päättyi markkinakatuun.
Hetken kuvittelin olevani Phuketissa, Bangla Roadilla.
Kovaääninen musiikki löi korville kadun kummaltakin puolelta, ihmisvirta vaelsi erilaisten illanvietto- ja ostosmahdollisuuksien puristuksissa. Mutta koska kadulla ei näkynyt huoria eikä bissepalkalla baareihin sisäänheittäviä reppureissaajia, päättelin edelleen olevani Burmassa.
Sitten tajusin: olin tullut huvipuistoon.
Maailmanpyörähän se siinä kadun varrella ja kauempana viikinvene. Lippukioskikin oli. Seinällä luki elefantin kokoisin kirjaimin: Foreign visitor counter. Menin sisään. Pääsylippu oli kallis: 6000 kyatia. Laskeskelin että sillä sai 15 mohinga-annosta.
Ennen kuin minut päästettiin huvipuistoon, minun käskettiin puketua paikalliseen asuun. Astuin sisään keittiöverhoista ommeltuun tuubiin, joka sidottin solmulle vatsalleni. Tuubi peitti paljaat raajaani ja ulottui aina nilkkoihin asti. Astelin töpöaskelin sisään aulaan.
Kaikkialla kimalteli ja säihkyi.
Tämän täytyy olla paikallinen versio peilisalista, innostuin, mutta paljon upeampi. Huone oli kullanvärinen labyrintti, missä ihmiset vaelsivat tiiviinä jonona. Seinällä luki labyrintin ilmastoinnin maksaneen yrityksen nimi ja ilmastoinnin hinta. Viileydestä huolimatta nurkissa näkyi nuukahtaneita ihmisiä. Viikinkivene oli varmaan antanut liian kovaa kyytiä paikallisille. Ei ihme: bussimatkoillakin paikallisilla oksu lensi pienimmästä nyppylästä ja mutkasta.
Huvipuiston pihalla ilahduin huomatessani, että munkkejakin oli paikalla. Munkki seisoi pelisalissa. Foliopaperista tehdyllä merellä purjehti vene pakoon lohikäärmettä. Pelin idea oli se, että pelaaja yritti heittää taiteltuja 1000 kayatin seteleitä veneeseen. Vaikka munkki sai heitettyä kaikki setelinyytit veneeseen, hänelle ei kuitenkaan annettu palkintoa. Pihalla toinen vastaavanlainen peli oli jo päättynyt. Tekoaltaan pohjalta työntekijä keräsi kolikoita. Loppuajan kiertelin kauhutalosta toiseen. Huoneissa oli pelottavan näköisiä patsaita, joiden juureen pelästyneet olivat laenneet. Vilkkuviin valoihin oli panostettu.
Palautin verhohameen takaisin lippukioskiin, kysyin vielä, mikä oli paikan nimi. Minulle tyrkättiin käteen vihkonen.
Vihkossa luki Botataung Paya, buddahalainen temppeli.
