Liittyy kai se muihinkin elämän suuriin panostuksiin, että on vaikea jälkikäteen todeta, että vituiks mänt, ei olisi kannattanut.

Itse muistan, miten yksin reissaamiseen on liittynyt välillä myös nimenomaan yksinäisyyteen liittyviä vaikeita tunteita. Olen täällä ihan yksin, mitä teen seuraavaksi, mikä olisi kivaa, kauanko tämä reissu vielä kestää, milloin seuraavaksi tapaan jonkun, uskallanko liikkua illalla majoituspaikalta kylälle pimeän viidakon läpi. Kokemukset ovat kuitenkin kääntyneet voiton puolelle, ahdistus hellittänyt - minulle hankalinta oli olla paikassa, jossa ei ollut oikein riittävästi tekemistä, sitten kun pääsin liikkeelle, helpotti.

Yksi reissu on mennyt ihan päin helvettiä, se oli onneksi lyhyt kaveriporukan Euroopan kiekaus. Kyllä siinäkin oli jotenkin rajoilla, että uskaltaako tätä tunnustaa nyt itselleenkään, että ei todella nyt onnistunut.

Minä olin Intiassa miespuolison kanssa, ja liikuimme pääsääntöisesti yhdessä. Muistan sen hämmentävän tuntemuksen, kun tiemme jossain markkinoilla hetkeksi erosivat, ja yht'äkkiä tuntui, että miesten katseet alkoivat seurata minua ihan eri tavalla, osa jotenkin lähestyikin. Sen sijaan tuntui, että puolisoni seurassa kukaan ei edes katsellut kiinnostuneesti, kuvittelin sen johtuvan siitä, että mies on varsin isokokoinen ja siksi potentiaalisesti uhkaavan oloinen? kaveri.

Hampissa sitten liikuin itsekseni miehen sairastaessa, ja kaikki sujui varsin hyvin. Ei minkäänlaista häiritsevää lähestymistä, katseita ja uteliaisuutta kyllä. Myyjät pysyivät jutellessa asiallisina. Jossain raunioilla oli paljon niitä valokuvaan pyytäjiä. Useamman kerran meitä pyydettiin poseeraamaan miehen kanssakin, muistan yhdenkin suuren perheen, joka halusi ties miten monenlaisia kuvia. Ajattelin, että tämä on ihan oikea rangaistus siitä, miten itse aina taiteilee valokuvatessaan tunkeilun rajoilla ja kuvaa reissatessaan myös täysin vieraita ihmisiä. Jotakuta yksin kuvaan pyytävää miestä jututin aika tiukasti hänen motiiveistaan, ei oikein osannut sanoa mitään, luulen, että oisi juuri mieluusti esitellyt länsinaista kavereilleen. Johonkin vastavaanoloiseen kyllä suostuinkin, kun kiltisti pyydettiin, tuolloin ajattelin, että hitotko minä siitä, jos minulla on mielikuvitusrakastaja jossain Intian maaseutukylässä.

Vaikka Hampissakin käy turistia kuin pipoa, siellä oli minusta selvästi jengiä, jolle länkkäri itsessään oli kovan luokan nähtävyys. Kuvittelin, että porukkaa tulee kauempaa turistiksi Hampiin, että siksi eivät ole tottuneita.

Vähän muistan tunteneeni oloni epävarmaksi tuolla Hampissa, kun otin vaan satunnaisen taksin kohti jotain raunioita, en tiedä, millaiset riskit siinä yleensä ottaen on. Reissu oli vuonna 2009, nämä joukkoraiskausskandaalit ovat olleet vasta sen jälkeen, ehkä ei oisi huvittanut yksinäiset taksireissut hornantuuttiin niiden jälkeen.

Lokakuun lopussa on lennot Miamiin. Retkellä on pituutta vaan kaksi viikkoa, vajaa viikko siitä kuluu varmaan Miamin seuduilla (pari sukelluspäivää, Everglades, yksi shoppailupäivä loppuun...), mutta noin viikoksi oisi haave ajaa Georgian/Alabaman alueelle. Koska aikaa on näin surullisen vähän, oisi varmaan tarpeen laatia ihan oikea suunnitelma.

Georgian/Alabaman alueella haluaisimme jotenkin päästä näkemään paikallista kulttuuria, vivahteita Syvästä etelästä. Toistaiseksi ainoa selkeä suunnitelma on etsiä jumalanpalveluksia, jotka varmasti ovat kiinnostavia ateistillekin. Kun kulttuurintuntemusta ei oikein ole, hauska oisi kuulla siitäkin, miden kirkkojen meiningeissä oisi eniten nähtävää/kuultavaa. Missä niitä gospelesityksiä on?

Rodeotapahtumat oisivat NIIN sitä hillbillymeininkiä mitä myös haluaisimme nähdä, mutta sen verran on minussa kettutyttöä, ettei ole vaan oikeasti mahdollista. Missä voisi kokea jotain vastaavaa?

Matkablogit ja keskustelupalstat ovat täynnä mainintoja halvoista lennoista Malesian huitteilla, mutta minkä hiton takia minä en löydä halpaa yhteyttä Singaporesta jonnekin Sempornan lähettyville kuten Tawauhun? Kesäkuun kolmas (jolloin lennon pitäisi olla, tai kesäkuun neljäs...) vertaa.fi:llä hinnaksi tulee päälle 500 euroa, mikä ei tietenkään ole halpaa nähnytkään. Air Asialla pääsisi Kota Kinabaluun 130 eurolla, sen nyt voi tietenkin sanoa olevan jossain määrin halpaa, mutta... Hyvät pallontallaajat, teenkö jotain väärin, vai eikö juuri tuota yhteyttä vaan ole oikeasti halvalla?

Iso kiitos snowflake9:lle ja wormielle tästä stingersuitvinkistä! Tähän ongelmaan on siis olemassa helppo ja kohtuuhintainen ratkaisu.

Minulla on ainakin ollut vähän fiilis, että Kaakkois-Aasiassa ilmiöstä yritetään olla mahdollisimman hiljaa, etteivät tosiaan turistit karkaisi. Onhan se nyt tietenkin aika lailla ankeampaa polskia paratiisirannoilla tuommoinen lycrapuku niskassa, mutta minulle tämä vinkki oli kullanarvoinen, kun meinaan murehtia turhistakin. Tuommoisen kun ottaa matkalle mukaan, niin voi sitten vaikka pidemmät snorklausreissut tehdä puku päällä ja lilliä ilman sitten lähempänä rantaa paikoissa, joissa on toivoa päästä lääkäriin jos paska tuuri käy. Aasian puolella kun noita tappavia iiskotteja on kuitenkin vissiin selvästi vähemmän kun Australiassa.

Lisäys: Esittelin tätä tyytyväisenä puolisolle, joka vaan nauroi ja sanoi, ettei tuommoinen voi missään tapauksessa toimia. Että pienimmät menevät tuosta läpi tai jotain. Olisin tosi tyytyväinen, jos snowflake9 tai joku muu näitä tunteva raportoisi, että toimivatko oikeasti ihan sataprosenttisesti vai vaan sinne päin?

Ilp:lle kommentoisin, että esimerkiksi jo Thaimaan sisällä voi helposti nauttia hyvin erilaisista elämyksistä sen kolmisen viikkoa. Ensimmäisen kaukomatkani tein yksin juuri niin, että suuntasin ensin Bangkokista Chiang Maihin pohjoiseen. Kiersin temppeleitä, keskustelin munkkien kanssa, tutustuin buddhalaisuuteen meditaatiokeskuksessa (meditaatio-opastusta, opetusta buddhalaisuudesta ja tilaisuus kysellä paljon), tein opastetun viidakkokävelyn (sisältäen norsun kaulalla ratsastamista ja alkuperäiskansoihin tutustumista). Toisella viikolla menin Koh Taolle, jossa tuli lojuttua vähän rannalla, snorklattua ja melottua. Viimeisellä viikolla kävin Kwai-joen sillalla sekä teemaan liittyvällä museolla Kanchanaburissa sekä Bangkokin nähtävyyksillä.

Tiina-Tuulialle sanoisin, että Thaimaa on ehdottomasti helppo ja miellyttävä paikka matkustaa yksin naisena. Paikallisista se toki on kummallista, mutta niinhän se on monista suomalaisistakin. Itse koin hyvin rauhoittavaksi, etteivät länsimaiset naiset keskimäärin ole erityisesti thaimiesten mieleen. Kolmen viikon aikana yksi mies lähestyi vikittelymielessä ja minkäänlaista häirintää en kokenut. Kahdesta muusta mainitsemastasi maasta minulla ei vielä ole kokemusta, Laoksesta olen kyllä kuullut vain hyvää, Kambodzassa ystäväni tuli ahdistelluksi.

Minä olen kohdannut lähinnä ystävällisen kiinnostunutta vastaanottoa. Ystävällisyys, kohteliaisuus ja kunnioittavuus kuitenkin kuuluvat buddhalaiseen elämänkatsomukseen. Mikäli haluaa oikeasti keskustella buddhalaisuudesta, minusta se on hedelmällisintä hyvin koulutettujen, länkkäreiden kanssa keskustelemaan tottuneiden ihmisten kanssa. Thaimaassa olen käynyt ihan varta vasten järjestetyssä keskustelutilaisuudessa (munkki jonka kanssa juttelin tunsi mm. länsimaisen filosofian historian Platonista Sartreen) ja viettänyt yön meditaatiokeskuksessa. Keskuksella oli kahdeksan tuntia meditaatiota päivässä, mutta sen lisäksi myös aikaa vapaammalle keskustelulle ja kysymyksille.

Toisaalta monin paikoin munkit ovat ohittaneet minut vaan kauempaa, milloin tietenkään en ole hypellyt perään kyselemään ilmaista temppelinesittelykierrosta.

Mikään uskonto ei tietenkään rokota inhimillisyyttä vastaan, minkä takia ei tietenkään ole muuta keinoa kuin tunnustella suhtautumista tapauskohtaisesti. Munkinkaapu niskassa ei ole tae mistään, ja yksi ystäväni joutuikin Kambodzassa kaapuveikon ahdistelemaksi.

Facebookissa jonkun aikaa ollut Cities I've Visited-sovellus oli(/on? kyllähän se edelleen Facebookista löytyy, ei vaan ole katsottavana profiilisivulla) minusta tosi kiva. Siihen sai/saa merkittyä kaupungit joissa on käynyt, ja sitten niitä voi kivasti siitä kartalta ihailla.

Löytäisin mielelläni samanlaisen jostain muualtakin, kaikkein mieluiten sellaisen, jonka voisi ladata itselleen. Nettiin tallennettava versiokin kyllä kiinnostaisi. Onko kukaan koskaan törmännyt suurinpiirtein vastaavaan? Olisin hyvin kiinnostunut vinkeistä mikäli on, ja luulen, että täällä saattaisi olla ainakin muutama muukin.

"sitten Houseboat risteilylle yhdeksi yöksi, ilmeisesti kyseisen majapaikan kautta uskaltaapi varata."

No tämä nyt on tietysti vain yksi kokemus, mutta meille hankkivat nimenomaan veneen aurinkokatoksella, kun sellaista toivoimme. Esittelivät asiallisesti eri vaihtoehdot hintoineen.

Omasta puolestani Bamboostixissä hengailu lähes korvasi ajelun, ehkä sitä tosiaan ei suomalaisena pidä jokiristeilyä niin ihmeellisenä. 

Haluaisiko joku suositella? Entä epäsuositella? Haussa siis ehdottoman meluton, huokeahko paikka lennonvaihtojen välissä nukkumiseen täksi yöksi.

Hotel Ambientea olen katsonut, mutta vaikea arvioida paljonko taksi maksaa perille (eivät ole vastanneet kysymykseen). Ideaali olisi tietysti ilmainen kuljetus.

Samoin Arktur City Garnille olen koettanut löytää meiliä taksikuluarviota varten, mutta ei hemmetti löydy...