Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - arkienkeli

Sivuja: [1] 2 3 ... 6
1
Paikkakunnan kertominen jo helpottaisi neuvojia.

2
Pohjoismaat / Vs: Islanti
« : 01.07.2020, 23:23:13 »
Meillä oli liput varattuna lauttamatkalle Tanskasta ja autoon snorkeli asennettuna, mutta oli pakko perua tältä kesältä, kun ei tiennyt juuttuuko jollekin rajalle mennen tahi tullen, tai muuta hämminkiä. Onneksi tappiot vain 126€.

Vuonna 2001 pyörittiin maassa omalla maasturilla ja 6 lapsen kanssa kolme viikkoa (matkat silloin Bergeniin, odottelu Färsaarilla jne yht. 5 viikkoa), ja paljon nähnyt esikoinen on edelleen sitä mieltä, että paras matka ikinä. Vuonna 1980 paistettiin makkaraa Heklassa...

Siis aivan ihmeellinen maa, maisemiltaan. Ehkä ensi kesänä onnistuu...


3
Yleinen / Vs: COVID10 pandemian vaikutus matkustamiseen
« : 14.05.2020, 21:23:45 »
Tuosta lippurahojen tai pakettimatkojen rahojen palautuksesta sen verran, että ihmiset tuntuva olevan vauhkoina kun 14 päivän palautusaikarajaa ei noudeteta. Kylmä totuus on se, että käytännössä kaikki matkatoimistot ja lentoyhtiöt toimivat paljolti kädestä suuhun -periaatteella, eli maksetut rahat lähtevät melkoisen pian eteenpäin. Kenelläkään ei ole suunnilleen puolen vuoden liikevaihdon verran likvidiä rahaa kassassa, josta sitä voitaisiin palautella maksaneille asiakkaille. Laki vaatii kyllä juu, mutta kun rahaa ei yksinkertaisesti ole eikä kukaan sitä riittäviä määriä halua lainata tai edes valtiot antaa.

Muuan tuttu matkatoimiston johtaja-omistaja kertoi, että vaikka heillä on talous AAA-luokkaa eikä yhtään laskua maksamatta, eivät he voi mistään polkaista asiakkaitten vaatimia rahoja, kun ne ovat jo suurimmaksi osaksi menneet lentoyhtiöille ja matkakohteitten operaattoreille. Lentoyhtiöt tarjoavat vain vouchereita (laitonta, kyllä), ja kaukomaitten liikekumppanit eivät joko pysty tai eivät halua maksaa ennakkoja takaisin. Toisin sanoen tässä tilanteessa lain mukainen 14 päivän maksujen palautusvaatimus on mahdoton yhtälö sekä pienille että isoille firmoille. Paitsi rahan puutteen takia, myös kertakaikkiaan satakertaisen ruuhkan takia. Tätä eivät tuohtuneet asiakkaat tunnu ymmärtävän.

Meillä on erässä matkassa sisällä noin 800€ ennakoita, ja olemme tyytyneet siihen, että rahat on menetetty. Joskin yritämme saada ne takaisin, mutta realisti pitää olla. Tässä tilanteessa on vain häviäjiä, sekä me pienet matkustelijat, että isot lento & matkayhtiöt & majoitusliikkeet & niitten omistajat & työntekijät & kaikki oheispalveluitten tuottajat. Meidän taloudessamme 800€ lovi on pienempi kuin jonkun aasialaisen yrittäjän talouden nollaantuminen pariksi vuodeksi, tai TUI:n potkut 8000 ihmiselle, joten antaa olla. Eikä tämä ole kenenkään yksittäisen toimijan vika.

4
Matkaseuraa / Vs: Matkaseuraa Nepaliin 2020 - 2021
« : 12.05.2020, 13:25:33 »
Olen käynyt Nepalissa 11 kertaa vuoden 1984 jälkeen, viimeksi 2017 ja -18. Trekkausta yli 9 kuukautta kaiken kaikkiaan.

Jos tarvitsette vinkkejä yms. niin ottakaa yhteyttä gmailin kautta arkienkeliin.

5
Kanada ja Yhdysvallat / Vs: New York kirjallisuus
« : 29.01.2020, 13:21:58 »
Ainakin omasta mielestani ovat aika vaikuttavia tapaamisia. Kiitos, kun jaoit!

Jutut Suomen Kuvalehdessä:

Auster 14/2005
Irving 15/2006
Proulx 12/2007

Jos nimittäin pääsee katsomaan digiarkistoa. Miten lienee kirjastoissa?

6
Kanada ja Yhdysvallat / Vs: New York kirjallisuus
« : 28.01.2020, 15:37:17 »
 
ja arkienkeli, vau!

No jaa, seuraavana vuonna kahviteltiin John Irving tykönä New Hampsheressä (hieman omahyväisen oloinen, oli oma painisali uudessa talossa) ja kirsikkanana pohjalla sitä seuraavana Annie Proulxin uudessa preeriatalossa Wyomingin Saratogassa. Parasta kaikessa tietysti se, että hommasta vielä maksettiinkin. Harmi vain, että tulli takavarikoi Annielle menossa olleet karhunlihasäilykkeet.

7
Kanada ja Yhdysvallat / Vs: New York kirjallisuus
« : 27.01.2020, 15:19:21 »
Paul Austerin monet romaanit sijoittuvat New Yorkiin, taitaa itsekin asustella Brooklynissa.

Piipahdin Austereilla kahvilla, olisikohan ollut vuonna 2005 tai 2006 tai silleen. Normaali iso Booklyniläinen "rivitalo" joita näkee kaikissa leffoissa ja TV-sarjoissa (siis toisiinsa kiinni rakennettuja yksittäisiä taloja, jolla pieni takapiha). Soma ja monitaiteellinen tytärkin sillä oli kotosalla, Sophie.

Joitakin hyviä kirjoja ja leffakäsikirjoituksia, mutta myöhemmät jotkut hieman raskaita lukea.

8
Aasia / Vs: Minne reppureissulle kuukaudeksi?
« : 22.01.2020, 20:31:52 »
nenän pää punasena saari elämästä.

Sepä se.

9
Aasia / Vs: Minne reppureissulle kuukaudeksi?
« : 22.01.2020, 11:43:40 »
Viikko per maa on aika haipakkaa ja pitää mennä aikataulutettuna. Japani on hieman loitolla muista mukavista (ja halvoista) reissumaista, joten ehdotan Kaakkois-Aasiaa, lähinnä Laos ja Kambodža. Ehkä Burma heitettynä sekaan, lähtö/paluupisteenä Bangkok (Thaimaassa ei tarvitse sen enempää viipyillä).

10
Aasia / Vs: Nepal
« : 22.01.2020, 11:19:11 »
Taustaa: Olen käynyt Nepalissa 11 kertaa alkaen vuodesta 1984 (85, 86, 98, 00, 06, 07, 09, 13, 17, 18) ja viettänyt sillä aikaa noin 11 kuukautta, josta poluilla yli 9 kuukautta. Tutut trekkialueet: Annapurnan alue 4 kertaa, ml, Naar-Pho, Tilicho, pyhtättö (3 kertaa). Manaslu, Khumbu ja lähestymisreitit Jiri ja Pikey Peak 5 kertaa, GHT korkea reitti Lumbasamba La:n pätkä Taplejung - Ghunsa -  Tumlingtar. Lisäksi vähän oudompia polkuja kuten Amphu Labtsa - Mera - Lukla ja "Yak Butter Trail" Dudh Kund - Ghat (Lukla) jonka on kulkenut vain 3 ulkomaalaista.

Muutamia juttuja edellisiin postauksiin liittyen:

Nepalissa ei kysellä poistumislentoja, koska perinteisesti porukat lähtevät minne sattuu milloin sattuu, myös maarajojen yli Tiibetiin ja etenkin Intiaan.

Thamelissa on ainakin sata trekkikauppaa, josta saa halvalla paikallisti pusattuja varusteita, jotka saattavat kestää kohtuullisesti tahi ei. Materiaalit ja työn laatu on mitä on, mutta fleecen voi saada 8 eurolla. Sitten on pari asiallista paikallista merkkiä Sherpa ja Hi-HImal, joista ainakin Sherpa tekee paremman laadun takia (saumateippaukset jne) vaatteensa ulkomailla. Nykyään usealla firmalla on merkkiliike 100 metriä Thamelista palatsille päin, TNF, Mountain Hardwear, Saleva, Marmot (?), joku korealainen ja venäläinen myös. Niistä saa myös icebreaker merinoa jne laatutavaraa, mutta hinnat ovat melkein Suomen tasoa. Joskus löytyy noin puoleen hintaan. Samassa rivissä ainakin oli myös väärännetyn Arc'teryxin puoti. Sherpan liike on noin 200m etelään Kathmandu Guest housen portista, vasemmalla puolella. Pääliike on kuninkaan palatsin jälkeen okealla puolella samaa katua joka menee edellämainittujen merkkiliikkeitten editse.

Maanjäristys ei enää vaikuta trekkireitteillä, joskin Langtangin kylää ei samalla tavalla ole enää olemassa. Katmandun laaksossa temppeleitä on vielä remontissa ja tukipölkkyjen varassa.

Annapurna suojelualueen etelälaitaan on syntynyt pari uutta melko suosittua reilun viikon reittiä (Pyhättö on sesonkina ihan tukossa), Mardi Himal ja Khopra Danda. Näissä lähtöpiste Pokhara.

Trekille ei kannata ottaa "pakettia" joka sisältää majoituksen ja muonat, ainakaan jos palkkaa yksityisen oppaan (mieluumin kantaja-opas, joka myös kantaa kamat jopa kahdelle). Tämä siksi, että silloin säilyttää vapauden itse päättää missä bunkkaa ja syö (kuitenkin pitää olla sama majoitusliike). Opas vie sinne, mistä saa parhaat provikat. Pelkän palvelun ja matkat sisätävä paketti on tavallisesti myös halvempi eikä tule kinaa siitä, mitä saa tilata.

Everestin alue on etenkin loka-marraskuussa aivan nuijalla lyöty, jos sinne menee, niin marraskuun puolivälin jälkeen mieluummin.

Nepalissa riehuu helikopteripelastushuijaus, jota hallitus ei edes yritä hillitä kun rahaa virtaa kaikille. Viimeksi paikallinen kunta kielsi vapaaehtoiskliniikat Machermosta ja Gokyosta, jotka olivat ilmaiseksi hoitaneet kantajia trekkajilta perityillä maksuilla. Näitten rehtien kliniikoitten korvaajiksi on tullut helikopteri/sairaalayhtiön kaupalliset kliniikat, jotka lähettävät 50% potilaista helikopterilla Katmanduun $1000/yö sairaaloihin makaamaan tarpeettomasti päiväkausiksi (vapaaehtoiskliniikka 5%). Aihe on liian laaja tässä puitavaksi, mutta helikopteripelastusten määrä on 50-kertaistunut per trekkaajamäärä yhdeksänkymmentäluvun alun jälkeen. Niistä suurin osa on vakuutuspetoksia, joihin trekkaajat joutuvat joko tahtomattaan (sairastutetaan AMS tai ruokamyrkytys, tai pelotellaan) tai sitten ovat mukana petoksessa ilmaisen paluukyydin vuoksi, ja joskus saavat osan oppaan provikasta. Jotkut oppaat ovat kerskuneet tienanneensa $30000 vuodessa provikoita ja vähitään yhden "pelastetun" joka ryhmästä. $30000 on kolmenkymmenen vuoden keskiansio Nepalissa.

Tästä aiheesta: https://www.markhorrell.com/blog/2018/the-great-nepal-helicopter-rescue-fraud-an-introduction/
https://www.tifj.org/post/named-the-people-and-companies-behind-nepal-s-multimillion-dollar-insurance-fraud-scam

Jos haluaa spesifiä lisätietoa tai opaskontaktin, niin s-postia arkienkelille gmailiin.


11
Etelä-Amerikka / Vs: Aconcagua-vuori
« : 15.01.2020, 16:03:04 »
Kysymys ei oltu suunnattu minulle, mutta aatoksia kuitenkin.

6400+ viittaa Meraan, jonka tavallisimmin noustu keskihuippu on suunnilleen 6460m. Kysessä siis käveltävä "trekking peak". Pari muutakin on saman korkuisia mutta harvemmin noustuja (Chulu West ja East Annapurnia vastapäätä Manangin laaksossa).

Thorung La:ta mainostetaan korkeimpana trekkisolana, ja se on sitä vain kun puhutaan vain suosituimmista reiteistä, siis katteetonta mainostusta. Khumbussa on heti useitakin korkeampia mutta harvemmin ylitettyjä solia, kuten Trashi Labtsa Rolwalingin suuntaan 5700m+, Amphu Labtsa (kiipeilyä) Everestin suunnalta Meralle (tavallisesti toiseen suuntaan) 5800m+ ja Shepani Col/West Col Makalun ja Everestin välisellä reitillä 6000m+ (paha paha, vaatii kiipeilyä).

Vuonna 1985 hilpaisin kahden šerpan kanssa Chukkhungista Amphu Labtsan yli Mera La:n solaan, siitä teltasta huipulle 4 tuntia ja toiset 4 alas Thagnakin. Sitten 2 päivää Zartwa Lan yli Luklaan, kokonaisaika siis 6 päivää. Nyt ei enää onnistuisi: ikä, Amphu Labtsan jäät ja lumet ovat sulaneet enkä voisi nousta kiviseinää, alueella on aivan liikaa väkeä lupia kyselemässä. 35 vuotta sitten oli hiljaisempaa, kävin muun muassa Lho Lan solassa 6000m korkeudessa, aivan varmasti ainoa trekkaaja siellä ikinä (siis sen pystyseinän päällä reitti Tiibetiin Everestin perusleirin takana). Kävin viemässä 10 kg makaroonia jenkkien länsiharjanneretkikunnan ykkösleiriin.

12
Etelä-Amerikka / Vs: Aconcagua-vuori
« : 14.01.2020, 13:24:27 »
No mitenkäs se reissu sitten meni, vai manikö mitenkään?

13
Tuo Austrian Hospice on todella hyvä ja hyvällä paikalla Via Dolorosan nurkalla. Toinen vähän samantapainen on Lutheran Guesthouse Davidin portin lähellä. Muistaakseni hieman tyyriimpi, mutta vielä siedettävä. Sen nurkalta lähtee hauska kattoja pitkin kulkeva kävelytie keskustan suuntaan. Asuin näissä kahdessa kymmenisen päivää vuonna 2012.

Tässä kuvia: https://www.flickr.com/photos/[email protected]/albums/72157639618037194

14
Ja sitten läpällä heitetty utopia: jos voisi muuttua näkymättömäksi ja saisi siivet selkään, niin lähtisin ihmettelemään jonkun Amazonin sademetsien eristäytyneen alkuperäiskansan elämää (heitä häiritsemättä siis).

Tuli käytyä Yanomamien Demini -nimisessä kylässä vuonna 1992 tai jotain sellaista, mutta siivet olivat Pilatus Porter. Intiaanivirasto FUNAI vaati lääkärintarkastuksen ja tubiröntgenin ennen kuin lupa irtosi. Samoin informoitiin, että Brasilian valtio ei ota mitään vastuuta mistään, inkkarit tekevät vierailleen mitä lystäävät eikä asioita tutkita eikä hutkita. Alueella garimpeirot tekivät tuhojaan, Boa Vistan lentokenttä oli hetken aikaa maailman vilkkain kenttä kun laittomat kullankaivajat lensivät viidakkokentilleen ympäri Roraimaa. Viidakko oli paikoin kuin pommituksen jäljiltä, kun sinne oli raivattu puskakenttiä joita hallitus sitten pommitti muusiksi. Yanomamit olivat pukeutuneet punaiseen villalankaan vyötäisillään. Kiintoisia aikoja.
Olitkos siellä jollain missiolla? ei Funai varmaan silloinkaan sinne ihan turisteja päästänyt? itse olin Brasiliassa tuota ennen muutamaan kertaan, ja on sellainen mielikuva, että tarkkoja olivat. mielenkiintoista!

Lopputuote on Suomen Kuvalehden erikoisnumero 01/1991 "Amazonia", julkaistu 29.6.1991. Muistin siis vuoden verran väärin. SK:n digilehden tilaajat voivat katsoa pdf:n lehden digiarkistosta, muut joutuvat menemään kansalliskirjastoon.

15
Ja sitten läpällä heitetty utopia: jos voisi muuttua näkymättömäksi ja saisi siivet selkään, niin lähtisin ihmettelemään jonkun Amazonin sademetsien eristäytyneen alkuperäiskansan elämää (heitä häiritsemättä siis).

Tuli käytyä Yanomamien Demini -nimisessä kylässä vuonna 1992 tai jotain sellaista, mutta siivet olivat Pilatus Porter. Intiaanivirasto FUNAI vaati lääkärintarkastuksen ja tubiröntgenin ennen kuin lupa irtosi. Samoin informoitiin, että Brasilian valtio ei ota mitään vastuuta mistään, inkkarit tekevät vierailleen mitä lystäävät eikä asioita tutkita eikä hutkita. Alueella garimpeirot tekivät tuhojaan, Boa Vistan lentokenttä oli hetken aikaa maailman vilkkain kenttä kun laittomat kullankaivajat lensivät viidakkokentilleen ympäri Roraimaa. Viidakko oli paikoin kuin pommituksen jäljiltä, kun sinne oli raivattu puskakenttiä joita hallitus sitten pommitti muusiksi. Yanomamit olivat pukeutuneet punaiseen villalankaan vyötäisillään. Kiintoisia aikoja. 

16
Ylläoleva esimerkki ei ole ryöstö, koska ehdot ovat kohtalaisen isosti esillä. Vaihtajan velvollisuus olisi vain ymmärtää mitä teksti tarkoittaa. Nämä olivat siis isoimpien operaattoreitten kioskeja turistikeskittymissä. Muistaakseni jäkimmäinen oli peräti Western Union.

Meillä paras vaihtopiste on jonkinlainen rehti-juutalaisen kioski kun mennään sillasta yli linnan suuntaan, eka tori noin 400 m päässä (?) ja heti siinä oikealla reunalla. Toinen samantapainen koju oli heti torin jälkeen oikealla kun jatketaan linnan suuntaan. Kysy suoraan paljonko saat jos vaihdat XXX Euroa, vastauksen pitäisi olla loppusumma käytetyllä kurssilla ja mahdollisella komissiolla.

Isot huijarivaihtajat (iso koju, luotettava nimi, keskeinen paikka) luottavat siihen, että turisti luulee niitä hyviksi, kun ovat isoja, luotettavan oloisia jne jne.

17
Hyvästä vaihtopisteestä saa paremman käteiskurssin kuin pankkiautomaateista. Oma testikokemus parin vuoden takaa.

Isoissa torinvarsipaikoissa (maineikkaat vaihtopisteet, vieläpä), on käytössä kaksi huijaustapaa:

1) kurssit kerrotaan epäselvästi jotta vaihtaja luulisi saavansa koruna -> euro kurssin, vaikka tietysti korunoita ostettaessa kurssi on toisinpäin. Kurssit ilmoitetaan OSTO = putiikki ostaa euroja, MYYNTI = putiikki myy euroja. Turisti tavallisesti ajattelee asiaa toisin päin.

2) komission pilkkuhuijaus: Myyntikurssin komissio on 2,7% (eli siis putiikki myykin euroja, mitä turistit eivät tee). Ostokurssin komissio on 27%, eli tämä rapsahtaa kun turistiparka ostaa korunoita...

18
Matkaseuraa / Vs: Marras joulukuussa Thaimaaseen.
« : 21.10.2019, 19:41:18 »
Itse puolestani suunnittelin meneväni Argentiinalle juuri tuohon aikaan.

19
Yleinen / Vs: Räätälöytyjä matkoja, ketä tekee
« : 16.10.2019, 10:31:07 »
Mitä matkatoimistoa tms. suosittelette, joka pystyisi tekemään räätälöidyn matkan?
Suunnittelilla Amerikan matka, New York ja Miami yhdistelmä. Ja haluaisimme ns. valmiin paketin.

Se on "kuka tekee"
 >:(

"Ketä tekee matkoja Thaimaaseen..." Lopun aikoja, lopun aikoja....

20
Jos nyt jätetään laskuista pois lapsena tapahtuneet perhematkat tyyliin Datsun ja teltta, niin varmasti eniten on vaikuttaneet vuosi vaihto-oppilaana Kaliforniassa ja 7 kuukauden Aasian kiertely heti kolmekymmentä täytettyäni (vaimon kanssa). Kouluvuosi opetti itsevarmuutta kun oli pakko tehdä vaikka mitä ja esiintyäkin aluksi olemattomalla kielitaidolla. Aasian kiertely (Intia - Nepal - Thaimaa - Burma - Thaimaa - Hong Kong - Kiina - Tiibet - Kiina - Hong Kong - Nepal) noina Poste Restante -aikoina oli sekin melkoista seikkailua, jota on vaikea selittää nykynuorille. Tuohon aikaan mm. Kiinassa ei ollut lainkaan yksityisautoja eikä takseja (paitsi Peking-hotellilla). Lähes viikko mentiin joskus kuulematta yhtään englannin sanaa. Ilmeisesti olimme ensimmäiset suomalaiset turistit Lhasassa, helmikuussa -85, jolloin kaupungissa sai kierrellä täysin vapaasti muiden pyhiinvaeltajien seassa. Saatiinpa almukin Jokhangin temppelin portilla paikalliselta vallasrouvalta.

Perheen perustaminen muutama vuosi tuon matkan jälkeen hillitsi luonnollisesti menohaluja, mutta onneksi ammatti (lehtikuvaaja) ja vauras julkaisuyhtiö antoi mahdollisuuden matkoihin jotka olisivat muuten olleet hankalia tai mahdottomia (Yanomami -intiaanien leirit Roraimassa, suljettu Pohjois-Jemen muun muassa). 80-luvulta tämän vuosituhannen alkuun oli tässä suhteessa kultaista aikaa, taisin käydä työn puolesta ehkä noin 40 maassa, mm Intia, Burma, Japani, Indonesia, Irakin sota, Belize, Brasilia, USA, Etelä-Afrikka, Mosambik, Namibia, ja lähes kaikki Euroopan maat. Tähän oli varmasti osasyynä omasta matkustelusta syntynyt halu matkustaa, ja kyky selvitä omituisissa paikoissa omin avuin. Jotkut reportaasimatkat (USA, Brasilia, Kiina) kestivät jopa parikin kuukautta, mikä ei enää tulisi kuuloonkaan.

Koska kirjoittaminen sujui sekin, tein joitain matkoja ilman toimittajaakin, siinä sivussa syntyi yksi radiodokumentti ja pari TV-dokkaria.

Erityisen rakkaiksi kohteiksi muodostui Nepal, jonne on tullut tehtyä 11 matkaa, polkuaikaa on kumuloitunut yli 9 kuukautta, Tiibet 5-6 matkaa määrittelystä riippuen ja yksittäisinä kaupunkina  Venetsia, joskaan siellä olen viimeksi käynyt kymmenisen vuotta sitten kun sekaan vielä mahtui.

Summa summarum: omatoiminen matkustaminen on olennainen osa elämäni vielä nyt eläkkeelläkin, lienen viettänyt ulkomailla 4-5 vuotta elämästäni, mutta seuramatkalla olen ollut vain kerran, Leningradissa vuonna 1975...

Sivuja: [1] 2 3 ... 6