HONG KONG

Huomenna matka on ohi. Tiedan, etta ladon kaikki uudet kengat kotisohvalle heti kun tulen. Ja katson eteisen peilista selkanahan kuoriutumista. Varmaan saunon myos pian. Ja soitan puheluita kaikille. Kauhea ikava on ollut ystavia ja aitia

Ipodini tosiaan alkoi lopulta toimia kastumisen jalkeen. Siina ei kuitenkaan nyt ole virtaa, kun kaipaisin kaikkia fiilistelybiiseja. Matkaan lahteminen ja matkalta palaaminen ovat niin ihania. Lisa Nilsson laulaisi varmasti huomenna kotiinpaluusta. "Jag har hittat min sanning här." Aika suureellista mutta jotain ainakin olen taalla kelaillut  

KUALA LUMPUR

Kuala Lumpurissa oli ihanaa! Tapasin kaksi lomalta tulevaa, jotka olivat sita mielta, etta on ihan alytonta olla yksin kaupungissa neljan ja kuuden valilla. Muha ja Sha olivat menossa kotiin Kuala Lumpuriin ja neljalta meita vastassa oli koko Shan bandi kahden auton kanssa. Bandia ei tuntunut vasyttavan (olivat olleet soittamassa koko yon) ja lahdettiin autoilla kaupunkikierrokselle.

Kierrettiin kaksoistornit monesta suunnasta ja paadyttiin aamuyopalalle intialaiseen ravintolaan, joka oli taynna baareista palaavia nuoria. Oli ihan sairaan hauskaa! Otettiin lopuksi valokuvia ja sovittiin, etta nahdaan uudestaan joskus.

Paastiin taas Jari Litmaseen. Maailmassa on jarjettoman paljon ihmisia, jotka tietaa tarkalleen, minka ikainen Litmanen on nyt. Suomalaisista eletromusiikin bandeista tiesin vahemman kuin ne.  

Bandi halusi tarjota mulle Roti Chanaita, malesilaista leipaa, josta todella tykkaan. Oli helppoa olla ja jutella. Naina muutamina paivina Malesia on todella osunut muhun.

Kun aurinko alkoi nousta, ne heitti mut keskusasemalle, jossa huomasin, etta voin todella pahoin. Alkoi kahden tunnin intensiivinen ruokamyrkytys (todennakoisesti sain sen Kuala Besutissa syomistani kevatkaaryleista). Onneksi tajusin lahtea lentokentalle, jossa on seka hotelleja etta laakari.

Sain laakarilta piikin ja pahoinvointi alkoi muutenkin helpottaa yhdeksan aikaan. Innokas lentokenttavirkailija aiheutti kuitenkin koomisen tilanteen Air Asian terminaalissa. Virkailija vei mut omalla autollaan toiseen terminaaliin, kun kuuli, etta olen sairas eika mulla ole enaa tarpeeksi rahaa taksiin. Luulin selviavani matkasta mutta ihan viime metreilla aloin oksentaa Sokoksen muovipussiin, joka onneksi loytyi laukusta. Mutta todella koomiseksi tilanne meni vasta, kun virkailija kutsui paikalle terminaalissa poliisin ja pyoratuolisaattajan. Se oli oikeasti huolissaan eika aluksi suostunut jattamaan mua kentalle yksin. Poliisi kyseli vaan, onko mulla keltakuume ja pyoratuolisaattaja sanoi, etta en valttamatta saa lentaa. Tassa vaiheessa oli tarpeen poistua paikalta ilman pyoratuolia ja havita lentokentan hulinaan.

PULAU PERHENTIAN, KESIL

Sukeltaminen tuntui tanaan jo helpolta. Kaannyin ympari monta kertaa Nakyvyys oli aluksi vain metrin ja leikin, etta olen yosukelluksella.

Ei saisi nauraa toisten aksenteille mutta on aika huvittavaa, kun ranskalainen dive master kysyy englanniksi "Do you have kistion" siis onko kysyttavaa tai "Did you see the doctor" siis naitteko kilpikonnan.

Oon miettinyt paljon tata turismia taalla. Paikalliset ovat paikalla mutta eivat valttamatta tieda mitaan mistaan. Taalla on myos joitakin paikallisia, jotka sukeltavat, mutta Koh Taolla niita ei paljon nakynyt. Olisi niin kohtuullista, etta taalla olisi jarjesto, joka kouluttaisi paikallisia matkailualalle. Englantia, sukeltamista, taloushallintoa... Snorklausretken paikallinen opas sanoi "Believe me, this is my home" ja oli helppo uskoa.

Nyt lahden sukeltamaan malesialaisen (ehka) tyypin kanssa kahdestaan. Huomenna kaverit Koh Taolta saapuvat ja mennaan yhdessa Sugar Wreckille (joku hylky pohjassa kyljellaan).

TAMMALANG PIER - KUALA PERLIS

Nailla nopeilla suomalaistytoilla meinas menna (tai siis meni) hermo Tammalangissa kun tajuttiin, etta vene lahtee Malesiaan vasta, kun 10 ihmista on koossa. Kaikki on tahan asti toiminut niin minuutilleen, etta en ollut tahan ollenkaan varautunut... Melkein kahden tunnin paasta lahtijat oli koossa. Maata vaihdettiin longtailboatilla! Melko pienimuotoista... Muut taitaa menna maita pitkin... Mukavasti kuitenkin tultiin Malesiaan ja selvittiin maahan ilman tiedusteluja rahavaroista (ei yhtaan Malesian ringitteja ja muutaman euron edesta Thaimaan rahaa).

KRABI - TRANG - SATUN

Trangista Satuniin on 140 km. Siihen nahden matka kesti melko liioitellusti, yli kolme tuntia. Onneksi ilmastointi toimi avonaisista ikkunoista ja poppi raikasi koko matkan
 
Nyt istuskellaan nettikahvilassa Satunissa ja kohta lahdetaan yomarkettiin syomaan. Hannaa harmittaa, jos heinasirkat jaa maistamatta! Etelan tuntua taalla todella on. Tulessa bussi tayttyi ujoista muslimitytoista ja viereisesta moskeijasta kuuluu kaiutinrukousta.

Ehdittiin eilen kehuskella Taolla tavatuille tyypeille, etta ollaan Krabilta Perhentianilla paivassa. Ei ihan olla. Oikeasti on kuitenkin kiva pysahtya taalla ja katsella tallaista tavallista kaupunkia etelassa.

SURATTHANI

Ei nahty kaupunkia ollenkaan. Hotelli oli bussipysakin vieressa ja aamulla toinen bussi lahti samalta pysakilta. Muutama kymmenen askelta Suratthanissa siis.

Nukuttiin kuitenkin matkan paras yo hotellissa, jossa oli molemmille kahden hengen sangyt. Valilla saattaa paatya hotelliin, jonka nimea ei tieda tullessa eika lahtiessa.

CHUMPHON - KOH TAO

Huh, mika matka. Tultiin Car ferrylla, joka lahti 23 ja oli perilla puoli viidelta. Laivassa oli makuulaverit kahdessa kerroksessa ja periaatteessa nukkua olisi voinut aivan hyvin. Alkumatkasta istuin laivan etuosassa pikkupojan kanssa katsomassa merta. Ensin loputtomasti kalastusveneita ja sitten saaristoa. Ei viela suuria aaltoja.

Muutaman tunnin paasta lahdosta alkoi keinuttaa. Tajusin, etta en nuku ja keskityin olemaan voimatta pahoin. Laivan ikkunoista naki yhta aikaa kolmeen suuntaan avomerta. Joku oksensi. Annoin I-podin soittaa loputtomasti musiikkia soittolistalta chillailua.

I-pod kastui eilen eika soita enaa mitaan Tutustuttiin ekalla merireissulla siihen tyttoon, joka oli voinut pahoin yolaivalla. Tara oli vielakin pahoinvoiva mutta sukelsi urheasti. Poika, joka nukkui mun toisella puolella, on toissa ravintolassa, jossa kaydaan taalla useimmin (In touch). Ravintolassa on myos toissa mies, joka suomalaisen sukelluskoulun laheisyyden takia tietaa paljon Suomesta. Ihanaa jaada johonkin sen verran pidemmaksi aikaa, etta voi sanoa ravintolasta lahtiessa "See you tomorrow".

BKK - CHA-AM - CHUMPHON

Valtion bussit on ihan loistavia. Bangkokissa southern bus terminalin loytaminen kesti hieman mutta taman jalkeen julkisilla busseilla matkustaminen on ollut helppoa ja mukavaa.

Cha-amissa bussi toi perille asti rantaan. Lahtiessa bussiaseman tyontekijat ajoivat meidat moottoripyoratakseilla valtatien varteen. Bussiaikataulut tuntuivat pitavan ja matka meni nopeasti. Todella tehokasta! Pysakkiruokalan kassalla tallainen muka nopea ja tehokas henkilo hermostutti kassoja hitaudellaan. Kasittamatonta!

Kumpikaan bussi ei siis ollut sellainen aircon tai vip vaan tavallinen mutta lampotila oli koko ajan sopiva.

Itketti tosin ne tsunamivideot.

CHA-AM

Tultiin julkisella bussilla tanne toiveissa viettaa viikonloppua thaimaalaisten lomailijoiden kanssa. Taalla on kuitenkin tosi hiljaista. Ihanaa oli joka tapauksessa paasta pois kaupungeista. Huomenna ennen kuin jatketaan on pakko ajaa banaaniveneella, joiden kuskit kaatavat matkustajat tahallaan mereen, taydellista

Hinnatkin taitavat olla alhaisemmat nyt sadekaudella (hotellihuone 500). Parveke sopi taydellisesti pyykkien kuivatukseen!

MACAO

Nyt ollaan jo paasty kunnolla matkaan ja sijaitaan Cha-amissa. Macaosta kuitenkin viela:

Lentokentalla jouduin taas tarkastukseen! Talla kertaa olin pussittanut nesteet todella oikeaoppisesti enka unohtanut edes sita pienta rasvapulloa. Oh, so many, sanoi lentokenttavirkailija pikkupulloista shampoita ja rasvoja. Mun mielesta niita oli vahan. Parasta oli, etta kaikki tavarat sopivat kasimatkatavaraksi. Rinkan paino oli 6 kg.  

Air asian lennolle jonotettiin rauhassa kunnes koneelle kuljettanut bussi pysahtyi. Ihmiset ryntasivat koneeseen huutaen. Tuli mieleen Stockan Hullujen paivien lentolippumyynti. Joo, en ole ennen juossut lentokoneeseen. Tavoitteena taisi olla hyva paikka koneen etuosassa.

Kone oli kaksi tuntia myohassa ja Bangkokiin tulin puoli kolmelta yolla. HI-Sukhumvit oli tosi mukavanoloinen mutta ehdin vain nukkua siella.