Ja olisiko suosituksia sellaiseen kierrokseen, jossa tutustutaan pienpanimoihin ja maistellaan paikallisia oluita? Samainen Sandemans ainakin järjestää jonkinlaista, mutta onko muita vaihtoehtoja? Ei siis kiinnosta mikään pub crawling, jossa tarkoitus juoda porukkaa pöydän alle vaan sen sijaan vähän sivistyneempi paikallisten olueiden maistelu. 

Miten kävi tämän kanssa? Teitkö omatoimisen kierroksen vai löytyikö hyvä järjestetty?

En ole muutamaan vuoteen käynyt Prahassa, joten aivan tuoretta tietoa ei olisi ollut tarjota. Toisen käden tietona se, että tsekkiläinen olutkulttuuri elää ihan uutta nousua.

Plitvicka Jezera!?! Onko porukka käynyt paljon? kroatiassa pari kertaa käyny telttailee, mutta tää on aina jääny käymättä. Onko kuinka nopea käydä läpi mestat? saakohan ko alueella telttailla, uida, paistaa makkaraa?? (epäilen) kyllä.

Tässä(kin) ketjussa on aika moneen otteeseen puhuttu Plitvicestä. Siellä on porukkaa kuin pipoa ihmettelemässä maan kuuluisinta luonnonkauneutta. Kuljetaan leveitä hiekkapolkuja, voi mennä myös yhteysaluksilla jonkun osuuden, ja minusta 8 h on jo tosi paljon aikaa tuolla (kävimme myös jossain takamaastossa, missä oli periaatteessa vaarana törmätä karhuihinkin, kun on vähemmän ihmisiä).

En muista uintimahdollisuutta, joku toinen osaa ehkä auttaa siinä. Telttailu oli käsittääkseni luvallista vain leirintäalueella varsinaisen luonnonpuiston vieressä. Puistossa on useita ravintoloita ja varmaan myös piknik-alueita. Joka tapauksessa edullista murkinaa saatavilla.

Hotellin valinnassa kannattaa varmaan painottaa omia prioriteetteja. Me yövyimme viime keväänä yhden viikonlopun Nomadissa, kun olimme ensin säästelleet airbnb:ssä viikon. Nomad ja ACE on ns. trendihotelleja keskellä Manhattania, Madison Square Parkin lähellä. Ihastuin myös Wytheen, joka on Brooklynin puolella, sieltä ottaisin huoneen Manhattan-panoramalla Se olisi oma valintani, jos raha ei olisi este, sillä kiinnostavimmat ravintolat & meiningit sijaitsee niillä kulmilla.

Ravintoloihin saa uppoamaan rajattoman summan rahaa. Yhdellä reissulla kävimme kolmessa kolmen tähden ravintolassa. Niistä voin suositella Eleven Madison Parkia (tällä hetkellä myös noin viides maailman 50 parhaan ravintolan listalla). Brooklyn Fare on todellinen elämys, siellä istutaan tietyllä kellonlyömällä yhden pöydän ympärille ja koko sali nauttii samaan tahtiin noin 20 pikkuruoasta koostuvan menun. Per Se on myös hyvä, jos tähtiruoka kiinnostaa. Tyypillisesti näissä huipputason tähtipaikoissa ei voi käydä kääntymässä alle tuhannen taalan. Tuon mainitsemani Nomad-hotellin ravintola on myös kovassa huudossa, ja kokki on sama kuin Eleven Madison Parkissa. Hintataso luonnollisesti eri, ilman tähtiä.

Laadukasta juomista tarjoaa Törst ja sen ruokapuoli Luksus. Sykähdyttävin olutvalikoima ja sisustus ever. Eleven Madisonin huikea olutlista on nautiskeltavissa baarin puolella, jos ei halua tähti-illallista. Tarjolla myös pikkuruokaa. Mikäli olut on prioriteetti, suosittelen myös Gramercy Tavernia samoilla kulmilla (parhaat olutcocktailit!).

Miksi muka ei voi käyttää? Kaksi eri lentoyhtiötä ja erilliset liput..

Kyllähän paljon ostetaan meno-paluutakin ja käytetään vain toinen puoli...

Meno-paluusta voi käyttää vain menon, mutta ei pelkkää paluuta. Se mitätöityy, jos jättää menon käyttämättä.

Hyvä jos sinulla on tästä tapauksesta parempaa tietoa kuin aloitusviestin tiedot.

Veikkaan, että Hvarin sesonki on huipussaan vasta heinä-elokuussa, eli ellei porukkanne saa ihan itse aikaiseksi bileitä, se voi olla huti. Toivottavasti joku muu tietää paremmin!

^ Me ylitimme Golden Gaten ja nautimme heti sen jälkeen superkapeista pikkuteistä aivan merenrannassa (siis sillan vasemmalla puolella). Mutta sitten suuntasimme sisämaahan, koska tarkoituksena oli napata parissa päivässä Napan ja Sonoman parhaat palat.

Olimme erittäin tyytyväisiä majoitusvalintaamme. Päädyimme Healdsburgiin ja Camelia Inniin. Kaupungissa on lukuisia viinikohteita, jos haluaa esim. kuluttaa päivän pienissä ympyröissä, ja sitten siellä on mainio "karhupanimo". Me ajelimme kuitenkin pitkin ja poikin, kävimme mm. Korbelilla (yksi niistä kuohuviininvalmistajista, jotka myyvät paikallisille samppanjaa ja ylpeilevät pressan suosiolla).

Russian River Valleyn tiloille pystyi monesti vain poikkeamaan, Napan suunnalla taas tarvitsi useammin varauksen. Mondavin tilan viinikierros oli itselleni hyvin avartava - kymmenien eri kierrosten jälkeen oivalsin siellä perustavanlaatuisia asioita viininvalmistuksesta. En kyl enää muista mitä Mondavi oli joka tapauksessa se, joka ensimmäisenä avasi tilansa ovet turisteille, koko Napa-turismin luoja. Schramsbergista tuli meidän häämatkan "suosikkisamppanja", se on siis myös paikallinen kuohuviini, mutta hyvin huonosti erotettavissa Champagnen maakunnan tuotteista. Kellarikierrokselle (tai visiitille ylipäätään) on tehtävä ennakkovaraus. LP:stä löytyy kaikki tiedot.

Haastetta tuolla alueella kiertelylle loi se, että viinitilojen lisäksi huippuravintoloita on paljon. Ja niiden lisäksi myös ihania panimoravintoloita, joiden tuotteita tekee mieli maistaa. Alkoi häämatka käydä työstä tuossa vaiheessa! CIA:lla eli Culinary Institute of Americalla on myös toimipiste Napassa, kannattaa poiketa ainakin kaupassa ja kahvilassa. Nautittavin illallisemme tarjoiltiin Meadowoodsissa, joka oli silloin saanut vastikään kolmannen tähtensä.

Mitä jos lukisit muita ketjuja, joissa puhutaan Kroatiassa lomailusta? Ja vilkaisisit karttaa; Dubrovnikista ei tehdä päiväretkiä toiseen päähän maata, kun jo matka Splitiin ottaa 5-6 tuntia bussilla. Hvarin saarelle olisi ihana mennä laivalla, kyllä, mutta sekin on yllättävän aikaavievää puuhaa, muistaakseni Jadrolinijan sivuilta selvisi, että 8 h suuntaansa. Mutta kaikesta tällaisesta - ja lisäksi niistä retkistä, jotka ovat mahdollisuuksien rajoissa Dubrovnikista - on jutskattu tällä foorumilla paljonkin.

Antisuositus: Etiopiassa aika moni ostaa valmiita retkipaketteja. Ystäväni ei ole täällä enää kertomassa, miten kävi, kun lähti Ethio Tours and Travels eli ETT:n retkelle Danakiliin.

On helppo lukea käyttäjäkokemuksia mm. TripAdvisorista, ja sieltä löytyy myös tarina tästä onnettomuudesta, jossa kuoli kolme henkeä. Onnettomuus tapahtui suolajärvellä, missä kuljettajat olivat intoutuneet kiihdyttelemään sillä seurauksella, että yksi autoista pyöri muutaman kerran ympäri. Matkanjärjestäjä kertoo edelleen tekevänsä turvallisia matkoja, joihin kaikki osallistujat ovat tyytyväisiä. Läheisensä menettäneet, itse hengissä selvinneet eivät ole.

http://www.tripadvisor.com/ShowTopic-g293790-i9957-k7217463-Danakil_w_Ethio_Tours_Go_with_someone_else_if_you_can-Ethiopia.html

Tuosta Mercado de San Miguelin kulmalta lähtevät myös kaupungin parhaat tapaskadut, jos haluaa ihan perinteiseen tyyliin hengailla kapakasta toiseen.

Pari freshiä suositusta:

StreetXO on hauska ja hiukan erilainen elämys. StreetXO on osa Gran Vian varrella olevan Callaon El Corte Inglese -tavaratalon huipulla toimivaa Gourmet Experience -maailmaa. Tämä baaritiskin kokoinen ravintola toimii katuruokaidealla, ja kundit pitää yllä hurjaa meininkiä. Taustalla kolmen tähden DiverXO (josta en saanut pöytää parin viikon varoitusajalla..), minkä voi aistia viimeistellyistä makuyhdistelmistä. Todella suosittu mesta, mutta kannattaa jonottaa. Muutama ruokalaji ja juoma = 40 euroa.

Myös Pan de Lujo oli meidän makuumme.  Se sijaitsee osoitteessa Calle Jorge Juan 20, joka on Calle Serranon poikkikatu. Nautimme suunnattomasti tämän modernin tehtaan antimista, ja pidimme kahden hengen illallisesta juomineen maksettua sadan euron hintaa varsin kohtuullisena.

Poimintoja:
Leivän seuraksi tarjoilija pilkkoi vadille basilikaa suoraan puskasta ja kaatoi päälle erinomaista oliiviöljyä.

Valitsimme alkupaloiksi vain muutaman jutun, sillä tarjoilija suositteli pysymään kohtuudessa määrän kanssa. Burrata tarjoiltiin askeettisesti: hieman chiliä ja ruohosipulia muhkean juustopallukan päällä. Tarjoilija repi pallon silmiemme edessä ja viimeisteli sen oliiviöljyllä. Burrata oli tosi epäortodoksinen valinta, sehän tulee Pugliasta (joka ei ole Espanjan maakunta), mutta edellisillan ruokapettymykset painoivat valinnoissa. Cordobalaiseen tomaattikeittoon, joka oli ikään kuin gazpachon lempeämpi serkku, ihastuimme syvästi. Kolmas alkupala oli pieniä vihreitä paprikoita kevyesti fritattuna. Pan de Lujon versiossa pinnassa oli hieman juustoa ja seurana punainen mojo.

Erityistä oli, että miltei kaikista ruoista sekä alku- että pääruokalistalla saattoi valita myös puolikkaan. Otimme kuitenkin kokonaiset pääruoat, minulle päivän annos eli grillatut latva-artisokat ja Miehelle lihapullat. Artisokat olivat jumalaisia, nappivalinta. Ne oli kypsennetty eteläespanjalaiseen tapaan jossain liemessä ja sivelty grillauksen jälkeen jollain yrttitahnalla. Seurana vain punainen mojo, ja täydellinen illallinen alkoi olla kasassa. Lihapullat olivat pliisumpia.

Naapuripöydissä nautittiin muun muassa venäläistä sillisallattia, joka tarjoiltiin sylinterimäisessä lasiastiassa. Tarjoilija sekoitti kasvikset, ravut ja majoneesin pöydässä; manuaalista tehosekoitinta oli hauska seurata. Vaikuttavalta näytti myös koverretussa Manchego-kiekossa tarjoiltu risotto.

Käväisin Budvassa pienen Montenegron-kierroksen päätteeksi. Siellä on tosi kompakti vanha kaupunki ja hirvittävä lomakeidas-hulabaloo.

Kivoja juttuja: pikku veneretki merelle. Otimme auringonlaskun aikaan oman kuljetuksen, jolla ihastelimme Sveti Stefania mereltä. Taisimme olla liikkeellä vajaan tunnin. Bussimatka Sveti Stefaniin kestää 20-30 minuuttia. Se on alunperin kalastajakylän tilalle pikkiriikkiselle saarelle syntynyt luksuslomakohde, jonne ei ole pääsyä muilla kuin ravintola- ja hotelliasiakkailla. Meillä oli sinne lounaalle varaus, mutta biitsillä makoilu vei sinä päivänä voiton (enkä näin ollen osaa sanoa, mitä menetimme tai kuinka paljon säästimme). Sveti Stefania voi siis ihastella myös kyseisen kylän rannalla makoillen ja uiskennellen.

Veneestä näki, että myös Budvan ja Sveti Stefanin välimaastossa on kivoja pikkukyliä ja joku muukin luksusluokan hotelli auvoisine poukamineen. Paatin kuljettaja kehui rannikon kalaravintoloita.

Ihan Budvan edustalla (noin viiden minuutin venematkan päässä) on saari, jolla on pari "biitsiä". Ne ei välttämättä olleet rantoina kummoisia, ei mitään hohtavaa hiekkaa, mutta baarit oli rakennettu tyylikkäästi, ja oli ilo siemailla drinkkiä Budvan profiilia ihaillen.

Budvasta kannattaa ehdottomasti tehdä retkiä muualle Montenegroon tai jopa Dubrovnikiin, jos ette ole siellä käyneet. Budjettimatkaajan valinta olisi Budva Old Town Hostelin järjestämä Montenegron kierros - otimme saman lafkan vastaavan retken Kotorista, ja saimme jollain 40 eurolla (about) huikean kokopäiväretken. Minulle suositeltiin Montenegrosta etenkin maan itäosassa olevaa luonnonpuistoa, johon tuo hostelli tekee myös retkiä. Jopa sellaisia, joilla pääsee kunnon luontoaktiviteettien pariin Se jäi kuitenkin ensi kertaan.

Ihan minimissään kannattaa joka tapauksessa suunnitella päiväretkeä Kotoriin ja mahdollisesti samalla pidemmällekin Kotorinlahdelle. Kotorissa yöpyessämme nappasimme rantakadulta "päiväristeilyn", jolla tsekattiin parissa tunnissa noin 15 hengen paatilla luostarisaaret ja yksi lahdenpohjukan kaupungeista.