Korkeasta iästäni huolimatta (no jaa, korkeasta ja korkeasta, kahdenkympin paremmalla puolella kuitenkin) en ole koskaan käynyt Tukholmaa / Kostamusta kauempana ulkomailla. Yksin matkaan lähteminen kiinnostaisi, mutta samalla myös epäilyttää "suuren" kokemukseni ansiosta.
Kannattaisiko tällaisen tietämättömän käydä ensimmäinen reissu kaverin (tässä tapauksessa isosiskon) kanssa, joka tietää matkustuksesta suurinpiirtein saman verran kuin minä? Meillä on eriävät kiinnostuksenkohteet ja lisäksi koska hänellä on kaksi pientä lasta, joutuisimme ankkuroitumaan yhteen / pariin kaupunkiin. Ajattelin kyllä, että kokemustahan siitä saisi mutta...
Toinen vaihtoehto oli kaksoissiskoni, jonka kanssa kiinnostuksen kohteet joten kuten kohtaavat, tosin sovimmekin että molemmat saavat päättää oman mielikohteensa, jossa käydään. Tähän tuli ongelmana hänen avopuolisonsa, sisko nimittäin haluaa ensin käydä ukkonsa kanssa reissussa joten meidän reissumme venähtäisi... monen vuoden päähän.
Itse en ainakaan koe olevani kovin sosiaalinen mutta haluaisisin kuitenkin tutustua matkan aikana uusiin ihmisiin (jos ei ole pitkään aikaan puhekaveria, tulee ankea matka), toivon alkavani juttelemaan hiukan vieraillekin ihmisille
ja ehkä se on helpompaa yksin matkatessa.
Osaan englantia (luen ja ymmärrän ihan kohtuullisesti) mutta ääntämykseni nyt on mitä on, joten kielitaito taitaa olla suurin murheeni. Ja yksin matkustamisen turvallisuus.
Vaikea tuohon on vastata mutta jostain on lahdettava liikkeelle jos kerran haluaa lahtea.
Itse taisin olla parikymppinen ku lahdin ekaa kertaa yksikseni matkalle ja kohteena oli Koopenhamina.
Kylla ma melkein suosittelisin ensimmaiselle matkalle jotain juttuseuraa koska kieltamatta voi tulla vahan kotiikava jos ryntaa liian pitkalle ja pitkaksi aikaa ekalle matkalle.
Toisaalta kun tahan yksinmatkusteluun on tottunut niin oikeesti muusta en tiedakaan, enka valttamatta edes halua tietaa. Paatat tasan tarkkaan mita teet. Mitaan kompromisseja ei tarvi tehda ja jos haluaa olla pari paivaa pitempaan jossain niin sit sita vaan on!
Toinen hyva puoli on etta ei tarvi myoskaan hirveella kiireella juosta nahtavyydet lapi jos ei siita valita, paatat sen itse jos halua tai et.
Mina taas hlokohtaisesti tykkaan lomalla olla paivia tekematta juuri yhtikas mitaan. Se ei valttamatta onnistu jos on matkaseuraa mukana.
Mita koskee turvallisuutta niin IKINA ei voi tietaa mita tapahtuu. Euroopassa suurin ongelma lienee taskuvarkaat. Et.amerikassa taas ryoston riskikin on olemassa ja riski on huomattavasti suurempi jos liikkuu yksin. Juu, olen tullut ryostetyksi mutta siitakin tuli selvittya.
Suurin pulma mielestani yksinmatkustalevalla on saapumiset ja lahdot taikka kun siirtyy pisteesta A pisteeseen B. Silloin kantaa koko omaisuuden mukanaan. Muuten niin en ikina kanna mukanani muuta kuin mita uskon kayttavani paivan aikana.
Ei muuta ku kokeilemaan!! On sen arvoista!