Hostellien omistajat ovat sen keskineet: Hauska syntyy siitä, kun yhdistää eläimeen jonkun epätyypillisen laatusanan. Siitä syntyy mm.

Alaston Tiikeri
Parrakas Apina
Laiska Iguaana
(näitä iguaanoja etenkin vilisee maailmalla)

Hupihauska syntyy yhdistelmästä kasvi ja outo laatusana.

Karvainen Sitruuna

Näitä sitruunan mutaatioita löytyy kaksikin maailmalta. Yksi Belizestä ja toinen Ugandasta.

Minkä maiden matkailunedistämiskampanjat ovat jääneet mieleen?

Kaksi, joita ei kerta kaikkiaan voi unohtaa, ovat Intian ja Malesian kampanjat. Incredible India ja Malesia - truly Asia pyörivät siihen tahtiin eri uutiskanavilla, että niitä ei voinut olla noteeraamatta. Intian kampanja jäi mieleen siksikin, että sen Intia oli jotain aivan muuta, millaiseksi maan itse muistin. Rita Tainola väitti kolumnissaan kampanjaa suoranaiseksi valheeksi.

Tällä hetkellä pyörivistä kampanjoista kaksi hämmentää. Jollain uutiskanavalla pyörii Orissan mainos; maa on vaan unohdettu mainoksessa mainita. Kypros koittaa kovasti  suomenkielisellä kampanjallaan, mutta lattealla äänellä lausuttu "Kypros - Sydämesi valinta" ei vakuuta. Remarkable Indonesia on taas turhinta tuubaa mainostauolla. Loputon ja tylsistyttävän hidas. Pitääkö indonesialaisille opettaa säveltämisentaitokin?

Itse asiassa kampanjaa, joka olisi jäänyt mieleen ilahduttavana ja inspiroivana... sellaista en muista!

Noloimmat säästövinkit matkalla voi jakaa tässä ketjussa.



Kuala Lumpurissa keksin, miten juomavedessä voi säästää. Edessä oli Air Asian lähes kuuden tunnin lento Intiaan ja koska Air Asia on nuuka yhtio (ei tarjoa edes juomavettä asiakkailleen), päätin olla minäkin nuuka.

Vinkki:

Jos olet lentämässä maasta, missä hanavesi ei ole juomakelpoista, ennen pitkää lentoa voi juoda vettä varastoon seuraavasti: turvatarkastuksen kohdalla on aina matkustajien jättämiä juomapulloja. Juomapulloissa on poikkeuksetta jaljellä vettä. Jonottaessa kannattaa hyödyntää tilanne ja juoda pullo sun toinenkin tyhjäksi. Toisten jonottajien kummeksuvista katseista ei kannata piitata.

Eilen suunnittelin ketjua Delhin parhaimmasta thalista. Olin loytanyt ihanan pikkuravintolan, missa thali oli mita herkullisinta.

Yon aikana suunnitelmani kuitenkin muuttui. Vessan ponton posliini soi pitkin yota ja viela tanaan on heikko olo?

Onko kukaan selvinnyt Pohjois-Intiasta ilman Delhi Bellya?

Itsellani meni vain kolme paivaa, kun vitsaus jo iski. Myos Kathmandussa olen sairastanut hirvean ruokamyrkytyksen (seuraavana paivana kivasti lento...). Etela-Intiassa kolmessa kuukaudessa sen sijaan ei ollut mitaan ongelmia.

Itse suosittelen reipasta oksentelua, jos tauti iskee. Litra vetta alas, pieni tauko ja sitten vaan sormet kurkkuun. Oma kokemukseni on se, etta vain oksentaminen auttaa, joten ei kannata vitkutella ja odottaa, etta vatsanvaanteet ja ripulikohtaukset menisivat ohi itsestaan.

Mita muita vinkkeja taudin iskiessa?

Euron kurssin syöskyslaskua katsellessa on tullut mieleen: kannattaisiko paljon euroalueen ulkopuolella matkustelevan vaihtaa eurot dollareihin ennen lopullista romahdusta?

Marraskuussa 2009 euron suhde dollariin oli 1.49. Nyt, rielut puoli vuotta myöhemmin, euro on laskenut 1.21:een. Marraskuusta euro on laskenut joka kuukausi.

Euro on siis menettänyt arvostaan viidenneksen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maissa, joissa läytetään dollaria (USA, Ecuador...) tai paikallinen valuutta sidotaan dollariin, matkustaminen on kallistunut viidenneksen. Mm. Kanadan dollari on kallistunut US-dollarin tahtiin. Japanin jeni on kallistunut sitten lokakuun 15%.

Euron tulevaisuus on spekulaation aihe. Eilen satuin kuulemaan erään suomalaisen kansantaloustieteilijän arvion, jonka mukaan euron kriisi ei ole ohi, päinvastoin. Alamäki jatkuu, jatkuu, jatkuu...

Eräällä matkalla tapasin japanilaisen matkaajan, joka seurasi yhtenään valuuttakursseja ja teki valuuttaostoksia niiden perusteella.

Kuinka moni on shoppaillut dollareita tai sitä suunnitellut?

Onko sinulla asunto vapaana tai oletko kenties lähdössä reissuun ja tarvitset asuntoosi lomittajan?

Itselläni on matka suunnitteilla syyskuusta eteen päin ja tarvitsen siihen asti jonkun majapaikan. Voin vuokrata/lomittaa asuntoa myös syyskuutakin.

Suunnittelen asettautumista johonkin Euroopan maahan kuukaudeksi tai pariksi. Mistä maasta on helppo saada vuokra-asunto? Käytännössä siis:

- Missä maassa on tarjolla asuntoja lyhytaikaisiin vuokrasuhteisiin?
- Missä maassa vuokra-asuntokilpailu ei ole vielä kovaa?
- Missä maassa asunnonvuokraamiselle ei ole sellaisia esteitä kuin työpaikkapakko (kuten mm. Suomessa)?

En etsi huonetta kommuunista, vaan omaa yksiötä. Mieluummin ns. vanhoista EU-maista. Kaupungeista kiinnostavat eniten Pariisi, Nizza, Berliini, Ateena, Bryssel, Amsterdam, Zurich, Kööpenhamina mutta myös Brittein saarten kaupungit ovat mahdollisia (ja miksei muutkin). Hätätapauksessa käy jopa Itä-Eurooppa Romaniaa ja Bulgariaa lukuunottamatta.

Hintaesimerkit ilahduttavat!

JOHDANTO



Lonely Planetin vuosi sitten julkaistu Lähi-Idän opas kirjoittaa näin Irakissa yksin matkustamisesta: ''Oletko hullu? Alä edes harkitse!'' Suomen ulkoministeriö kırjoittaa Irakissa matkustamisesta hyvin lyhesti: ''Vallitsevassa tilanteessa Irakiin ei pidä matkustaa. Maassa olevia suomalaisia kehotetaan poistumaan.''

Itse olen juuri viettänyt kaksitoista päivää Irakin Kurdistanissa. Kokemukseni perusteella Irakissa matkustaminen on hyvinkin mahdollista. Mahdollista, hauskaa ja jopa turvallista, tietyin varauksin.

Kurdistanilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä turistikohteeksi.
Kurdistanin historia, niin muinais- kuin lähihistoriakin, on mielenkiintoinen. Maassa voi tutustua Saddam Husseinin diktatuurin kauhuuksiin ja kurdien asemaan. Kurdit on suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa itsenäistä valtiota. Irakissa heillä on autonomian ansioista mahdollisuus elää kulttuurinsa mukaan, mm. puhua kieltään ja saada opetusta kielellellään. Itse asiassa Kurdistan nauttii jo nyt turismista: naapurimaiden Iranin, Syyrian ja Turkin kurdien keskuudessa Kurdistan on suosittu lomakohde.
Luonnollisesti Kurdistan tarjoaa myös mahdollisuuden lähempään näkökulmaan Irakin sotaan.

Luontomatkailijalle Kurdistan tarjoaa jylhiä vuoristomaisemia ja kumpuilevia kukkuloita, historiasta kiinnostuneille historiallisia muistomerkejä vuosituhanten takaa. Kurdistanin historialliset nähtävyydet eivät ehkä ole yhta lukuisia ja vaikuttavia kuin naapurimaissa, eikä Kurdistanin luontonähtävyydet poikkeuksellisia alueella, mutta Kurdistanilla on monta muuta etua naapurimaihinsa nähden. Hintataso on halvempi,  vieraanvaraisuus, jolla harvat maahan uskaltautuvat länsimaalaiset otetaan vastaan, ruhtinaallinen. Kurdistanista puuttuvat myos monet turismiin liittyvat negatiiviset lieveilmiöt. Kurdistanissa ei tarvitse tarkastaa ravintolalaskua - kuten Syyriassa. Kurdıstanissa eivät katulapset ryöstele turisteja - kuten Turkin puoleisessa Kurdistanissa. Kurdistanissa  eivät lapset huutele "I f*ck you!" -kuten Turkissa. Kurdistanissa ei jokaisesta tavarasta tai palvelusta kiskota turistilta ylihintaa - kuten Turkissa.  Päinvastoin: Kudistanissa turistille usien tarjotaan ilmaisia aterioita tai pikkuostoksia. "For your free" tai "No money" tulevat turistille tutuksi Kurdistanissa vietetyn loman aikana.

Tämän raportin on tarkoitus antaa käytännön tietoa Irakissa matkustamısesta. Aiheesta ei tietääkseni ole tarjolla opaskirjoja. Lonely Planetin Lähi-Itä -opas kartoittaa maan kaupungit ja nähtävyydet, mutta Irak-osuutta ei ole päivitetty eli se ei sisällä mitään käytännön tietoa (majoitus, paikasta toiseen liikkuminen   jne) maassa matkustamisesta.




VIISUMI

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Irakin Kurdistaniin. Miten on matkustettaessa maan muissa osissa, en ole varma, mutta Baghadissa asuvat paikalliset toimittavat väittivät, etta Irakin muissakin osissa voi matkustaa viisumitta.

Maassa voi oleskella 10 päivää ilman erikoistoimenpiteitä. Jos oleskelu kestää pitempään, tulee rekisteröityä ''recidence office'':ssa. Toimistossa passiin lyödään leima.

Itse en saanut Suleimanyassa leimaa, jonka takia maasta poistuessani rajaviranomaisten kanssa oli vaikeuksia. Jos passissa ei ole kyseistä leimaa, joutuu periaatteessa maksamaan sakon. Itse sain kuitenkin puhuttua itselleni vapautuksen.

Suleimanyan ''recidence officessa'' minulle annattiin 18 lisäpäivää Irakiin.




MITEN IRAKIIN PääSEE?


Lentäen.

Kurdistanin pääkaupunkiin, Erbiliin, on Euroopasta suoria lentoja Tukholmasta (Atrosh Air), Lontoosta (Iraqi Airways), Wienistä (Austrian Airlines), Frankfurtista, Munchenista, Amsterdamista ja Istanbulista. Lähi-Idässä lentoja on Dubaista (Kurdistan Air, yhdensuuntainen 300-350 USD, meno-paluu 450-500), Ammanista (Royal Jordanian ja Iraqi Airways) ja Teheranista. Lennot Erbiliin ovat poikkeuksetta kalliita.

Myös maan kakkoskaupunkiin, Sulaymanyaan, voi lentää ulkomailta. Azmar Air lentää Istanbulista kerran viikossa ( yhdensuuntainen 450 USD, meno-paluu 670 USD) kuten Dubaistakin (yhdensuuntainen 300 USD, meno-paluu  550 USD). Azmar Air on jokseenkin epäluotettava lentoyhtiö; matkatoimistosta kerrottiin, että lennot ovat usein myöhässä tai jopa peruutettu.


Maitse Turkista/Turkkiin

Turkin ja Irakin välillä on yksi raja-asema ja se on käytännössä vaivattomin paikka ylittää Irakin maaraja. Irakin puoleinen raja-asema on nimeltään Ibrahim Kalil ja lähin Irakin puoleinen kaupunki on Zakho, noin kymmenen kilometrin päässä rajalta. Turkin puolella lähin kaupunki on niin ikään kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Silopi.

Zakhosta Ibrahim Kaliliin maksaa jaetussa taksissa 5000 dinaria* tai paikallisen yksityisautoilijan kyydissä 3000 dinaria*. Busseista rajalle (500 dinaria*) ei ole varmaa tietoa. Joidenkin paikallisten mukaan busseja kulkee, mutta itse en onnistunut sellaista löytämään.

Irakista tullessa Irakin muodollisuudet ovat vaivattomat ja nopeat. Suurin ongelma on Turkin viranomaisten perusteelliset  turvallisuustarkastukset, jotka tarkoittavat pitkiä jonoja Turkin puolelle.

Ibrahim Kalilissa odottaa joukko taksikuskeja, jotka kyyditsevät matkaajia Silopiin. 10 dollaria on hinta yhdestä istuimesta taksissa; ''special'' eli koko taksin vuokraaminen maksaa 30-40 USD. Tarvittaessa taksi vie aina Diyarbakiriin asti (100 USD). Busseja ei kulje rajalta Silopiin, Silopista eteen päin kaikkialle Turkkiin kylläkin.

Taksia ei kuitenkaan kannata ottaa Ibrahim Kalilista. Hiljaisina aikoina (keski-päivällä ja pyhäpäivinä) taksin täyttymiseen saattaa kulua tuntikın ja rajalla jonottamiseen toinen tunti, kaksikin. Kannattaa kävellä läpi Irakin rajapisteet (kaksi) ja Turkin turvallisuustarkastus. Vasta tämän jälkeen kannattaa alkaa katsella kyytiä. Turkin rajapistettä ei saa ylittää jalan, ainoastaan kulkuneuvossa. Paikallisilta saattaa saada kyydin ilmaiseksi Silopiin tai viimeistään jostain lukuisista takseista.

Turkin rajatarkastus on hyvin yksityiskohtainen: kaikki matkatavarat käydään läpi ja kaikki Kurdistan-aiheinen materiaali takavarikoidaan. Tarkastus sujuu kuitenkin ystävällisesti.


Maitse Iranista/Iraniin

Irakin Kurdistanin (Bashmak) ja Iranin (Haj Omran) välinen rajapiste virallistettiin vajaa vuosi sitten. Toisinaan raja on auki ulkomaalaisille, toisinaan suljettu. Joiltain ulkomaalaisilta on vaadittu Iranin viranomaisten myöntämää lupakirjaa.


Maitse Syyriasta/Syyriaan

Joitain harvoja raportteja ulkomaalaisten saapumisesta Irakiin tätä kautta on netissä, mutta turvallisuustilanne Syyrian vastaisessa Kurdistanissa on epävakaa, joten tämän rajan ylittämistä kannattaa välttää.


Irakin arabialueiden maarajat (Syyriaan, Jordaniaan, Kuwaitiin, Saudi-Arabiaan ja Iraniin) eivät ole auki ulkomaalaisille.




*1 USD = 1300 Irakin dinaaria

Afrikkaan suuntautuvia halpalentoyhtiöitä ei ole monia, joten riemu oli melkoinen, kun löysin netistä tämän yhtiön. Kyseessä on saksalainen LTU ja sivut löytyvät osoitteesta:
http://www.ltu.com/world/

Afrikan valikoimassa ovat Mombasa, Mauritius, Windhoek (Namibia) ja Kapkaupunki. Miltä kuulostaisi mm. lennot Dusseldorfista Mombasaan ensi kuussa 400 eurolla?

Mikä hassuinta, varausohjelmasta näyttää voivan ostaa myös yhdensuuntaisia lentoja. Katselin pikaisesti säännöstöä, ovatko yhdensuuntaiset lennot Afrikkaa todellakin ostettavissa, mutten löytänyt vastausta. Yhdensuuntainen Kapkaupunkiin irtoaa ensi kuussa 230 eurolla!

Muusta valikoimasta miellyttää mm. melko harvinainen budjettilentokohde Beirut. Myös Thaimaa, Sri Lanka, Kuuba, Jamaica, Dominikaaninen, Malediivit ja Meksiko näyttävät olevan valikoimissa.

Ja hinnat ovat halvemmat kuin Condorilla!

Mietin parhaillani seuraavaa matkakohdetta. Yksi vaihtoehto on maailman ympäri ja stoppi Bangkokissa. Kaverini, jotka tosin eivät ole matkustaneet ilmeisesti muualla kolmannessa maailmassa, kehuvat Thaimaata. Ihanat ihmiset, mahtava ruoka ja suvaitsevainen, rento ilmapiiri. Helppoa ja hauskaa. Yllättäen myös moni enemmänkin maailmaa nähnyt tuntuu arvostavan Thaimaata matkailumaana.

Mutta.

Eilen satuin vilkaisemaan Aurinkomatkojen talviesitettä. Sama vanha ahdistus tuli pintaan: Thaimaa on Aasian Kanaria!

Juttu on nimittäin se, että en kauheasti tykkää hengata muiden matkaajien kanssa. Lähi-Idässä ja Intiassa matkustellessani olen aina tutustunut paikallisiin ja heidän kanssaan hauskaa pitänyt. Länsimaalaisuus ja länsimaalaiset ihmiset itsessään ei ole paha juttu ja välillä on kiva kaukomaillakin rentoutua tutussa ilmapiirissä.
Mutta paikallinen kulttuuri ja ihmiset on se, mitä etsin ja kaipaan.

Toinen on ilmasto. Todennäköisesti olisin Thaimaassa helmi-, maaliskuussa. Onko silloin jo liian tukalaa? Keralassa viime talvena 33 astetta ja korkea kosteus oli aika väsyttävää.

Onko Thaimaa kuin jättikokoinen Goa? Jos on, en ehkä ole kovin kiinnostunut. Angkor Wat Kamputseassa on lähinnä se, miksi halausin pysähdyksen Bangkokiin. Eikä edullisuuskaan ole miinus. Ja hyvä ruoka!

Joten haukkuja ja kehuja kilvan tähän ketjuun!