Omien havaintojen perusteella sanoisin, että työtilanne on edelleen vähän huono. Uudesta-Seelannista häipyy syntyperäistä väkeä (20 - 30 vuotiaita) sankoin joukoin ulkomaille työn perässä. Poliitikot on olleet helisemässä tuon "aivovuodon" kanssa.
Uuden työntekijän lainmukainen minimipalkka on tällä hetkellä $11.00 per tunti. Siitä vähennetään verot, joten käteen jää mitä jää. Työntekijälle voidaan maksaa tuota harjoittelijan aloituspalkkaa tiettyyn tuntimäärään asti, minkä jälkeen hänet katsotaan normaaliksi työntekijäksi jolle kuuluu seuraavan tason minimipalkka eli $13.75 per tunti (miinus verot). Minimipalkkoja on vuosien mittaan nostettu mutta nousu on todella hidasta, enintään $0.20 korotus vuodessa. Mikään ei tietenkään estä työnantajaa maksamasta sinulle palkkaa, joka on korkeampi kuin lain määrittelemä minimitaso. Lain alittavaa palkkaa ei saa maksaa. Jos joku yrittää tarjota sinulle työsopimusta alle minimipalkan, niin kannattaa kieltäytyä koko duunista. Sopimus on nimittäin laiton ja siitä tulee ongelmia mikäli joku viranomainen saa päähänsä tehdä tarkastuksen juuri sinun työpaikallesi.
Työpaikoista on kilpailua mutta suomalaisilta löytyy hyvä kielitaito (peruskouluenglanti), joten työnsaannissa ei pitäisi tulla ongelmia. Ei ainakaan jos pyrit töihin niille aloille, joiden varassa Uusi-Seelanti pyörii eli turismi ja maatalous. Suomalainen vaatimattomuus kannattaa unohtaa ja soittaa omaa torvea ihan kunnolla.
Ravintoloissa, kahviloissa ja majoituspalveluissa näkee usein töissä aika sekalaista jengiä. Joillakin on niin heikko englanti ja suppea sanavarasto, että hämmästyttää miksi heidät on ylipäänsä otettu asiakaspalvelutöihin. Jos suomalaisella on vahva peruskouluenglanti (varsinkin kirjallinen taito), niin kehottaisin yrittämään suoraan ns. "parempiin töihin" eli toimistohommiin. Palkka on sama tai korkeampi kuin ravintola-alalla ja työtehtävät fyysisesti vähemmän rasittavia. Tietysti jos viihdyt ulkoilmassa, niin ei ehkä kannata pyrkiä sisätöihin kesäkaudella (marraskuusta maaliskuuhun).
Kuriositeettina mainittakoon, että working holiday -viisumilla maahan tulevat ihmiset eivät (enää) saa harjoittaa prostituutiota. Huoraaminen sinänsä on täysin laillista kunhan "tavaran" myyjä on Uuden-Seelannin kansalainen.
Ja sitten ne bussipassit. Vaikea vastata, kun en tiedä mitä kysytään. Tarkoitatko nyt bussipassia jolla liikutaan kaupungista toiseen vapaassa järjestyksessä, maileja tai matkapäiviä laskien? Vai turistirysä-bussipasseja, joilla voi ajaa tietyn aikajakson (yleensä pitkä jakso kuten 6 - 12 kk) sisällä koko Uuden-Seelannin ympäri, seuraten passiin merkittyä reittiä? Turistirysä-passit on nimittäin sellaisia, että reitti on ennalta määrätty ja joihinkin listalla oleviin kaupunkeihin on pakko pysähtyä ja yöpyä. Kun haluat jatkaa matkaa, sinun täytyy etukäteen ilmoittautua bussifirman toimistoon (yleensä sähköpostilla) ja ilmoittaa, minä päivänä haluat nousta bussin kyytiin ja jatkaa kierrosta. Jos et ilmesty sovitulle bussipysäkille oikeana päivänä ja oikeaan aikaan, voit saada sakot ohareiden (no-show) tekemisestä. Sen jälkeen bussipassisi on väliaikaisesti käyttökiellossa eli sillä ei pääse jatkamaan matkaa ennen kuin sakot on maksettu. Matkan suuntaa ei myöskään voi vaihtaa, vaikka kesken reissun tekisi mieli palata edelliseen kaupunkiin työnhakuun, kavereita tapaamaan tai jonkin muun syyn takia. Joskus bussipassin hintaan sisältyy ilmainen uusintakierros (esimerkiksi vuoden kuluessa) mutta uusinnan saa vasta kun ensimmäinen kierros on ajettu kokonaan läpi vihoviimeistä pysähdystä myöten. Bussipassin voi toki ostaa lyhyellekin reitille (esim. pelkästään Eteläsaaren kierros) mutta lyhytkin reitti on ennalta määrätty eli kierros on tehtävä passiin merkityssä järjestyksessä, pakolliset yöpymiset joissakin kaupungeissa ja mahdollisesti jopa ennalta määrätty kiertosuunta eli kartalla myötä- tai vastapäivään.
Lyhesti sanottuna: Uuden-Seelannin bussipassit ovat yleensä kaikkea muuta kuin joustavia ja helppoja. Bussipasseja myyvät yritykset (ainakin useimmat) haluavat vain maksimoida oman voittonsa, eivätkä edes yritä tehdä matkareittien valintaa sellaiseksi, että asiakas voisi rauhassa poukkoilla itse valitsemiensa kaupunkien välillä miten huvittaa. Se nimittäin johtaisi siihen, että joidenkin kaupunkien välillä olisi jatkuvasti ruuhkaa busseissa (jengiä menossa edestakaisin) ja toiset reitit taas hiljenisivät aika totaalisesti.
Minkä tahansa bussipassin ostatkin, lue ehdot ja säännöt tarkasti läpi. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä eli sakkomaksuja, bussipassin väliaikaisia mitätöintejä tai jopa koko passin lopullinen mitätöinti hyvinkin pienen "sääntörikkomuksen" takia. Sääntörikkomus on vakava asia vain silloin, kun asiakas rikkoo sääntöjä. Bussifirma itse voi tehdä melkein mitä tahansa eikä ole korvausvastuussa töppäyksistään.
Eivätkä ole muutkaan yritykset eli benjihyppyfirmat, kuumailmapallolentoja tarjoavat firmat, koskenlaskua järjestävät firmat ja muut turistibisneksessä toimivat yrittäjät. Uusi-Seelanti ei ole mikään Amerikan Yhdysvallat. Täällä on hyvin vaikea haastaa ketään oikeuteen, vaikka vastapuoli olisi syyllistynyt selvään laiminlyöntiin ja aiheuttanut sinulle vakavat fyysiset vammat. Senpä takia joudutkin allekirjoittamaan ison pinon papereita (vastuuvapauskaavakkeet) ennen kuin pääset edes hevosen selkään yhden tunnin maastolenkille. Lenkki olikin tosi haastava. Hevoset menee käyntiä tasamaalla ja oppaat kulkee turistilauman edellä ja takana.
Jos meinaat tehdä Uudessa-Seelannissa mitään edes vähänkään ekstreme-lajeiksi katsottavaa (ratsastus, koskenlasku, zorbing-pallot, flying fox, jäätikkökävely, ohjattu maastopyöräretki, lyhyt lentomatka maisemia katsellen) niin sinun on parasta ottaa vakuutusyhtiöltä tosi kattava matkavakuutus. Muuten voi käydä niin, että tulee pieniä tai suurempia vammoja ja palveluntarjoaja vetäytyy vahingonkorvausvastuusta kokonaan. Sitä on sattunut usein ja sattuu edelleen. Valitettavasti. Vasta kun jengiä kuolee tarpeeksi, viranomaiset rupeavat kiinnostumaan ja juttu saattaa mahdollisesti päätyä oikeuteen.
