Onko vieraskielisillä vaikeuksia lausua nimesi?

[qwerty_88]

Ei tahdo tuo Pyry oikein ulkomaalaisilta taipua. 

[hidoidi]

Hollannissa poikaystävän suvun parissa nimi Anni taipuu yllättävän usein muotoon 'Annik' (miten ikinä pitäisikään kirjoittaa), jostakin ne aina tempaisevat sen ylimääräisen k-äänteen nimen loppuun. Ja joka kerta pitää sanoa että ei, kun Anni vain.

Yleensä ulkomaalaiset lausuvat ensimmäisen vokaalin pitkänä ja unohtavat kaksoiskonsonantin, ja vielä pidentävät viimeisen i:n, jolloin siitä tulee Aanii. Jotkut vääntävät sen Annieksi. Muita variaatioita ovat An-nii (kummallinen tauko keskellä nimeä särähtää korvaan, ja nimi lausutaan hassusti paino viimeisellä tavulla), sekä erittäin nopeasti lausuttu Ani.

Jännä, miten neljästä kirjaimesta saakaan niin monia eri versioita. 

[Taweet]

Etunimi Heli vääntyy brittien suussa poikkeuksetta Hayley'ksi. Kutsumanimi Marianne taas Mary Ann'ksi brittien suussa ja kiinalaisen poikaystävän suussa taas Malian'ksi.. noh, tähän on jo totuttu!

[monza]

Kiinalaisille ainakin toi R on vaikee. Ne lisaa siihen D:ta tai sitten perus L tulee sinne R:n tilalle. Joten omakin nimi kuullostaa aika hauskalta silloin talloin. 

[laurao]

Etunimi on aika universaali, ei ole ollut vaikeuksia. Sukunimi taasen on aivan eri juttu, Väyrynen menee lähes kaikkialle muulla kuin Suomessa iha ohi ja päätyy "Laura Werynen"

[Konstantine]

Oman nimen kanssa on Suomessakin vaikeuksia. Aina saa tavata. Sukunimestä nyt puhumattakaan  Kerran joku KELAn täti sano et pitäisi mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on kunnon sukunimi  ( ihan siis vitsillään )
Suomessa se on:
Jenni
Senja
Sanni
Sanna jne jne.

Ulkomailla se osataan myös yhtä vaihtelevasti: ( Kreikassa olen tavannut ihmisiä, jotka ymmärtävät nimen heti )
Jenna
Jenny
Seni
Senna


Niin ja nimeni on siis Senni   

[Heri]

Heri on ihan kiva nimi niissä piireissä, jossa R on särisevä "kova" r. Mutta heti kun mennään Englantiin tai Amerikkoihin, niin Heri kuulostaa karvaiselta!

[inomu]

Mun nimillä ei ole ollut kauheasti lausumisvaikeuksia, kun ne on niin universaalit. Mutta Aasian reissulla tuli yllätyksenä se, kuinka ihmiset ymmärsi Kristian-nimen. Aina kun näytin passiani paikallisille ja huomasivat toisen nimeni, seuraava kysymys oli joko "Onko vanhempasi/perheesi/sinä erittäin hartaita kristittyjä?" tai "Miksi passissa lukee uskontosi?" Itse ei ole tullut edes ajattelleeksi mistä nimi Kristian tulee Ja perheeni on kaukana uskonnollisesta ja itse olen pahainen ateisti

[Aavikko setä]

Nimeni on Reima, mutta ulkomailla:
What?
Raiii-mo
Raymo
Remo
Ray

[Heri]

Tulipahan mieleen yks hauska. Mun isotädin nimi on Rauha. Sen mies on Veli. Peace Brother

[Tropico]

Nostelenpa vanhaa ketjua ihan vaan keskutelun vuoksi;

Tässäkin ketjussa joku todennut matkustavansa nickillä tai lempinimellä. Yleensä olen itse matkustaessani käyttänyt omaa nimeäni (Matias) jonka lausuminen kuitenkin tuntuu olevan monelle vaikeaa vaikkei mikään kova-r / ä,ö nimi olekkaan.

Nyt pidemmälle reissulle lähtiessä mietin että pitäisikö suoraan totuttautua käyttämään lempinimeä, esim Matt jne. Itseäni häiritsee jonkun verran se että nimi lausutaan aina miten sattuu ja siksi en esim. välttämättä reagoi siihen. Esim. aasialaisten keskuudessahan englanninkielisen lempinimen omaksuminen on yleistä kiitos vaikeiden nimien. Erilaisilla lempinimillä on kuitenkin kutsuttu koko elämä, niin miksi sitten ei jollain jonka lausuminen ja muistaminen ei aina tuottaisi vaikeuksia englanninkielellä.

Onko joku muu "ottanut" englanninkielisen nimen samoista syistä?

[Strange Little Girl]

Onko joku muu "ottanut" englanninkielisen nimen samoista syistä?

En voisi kuvitellakaan ottavani jotain toista nimea "kayttonimekseni", enka ole koskaan oikeastaan ymmartanyt tata etenkin kiinalaisten tapaa ottaa englantiin perustuva etunimi kayttoon, varsinkin kun usein heidan omat etunimensa on yleensa ihan helppoja lausuttavia. Mulla on siis ihan perussuomalainen etunimi, jonka ihmiset lausuu niinkuin lausuu. Olen asunut koko aikuisikani englanninkielisissa maissa, ja nimi on aina lausuttu vahan erilailla eri paikoissa; en ole hirveasti valittanyt, kunhan se kuulostaa edes vahan oikeanlaiselta (niin etta tajuan, etta mulle puhutaan!)

En myoskaan tykkaa ajatuksesta, etta koko maailman pitaisi pyoria englantia puhuvien ymparilla. Monilla muillakin on vahan hankalia/outoja nimia, se kuuluu eri kieliin ja kulttuureihin. Musta esimerkiksi Matias on melko helppo nimi monissakin maissa, vaikka se varmaan usein tullaakin lausumaan h:lla (Mathias).

[maaly]

^ Samoilla linjoilla, lausuvat ulkomailla nimeni miten lausuvat. Kolmas nimeni on kansainvälinen ja helppo ulkomailla, käytän sitä Starbucksissa käydessäni  mutta muuten siis aina ihan omalla etunimellä. Ei se toki ihan samalta kuulosta, mutta sinne päin.

Ja samat ajatukset siitä, että tarviiko aina sitä englannin kieltä ja kansainvälisyyttä miettiä. Tiedän perheitä, joissa lapsille on haluttu antaa kansainväliset nimet, koska itse on koettu "traumoja" oman nimen kanssa. Ehkä en vaan sitten ymmärrä, kun omat lapseni saivat kyllä moneen kieleen istuvat nimet, mutta aivan jostain muusta syystä..

[Tropico]

En myoskaan tykkaa ajatuksesta, etta koko maailman pitaisi pyoria englantia puhuvien ymparilla. Monilla muillakin on vahan hankalia/outoja nimia, se kuuluu eri kieliin ja kulttuureihin. Musta esimerkiksi Matias on melko helppo nimi monissakin maissa, vaikka se varmaan usein tullaakin lausumaan h:lla (Mathias).

Kiva että virisi keskustelua aiheesta! Kyllähän eri kielet ja oudot nimet ovat tietenkin myös rikkaus, mutta itse olisin ihan tyytyväinen jos kaikkialla vain puhuttaisiin yhtä kieltä. Ja halusipa tai ei niin englanti on maailmankieli ja se oletusarvoinen tapa kommunikoida kulttuurien välillä

Oma nimeni tosiaan englanninkielisessä maassa lausutaan lähes poikkeuksetta Math-(a)ias. Työpaikalla huomasin "vaikean" nimen aiheuttavan hieman hämmennystä, koska usein suomalainen tapa kysyä esim. "can you give me that" tulkitaan epäkohteliaaksi. Oletusarvoisesti käytetään keskusteltaessa jatkuvasti toisen etunimeä "Can you give me that matias?". Huomasin tämän välillä aiheuttavan hieman epävarmuutta keskustelukumppanissa.  Oma nimenihän on sinäänsä aika maailmanlaajuinen, esim. etelä-amerikassa hyvinkin yleinen.

Starbucksin mukeissa minut on taidettukin jo useampaan kertaan nimetä uudelleen!

[maaly]

Starbucksin mukeissa minut on taidettukin jo useampaan kertaan nimetä uudelleen!

Sama, siinä kun yritti kassalla tavata nimeänsä kirjain kerrallaan, niin totesin että helpommalla pääsen kun pistän niille nimen, jonka osaavat kirjoittaa suoraan

[jais]

Kerran yksi englantilainen tyttö näki minun nimeni (jarkko) kun kirjoitin sen bussilippuun. Hän tiesi miten nimeni kirjoitetaan mutta ei miten se sanotaan, ei osannut edes vääntää sitä lontoon murteelle. Hieman nauratti kun hän kertoi tämän. Yleensä väännän nimeni lontoon murteelle koska suomalainen ääntäminen umpi hepreaa ulkomaalaisille.

En ole tavannut montakaa ulkomaalaista joka osaisi sanoa "r" kirjaimen suomalaisella ääntämisellä. Kerran yritin opettaa kiinalaiselle ja japanilaiselle tytölle "karjalanpiirakka" sanaa. Kiinalainen ei saanut suusta edes ääntä, japanilainen jotakin mutta luovutti aika pian.

[Matkaajanainen]

Onko joku muu "ottanut" englanninkielisen nimen samoista syistä?

Mun nimeä ei käytännössä juuri kukaan ei-suomalainen osaa ääntää oikein, siispä ulkomailla olen yleensä Rita. Tai niin ne ääntää sen joka tapauksessa vaikka itse kyllä sanon nimeni kuten se on. Mulla on sukulaisena yksi kaima, joka on asunut lähes koko ikänsä Australiassa ja hän muutti nimensä Ritaksi, mutta muutti sen takaisin kun jäi eläkkeelle. Samoin pari muuta sukulaista on siellä muuttanut nimensä, mutta suomalaisten kanssa käyttävät sitä oikeaa nimeään.

[smee]

En ole tavannut montakaa ulkomaalaista joka osaisi sanoa "r" kirjaimen suomalaisella ääntämisellä. Kerran yritin opettaa kiinalaiselle ja japanilaiselle tytölle "karjalanpiirakka" sanaa. Kiinalainen ei saanut suusta edes ääntä, japanilainen jotakin mutta luovutti aika pian.

Joo, r-kirjaimen ääntäminen on vähän joka kielessä pikkuisen erilaista. Latinot sitten korostavat sitä vähän liikaakin suomalaisisttain ajateltuna. Japanilaiset kyllä saavat sen lausuttua, mutta niillä menee r- ja l-kirjaimet sekaisin, ja jostain syystä tuntuu siltä että valitsevat aina väärin. Kuuntelin kerran erään hyvin englantia puhuvan japanilaisen stand-up koomikon kohtalaisen hauskaa vuodatusta aiheesta. Ja brittiläisessä komediallisessa paneelishowssa QI:ssa (joka on muuten yksi suosikkejani mitä TV maailmalla tarjoaa) juontaja Stephen Fry lohkaisi "If you want the Japanese to virtually commit suicide, just ask them to say 'orange-tipped fritillary'."

[Silbo]

Oon ajatellu, et ulkomaalaisten ois helppo lausua mun nimi, mutta toisin kavi nyt kun oon matkalla ja kuullu miten jotkut yrittaa vaantaa sita

Variaatioita:

Minoh
Minah
Inna
Innah
Mina
Mino
Minnah

yms. ja nimi on siis ihan Minna

Sukunimi onki sit ihan infernaalisen vaikee lausua, mutta siita huolimatta sen usein pyynnosta sanon ja sitte sita harjotellaankin puoli paivaa ja jokainen yritys paattyy huutonaururemakkaan

[hpr]

Riikka on ollut yllättävän haastava nimi Mut sanokoon miten haluaa, kunhan tajuun että ketä tarkoitetaan.