Raportti Eremitaasiin jonottamisesta ilmaispäivänä tammikuussa venäläisten lomaviikolla. Museo avautuu klo 10.30.
9.50 jonon perällä. Jono kulkee museon ulkopihalla porttien ulkopuolella.
10.00. Avataan portit ja päästetään ihmiset jonottamaan sisäpihalle. Tässä vaiheessa tapahtuu jonotuspaikkojen uusjako. Jonon perimmäiset ottavat jalat alleen ja lähtevät juoksemaan sisäpihalle muodostettavan jonon kärkeen.
10.15. Sisäpihan mittari näyttää -17 astetta. Kaiuttimista aloitetaan kuulutukset. Englanninkielinen kuulutus tulee vain kerran ja siinä (käsittääkseni) neuvotaan nettilipun hankkineita siirtymään jonon kärkeen.
10.30. Museo aukeaa. Sivukaistaa sisään pakkaa turistiryhmiä.
10.35. Uusi englanninkielinen kuulutus neuvoo nettilipun hankkineita siirtymään toiselle sisäänkäynnille, joka on varattu erityisesti nettilipullisille.
10.40. Jonossa tapahtuu koko ajan pientä muutosta. Röyhkeimmät vaihtavat paikkaa eteen päin. Kukaan ei huomauta.
10.55. Vihdoinkin sisällä.
11.05. Lipun nouto tiskiltä ja vaatteiden säilytykseen jättö sujuvat ripeästi.
Yhteenveto. Jos oikein ymmärsin, nettilipun hankkineiden ei tarvitse jonottaa (juuri ollenkaan). Jos ei ole nettilippua, kannattaa tulla jonottamaan juuri ennen kymmentä ja juosta röyhkeästi niin kovaa kuin jaloista pääsee porttien auettua. Nopeimmat juoksijat pääsevät helposti jonon kärkeen oli jono porttien ulkopuolella kuinka pitkä hyvänsä.
Itse museosta. Eremitaasin Talvipalatsin puoli (eli se mihin kaikki haluavat) oli minusta taide-elämyksenä huomattavasti vaatimattomampi kuin pihan toisella puolella oleva osasta. Talvipalatsin mielenkiintoisinta antia oli arkkitehtuuri ja eri tyylisuuntien mukaisesti sisustetut huoneet. Erikoisnäyttelynä oli tällä kertaa Talvipalatsin astiastoista koostuva näyttely. Kuulostaa tylsältä, mutta itse asiassa kaikkea muuta. Juhla-astiastiastot olivat upeita!
Eremitaasin toinen puoli (eri sisäänkäynti pihan toisella puolen) keskittyi 1800- ja 1900-luvun eurooppalaiseen taiteeseen ja se kokoelma on hulppea! Jälkikäteen oli virhe, että jätin tämän osaston iltapäivällä, viimeiseksi. Museoähky alkoi jo hieman painaa eikä energiaa ei ollut tutustua kaikkiin ihaniin tauluihin tarpeeksi.
Näiden kahden osaston välillä kannattaa käydä pikaisella lounaalla.
Kaikkineensa Pietari hurmasi minut neljännellä käyntikerralla. Pietari saattaa hyvinkin olla suosikkikaupunkini Euroopassa! Suosittelen talvikuukausia, koska silloin Pietari on hyvin kaunis ja valokuvauksellinen. Tammikuun eka viikko on yksi parhaista ajankohdista, kun kaupunki on koristeltu jouluvaloin ja kanaalit ovat jäässä ja lumessa.
Etäisyydet kaupungissa ovat pitkiä, mutta kaupunkikävelyiden ystäville tämä on yhtä iloa. Itse tein yhtenä päivänä 20 kilometrin kävelyn (Moskovan juna-asema - Nevski Prospekt - Eremitaasi - Vasilin saari - Petrograd - Pietari Paavalin linnoitus - Venäläisen Taiteen Museo - Moskovan juna-asema)!
