Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]

 (Luettu 3460 kertaa)

krookus

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 191
    • Profiili
    • http://www.noise.fi
    • Sähköposti
Koko kesä on homehduttu kauniimman puoliskon kanssa duunissa, ja parin viikon päästä on onneksi taas vähän aikaa itselle. 19.8. on lento Hki-Vantaalta Ateenaan. Tarkkoja suunnitelmia ei ole, mutta ideana on hengata Kreikassa ehkä viikon verran katsomassa sekä Ateenan perusnähtävydet että rantaelämää.

Seuraava varma etappi on Ukrainan Zaporozhe, joten suuntaamme varmaan junalla Thessalonikiin ja sieltä edelleen Istanbuliin, josta menee Krimille lauttoja. Samalla voisi katsastaa Jaltan tai Sevastopolin, jossa olen aiemminkin käväissyt. Toinen vaihtoehto on junailla itsensä pohjoiseen Bulgarian ja Romanian kautta, ja samalla voisi käydä morjestamassa tuttua Bukarestissa. Lautta on kuitenkin nopeampi ja kokonaisuudessaan varmaan myös halvempi vaihtoehto päästä Ukrainaan, joten valitsemme varmaan sen. Ukrainassa lienee hedelmäsato parhaimmillaan, joten en malta odottaa pääsyä vesimelonin ja pippurivodkan kimppuun.

Ukrainassa menee ehkä pari viikkoa, joiden jälkeen suuntaamme Moskovaan, jossa en ole aiemmin käynyt puolen tunnin laiturilla seisoskelua lukuun ottamatta. Joskus syyskuun puolivälin jälkeen pitää sitten palata duuniin ja luennoille, mutta se on toinen tarina. :)

Onko kellään kokemuksia noista Mustanmeren lautoista?

krookus

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 191
    • Profiili
    • http://www.noise.fi
    • Sähköposti
Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]
« Vastaus #1 : 19.08.2006, 02:30:15 »
Dippadaa. Lento lähtee 7.30, kentällä pitäisi olla tuntia aiemmin, kello on puoli kolme ja pakkaaminen puolitiessään.. no, ehkä koneessa ja Ateenassa ehtii nukkua. Tai sitten haudassa.

ilona

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 298
    • ICQ Messenger - 112101545
    • Profiili
    • Sähköposti
Re: Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]
« Vastaus #2 : 19.08.2006, 02:41:50 »
Lainaus käyttäjältä: "krookus"


Onko kellään kokemuksia noista Mustanmeren lautoista?


Kämppiksein matkasi viime kesänä Odessasta Varnaan lautalla ja ei oo varmaan vieläkään toipunut siitä... Kyseessä oli ymmärtääkseni jonkinlainen kantosiipialus, joka ryskytti menemään niin että suurimman osan matkasta toiselta puolelta ikkunoista näkyi vettä ja toiselta pelkkää taivasta. Ja matka kesti jonkun kolme tuntia kauemmin mitä piti.

Onnea matkaan!

krookus

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 191
    • Profiili
    • http://www.noise.fi
    • Sähköposti
Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]
« Vastaus #3 : 01.09.2006, 10:16:28 »
Reissu kaynnistyi odotetunlaisesti, ja jopa lennolle ehdittiin ajoissa. BlueOnen yksisuuntaisella lennolla Ateenaan oli veroineen hintaa n. 140 euroa, ja lisainvestoinneilla olisi tietenkin saanut maistella lentoyhtion herkullisia eineita. Jaivat kuitenkin valiin, ja nukkuminen onnistui onneksi puolityhjassa koneessa mainiosti.

Kentalta eksyilimme keskustaan, jossa palloilimme tovin aika hukassa. Ateenassa oli tarkoitus olla vain pari paivaa ja vilkuilla kliseisimmat nahtavyydet, joten mitaan kummempia ennakkovalmisteluita ei tehty. Saimme kahden hengen huoneen 2 yoksi 60 eurolla Omonian alueelta, jossa sijaitsi satoja vaatekauppoja ja muuta hauskaa. Vahan matkan paassa oli myos aasialaisten maahanmuuttajien asuttama kaupunginosa, jossa oli oma pikantti savynsa. Kavimme vilkuilemassa pakollisen Akropoliksen, yritimme valtella pulu- ja amerikkalaisia turistilaumoja seka soimme hyvin. Kaupungin hintatasossa ei ole Suomeen verrattuna kummoisia eroja, ja etenkaan ravintola-ateriaa ei voi olettaa saavansa erityisen halvalla. Plakan basaarialue Akropoliin kupeessa on aikamoinen sodomia ulkomaalaiselle, mutta mitaan samanlaista hoykytysta siella ei sentaan saa kuin Istanbulissa. Saa oli suurimman osan ajasta suorastaan infernaalinen - paivalla 42-43 astetta ja yollakin jotain 35, eika kaupungissa juuri tuule, joten kuumuus oli pahimmillaan todella ahdistava. Hostellihuoneessa sikailimmekin kunnolla ja pidimme molempina oina kahta tuulentinta paalla.

Yksi ikavakin tapaus sattui. Eraana iltana mukaan liimautui kadulla ehka 35-vuotias paikallinen mies, joka vaikutti alkuun jokseenkin kunnolliselta, ja olisihan sen kanssa voinut suunnata lasilliselle. Menimme nettikahvilaan, jossa tyyppi kuitenkin alkoi kayttaytya niljakkaasti,suorastaan tuli iholle ja ehdotteli vajavaisella englannillaan "I don't have any plans for tonight, but together we could do anything..you know..like..love". Kaveri oli jossain vaiheessa todennut unohtaneensa silmalasinsa hotellihuoneeseensa, ja totesin, etta kannattaisi ehka lahtea hakemaan niita. Uskoi sentaan hyvalla.

Seuraava etappi oli Kreikan rumimmaksi kylaksikin haukuttu Thessaloniki, jonne paasi siistilla yobussilla 33 eurolla. Tarkoitus ei suinkaan ollut palyilla Valkoista tornia paivakausia, vaan suuntasimme suoraan etelaan Halkidikin niemelle, jonka kaksi lantista "sormea" ovat pullollaan lahinna kreikkalaisia ja myos ulkomaisia turisteja. Kyla oli nimeltaan Kalithea, ja ainoa muista vastaavista kohteista erottava tekija tuntui olevan todella suuri korkeusero. Kun reipasteli helteessa ylos rantaan johtavaa makea, tunsi todella tehneensa jotakin. Ei kovin kultturelli kohde siis, mutta homeisten toimistokuukausien vastapainoksi kaipaa valilla ihan rantaelamaa. Aalloissa makoilu oli pitkasta aikaa oikein kivaa, jopa niin kivaa, etta tavalliseen tapaan poltimme hieman nahkaa. Talla kertaa maksoimme kahdesta yosta kahden hengen huoneessa 50 euroa, ja myyjana toimi pikkurikollisen nakoinen ja puoli naamaa peittaneiden aurinkolasiensa takaa luonnottoman paljon hymyillyt pyyleva hiippari. Yllattaen puhutuin kieli kreikan jalkeen kuulosti olevan venaja, jota valtaosa myyjistakin osasi. Monessa kojussa jo myyntipuheen aloituskieli oli englannin sijaan venaja, jota nyt satumme onneksi osaamaan. Olisimme varmasti menneet taysin moskovalaisista, ellemme olisi kertoneet olevamme kotoisin jostakin aivan muualta.

Kreikassa oli Halkidikin-reissumme aikana metsapaloja, ja yksi niista sattui juuri Kassandra-"sormelle", jolla olimme. Etelasta alkoi nousta valtava savupilvi, jonka aavisti kylla nopeasti paloksi, mutta vasta myohemmin kuulimme, etta joitakin lahiseudun kylia oli kokonaan palanut, ja aika pajon ihmisia oli pitanyt evakuoida. Samalla turistit nauttivat rannalla souvlakista, erinomaisesta Mythos-oluesta, ouzosta ja auringosta. Kornia.

Kalithean jalkeen oli vuorossa Istanbul, jonne paasi yojunalla vajaan 50 euron hintaan. Kyseessa oli pieni, vain veturin ja kolme vaunua kasittanyt vehje, ja kaikki paikat taisivat viela olla 2 hengen "huoneissa". Aika luksusta siis. Maisemat olivat upeat, ja pimean tuntua komeaa tahtitaivasta tuli seurattua pitkaan. Mitaan junabileita ei valitettavasti saatu aikaan, silla kaikki muut matkustajat sulkeutuivat jo aikaisin illalla koppeihinsa mokottamaan. Olisivatko olleet liikematkoilla.

Istanbulissa jatkuva tuuli ja raikas merellinen tunnelma olivat herkkua tunkkaisen Kreikan jalkeen. Edulliset ja maukkaat donerit puolestaan ravitsivat potsia. Miinusta tulee kuitenkin sadistisista myyntitalkoista, joilla jarjestelmallisesti nyhdetaan turistien omaisuus pois. Suomalaiset tunnistetaan jo kymmenien metrien paasta, ja pahimmilla alueilla myyjat vonkaavat oikein rivissa rahaa milloin mistakin. Niljaikkaimmat tapaukset ovat luokkaa "anna jalka, plankkaan kenkasi, ei maksa mitaan, mutta tyttareni on sairaalassa, anna rahaa, anna vaikka seteli, annan vaihtorahaa" jne. Muutamaa minuuttia myohemmin sama jantteri tosin naureskeli muiden kenkaammattilaisten kanssa, eli perhe sairaalassa -legenda lienee suosittu juttu.


Suuntasimme etsimaan Ukrainaan kulkevia lauttoja, ja niin alkoi matkan mielenkiintoisin osuus. Jonkinlaiseksi luksuslaivaksi laskettava Juzhnaja Palmyra lahti satamasta juuri saapuessamme paikalle, ja seuraava vastaavan luokan paatti olisi ollut vuorossa muutaman paivan paasta, mutta sekin oli jo loppuunmyyty, joten piti tyytya karvalakkimalleihin. Sataman ystavallisen henkilokunnan ansiosta paasimme suoraan ukrainalaisille laivoille tiedustelemaan hintoja. Tuloiltana olisi lahtenyt Omega-laiva Jaltalle, mutta paatti oli sen verran pieni ja kuppaisen nakoinen, etta 145 dollarin hinta tuntui kiskonnalta. Lisaksi miehistona oli lauma hihittelevia ukrainalaisia teineja, joten tuntui jarkevalta katsastaa muut vaihtoehdot. Kavimme useammassa matkatoimistossa, mutta hinnat, kohteet ja aikataulut eivat osuneet yksiin vaatimustemme kanssa, joten lopulta kulkuneuvoksi valikoitui Victoria-lautta, jonka reitti vie Herson-nimiseen satamakaupunkiin. Hintaa nyhdettiin 110 taalaa per nuppi, mutta lopulta haluttiin viela 30 taalaa lisaa, koska "paasimme" kahden hengen hyttiin, vaikkei sellaista ollut edes erikseen pyydetty. Hieman kalliiksi siis tuli, mutta onneksi matkaan sentaan sisaltyisivat ateriat. No...

Ongelmat alkoivat jo laivaan nousun jalkeen, la-iltapaivana. Lippujen saaminen ja hytin valinta kestivat perusbyrokraattiseen tyyliin tuntikausia. Mukava operaatio oli myos passien tarkastus: laivaan tuotiin pari turkkilaista tullimiesta, ja koko matkustajakunta angenttiin sangen rajallisen kokoiseen ruokalaan. Ihmiset huudettiin esille yksi kerrallaan, ja passit leimattiin. Laivaan noustessamme samat tullimiehet notkuivat satamassa ilmeisesti vailla mitaan tekemista. Kun paatti vihdoin lahti liikkeelle puolenyon maissa, olo oli toki voitokas. Oinen Istanbul oli komea naky, ja seilaaminen suurten Bosporin siltojen alta hieno kokemus. Kun kaupungin valot jaivat taakse, ylhaalla levittaytyi upea tahtitaivas, kun missaan suunnassa ei ollut voimakkaita valonlahteita.

Reissu kesti odotusaikoineen aika tarkkaan 48 tuntia, jonka aikana laivan "ravintolan" tuotteet tulivat hyvin tutuiksi. Aterioita jarjestettiin paivassa kolme, ja paaosin tarjonta oli niukasta annoskoosta huolimatta ihan siedettava. Seljanka-keittoa, salaattia, tattaria, juustoja, makkaraa ja muuta perusvenalaista poperoa. Kummastusta herattivat kuitenkin tervan ja savun (sic) makuinen mehu, ilmeisesti pelkasta sokerista ja jauhoista leivotut neuvostokeksit seka lahinna moottorioljyn mieleen tuonut karmaiseva vodka, jota tarjottiin yhdella illallisella. En muista horpanneeni halvoistakaan pulloista ihan vastaavaa myrkkya.

En tieda, mita matkustajien oli tarkoitus tehda, jos ateriat jaivat valiin tai nalka yllatti keskella yota, silla kulkuneuvon varsinaisessa viihdekeskuksessa, baarissa, myytiin ainoastaan juotavaa. Siella soi yota paivaa sama venalainen tekno riemastuttavalla diskanttisoundilla, ja juomat tietenkin maksettiin dollareissa.
 
Itse laiva oli kohtalaisen kokoinen (vaikea maaritella mitenkaan jarkevasti tietamatta alasta mitaan) ja varmasti useita vuosikymmenia vanha raasu. Tallinkia pienempi, mutta ei mikaan soutuvene. Matkustajia oli kuulemma lisaksemme n. 60, kaikki selvasti vahintaan parempaa keskiluokkaa tai basaarien myyjia. Valtaosa oli ukrainalaisia, mutta oli joukossa jokunen moldovalainen seka arabiaa puhunut yksilo. Paaasiallinen toimenkuva oli tietenkin tavaran kuljetus, ja kamaahan riitti. Ruumaan emme tietenkaan paasseet vakoilemaan, mutta jo laivan kannet ja kaytavat olivat poyristyttavan taynna kaikenlaista tavaraa: pitkia alumiinilistoja, autoja, tuoleja, tikkaita, kaikenlaisia mahdollisia myyntiartikkeleita. Vastaava lastaustyyli ei ehka menisi lapi tarkemman kontrollin maissa, mutta so not. Ihmisille oli kuitenkin jonkin verran tilaa liikkua, ja valtaosa ajasta tulikin vietettya kannella. Raitis meri-ilma teki hyvaa, kun hytissa ilma vaihtui yllattavan hitaasti. Laivalla myos soitettiin heikolla aanentoistolla 70-lukulaisen kuuloista venalaista meriaiheista musiikkia, jonka paatoksellisuus nousi parhaimmillaan hysteeriseksi.

Maa ilmestyi horisonttiin kolmannen reissupaivan aamuna, ja ankkuri heitettiin mereen varmaan vahan ennen puolta paivaa. Samoihin aikoihin saimme taytettavaksi Ukrainan tulliselvityslomakkeet, joihin pitaa siis kirjailla kaikki mukana kulkeva valuutta seka arvo-omaisuus. Junalla ja lentokoneella maahan tullessa en ole tahan ihanuuteen tormannyt, joten tulipahan koettua. Pahaksi onneksi olin kiireessa pakatessani ottanut mukaan sellaisen kakkoslompakon, jossa oli jo valmiiksi tukku vanhoilta reissuilta kateen jaaneita tai matkamuistoiksi ottamiani seteleita. Siina sitten listasin tarkkaan liiraa, leita, korunaa, kroonia ja vaikka mita. Kas kun eivat nostaneet satamassa metelia Romanian 10000 lein setelista.

Tyhmempi turisti saattoi luulla, etta maihin paastaan nopeasti, mutta auta armias. Ihmisia ja heidan matkatavaroitaan pakattiin ehka parin tunnin ajan viereen ajaneeseen pienempaan lauttaan, ilmeisesti siksi, ettei rahtilaivalla voi ajaa matkustajalaituriin ja toisaalta tavallisia pulliaisia ei voi vieda tavarasatamaan. Tuntemattomasta syysta odottelimme pienemmassa aluksessa ehka tunnin verran viela silloin, kun kaikki matkustajat ja tavarat oli otettu kyytiin. Muutaman minuutin matkan jalkeen olimme sitten laiturissa, mutta seurasi lisaa odottelua, ja saimme seurata hammentavaa naytelmaa. Ihmiset pidettiin laivassa, mutta matkatavaroita nosteltiin henkilokunnan toimesta laivasta ulos, pienissa patkissa laituria eteenpain, ja lopulta nahistunut papparainen lastasi laukkuja karryyn ja veti niita ehka kymmenen metrin matkan kohti viereisen tulliterminaalin ovia. Neljan-viiden ihmisen taysipainoisen tyopanoksen vaatinut operaatio oli laivan kannelta niin absurdia seurattavaa, etta siita oli pakko ottaa hieman videokuvaa. Kun ihmisia vihdoin alettiin paastaa laivasta ulos (tietenkin vain 3-5 hengen ryhmissa, edelleen tuntemattomasta syysta, ja valeissa sai odottaa kymmenisen minuuttia), osan matkatavara oli kuitenkin edelleen laivassa, mista seurasi jatkuvaa edestakaista ramppaamista laiturin ja laivan valilla. Voimaton odottelu aikaansai jaavuoren kokoisen sukuelimen kasvun otsaan, ja olisin talla hetkella varmaan meren pohjassa, jos paikalliset tullimiehet ja poliisit ymmartaisivat saadytonta suomalaista kielenkayttoa.

Passintarkastuksen jalkeen tuijotettiin tulliselvityslomaketta, ja kaikeksi onneksi tyttoystavani sai kaivaa rinkan pohjalta pienen korurasian esitellakseen korvakoruja ja sormuksia ponakalle tullimiehelle. Hauskaa oli, ja ilman kielitaitoa kyseessa olisi varmasti ollut viela ikimuistoisempi kokemus.

Sangen pitkaksi venahtaneen laivailusession jalkeen olimme Hersonin kaupungissa, joka naytti sataman perusteella kurjalta. Keskustassa oli kuitenkin siistimpaa, ja tyypillisen Leninin patsaan, isojen kauppakeskusten, kaudunkulmissa auringonkukansiemenia kauppaavien mummojen seka snagarien seka pienten ruokakauppojen perusteella kyseessa on aika tyypillinen ukrainalainen kaupunki. Varsinaiset nahtavyydet lienevat vahissa, mutta emme jaaneet niita etsimaankaan, vaan vuorossa oli siirtyminen paremman puoliskon sukulaisille Zaporozheen. Lippu n. 300 kilometrin matkalle yojunaan maksoi royhkeat 18 grivnaa eli alle 3 euroa, jota voinee pitaa ihan kohtuullisena korvauksena. Luokituksena oli tietenkin tuttu ja turvallinen platskart.

Nyt on menossa neljas paiva taalla, ja aika on mennyt leppoisasti paikallisesta ruuasta ja juomasta nauttimiseen, seurusteluun seka harvojen nahtavyyksien vilkuiluun. Eilen menimme huviksemme paikallisella ratikalla niin pitkalle kuin paasi ja naimme aimo annoksen brutaalia teollisuusaluetta. Valtavasti giganttisia 70-lukulaisen nakoisia teras- ja koksilaitoksia, ja kaikki rakennukset seka ymparisto ruskeaa ja harmaata. Viimeistaan ihmetellessaan firmojen nimia (Zaporozhstal, Zaporozhkoks jne.) tunsi olevansa Neuvostoliitossa. :)

Tana aamuna alkoivat koulut, joten kavimme sukulaistyton matkassa ihmettelemassa yhden koulun Pervyj Zvonok -rituaalia. Kyseessa on aina koulun ensimmaisena paivana koulun pihalla jarjestettava tapahtuma, joka muistutti vahan perinteisia suomalaisia kevatjuhlia. Tunnelma oli tosin dramaattisempi, amyreista suollettiin kansallislaulua ja muuta paatoksellista, ja naperot kiikuttivat ykkoset paalla kukkia opettajille.

Tanaan olisi tarkoitus suunnata Hortitsa-saarelle ihailemaan maisemia ja vierailemaan kasakkamuseossa, jos se suvaitsisi nyt olla auki. Talvella nain ei ollut.

Matkustajan hedonistisesta nakokulmasta Ukraina on sangen ihanteellinen lomakohde, silla hintalaput nayttavat taalla usein samaa summaa kuin Suomessa, mutta valuutta on mukavat 6,4 kertaa pienempi. Oluesta ei juuri kannata maksaa yli 3 grivnaa litralta, ja ravintolassa ei hyvalla tahdollakaan saa menemaan kummoisia summia. Arbuusi ja muut hedelmat ovat halpoja ja herkullisia (ja esimerkiksi rypaleita, tomaatteja ja kurkkuja kasvaa omassa puutarhassa).

Laiskottelemme taalla ainakin ensi viikon alkuun, jolloin matka jatkuu Moskovaan, jossa pitaisi ainakin kayda latkamatsissa. Sitten joskus on taas edessa matka Pietarin kautta kotiin, mutta se on toinen tarina.

Ipi

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 78
    • Profiili
Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]
« Vastaus #4 : 13.01.2007, 22:05:37 »
Olen lähdössä Itä-Euroopaan junailemaan keväämmällä, ja olen pohtinut myös Ukrainassa piipahtamista. Mitkä kaupungit/kohteet ovat näkemisen arvoisia?

Jouni

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 011
    • Profiili
Kreikka, Ukraina, Venäjä ym. elo-syysk. 2006 [SK]
« Vastaus #5 : 14.01.2007, 21:34:01 »
No jos suunnitelmissa on vain poiketa Ukrainan puolelle, niin Lviv on ihan mukava paikka. Ivano-Frankivskia jossain kehuttiin ja jos aikaa on vähän enemmän, niin Kiovassa kannattaa kyllä käydä.
14 vuotta, 3 kuukautta ja 20 päivää matkaan Forssaan.