[alan_mies]

Harva mahtaa ymmärtää Kalevi Keihäsen ansiot ulkomaanmatkailun kehittämisessä.

Keihäsmatkojen aikaan olin taapero, mutta siitä kai alkoi ensin seuramatkojen yleistyminen, ja ihmisten kyllästyttyä niihin tai oikeammin sukupolven vaihduttua, omatoimimatkailun ja halpalentojen aika.

Tuosta pääsin asiaan; itse innostuin reissaamisesta juurikin seuramatkojen kautta. 90-luvun aurinkomatkasta Kreikkaan seurasi ensin muutama saman firman kaupunkimatka, kunnes halpalentoajan alettua ei matkatoimisto ole järjestänyt enää ainoatakaan omaa reissuani, ja työreissuistakin vain ne, joita en ole päässyt itse säätämään.

[maailmanmatti]

Vanhempien kanssa tuli kierrettyä Eurooppaa kymmenvuotiaana autolla. 18-vuotiaana tapasin muuan liftarin, nostin ekaa kertaa peukalon pystyyn tien varressa ja paluuta entiseen ei ollut. Seuraavana kesänä kiersin Eurooppaa itsekseni ja muutamaa vuotta myöhemmin eka liftimatka Aasiaan.

Jo silloin kymmenvuotiaana oli enemmän kierrettyjä maita kuin ikävuosia ja nyt 32vnä sama. Kohta pitää kyllä kiikaroida uusia mantereita ennen kuin vuodet ottaa kiinni.. 

[shootarz]

Sama syy kuin useammalla, eli perheen kanssa tullu reissattua paljon! Myös äiti on korostanu että kokemus on parempi kuin materia  Myös oon luonteeltani vähän uteliaampi ja kokeilunhaluinen, enkä malta pysyä paikoillani. Välillä on pakko ihan harmaana arkenakin mennä vaikka toiseen kaupunkiin kahville, pieni maisemanvaihdos ei ole pahasta! Matkailu avartaa ja opettaa

[yeren]

Penskana ei reissailtu, aina vaan kesämökkiä. Mutta Kiina kiinnosti kovasti, ja paljon tuli luettua maasta. Löylyä lisäsi onnekas mahdollisuus käydä maassa viikon työreissulla vuosituhannen vaihteessa. Avioeron jälkeen ajattelin, että hittoako tässä enää miettimään ja tuskailemaan, ja otin tasingon maksuun pankista sen verran ylimääräistä, jotta pääsen pidemmälle käynnille. Sopivasti netistä löytyi vielä ihastuttava kiinalainen nainen, joka jo toisella chatti- viikolla käytti minusta nimitystä 'laogong', eli aviomies. Ja laogong minusta sitten tuli , Kiinassa avioiduttiin ja nyt muutaman vuoden aikana on asuttu yhteensä muutamia kuukausia siellä, muutaman reissun aikana. 
On se Kiina tosi hieno kokemus, kun sitä elää paikallisen kanssa, omaan tahtiin.

[hard]

Sen verran voi täydentää omaa listaani että matkustaminen itsessään saa innostumaan yhä enemmän ja enemmän matkailusta. Nykyään on melkein jatkuva matkakuume ja pitää päästä uusiin paikkoihin (ja kauemmaksi kuin ennen).

[alan_mies]

Sen verran voi täydentää omaa listaani että matkustaminen itsessään saa innostumaan yhä enemmän ja enemmän matkailusta. Nykyään on melkein jatkuva matkakuume ja pitää päästä uusiin paikkoihin (ja kauemmaksi kuin ennen).

Vanha totuus (muistaakseni Urho_Kekkoselta): ajan mittaan kaikki harrastuksesi ovat matkailua tai sen tukitoimintoja, kuten esimerkiksi kielten opiskelu, suunnistus, valokuvaus, ruoka, matkakirjojen keräily, matkailuun soveltuvan kulkuvälineen ylläpito tai aikaisemmin, kun netissä pörrääminen ei vielä ollut osa jokaisen arkea, sekin.

[Mimmu Merita]

Lapsena jo matkustin paljon perheen kanssa ja aina olen kokenut että se vain oma juttu nähdä uusia paikkoja, kulttuureita ja ihmisiä lapseni on matkustanut myös ihan vauvasta mukana ja sama kipinä hänellä.

[Disturbed]

Asuin lapsena Norjan puolella. Toisen kerran siellä asuin puolisen vuotta 2011. Isä perheineen on siellä asunut useamman kerran, tälläkin hetkellä. Pian muuttavatkin Espanjaan, ja ensimmäinen lähtö (olen mukana!) lähteekin parin viikon päästä..

Noh, tuohan käytännössä tarkoitti että Ruotsi ja Norja tuli erittäin tutuksi. Niiden väliin ajeleskeltiin jatkuvasti, Trondheimia, Friarfjordia, Harstadia, Andebu ym. Tykkäsin aina Norjasta, sen vuorista, vuonoista ja luonnosta. Maisemat ja luonto on aina ollut jotain mahtavaa - elämäni kenties hienoin hetki olikin kun kiipesin Norjassa vuorelle, katselin aurinkonlaskua ja kuuntelin hyvää musaa soittimesta ja join eventyr brusia...

Pienenä matkusteltiin ainakin kerran vuodessa muuallekin. Yleensä lämpöön viikoksi perusmatkalle. Tästäkin tykkäsin ja tykkään varmasti vieläkin.

Mutta matkustamisessa itsessään oli juurikin tuo maisemien ja uusien asioiden kokeminen. Kaikki on erilaista ja jännittävää. Vuoriin on mulla erityinen side, ainakin näin koen.

Toki ilmaston vaihtokin tuntuu höpöltä.

Nyttemmin kiinnostaa uuden alun aloittaminen. Ei pää kestä Suomessa useastakaan syystä. En tiedä kestääkö muuallakaan mutta aika olisi kokeilla...

[Jamie92]

Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta. Jonkinlainen "kaukokaipuu" on aina vaivannut mieltä Ja lapsena tuli reissattua vanhempien mukana jonkin verran. Ja jotenkin vaan itsellä on vahvasti sellainen fiilis että jos sitä asia on niin että elää vain kerran, niin on maailmaa syytä nähdä. Eikä pelkkä Madventuresien katselu auta, pitää päästä itse paikan päälle. Pakko vain nähdä ja kokea maailmaa vielä kun voi!

[Jukz]

Muistan lapsena jo katselleeni lonely planetin dokkareita ja muita matkailuohjelmia kiinnostuneena ja lapsena vanhempien kanssa tehdyt ulkomaanreissut antoi jo jonkinlaisen kipinän mutta lopullisen sysäyksen kyllä antoi tulleessan Madventures tv-sarja sekä madventuresin kansainvälisen seikkailijan opas joka tuli selattua kannesta kanteen useaan otteeseen

[Jenniii]

Perheen kanssa ei olla ikinä matkustettu Tallinnaa kauemmas ja kateellisena tuli kuunneltua juttuja kavereiden ja heidän perheensä matkoista. Taisin olla yläasteella, kun aloin seurata telkkarista välillä Madventuresia. Sillon tuli ensimmäisen kerran sellanen tunne, että aika kivaltahan tuo touhu näyttää.    Myöhemmin matkakuumetta lisäsi reissuaiheiset kirjat ja kavereiden kertomukset. Tiesin jo ensimmäiselle reissulle lähtiessä, että paluuta ei ole. Takasin tullessa oli lentokentällä lähinnä haikea tunnelma ja ekana mielessä, että "millon pääsen seuraavan kerran?!  "

[LAX]

Tulen merenkulkijoiden ja kulkukauppiaiden suvusta. Äitikin vei ulkomaille pienestä pitäen. En pysty kauaa pysymään paikoillani. 

[Arimo K]

Lapsuudessa vanhemmat ottivat sen periaatteen, että harvat ylimääräiset rahat käytettiin usein matkailuun. Eikä reissut olleet mitään kalliita hotellilomia, vaan olimme asunnonvaihdossa ympäri Eurooppaa, vierailimme ulkomailla asuvilla perhetutuilla tai alivuokrasimme asunnon. Sitten aikuisiällä soolomatkat alkoivat InterRailista, minkä jälkeen matkat ovat pidentyneet ja kohteet siirtyneet yhä kauemmaksi.

Omasta mielestäni tärkeintä matkailun aloittamisessa on sen luottamuksen kasvattaminen, että uskoo pärjäävänsä reissussa. Siihen reilaus loivat hyvän pohjan, jonka varassa on voinut suunnitella yhä isompia juttuja.

[V£[email protected]]

Tultiin laivalla Tukholmaan ja jne. Porukat alko valittaa että kotiin pitäs päästä ja kuin bussiaikataulut sitä ja tätä. Mä ajattelin et eihän me olla edes tutustuttu yhtään mihinkään.  Siinäpä se inspiraatio. Valittajat.Niitä ilman ei voi elää eikä niiden kanssa.

[sle97]

Pienenä lapsena ei muuta matkailua eteen tullut kuin joka kesäinen reissu mummolaan. Silti, tai siitä johtuen vieraat paikata ja matkustaminen on aina kiehtonut. Kersana tuli karttoja opiskeltua ennen lukemaan oppimista ja teininä Suomea kierreltyä urheiluporukoissa.

Aikuisena sitten reissaaminen pääsi vauhtiin, eikä tuolle loppua taida tulla.

[---]

Vauvasta asti matkassa perheen kanssa. Joka kesä ja talvi jossain päin siihen saakka kun lukio alkoi. Sitten oli vähän taukoa ja alkoikin oma matkailu. Pakko kai kiittää vanhempia siitä, että sai koko hommasta ensivaikutelman jo varhain.

Ja toki tuli lopulta katsottua ne Madventuresit. Täytyy myöntää, että silläkin ohjelmalla on ollut iso vaikutus.

Tuntuu, että nälkä kasvaa syödessä. Nykyään on pakko olla koko ajan seuraavat lentoliput varattuna. Muuten tuntuu ettei ole mitään mitä odottaa

[Katariina_]

Veikkaan yhtenä syynä olevan se, että olen reissanut jo pienestä pitäen, silloin perheeni kanssa  ja asunutkin vähän aikaa ulkomailla isäni työn johdosta.

Jotenkin näen juuri tuon pienestä pitäen reissaaamisen yhtenä syynä, että olen aikuisiälläkin halunnut jatkaa reissaamista. Toisaalta jos en olisi matkustanut lapsena, jonkinlainen halu matkustamiseen kuitenkin varmaan olisi.

[porte]

Eiköhän se ole aika sisäsyntyistä. Joillakin ihmisillä on luonnostaan kaukokaipuu ja reissunälkää, toisilla ei niinkään. Katselin jo lapsena paljon karttoja ja maantiedon kirjoja sekä television matkaohjelmia.

[ashrak]

Madventuresia varmaan kiitän itse. "Hei kelatkaa nyt, sen härmäläisen yksiön vuokralla elätte kivasti täällä palmujen alla"