-Kuolema-

 (Luettu 26821 kertaa)

indecent

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 84
    • Profiili
    • http://mikkokahkonen.com
-Kuolema-
« Vastaus #20 : 07.09.2006, 08:44:31 »
Minusta tuo pelastuminen on ihan huttua. Uskonnot tarjoavat vain jonkinlaisen köysäisen selityksen sille, että kun ihminen kuolee, niin siitä sit pääsee jonneki parempaan paikkaan uskonnosta riippuen. Uskonto tarjoaa helpotuksen niille, jotka eivät voi hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että kun noutaja tulee, niin se oli sitten siinä.

Ja jos taivaaseen pääsee vain uskovaiset, niin en kyllä sinne edes haluaisi. Miettikää paikkaa, jossa on vain pelkkiä jeesustelijoita!



Kirnauskis

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 153
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #21 : 07.09.2006, 08:54:55 »
Tämäpä mielenkiintoinen puheenaihe. Mietin itse tässä jokunen päivä sitten, että uskaltaisinko avata topicin, jossa kyselen että löytyiskö täältä muita uskovaisia kuin itsekin, mut en sitten tehnytkään sitä, kun vissiin säännöissä kielletään uskonnosta puhuminen. Mut nyt tuli selväksi, että täällä on ainakin toinen, joten kiitos Quu :)

Kuolema on itselleni tullut melkoisen tutuksi, kun 10-vuotiaana hautasin äitini, 20-vuotiaana isäni ja 30-vuotiaana mummoni. Sekä liudan vanhempaa väkeä siinä väleillä. Kuolemaan liittyvän surun prosessoimiseen olen oppinut muutaman asian: 1)hautajaisissa kannattaa itkeä niin paljon kuin jaksaa, koska se on todellista tehoitkua ja myöhemmin ei sitten tarvitse niin paljon pillittää, 2) jos tietää että läheinen kuolee kohta, niin sille kannattaa sanoa vaikka viimeisillä metreillä se kuuluisa "minä rakastan sinua" -lause, koska menetyksen jälkeen siitä saa oikeasti voimaa ja 3) suru ei koskaan lopu, mutta ajan kanssa se haalistuu ja laimenee.

Itse en hingu kuolemaa ja on helppo sanoa terveenä ja hyväkuntoisena ettei sitä pelkääkään. Olen kuitenkin melko varma, että jos nyt saisin tietää että huomenna kuolen, niin melko varmasti pelkäisin, on se kuitenkin niin tuntematon maa rajan takana vaikka taivaaseen uskonkin. Ja siihenkin uskon, että täällä maan päällä kaikkien ärsyttävinkin fanaatikko on siellä jalostunut varsin siedettäväksi ihmiseksi, joten ei se uskovaisten taivas ehkä kuitenkaan niin paha paikka ole - ja sitä paitsi siellä on kivaa!
Kotiin on moni kuollut.

outo_otus

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 470
    • Profiili
Re: -Kuolema-
« Vastaus #22 : 07.09.2006, 08:57:10 »
Lainaus käyttäjältä: "ande"
Milloin olisit valmis kuolemaan?


Toivottavasti en ikinä.

Niin kauan kuin yhtään nautin elämästä en voi olla valmis kuolemaan. Jos jonain päivänä tilanne on se, että elämässä ei ole enää mitään elämisen arvoista tai olen vaikka jonkun parantumattoman sairauden takia niin kovissa tuskissa, etten pysty nauttimaan mistään, niin silloin olen valmis kuolemaan. Toivottavasti sellainen päivä ei kuitenkaan koskaan koita.
os en löydä itseäni täältä, täytyy etsiä muualta.

-vr-

  • Reissaaja
  • Viestejä: 55
    • MSN Messenger  - valtteri-85@hotmail.com
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #23 : 07.09.2006, 09:34:28 »
Minusta on järjetöntä pähkäillä kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta. Onhan se luonnollista, että kaikki tuntematon pelottaa. Meillä on silti vain se fakta, että jokainen kuolee, miksi siis spekuloida muuta.

[/quote] Läheisten ihmisten menetystä pelkään. Samoin pelkään sitä, että monet läheisistäni eivät ole uskossa enkä näe enää heitä enää kuolemani jälkeen, koska he eivät pääse taivaaseen

Uskonto antaa varmasti monille lohtua kuolemaan liittyvissä asioissa. Toisaalta ajatus siitä, että ikävöi läheisiään kuoleman jälkeen vaikka itse pääsisikin taivaaseen tuntuu aika lohduttomalta.

Omasta mielestäni kuolema on lopullinen piste, johon kaikki loppuu. Sen jälkeen ei ole ikävöintiä, surua, iloa... eli ihan ok näkymät :)
Kannatan itse keskittymistä elämään (siitä kun tiedämme edes jotain)

pekkapoks

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 498
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #24 : 07.09.2006, 10:05:25 »
Lähentelee off-topic:ia toki, mutta on pakko kysyä...

Lainaus käyttäjältä: "Kirnauskis"
Ja siihenkin uskon, että täällä maan päällä kaikkien ärsyttävinkin fanaatikko on siellä jalostunut varsin siedettäväksi ihmiseksi, joten ei se uskovaisten taivas ehkä kuitenkaan niin paha paikka ole - ja sitä paitsi siellä on kivaa!


Kuinka moni siellä ollut on tullut takaisin kertomaan että siellä on kivaa? Ja onko muitakin taivaita kuin uskovaisten taivas?

High mileage

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 115
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #25 : 07.09.2006, 10:37:36 »
Lainaus käyttäjältä: "riinuska"
Kyllähän se pistää aina miettimään ja pysähtymään kun sukulaisia kuolee....ja pian huomaa että onkin itse seuraavaksi "etulinjassa"..


Melkein nauratti vakava aihe! Kirjoittajalla on kirjainten asettelu hallussa.
Sävel soi näidenkin askelien
-Let there be drums

High mileage

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 115
    • Profiili
Re: -Kuolema-
« Vastaus #26 : 07.09.2006, 10:42:11 »
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
En pelkää omaa kuolemaani tai ainakaan sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Uskon kristinuskon mukaisesti, että Jumalaan ja Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen ja saavat ikuisen elämän, muut joutuvat ikuiseen kadotukseen. Olen itse ottanut Jeesuksen elämääni, joten minulla ei ole mitään pelättävää.
.


Eriskummallisen harvinainen kommentti pallareissa. Ateismin puolesta on täällä luettu palopuheita liudoittain.. viekö retkeily ihmisiltä uskon?

Well done Q
Sävel soi näidenkin askelien
-Let there be drums

marlee

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 134
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #27 : 07.09.2006, 10:55:09 »
Kuolema kiehtoo, pelottaa ja ahdistaa ihmisiä. Ehkä siksi, ettei kukaan meistä voi sitä välttää, ehkä siksi, ettei kukaan meistä tiedä siitä mitään, ehkä siksi, että viimeistään kuolema asettaa meidät vastatusten oman rajallisuutemme kanssa. Kaikkivoipaisuutta ei olekaan olemassa, rahalla ei saakaan ikuista elämää, tai edes valita tapaa, millä kuolla. Kertakaikkiaan kuolema pakottaa ylpeimmän ja itsetietoisimmankin ihmisen nöyrtymään. Kamala ajatus individualismia ja nuoruutta ihannoivassa kulttuurissamme.

Loppujen lopuksi kuolemasta vieraantuminen on tapahtunut länsimaissa hyvin nopeasti. Vielä 75 vuotta takaperin vainajat pestiin, puettiin ja haudattiin itse. Nykyään pahimmillaan omaiset raahaavat mummon sairaalaan ja sieltä tk:een vuodeosastolle kun vähän muisti pätkii tai ei mummo enää jaksa tehdä taloustöitä kuten 50 vuotta aiemmin. Vanheneminen ja sairaus halutaan usein sulkea laitokseen, poissa silmistä, poissa mielestä.

Tulevassa ammatissani joudun vastakkain paitsi kuoleman, myös omaisten kanssa. Kuinka kerron, että lapsi menehtyi vammoihinsa, nuorta miestä ei voitukaan pelastaa hyvistä paranemisennusteista huolimatta, mummo saikin vielä toisen infarktin ja kuoli jo matkalla sairaalaan. Kuinka kohtaan surevat, katkerat, vihaiset, pettyneet, tyytyväiset, helpottuneet omaiset?

Olen pohtinut kuolemaa jonkin verran, aika ajoin enemmänkin. Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen, että meille jokaiselle on tietty aika varattuna täällä maan päällä (en usko kohtaloon, mutta aikakäsitys sopii maailmankuvaani). Elämä on ainutkertainen kokemus ja siksi siitä pitää tehdä niin hyvä, kuin mahdollista. Hyvällä elämällä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan standardien kanssa (nousujohteinen ura, korkea tulotaso, hieno auto, kaksi lasta ja koira), vaan se on jokaisen henkilökohtainen asia. Kunhan ei tarvitse 60-vuotiaana miettiä, että olen nyt tässä ja minusta tuntuu, etten ole oikeastaan elänyt vielä yhtään.

Huominen on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tee siitä omannäköisesti.



Kirnauskis

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 153
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #28 : 07.09.2006, 14:06:54 »
Pekkapoks: Hyvä kysymys - sä olet nasta :)
Itse asiassa on ihmisiä, jotka on tulleet takaisin kertomaan, itsekin tunnen yhden. Mutta loppujen lopuksihan tämä on uskon kysymys eikä mitään mitä tieteellisesti todistetaan. Kun kerran kysyit, että onko muitakin taivaita, niin itse uskon siihen taivaaseen, jossa rauha vallitsee jne. enkä esimerkiksi siihen viikinkien viimeiseen olotilaan, jossa istutaan pitkillä penkeillä ja juodat päivät pitkät simaa (vai miten se niillä meni?) mut Suomi on vapaa maa ja mun puolestani kukin uskokoon mihin lystää.

Alunperäisessä tekstissäni ekan kappaleen pointti oli se, että kiitin Quuta siitä, että sain selville, etten ole ainoa Jeesukseen uskova tällä saitilla. Kaltaisteni löytäminen kiinnostaa siksi, että heidän reissukokemuksistaan olisi kiva kuulla ja ehkä jakaa joitakin omiakin kokemuksia, kuten esim. se että nimenomaan tunnustavana kristittynä pääsin kerran Bangkokissa tapaamaan paikallista buddhalaisen luostarin munkkien päämiestä - se oli meinaan aika huimaa!
Kotiin on moni kuollut.

.Ginny

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 293
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #29 : 07.09.2006, 15:49:07 »
Itse olen todella kiinnostunut kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista. Syytä tähän mielenkiintoon asiaa kohtaan en tiedä.

Tällä hetkellä en itse henk. kohtasesti pelkää kuolemaa, enemmänkin pelkään läheisten menettämistä. Pienempänä pelkäsin kuolemaa ja olin varma, etten koskaan tule täyttämään 12 vuotta. (Yhden perhetutun tytär kuoli 12-vuotiaana.) No, täytin kaksitoista ja pelko haihtui. Noin kuukausi sitten, tuli uusi tälläinen tilanne. Olin kuullut tytöstä, joka kuoli 4 päivää ennenkuin täytti 18. Itselläni tuohon "maagiseen" syntymäpäivään oli aikaa kuukausi. Olin varma, etten sitäkään syntymäpäivää näe.  :roll:
Tämä syntymäpäivä tuli ja meni ja nyt ei tuollaista pelkoa enää ole.

En usko kuoleman jälkeiseen elämään, uskon uudelleen syntymiseen. Väitän kiven kovaan, että kuollessa ihmisen sielu siirtyy johonkin -ei vielä syntyneeseen, eläimeen, ihmiseen tms.

En tiedä, oonko koskaan täysin valmis kuolemaan. Lähiaikoina mennyt parikin tuttua ja tuntematonta ja kävi mielessä mistä kaikesta he jäävät paitsi. Nuoria kun olivat kaikki. Ehkä sitten vanhempana (mikäli niin vanhaksi elää!) alkaa olla jo enemmän valmis. Käy samanlailla, kuin mummolleni, jolla ei enää ollut täällä mitään tekemistä. Toivoi vaan pääsevänsä pois.

Joku taisi sanoa, ettei ikinä haluaisi kuolla lento-onnettomuudessa. Enemmin kuolen lento-onnettomuudessa, kuin hukkumalla tai palamalla. Lentokoneen mukana menee kuitenkin suhteellisen nopeasti.

-vr-

  • Reissaaja
  • Viestejä: 55
    • MSN Messenger  - valtteri-85@hotmail.com
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #30 : 07.09.2006, 16:14:01 »
Lainaus
En usko kuoleman jälkeiseen elämään, uskon uudelleen syntymiseen. Väitän kiven kovaan, että kuollessa ihmisen sielu siirtyy johonkin -ei vielä syntyneeseen, eläimeen, ihmiseen tms.


kuulostaa ihan loogiselta ajatukselta, jos uskoo sielun olemassaoloon. :roll: Oikeastaan se tuntuu yksinkertaisemmalta ja järkevämmältä, kuin että olisi jokin paratiisin kaltainen paikka.

Quu

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 475
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #31 : 07.09.2006, 20:41:23 »
Lainaus käyttäjältä: "indecent"
Minusta tuo pelastuminen on ihan huttua. Uskonnot tarjoavat vain jonkinlaisen köysäisen selityksen sille, että kun ihminen kuolee, niin siitä sit pääsee jonneki parempaan paikkaan uskonnosta riippuen. Uskonto tarjoaa helpotuksen niille, jotka eivät voi hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että kun noutaja tulee, niin se oli sitten siinä.

Ja jos taivaaseen pääsee vain uskovaiset, niin en kyllä sinne edes haluaisi. Miettikää paikkaa, jossa on vain pelkkiä jeesustelijoita!


Uskossa onkin se mielenkiintoinen juttu, että sitä ei voi ei-uskovalle (eikkarille) selittää eikä tieteellisesti todistaa. Ei voi selittää sitä, miksi usko tuntuu hyvältä. Ainakaan kristinuskossa ei myöskään itse voi päättää, että alkaa uskoa, koska usko saadaan Jumalalta.

Sitten hieman off-topic-asiaa. Minun uskovassa ystäväpiirissäni jeesustelijoilla/hihhuleilla tarkoitetaan ns. kiihkokristittyjä, ei suinkaan kaikkia uskovaisia. Sanoja tietysti käytetään eri tavoin eri piireissä, mutta kyllä me kaikki uskovat (kristityt) menemme uskomme mukaisesti samaan paikkaan, ei pelkoa, että taivaassa olisi pelkkiä jeesustelijoita.  :) Mitä taivaaseen paikkana tulee, uskon, että emme kykene tässä ajassa edes kuvittelemaan, kuinka hyvä siellä on olla.

Mielenkiinnosta utelen, "indecent", että onko sinulla jotakin uskovia vastaan (viitaten viimeiseen virkkeeseesi)? Onko joku meistä tai jokin vakaumuksemme mukainen toiminta/ajattelu loukannut sinua tms.? Monestihan negatiiviset mielikuvat muodostuvat yhdestäkin huonosta kokemuksesta ja jopa väärinkäsityksistä - ehkä me uskovat tällä palstalla voisimme korjata tilannetta?

Kirnauskis: Tällä palstalla on ollut keskustelua uskonnoista aiemminkin, ketju(t) vain on uponnut monen sivun taakse. Ymmärtääkseni eräs Pallontallaajien moderaattoreista on myös vakaumuksellinen kristitty, joten onhan meitä täällä!

High mileage: Eh... En oikein tiedä, kuinka kommenttiisi pitäisi suhtautua. Kiitos kuitenkin.  :)
e parhaiten nauraa, jolla on kovin lääkitys.

diokenes

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 817
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #32 : 07.09.2006, 20:41:30 »
Eihan tuo nyt niin haudanvakava asia lienee.
Ensin taalla pyoritaan aikansa, paritellaan kukaties,
ihmetellaan elaman tarkoitusta, ja sitten kuolla kupsaistaan.
 :D
Kuolema on elaman luonnollinen paatos,
mutta sita ennen kannattaa muistaa elaakin !
Kuolemaa on turha pelata, kuten myos elamaa.

Kuolemattomuus olisi helvetillinen olotila. Jotenkin
ounastelisin, etta itse kuoleman hetkella koko elaman
tarkoituksen vasta viimeinkin oivaltaa.
Silla viimeisella,kaikkien matkojen matkalla !

Naihin filosofisiin tunnelmiin korkaten.
 :D
I dont care going nowhere, as long as it´s an interesting path.

Tinja

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 425
    • Profiili
    • Tintin oma hostelli
-Kuolema-
« Vastaus #33 : 07.09.2006, 21:00:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Quu"
Uskossa onkin se mielenkiintoinen juttu, että sitä ei voi ei-uskovalle (eikkarille) selittää eikä tieteellisesti todistaa. Ei voi selittää sitä, miksi usko tuntuu hyvältä. Ainakaan kristinuskossa ei myöskään itse voi päättää, että alkaa uskoa, koska usko saadaan Jumalalta.


Uskohan on vain sita, etta uskoo johonkin hengelliseen juttuun ja saat hyvan olon siita tunteesta, etta joku on siella katsomassa juuri sinun vaellustasi. Joku toinen taas uskoo, etta Hitler oli nasta jatka ja se tuo sitten taas varmasti hanelle samanlaisen tunteen (hmm... aika "hyva" vertaus, mutta kuitenkin). Mulle, eisiihentyypilliseenjumalaan uskovalle tulee samanlainen tunne muista uskonasioista, joilla ei vaan ole mitaan tekemista uskonnollisten asioiden kanssa. Valitettavasti en paase sinne teidan taivaaseen, mutta hahaa, enpas mene helvettiinkaan! Niin kuin joku kerran sanoi, jos uskoo Jumalaan uskoo myos Saatanaan.

Kuolema. Nyt jo pois mennyt enoni sanoi, ettei kuolemaa kannata pelata. Sitten han meni pois, ja mina sain omat kokemukseni kuoleman jalkeisesta elamasta. Silla ei ollut mitaan tekemista uskomattomuuden tai uskomusten kanssa (tai silla etten ole hullu :lol:), sielta se eno vaan huuteli mua. En tieda oliko sitten taivaassa vai ei, mutta samana paivana eras toinen sukulainen meni ja ampui itsensa.
En pelkaa kuolemaa, ja uskon, etta se on aika pitkalti helpotus monille ihmisille paattaa kipu.

Illusion

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 732
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #34 : 07.09.2006, 21:42:41 »
En osaa pelätä kuolemaa - ainakaan omaani. Välillä tosin kauhulla ajattelen, mitä jos joku rakastamani ihminen yhtäkkiä vain onkin poissa. Tällaiset ajatukset silloin tällöin ovat varmasti vain hyväksi, sillä ne saavat arvostamaan elämää aina enemmän ja ottamaan kaiken irti ajasta tärkeiden ihmisten kanssa.

Uskon, että kuoleman jälkeen on odotettavissa jotakin. Mitä se on, sitä on vähän vaikeaa mennä arvailemaan. Kai minä uskon taivaaseen jollakin tapaa, tai ainakin paikkaan, missä saa tavata kaikki kauan sitten kadotetut läheisensä. Vaikeaahan se on tyytyä ajatukseen, että kuoltuamme todella vain mätänemme tai meidät poltetaan tuhkaksi, eikä meistä sen jälkeen todella ole jäljellä enää yhtään mitään. (Muuta kuin muisto, joka sekin häviää nopeasti sukupolvien vaihtuessa.)

Kuolema kiehtoo kaikessa mystisyydessään - ja luonnollisuudessaan. Tykkään rakkaus & kuolema -teeman tyylisestä romantisoinnista. Jotkut Goethen runotkin saavat sydämeni väräjämään. :) Tähtitaivasta katsellessa tulee samanlaisen olo kuin kuoleman syvintä olemusta pohtiessa. Tyhjyys, avaruus, kaikentäyttävyys, ymmärtämättömyys, mielettömyys. Oma pienuus valtavien voimien edessä. Kokeilkaapa seuraavaksi kun satutte pimeään aikaan ulos!

Kuolemaa ei kukaan pysty selittämään kovin tyhjentävästi, koska siihen liittyy niin monenlaisia uskomuksia, faktoja, mielikuvia ja mielipiteitä, ettei yhtä totuutta voi tavallinen tallukka löytää ennen täältä poistumistaan. Hienoa sitä on kuitenkin etsiä ja ajatella. Sielu ja ruumis. Kuolevatko ne yhdessä vai jääkö sielu elämään ruumiin jo väsähtäessä? Onko mitään sielua edes olemassa? Hmm..

Kuolemattomuus olisi kyllä aivan kamalaa! Miettikää nyt, jos eläminen alkaisi todella pänniä, eikä saisi itseään edes hengiltä! Hirveä, hirveä kohtalo. Olen tosissani. :)

fishbone

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 215
  • Jäsen nro 200
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #35 : 07.09.2006, 21:52:43 »
Niin, jälleen kerran: "kuollessa lähtee naimalla saatu henki..."

Siinähän se totuus kaikessa yksinkertaisuudessaan on.

Kun lähtisikin samassa touhussa, missä se on tullut, niin lähtö olisi varmasti onnellinen. :D

Remez

  • Reissaaja
  • Viestejä: 54
    • MSN Messenger  - Remez_@hotmail.com
    • Profiili
    • Sähköposti
-Kuolema-
« Vastaus #36 : 07.09.2006, 22:40:06 »
Kuolema osuu kohdalleen sillon ku se niin tekee. Sattuu ja tapahtuu, turha sitä itkeä sen takia vaan täysillä vaa  :)

BunkerKing

  • Reissaaja
  • Viestejä: 39
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #37 : 07.09.2006, 22:50:07 »
Kuolema on evoluution perustekijä. Tarkoitus on lajin kannalta kuitenki vain lisääntyä ja sen jälkeen muuttuu vähitellen hyödyttömäksi. Jos kukaan ei kuolis, niin ei tuleville elämänmuodoille jäis tilaa ja koko homma kaatuis. Ilmeisesti ihmiselle tosi mieluinen ajatus, mutta toistaseksi vaikia päästä mihinkään siitä, me ollaan vaan geenejä eteenpäin siirtäviä lihakasoja.
ttp://www.pakkoruotsi.net/

andr

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 542
    • Profiili
Re: -Kuolema-
« Vastaus #38 : 08.09.2006, 11:00:38 »
Lainaus käyttäjältä: "High mileage"
viekö retkeily ihmisiltä uskon?


Ei varmaan vie retkeily ihmiseltä uskoa, jos ei sitä ole koskaan ollutkaan.

Onhan siitä uskosta varmaan uskoville voimaa, enkä sitä halua heiltä/teiltä todellakaan riistää, mutta silti, en aio todellakaan teeskennellä kenellekään olevani uskossa kun en ole. Sinäänsä uskonnot ovat toki mielenkiintoinen puheenaihe, mutta sen keskustelun voisi ehkä jättää toisten topicien alle?

smeagol

  • Reissaaja
  • Viestejä: 34
    • Profiili
-Kuolema-
« Vastaus #39 : 08.09.2006, 11:18:10 »
Itseltäni on viimeisen kuukauden aikana kuollut ystävä sekä tuttu. Tuntuuhan se kurjalta, mutta en sitä sen enempää sure. Tai sitten en vain vielä ole käsitellyt asiaa kunnolla ja veikkaan että se suru tulee pakolla jossain vaiheessa. ¨

Eläinten kuolema on ihan ok juttu ja sitä ole nähnyt pienestä pitäen kun olen elänyt koirien keskellä, melkein aina syntyy ainakin yksi kuollut pentu. Sekään ei juurikaan hetkauta.
Mutta nyt kun oman koiran lopetus näyttää lähestyvän niin olen kauhuissani. Tuo koira joka on suojellut ja puolustanut minua niin monet kerrat ja ollut ystäväni ja lohduttanut kun olen ollut surullinen... nyt minun pitäisi viedä se lopetettavaksi, se tuntuu aivan kauhelta ja tahtoo itku tulla kun ajattelenkin sitä.

En pelkää itse kuolemaa, mutta antaisin mitä vaan että saisin elää niin kauan kuin haluaisin. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa ja olen niin utelias tulevaisuuden takia että ihistää ajatuskin että kuolen 60 vuoden päästä enkä näe millaista elämää on 200 vuoden päästä.

Mutta kuolema on väistämätön asia. Enkä sille mitään voi.