Tämän vuoden merkittävin matkustusratkaisu on ollut uudenvuodenlupaus lennottomasta vuodesta. Vielä ei ole tarvinnut lupausta rikkoa (tai matkustelua vähentää), vaan olen päässyt maata pitkin kaikkiin kohteisiini. Vuosi alkoi Kazanissa, jossa olin kuukauden reissukumppanini luona. Hänen vaihto-opiskelunsa ko. kaupungissa päättyi sopivasti niin, että pääsimme yhdessä matkaamaan junalla takaisin Suomeen, jossa olimme noin viikon ennen matkan jatkumista. Laivaa ja junia hyödyntäen siirryimme yhdessä Hampuriin konferenssiin, josta pääsimme omaan vaihtokohteeseeni Unkariin. Sieltä toteutin kevään aikana pari pikku reissua Wieniin, Kiovaan ja Pohjois-Serbiaan, ja toukokuussa häivyin sitten koko maasta vaihtoni loppuessa ja kesätöideni alkaessa Tukholmassa. Heinäkuu kului Venäjällä, Syktyvkarissa työskennellen, ja nyt olen palaamassa vielä hetkeksi Ruotsiin.
Alkuvuosi on siis ollut täynnä kaikenlaista, mutta syksy vaikuttaa aika paljon rauhallisemmalta. Muutamme opiskelemaan Inariin, mikä tuntuu tällä hetkellä aivan mielettömältä seikkailulta, vaikka kotimaassa pysytäänkin. Turhaan ehtivät kaverit ja sukulaiset iloita, että jes, vihdoin jään Suomeen, kun ei minua vieläkään Etelä-Suomessa juuri näy!
Joululomalla ehkä pyrähdys Pietariin, etenkin jos viisumit sinne muuttuvat ilmaisiksi.
