Budapest, pitkä viikonloppu syksyllä 2006

 (Luettu 3486 kertaa)

illusia

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 746
    • Profiili
    • http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Budapest, pitkä viikonloppu syksyllä 2006
« : 25.01.2007, 15:06:28 »
Täällä on jonkun verran keskustelua Budapestista, ohessa minun kokemuksiani muutaman päivän retkeltä. Ihan mukava kaupunki!

BUDAPEST 29.9.–2.10.2006

Lento Vantaalta Budapestiin (Ferihegy Airport 2B) ei kestä kuin kaksi tuntia. Kun kelloa vielä käännetään tunti taaksepäin, olimme perillä jo ennen yhtätoista paikallista aikaa. Käytimme julkista liikennettä päästäksemme keskustaan. Ensin bussilla nro 200 päätepysäkille (Köbánya-Kispest) ja sieltä metrolla (M3 blue) lähipysäkillemme (Ferenc körút), josta kävelimme Boulevard City Panzioon (184€/3 yötä), joka sijaitsee lähellä Petöfi-siltaa. Liput maksoivat bussista ostettuna 210 HUF/kpl, kioskissa ja automaatissa ne maksavat 185 HUF, mutta meillä ei ollut vielä yhtään kolikoita.

www.boulevardcity.hu

Emäntämme Klára pahoitteli, että kattohuoneistot olivat kaikki varattuja, mutta saimme samaan hintaan kaksion (molemmissa huoneissa kylpyhuone) omalla keittiöllä. Talon huoneistot ovat osittain hotellin käytössä, osittain vuokralla, asuimme siis todellakin keskellä paikallisasutusta! Aurinko paistoi, mittari näytti ulkona +24°. Kamat kaappiin, vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja jalkauduimme kadulle. Klára suositteli läheistä Raday Utcaa, jonka varrelta löytyy lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Istuimme Claro Bisztroon pinaattipastalle ja Nizzan salaatille (tummien oluiden kanssa 3.220 HUF).

Kävelimme Tonavan rantaa Szabadság-sillalle, siitä käännyimme kauppahallin kohdalta Vaci Utca – kävelykadulle, josta emme kumpikaan jostain syystä erityisesti pitäneet. Palasimme Raday Utcalle ja jäimme Octobus Cafén terassille kahville ja palinkalle (päärynä- ja luumupontikkaa; kallista ja pahaa). Ostimme lähikaupasta vähän juotavaa jääkaappiin ja palasimme kämpille. Klára tuli vastaamme ja päästi meidät kattoterassille, tuoden samalla suolapähkinöitä ja jääden juttelemaan kanssamme. Muita vieraita emme olleet nähneet lainkaan, ehkä sitten huomenna aamiaisella. Kattoterassilta oli kaunis näköala, muistutti vähän Tallinnaa lukuisine kirkontorneineen.

Pikkupäikkärit ja kävellen takaisin Raday Utcalle. Jäimme syömään Caramiaan hyvät pastat ja kalkkunat. Kaupungilla oli jostain syystä ilotulitus, ihailimme sitä kävelykadulla. Ennen kämpille paluuta jäimme vielä lasillisille kotikatumme kulmakuppilaan.

Lauantaina oli herätys kahdeksalta, menimme ylimmäiseen kerrokseen aamiaiselle. Ulkoterassin pöydät olivat jo varattuina, aurinko paistoi mutta oli vielä vähän viileää. Asukkaina olivat ainakin nelihenkinen perhe Kanadasta (?), saksalainen nuoripari ja ranskalainen pariskunta. Aamiainen oli varsin kattava; kahvia tai teetä, vaaleaa leipää ja sämpylöitä, juustoa, erilaisia makkaroita, kasviksia, mysliä ja jogurttia.

Yhdeksän jälkeen olimme jo liikkeellä. Kävimme ensin katsomassa kauppahallin, sillä se menee lauantaisin kiinni jo kahdelta. Paikalliset olivat viikonlopun ruokaostoksilla, toisen kerroksen matkamuistomyymälöissä pyörivät turistiryhmät. Maistoimme pienet lasilliset punaviiniä ja jatkoimme matkaa. Ylitimme Szabadság-sillan ja kävelimme Gellért-vuorelle. Kävimme pienessä luolakirkossa, jonka jumalanpalvelus käännettiin englanniksi. Sen jälkeen kapusimme portaita ja polkuja pitkin vuoren huipulle asti. Utuinen sää hieman himmensi hienoja näköaloja. Oli kuuma! Laskeuduimme vuoren toista (varjoista) puolta alas ja seuraavaksi nousimme valloittamaan Linnavuoren, jossa olikin paljon nähtävää. Katsoimme kuninkaanlinnan ja otimme oluet Sisi Café Restaurantissa.

Kalastajalinnake oli varsin viehättävä, vaikka muistuttikin jotain Disney-filmin lavastetta. Pieni Ruszwurm-kahvila, joka oli toivelistallani, oli aivan täynnä, päätimme siis mennä lounaalle Pest-Buda – ravintolaan (Linnavuori, Fortuna Utca). Olikin tosi hyvät ruuat! Sisältä kuului mustalaismusiikkia, hetken kuluttua viulisti tuli ulos soittamaan, ja tietysti myös meidän pöytämme viereen. Yritimme keskittyä toisiimme ja jatkoimme keskustelua kovemmalla äänellä. Setä taisi huomata Miss Finland – paitani ja soitti tietenkin Säkkijärven polkan!

Laskeuduimme Tonavan varteen, matkalla tapasimme nuoren perheen, joka halusi meidän ottavan heistä kuvan kamerallaan. Oli pakko kysyä, mistä nuorimies on kotoisin, oli niin ”tutunoloinen”. Kertoivat asuvansa Indonesiassa, Surabayassa. Liekö sitten pikkuäiti unkarilainen, ulkonäöstä päätellen ainakin eurooppalainen. Palasimme Pestin puolelle Ketjusillan kautta. Margit-saari, parlamenttitalo ja Tonavan risteily saavat jäädä seuraavaan kertaan. Kävelimme Vaci Utcan päästä päähän, huomaamatta etsimäämme kahvila-konditoria Gerbeaudia. Istuimme kakkukahveille Europa-kahvilaan, jossa oli erinomaisen töykeä tarjoilu ja aivan kuivaa suklaakakkua. Kävelimme rantakadun kautta koukaten takaisin Raday Utcalle, ostimme kaupasta aperitiivit ja palasimme kämpille suihkuun.

Kirjoittelimme kortteja ja huilailimme. Ulkona päivä hämärtyi, hääautot toitottivat torviaan ja ilotulitukset paukkuivat. Kahdeksan jälkeen kävelimme Raday Utcalle. Vörös Postakocsi – ravintolan ulkopöydät olivat täynnä, eikä meillä tietenkään ollut pöytävarausta. Päätimme mennä taas Claroon syömään. Tilasimme unkarilaisen paprika-nautakastikkeen (kun paprika-kanaa ei ollut saatavilla) ja kalkkunarullia roquefort-juustolla (oluiden kanssa 4.710 HUF). Mukava tarjoilijatyttömme oli juttutuulella ja jäi ehtiessään seurustelemaan kanssamme. Jälkiruokia emme taaskaan jaksaneet.

Sunnuntaina lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään, taivas oli hieman utuinen mutta oli lämmintä. Kuvattuani ulkopuolelta Dohány-kadun synagogan ja Pyhän Tapanin tuomiokirkon (kirkkokiintiö tuli näin täytettyä) suuntasimme Andrássy útille. Kuvasin upean oopperatalon ja Lisztin aukion. Bongasimme Müvész-kahvilan (vielä ei ollut kakkukahvin aika ja pienen kahvilan ulkopöydät olivatkin kaikki varattuja). Kävelimme koko pitkän ja suoran Andrassy útin, aina kaupunginpuistoon saakka. Sankarienaukiolla parveili useita turistiryhmiä, me katsastimme Vajdahunyadin linnan ja menimme oluelle Anonymous-kahvilaan, jonka ulkoterassilla orkesteri soitti mustalaismusiikkia. Viereisessä pienessä järvessä pariskunnat ja perheet soutelivat pikkuveneillä sorsien keskellä.

Palasimme oopperatalon kulmille Manner-Euroopan vanhimmalla metrolinjalla (M1 Yellow, ”pikkumetro”). Samalla ostimme lippukioskista tiketit huomista siirtymistä lentokentälle varten. Löysimme Paulai Ede Utcan ja sen alkupäästä Bohemtanya Kisvendeglón. Tarkoituksemme oli syödä kevyesti ja säästellä iltaa varten, mutta sorruimme tuhteihin sapuskoihin; hanhea herkkusienikastikkeessa ja paikallista ”makaronilaatikkoa” (galuska/noodles) sekä kanafilé roquefort-kastikkeella ja perunakroketit.

Listallamme oli vielä monta kakkukahvilaa ja ravintolaa. Kävimme Vörösmarty-aukiolla katsomassa Gerbeaud-kahvilan, joka oli aivan täynnä. Otimme oluet Corso-ravintolassa (Petöfi Sándor Utca 3), sinne voisimme palata illalla, mikäli vielä jaksamme kävellä ja syödä.

Pikkupäikkärit, suihkut ja omatekoiset Kir-aperitiivit. Ykköset päälle ja kävellen kohti Corsoa. Matkan varren ravintoloissa oli porukkaa vaihtelevasti; toiset terassit olivat aivan täynnä, toiset tyhjillään. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta Corso olikin lähes tyhjä. Tilasimme kylmää, kuivaa kuohuviiniä, kalaa ja kanapaprikaa (papricás csirke galuskävel). Valkoisista pöytäliinoista, kynttilänvalosta ja pokkuroivista tarjoilijoista huolimatta on pakko myöntää, että lounaspaikkamme ruuat olivat kyllä paremman makuisia, taisivat olla jopa reissun parhaat sapuskat. Otimme vielä konjakkikahvit ja kävelimme kotiin. Tyhjensimme kuohuviinipullon lopun ja aloitimme syntymäpäiväni vieton.

Maanantaina oli vähän kankea aamu, pitkät kävelyt painoivat jaloissa. Osa hotellin vieraista oli jo poistunut, kattoterassilla ja aamiaishuoneessa oli hyvin tilaa. Tänään ei tarvinnut tankata kun ei ollut pitkää kävelylenkkiä tiedossa. Pakkasimme tavaramme ja kävelimme metroasemalle, josta jatkoimme päätepysäkille asti. Sieltä ostimme vähän salamia ja paprikoita kotiin. Jatkoimme bussilla (nro 200) lentokentälle.

1.000 HUF = 3,83€
10.000 HUF = 38,30€

Jukka Haverinen: Sankarimatkailijan Budapest
Reima Luoto: Budapest, Tonavan kuningatar
http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Törkeän täynnä elämää
- Ismo Alanko -

illusia

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 746
    • Profiili
    • http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Reissukuvia Budapestista
« Vastaus #1 : 20.02.2007, 21:08:58 »
Lisäilin Budapestin kuvia opera.comin albumiin

http://my.opera.com/illusia.finland/albums/show.dml?id=206711
http://www.illusiafinland.blogspot.fi/
Törkeän täynnä elämää
- Ismo Alanko -