Samppanjat ovat makuasia, ja joka tuottajalla on lukuisia eri versioita, joten kysymykseen halvasta ja hyvästä on hankala vastata. Oma maisteluni on perustunut muihin ominaisuuksiin kuin hintaan, joten en ole lainkaan pätevä vastaamaan.
Kuten muissakin viineissä, samppanjaa on sekä vuosikertaa että non-vintagea. On klassista kolmen rypäleen sekoitusta tai 100 % yhdestä rypäleestä valmistettua. On osuuskuntamalliin eri tilojen rypäleistä sekoitettuja tai yhdeltä palstalta valikoiduista rypäleistä tehtyä. Essi Avellanin viime vuonna julkaistu kirja Matka Champagneen olisi hyvä johdatus alueelle!
Muutamia hieman pienempiä tuottajia, joiden tuotteet poikkeuksetta vetävät suupielet ylöspäin:
Ruinart - yleisesti saatavilla myös tax freessä (jos tuliaisten ostosta kyse, kaupat lienee helpointa solmia lentokentällä)
Charles Heidsieck
Philipponnat
Jacquesson (vanhin itsenäinen samppanjatalo)
Jaqcuart
Samppanjanrakastajat ajelevat esimerkiksi Helsingistä porvoolaiseen Bistro Sinneen (edullisen) Besserat'n perässä. Deutzista on tullut joissakin piireissä ikoninen merkki. Vuosikerta-Krugin poksauttaminen auki on merkkitapaus ammattilaisellekin.
Leikkimielisessä samppanjatastingissa viime keväänä neljällä naisella oli vaikeuksia laittaa paremmuusjärjestykseen tuttu Veuve Cliquot, Piper-Heidsieckin brut reserve ja hieman harvinaisemmat Fleury ja Tarlant. Paahteisuutta, ominaisuutta jota itse rakastan samppanjassa, oli parhaiten Tarlantissa, mutta ystäväni arvostivat tasapainoista Veuve Cliquot'a yhtä lailla. Fleury on ollut erään suosikkiravintolani vakiosamppanja, sillä alkaa illallinen aina hyvin!