Kreikkalaiset ovat Euroopan tympeimpiä ihmisiä.
Saarilla tapaa nurkkakuntaista ja pienimielistä porukkaa, Ateenassa jokainen on pahalla päällä tai ahdistunut. Huumeet ovat kaikkialla, historialliset korttelit on sotkettu tageilla, kauppojen ikkunat peitetään yöksi metallisermein varkaiden pelossa ja ihmiset kulkevat ahdistuksen värissä, mustassa. Ei ihme, että juuri Ateena on anarkismin keskus Euroopassa. Anarkismi = reaktio pahoinvointiin.
Juuri Kreikasta palanneena olen vähän eri mieltä. Paikkoja on kyllä sotkettu, kyllä, mutta ei se minua nyt niin hirveästi häirinnyt. Ateenalaisista jäi hirveän hyvä kuva, moni tuli kadulla vain juttelemaan ja auttamaan ilman pyyntöä. Naisena sain myös reissata yksin rauhassa ja kukaan ei huudellut perään. Samaten paikallinen yöelämä, rentous ja ihmisten ystävällisyys kriisistäkin huolimatta jäi mieleen.
Kreikassa asuva kaverini tosin moittii kreikkalaisia myöskin paikoittelen liiankin nationalistisiksi ja pikkumielisiksi tässä suhteessa, mutta näitä ihmisiä tapaa jokaisessa maassa.
Mietin yksi päivä tätä kysymystä vähän tarkemmin.
Ulkomaalaisena turistina, ulkopuolisena, kysymykseen ei pysty vastaamaan kuin turistin näkökulmasta. Missä maassa turisteihin suhtaudutaan ystävällisimmin? Todellinen ystävällisyys mitataan siinä, miten maa kohtelee omia kansalaisiaan.
On jotenkin irvokasta väittää Kurdistania maailman ystävällisimmäksi paikaksi, kun maassa suoriteaan kunniamurhia ja langetetaan jos jonkinlaisia kuolemantuomioita harva se päivä, kidutetaan ja pidetään ihmisiä pelossa. Väkivalta on arkea.
Ystävällisimpiä maita ovat ne, joissa ihmisten ei tarvitse pelätä ja joissa myös vähemmistöön kuuluvilla on oikeudet. Maat, joissa oikeuslaitos toimii ja lakia noudetaan.
Tällainen maa on vaikkapa Suomi.
Tästä olen kanssasi kyllä samaa mieltä. Ihmettelen aina, miksi suomalaisia moititaan itsekkäiksi - me maksamme veroja, jotta kaikilla olisi elämässä tasapuoliset mahdollisuudet, yhteisiä lakeja ja sääntöjä noudatetaan ja vähemmistöille yritetään ainakin taata tasapuoliset oikeudet. Poikkeuksia toki löytyy Suomessakin, mutta pääosin homma toimii meillä hyvin, lähinnä siksi, että ihmiset noudattavat yhteisiä sääntöjä oikeasti.
On myös luonnollista, että ns. kehitysmaissa ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä toisilleen, perhe ja ystävät merkitsevät paljon - kun systeemiin ei voi luottaa, olet perheestäsi ihan eri tavalla riippuvainen. Tällä en tarkoita väheksyä kenenkään ystävällisyyttä, tarkoitan vaan, että "kylmät länsimaalaiset, lämpimät etelänmaalaiset" jako on mielestäni vähän liian yksinkertaistava.
