Lukaisin eilen koko ketjun. Aika paljon samoja kysymyksiä ja samoja suosituksia sivulta toiselle ja vuodesta toiseen. Toisaalta on hauska, että on tällainen ketju, mistä voi myös tarkastella jonkun tietyn kaupungin muuttumista vuosien mittaan.
Outoa, että Musée d'Orsay oli ketjussa mainittu vain kolme kertaa ja Centre Charles Pompidou vain kaksi kertaa. Louvrea sen sijaan riitti joka sivulle... huoh.
Suosittelen luettavaksi Helena Petäistön Korkeat korot -kirjaa.
Siinäpä vasta ärsyttävä akka. Jätän kirjan lukematta ihan vain sen vuoksi.
Helenä Petäistö on malliesimerkki ihmisestä, joka on täysin vieraantunut kansan syvistä riveistä. Olipa hupaisaa lukea taas männä viikolla Petäistön kauhistelua suomalaisten pukeutumisesta Ranskassa ja ranskalaisten pukeutumisen ylistämistä. Pariisissa kukaan ei kulje verkkareissa!
Näemmä minä ja Petäistö elämme ihan eri kaupungissa, minä kun näen Pariisissa joka päivä ihmisiä verkkareissa. Eilen näin jopa miehen
rikkinäisissä verkkareissa Chapms Elyseen Monoprix'ssä.
Itsekin aikoinaan ennen ensimmäistä matkaa olin huolissani Pariisin-matkapuvustosta: onko se riittävän tyylikäs Pariisin? Voin kertoa, että Pariisiin mikä tahansa on riittävän tyylikästä. Pariisissa ei muoti todellakaan loista katukuvassa, ihmiset ovat harvinaisen arkisia ja tylsiä pukeutumiseltaan.
Toinen asia on sitten, jos liikkuu viiden tähden ympyröissä. Siellä on omat sääntönsä. Mutta harvalla niihin piireihin on asiaa.
Lenkkeily Pariisissa ei muuten ole edes kovin terveellistä. Luin jostain, että tunnin ulkoilu (varsinkin ruuhka-aikaan) vastaisi samaa, kuin kiskoisit askillisen tupakkaa.
Tämän sanonnan olen kuullut myös Kairossa ja Pekingissä - jotka kummatkin ovat sata kertaa saasteisempia kuin Pariisi.
Pariisissa lenkkeily on simppeliä. Katsoo kartasta, missä on vihreää ja suuntaa sinne. Jos lenkkeily on tärkeä aktiviteetti matkalla, kannattaa valita majapaikka vihreän pläntin läheltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää Pariisissa kuin juosta pitkin ruuhkaisia katuja.
Parc de Buttes Chaumont on mielestäni jännimpiä paikkoja lenkkeillä Pariisissa. Lähinnä siksi, että puistossa on melkoiset korkeuserot. Reitti kulkee joko ylämäkeä tai alamäkeä, tasaista ei ole kuin puiston pohjalla olevan lammen ympärillä.
Puistossa voi myös hyvin tarkkailla pariisilaisia lenkkeilytapoja. Niitä on kahdenlaisia: löntystely ja pinkominen. Reipasta kävelyä ranskalaiset eivät harrasta ollenkaan ja tasainen juokseminenkin on aika harvinaista. Useammin näkee mm. "juoksijoita", jotka puskevat eteen päin viimeisillä voimillaan, hampaat irvessä. Kohtuus ja pitkäjännitteisyys eivät tunnu istuvan ranskalaiseen mentaliteettiin.
---------------------------------------------
Pariisissa viime päivinä on mietityttänyt lähinnä kaksi asiaa: asunnottomien ja intialaisten määrää.
On järkytys nähdä niin paljon kodittomia Pariisin kaduilla. Olen asunut kolmessa osoitteessa kolmessa eri kaupunginosassa, joten aika kattavan kuvan olen saanut pariisilaisesta elämästä. Tietyissä paikoissa näkee varsinaisia kodittomien leirejä: loputtomia patjarivistöjä mm. virastotalojen syvennyksissä. Ilmeisesti näissä paikoissa asutaan ihan pysyvästi. Tuntuu aivan käsittömältä, että ihmisten annetaan elää kaduilla niinkin vauraassa maassa kuin Ranskassa. Osa näistä ihmisistä on selkeästi sairaita.
Myös intialaisten määrä on ihmetyttänyt. Heitä ei ollut ollenkaan seitsemän vuotta sitten, kun kävin Pariisissa ensimmäistä kertaa. Nyt on sitäkin enemmän! Suurin osa ravintolatyöstä näyttää siirtyneen intilaisten tehtäväksi. Tämä on siinä mielessä kummaa, että ravintoloiden määrä Pariisissa tuskin on lisääntynyt seitsemässä vuodessa. Mitä mahtavat nykyään tehdä he, jotka ennen hääräsivät tarjoilijoina ja keittiöhenkilökuntana? Onko heillä enää töitä? Jotenkin tuntuu epämoraaliselta, että kustannuksia yritetään alentaa tuottamalla halpatyövoimaa kehitysmaista etenkin kun Eurooppa on tänä päivänä huomattavasti vauraampi kuin seitsemän vuotta sitten.
---------------------------------------------------------------------------
Yleistä Pariisista:
Kävin illalla
St. Germainissa, viidennessä kaupunginosassa. Minusta alue on yliarvostettua, vaikka monen mielestä se on aidointa Pariisia. Valtavat määrät turistirihkamaa katujen varsilla. Sen sijaan myönnän tykkääväni viereisessä kuudennassa kaupunginosassa sijaitsevasta
Rue Mouftardista. Vaikka ei illallistaisikaan siellä, minusta katu on kiva kuikuilla sisään ravintoloihin. Tunnelmallisesti sisustettuja, intiimejä ravintoloita.
Latinalaiskortteleita enemmän tykkään
Marais'n kortteleista toisella puolen Seineä.
Olen myös ihastunut 11. kaupunginosaan. Se on hyvin pariisilaista eikä ollenkaan turistoitunutta. Mitään varsinaisia nähtävyyksiä siellä ei ole, mutta paljon rauhallisia pikkukatuja, joiden varrella bistroja, leipomoita, tabaceja yms. Itse asuin ekan viikon alueella. Naapurissa oli mm. afganistanilainen, karibialainen ja etiopialainen ravintola. Myös Laila Snellmanin siskon Estellan suomalaisravintola sijaitsee näillä kulmilla. Tutustuminen kaupunginosaan kannattaa aloittaa vaikka
Père La Chaisen hautausmaalta, mistä voi kävellä alas
Bastillen aukiota kohti. Kannattaa kuikuilla sivukaduille.
Shoppailun suhteen 11. kaupunginosa on kanssa kiva. Nimittäin
Rue Poppincourtille on muodostunut varsinainen kiinalaismuodin keskittymä. (Uusi ilmiö tämäkin.) Hauskoja vaatteita!
Mielestäni 11. kaupunginosa on myös ihanteellisin kaupunginosa majoittua. Koko Pariisin kävelyreiteistä ihanin on Bastille -> Marais -> Hotel de ville -> Notre Dame.
Majoittumisen suhteen kannattaa välttää kaikkia läntisiä kaupunginosia, olivat ne sitten Seinen etelä- tai pohjoispuolella. Tappavan tylsiä, porvarillisia kortteleita, missä on lähinnä suuria, suoria katuja. Yök, yök, yök.
