Kolumbia on nyt meidän osalta käyty. Ihan heti en lähtisi uudestaan, mutta odotellaan sitä, että aika kultaa muistot.
Maastapoistumisveroa ei tarvinnut maksaa, lennot Lufthansalla. Lentokentällä on tax exemption -koppero, jonka numero on 19. Koppi on check in tiskejä vastapäätä ja ylhäällä lukee tax exemption. Siihen mennään passin kanssa ja saadaan leima sekä paperilappu, johon lyödään leima. Niiden kanssa sitten Luffen tiskille check iniin.
Meidän matkareitti oli seuraava: Bogota-San Andres-Cartagena-Santa Marta (El Rodaredo)-Bogota. San Andresin saari oli vähän pettymys. Tekemistä ei juuri ole ja päiväretket olivat ihan oma shownsa. Missään maassa ei olla tavattu moista epäjärjestäytyneisyyttä kuin Kolumbissa. Ei hitto, että meriretkellä veneeseen meno oli sellainen show että oksat pois. Missään maassa ei ole ollut noin älyvapaata touhua, että veneeseen rynnätään niin, että puolet porukasta suurinpiirtein tippuu laiturilta mereen ja kakaroita roikotettaan ilmassa ja suurinpiirein heitetään veneeseen ja koko ajan porukka huutaa espanjaa täyteen ääneen ja musiikki raikaa. Lanchalla päästettiin niin paljon kuin moottoreista lähti eikä kaikille riittänyt pelastusliivejä ja tottakai lanchat tupattiin niin täyteen kuin mahdollista.
Saari itsessään oli rantapsuudeltaan kaunis, mutta toinen puoli rannasta oli ihan surutta kaatopaikka. Siellä vesirajassa lillui ihan kaikkea, televisioita, jääkaappeja, sohvia, kaikki jäte ym. Parina päivänä vuokrattiin pyörät ja pyöräiltiin saaren ympäri. Se olikin hauskinta, mitä siellä keksittiin tekemistä. Ruoka, etenkin merenelävät, oli saarella tosi hyvää. Aquila maistui paahteessa ja ranta oli kaunis. Majoituttiin hotelli Portobelo Plazassa, joka kustansi noin 60 euroa yö aamupalalla. Hotelli oli vaatimaton, eikä ollut lämmintä vettä, tosin sitä ei ollut myöskään Cartagenassa eikä Rodaredossakaan. Kolumbialaiset itse käyvät örveltämässä saarella huolella, saaren alkuperäisväestö ei hirveästi meille kolumbialaisia kehunut. Meininki tosiaan oli vähän kuin ruotsinlaivoilla. Hotellissa majoittui joku helevetin teinilauma, jonka suurinta huvia oli huutaa (todellakin huutaa, ei vain puhua kovalla äänellä) keskellä yötä hotellin käytävillä ja koputella huoneiden oviin ja juosta karkuun. Valitettiin asiasta respaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta.
Cartagena oli ihan ok, neljä päivää sinne oli hieman liikaa. Käytiin San Felipen linnoituksella. Lämmintä oli 30 astetta ja ei tuulenvirettäkään. Häslääjiä riitti ja kaupunki oli ehdottomasti likaisin, jossa ollaan ikinä oltu. Siellä todella haisi mätänevät jätteet, kusi ja paska. Majoituttiin Getsemanin alueella hotelli San Rogueen, joka oli oikein mukava paikka. Hinta taisi olla joku 30 euroa per yö aamupalalla. Copa Airlines hajotti meidän rinkan välillä San Andres-Cartagena ja hotellin henkilökunta auttoi parhaansa mukaan, että rinkka saatiin korjautettua. Copa siis korjasi sen, ei maksettu mitään, mutta sen järjestäminen oli hieman haastavaa. Cartagenassa hinnat pompsahti mukavasti, vanhan kaupungin alueella bisse kustansi 7000 copsia, kun saarella se oli 3000-4000 copsiin. Ruoka oli suht saman hintaista kuin saarellakin. Me syötiin tosin hyvin, eli ei haettu edullisimpia paikkoja. Yhden kerran vedettiin lounas Getsemanissa 6000 copsilla per lärvä, se oli edullinen. Joitain museoita koluttiin myös Cartagenassa.
El rodaredo oli ihan kiva rantapaikka. Yhtenä päivänä käytiin nopsasti autolla Santa Martassa ja se ei todellakaan vaikuttanut meidän paikalta. Rodaredossa on ihan ok ranta ja ravintoloita ja hotelleja löytyy. Meidän hotelli oli Valladolid, maksoi noin 40 euroa yö aamupalalla. Hotellissa oli tosi kiva henkilökunta ja sielläkin valitettavasti oli tätä mölyävää teiniporukkaa, mutta henkilökunta puuttui metelöintiin ja yöt olivat suht rauhallisia. Käytiin erilaisilla retkillä, Mincassa, Aquariossa ja Playa Blancalla sekä Parque Tayronassa El Puebliton kylässä. Tayronaa en suosittele vielä joulukuussakaan, tai ota saappaat mukaan, jos menet. Polut olivat todella märkiä ja LP:n opaskirja ei suosittele Puebliton trekkausta sateella, meidän oppaamme oli tosin toista mieltä. Saldona oli sitten märillä kivillä taittunut nilkka ja paluu hevosen selässä. Myöskään hevosratsastusta en suosittele niille, jotka eivät ole ennen ratsastaneet. Hevoset kahlasivat polviaan myöten mudassa ja meno oli aika älyvapaata. Mukana oli sentään maasta käsin ohjaavat hevosen omistajat, itse ratsastin ilman talutusta, kun olen useamman vuoden harrastanut ratsastusta, mutta osalla turisteja oli kyllä naamat valkoisina, etenkin kun tultiin alaspäin liukkaita polkuja. Koko ajan heppoja näpäyteltiin takapuolille "vamo, vamo, vamoooo" ja "rapido, rapido, rapido". Mulla meni niin hermo, että huusin yhdelle kaverille, että lopeta, kun touhussa ei ollut mitään järkeä. Hetkeksi se sitten loppuikin
Aquariossa oli delfiinishow ja muutama likainen akvaarioallas. Delfiineillä oli ehdottomasti ankeimmat olosuhteet, mitä olen missään nähnyt, enkä olisi mennyt koko paikkaan, jos olisin tiennyt asiasta. Playa Blanca oli pieni ranta, jossa ei häslätty ihan niin paljon, mutta ihmisiä siellä oli aivan sairaasti ja meressä killui jos jonkinlaista roskaa.
Pääsääntöisesti mieleen Kolumbiasta jäi jatkuva helvetillinen kiire joka asiassa, hirveä häslinki, roskaaminen ja välinpitämättömyys. Rannikon espanja oli todella haastavaa ymmärtää ja Bogotaan palatessamme oli ihan luksusta, kun tajuttiin kaikki mitä meille puhuttiin ja pystyttiin kommunikoimaan. Cartagenassa tavattiin yksi chileläinen nainen ja hänkin sanoi olevansa välillä vaikeuksissa puhutun espanjan kanssa, kun kolumbialaiset nielevät tavuja ja käyttävät paljon slangia. Tavatiin myös muutamia matkaajia, jotka eivät puhuneet sanaakaan espanjaa ja ihmeteltiin, että miten hitossa he pärjäsivät siellä. Joku mainitsi myös aiemmin tässä ketjussa siitä, että retkissä oli kusetuksen makua. Tämän voin myös allekirjoittaa. Snorkausta yritettiin, mutta ei onnistuttu. Paikallisten näkemys snorklauksesta on se, että mennään rannalta snorkaamaan ja katsellaan hiekkapohjaa. San Andresilla käytiin Aquariossa, mutta siellä oli vettä polveen saakka ja kuollutta korallia ja kiviä. No, paikalliset veti siellä ihan innoissaan maskit päässä ja pillit suussa, joten ehkä he saivat rahoilleen vastinetta. Me emme.
Ei tuo nyt turha reissu ollut, mutta melkoisen haastava. Visalla ei saatu nostettua rahaa kuin citibankin ja banco de bogotan automaateilla. bancolombian automaateille kelpasi vain Mastercard, joten onneksi otin mukaan. Jotenkin tuli myös sellainen tunne, että Kolumbia on monen asian suhteen vielä melkoinen takapajula. Hotellista ei mm. päästetty lähtemään ennen kuin se oli tarkastettu, eli tsekattiin ollaanko varastettu jotain tai rikottu jotain. Cartagena oli ainoa paikka, jossa tätä ei tehty. Tosin tippasin respan neitiä huolella sen rinkkaepisodin vuoksi ja hänellä oli niin leveä hymy sen jälkeen, että varmaan unohti koko huoneen tsekkauksen.
Suosittelen hyvää espanjankielen taitoa kaikille Kolumbiaan matkaaville, sillä englantia siellä ei todellakaan puhuta. Esim. Nicaraguassa puhuttiin yleisesti enkkua, mutta Kolumbiassa ei yhtään. Kyllähän siellä varmaan pärjää ilman espanjaakin, mutta jää aika paljon kaikesta paitsi.
Hirveästi ei muita valkonaamoja nähty ja oli muuten eka reissu, jolla ei törmätty kertaakaan suomalaisiin. Meikää pyydettiin kahteen otteeseen jopa valokuvaan lokaalien kanssa. Ilmeisesti vaalea skandinaavinen nainen oli siellä vielä kova juttu
