Tänne onkin pitänyt kirjoittaa jo jonkun aikaa, mutta en ole hetkeen päässyt kunnon näppikselle. Jotain random juttua siis omasta kolmen viikon Kolumbian-visiitistäni, olkaa hyvät.
Kolumbia oli meille erittäin positiivinen yllätys! Harvalla maalla on varmaan yhtä monipuolisesti erilaista tarjottavaa (suht. järkevän matkan säteellä), jos mietitään vaikka pelkästään eri ilmastotyyppejä. Valittiinkin sellaisia kohteita, jotka olisivat mahdollisimman erilaisia toisistaan. Matkareittimme oli siis seuraavanlainen: Bogotá - Leticia & Amazonas - Cartagena de Indias - (San Andres lyhyesti läpikulkumatkalla) - Providencia - Bogotá.
Ensinnäkin, kovasti mainostetut ystävälliset ja vieraanvaraiset kolumbialaiset olivat kyllä maineensa veroisia. Lähestulkoon joka paikassa meillä oli tervetullut ja turvallinen olo, ja meidät otettiin vastaan tosi kärsivällisesti vaikkei espanjaa juuri osattukaan. Paikalliset suhtautuivat meihin mukavan lunkisti (vrt. "maam söör"-liehakointi Aasiassa) ja olivat myös aika uteliaita kyselemään, mistä ihmeestä keksittiin tulla juuri Kolumbiaan. He ovat myös selvästi mielissään siitä, että pikkuhiljaa heidän maahansa uskalletaan matkustaa.
Bogotásta ja Cartagenasta on sen verran täällä juttua, että niistä vaan lyhyesti. Yövyimme Bogotássa Zona Rosassa ja seutu vaikutti yöaikaankin kohtuu turvalliselta, jos vaan pysytteli niillä kaduilla, joilla on enemmän trafiikkia. En kyllä ihan joka paikkaan Bogotássa lähtisi yöllä kävelemään, mutta eipä siihen ole turistilla mitään tarvettakaan. Mulla tuntui tosi selvästi Bogotán korkeusero merenpinnasta. Etenkin kävellessä tai pyöräillessä tuntui siltä, etten saa tarpeeksi happea. Oireet olivat kuitenkin lieviä, eivätkä haitanneet menoa sen kummemmin. Tyttöystävälle niitä ei tullut ollenkaan. Käytiin Bogotássa monien suosittelemalla opastetulla pyöräretkellä heti ekana päivänä ja se oli hyvä reissu. Suosittelen kaikille ensikertalaisille ja miksei muillekin, pyöräretki oli aika helppo ja mukava tapa saada ensikosketus kaupunkiin. Opas oli hauska heppu Kaliforniasta, Mike nimeltään. Tässä
linkki heidän sivuilleen.
Jos reissusta pitäisi valita kohokohta, olisi se varmaan Amazonas. Tykätään hulluna luontokohteista ja oli aika tajunnanräjäyttävää löytää itsemme Amazonin sademetsästä kolmistaan oppaan kanssa. Lennettiin Bogotásta Leticiaan, joka on pieni kaupunki Kolumbian, Perun ja Brasilian rajalla, Amazon-joen varrella. Leticia on meluisa ja pakokaasun kyllästämä kyläpahanen, eikä sinne tarvitse mielestäni varata päivää-paria kauempaa. Leticiassa aika kuluukin omaa viidakkoretkeä järkätessä ja eri matkanjärjestäjiä haastatellessa. Tähän kannattaa varata aikaa jonkin verran, kaksi päivää ei ole ollenkaan huono idea ainakaan espanjaa puhumattomille! Toimistot ovat auki vähän miten sattuu, kukaan ei osaa sanaakaan englantia ja sitten käännetään joka kivi koko kylästä, että saadaan joku tulkkaamaan jne.. Tähän kuluu aikaa yllättävän paljon. Huomattiin, että viidakkoretkiä on karkeasti jaoteltuna kahdentyyppisiä. On nopeita päivän pyrähdyksiä niin, että lähdetään aamulla aikaisin ja palataan samana iltana ennen pimeää. Nämä ovat isojen turistilaumojen suosiossa, koska ne ovat helppoja ja halpoja, ja menevät aina samalla kaavalla. Miinuspuolena sitten se, ettei näillä retkillä hirveästi välttämättä näe mitään ja suuret ihmislaumat ovat jo aikoja sitten pelästyttäneet eläimet syvemmälle sademetsään. Sitten on useamman yön retkiä syvemmällä sademetsässä, joiden hinnat riippuvat vähän tinkimistaidoista ja siitä, kuinka monta henkilöä retkelle osallistuu.
Ostettiin kolmen päivän retki eräältä alueella pitkään toimineelta yrittäjältä, joka oli muita jonkin verran kalliimpi, mutta toiminnaltaan ainakin jossain määrin ekologinen. Saimme jonkin verran alennusta hinnasta, mutta ihan ilmaista lystiä tämä ei ollut, koska lähdimme retkelle kahdestaan oppaan ja venekuljettajan kanssa. Tukikohtamme oli Perun puolella viidakossa, josta käsin teimme erilaisia retkiä jokea pitkin ja trekkailimme viidakossa. Tämä oli kyllä uskomattoman päheä retki ja paljon tuli nähtyä kaikenlaista! Oli vaikka mitä papukaijoja, kaimaaneita, apinoita, käärmeitä, liskoja, kilpikonnia, piraijoja, delfiinejä jne.. Retkeen kuului safkat myös, jotka olivat oikein hyviä. Saatiin useana päivänä paikallista herkkukalaa, pirarucua. Oppaamme oli kotoisin Amazonasista, joten hän osasi espanjan, portugalin ja auttavan englannin lisäksi sitä intiaanikieltä, jota siellä päin puhuttiin. Vierailtiin myös eräässä alkuperäisasukkaiden kylässä.
Ostin alunperin lennot San Andresille, mutta päätettiinkin lopulta mennä läheiselle Providencian saarelle. Tehtiin päätös vasta reissun päällä, koska ajateltiin että San Andresilla on liian kova hulina meille, oltiin bailattu jo riittävästi Cartagenassa.
Ostettiin lento San Andresilta Providencialle Satenalta, mutta sen operoi charteryhtiö Searca tosi pienellä pöristimellä. Lento kesti 20 minuuttia ja maksoi 60 euroa. Saarten väliä kulkee tätä nykyä myös katamaraani "El Sensation", joka on vähän lentoa halvempi vaihtoehto, mutta jokseenkin epämukavampi. Tultiin pois tällä katamaraanilla kuulemma "unelmasäässä", mutta oli siinä silti purjot kurkussa loppumatkasta..
Providencia on San Andresin täysi vastakohta; hiljainen ja unelias. Saaren ainoat turistit olivat lähinnä rikkaita bogotalaisia joiksi meitäkin itseasiassa luultiin ja rannat ammottivat tyhjyyttään. Providencia on vehreänkaunis ja vuoristoinen saari, josta tuli jollain tapaa mieleen Hawaii, vaikken siellä ole käynytkään. Tosi kaunista luontoa ja rantoja. Providencian ympärillä on Karibian suurimmat koralliriutat, johon nähden sukellustoiminta on yllättävän vaisua? Tätä ihmeteltiin ja myös sitä, ettei snorklausretkiä ollut juurikaan tarjolla. Toki näitä pystyi itse järjestämään vuokraamalla veneen ja kuljettajan. Käytiin pakollisella veneretkellä saaren ympäri kolumbialaisten turistien kanssa, johon sisältyi ruhtinaalliset puolitoista tuntia snorklausta yhden saaren edustalla ja minulle jäi vähän sellainen kuva, ettei kolumbialaiset jotenkin tajua, mistä siinä touhussa on kysymys.. Hauskaa niillä oli, mutta siis lähinnä räpiköivät paikallaan vedessä putki väärinpäin suussa ja lasit takaraivolla.. Muutenkaan kolumbialaisia ei hirveästi näkynyt rannoilla tai vedessä uimassa.
Providencia on rauhaa rakastaville täydellinen rantakohde. Bileitä kaipaavien kannattaa pysyä San Andresilla, Providencialla on oikeastaan vain yksi potentiaalinen baari, joka on pidempään auki. Sekin on hankalan matkan päässä turistikeskittymästä, joten joko on vuokrattava mopo ja juotava maltillisesti tai sitten otettava taksi. Saaren taksit ovat törkykalliita ja Providencialla on muutenkin muuhun Kolumbiaan verrattuna kallista. Epäilisin, että Providencia on itseasiassa Kolumbian kallein kolkka. Otettiin sen takia majoitus Mr.Mac-nimisestä huoneistohotellista omalla keittiöllä ja kokkailtiin pääasiassa itse omat ruokamme. Ruokakaupat ovat aika nihkeitä ja esim. säilykkeet saattavat helposti mennä Suomen ohi hinnoissa.. Skootterinvuokraus on kohtuuhintaista ja saaren kiertää alle tunnissa ympäri. Providencialla kannattaa kiivetä el picolle, vuoren huipulle oppaan kanssa, sieltä on huikeat näkymät saarelle ja merelle!
Paljon jäi vielä Kolumbiasta näkemättä, näinköhän sitä pitää mennä uudestaan käymään...
