Guyana

 (Luettu 6663 kertaa)

tane

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 200
    • Profiili
Guyana
« : 03.01.2008, 14:42:42 »
Sen verran vähälle huomiolle jäänyt maa on tuo Guyana, että koen lähes velvollisuudekseni kirjoittaa muutaman kappaleen verran tekstiä maahan liittyen, jos vaikka joku innostuisi sinne lähtemään. Lonely Planet ja vastaavat eivät maahan liittyviä oppaita tee, parhaimmillaan sellaisessa 1500 sivun Etelä-Amerikan tiiliskivessä on n. 10 sivua Guyanaan liittyen. Kyselkää lisää tai jakakaa omia kokemuksianne.

Mikä?

Guyana siis ei ole "jossain Afrikassa" vaan Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, Surinamen ja Venezuelan välissä. Guyana on yksi Etelä-Amerikan köyhimmistä valtioista sekä myös yksi harvimmin asutetuista valtioista maailmassa, asukastiheys on noin viidenneksen Suomen asukastiheydestä. Sademetsää, savannia ja jokia, kaivoskaupunkeja ja intiaanikyliä. Virallinen kieli on englanti, jos ymmärtää Jamaikan englantia ei täällä pitäisi olla ongelmia. Maan 15 minuuttia julkisuutta taisivat valitettavasti olla Jonestownin lähes tuhat ihmishenkeä vaatinut joukkoitsemurha (tai joukkomurha) vuonna 1978.

Miten?

Omatoimisesti Guyanaan pääsee maata pitkin Surinamesta tai Brasiliasta (Boa Vista, Roraima) sekä lentämällä naapurimaista, Karibialta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Muistaakseni Olympia-matkatoimisto olisi joskus tehnyt matkan tai pari sinne, mutta en heidän nettisivuiltaan löytänyt aiheesta mitään, muistankohan väärin. Vaikka maa Atlantin rannikolla onkin, ei sinne tietääkseni mitään matkustajille suunnattua laivaliikennettä ole.

Viisumia eivät suomalaiset maahan tarvitse, kaikki tyypilliset rokotteet sekä malarianestolääkitykset sen sijaan on suotavaa ottaa.

Milloin?

Iso sadekausi on samaan aikaan kuin meillä Suomessa kesä, silloin saa varautua todella hitaaseen matkantekoon. Loppuvuodesta on pieni sadekausi, joka ei kuitenkaan tyypillisesti kykene tekemään teistä täyttä mutavelliä, ja alkuvuodesta on kuivaa. Lämpötila ei juurikaan vuodenajasta toiseen heittele, päiväsaikaan on aina n. 30 astetta ja yöllä muutaman asteen viileämpää, sisämaassa on luonnollisesti hieman enemmän vaihtelua kuin rannikolla.

Mitä?

Guyanan pääkaupunki Georgetown on kehitysmaapääkaupungiksi varsin viehättävä, täynnä vanhojen 1800-luvun puutalojen reunustamia leveitä puistoteitä ja kanavia. Kaupungissa on joitakin näyttäviä rakennuksia kuten St. George's Cathedral, pari metriä Kerimäen kirkkoa korkeampi puukirkko. Itse kaupunki on suurelta osin metrin-pari merenpintaa alempana, hollantilaisten aikoinaan rakentama muuri pitää Atlantin poissa kaupungista. Julkinen liikenne on minibussien varassa, mutta monista muista maista poiketen minibusseilla on kuitenkin täällä numeroidut linjat ja kiinteät taksat, joten turistinkin on helppo oppia niitä käyttämään. Pääkaupunki Georgetown on myös ainoa paikka missä turistin on mahdollista nostaa rahaa automaatista tai pankista, sisämaassa ei kelpaa kuin käteinen. Ilmapiiri kaupungissa on suht karibialainen, mutta hiekkarantoja täältä on turha etsiä.

Rannikolla Georgetownista sekä itään että länteen on tasaisesti pientä kaupunkia ja kylää vierekkäin, asutus on 95-prosenttisesti rannikolla. Siellä täällä joet on ylitettävä lautoilla (ja joitakin jokia on mahdollista matkata myös ylös), mutta matkanteko on yleisesti suht mutkatonta.

Kaieteur Falls, yksi vaikuttavimmista vesiputouksista maailmassa, on kenties maan suosituin turistinähtävyys, jonne voi joko lentää (sopii toivoa pilvetöntä päivää) tai vaeltaa muutamassa päivässä sademetsän läpi. Perillä on yksi majatalo, mutta esim. ruokaa tai juomaa ei ole tarjolla, ne pitää viedä sinne itse.

Iwokraman sademetsäalue on osin suojeltu ja sisältää pari turisteille avoinna olevaa majoitusvaihtoehtoa, suositummassa näistä kävi vuonna 2006 yhteensä 140 turistia. Alueelle pääsee lentämällä esim. Fairviewn intiaanikylän kentälle, mutta myös bussilla n. kahdeksassa tunnissa Georgetownista olettaen että tiet ovat kunnossa; nämä bussit lähtevät lauttojen kulkuajoista johtuen aina myöhään yöllä ja ovat perillä Iwokraman reunamilla auringonnousun aikoihin.

Rupununi on eteläisessä Guyanassa sijaitseva iso harvaan asutettu savannialue, keskeisimmät kaupungit (tai kylät) ovat Annai sekä Lethem aivan Brasilian rajalla. Kummassakin on asukkaita parisen tuhatta, joten mistään suurkaupungeista ei todellakaan ole kyse. Suurin osa asukkaista täällä on alueen alkuperäisiä intiaaneja ja jotain pieniä yrityksiä potkia ekoturismia käyntiin on, alueella on muutama isoilla dollareilla pyörivä lomakeidas mutta myös kärsivällisyydellä ja omalla riippumatolla selviää hyvin. Lethem on myöskin ainoa paikka sisämaassa, jossa on puhelinlinjoja, Annai ja pienemmät kylät ovat radion ja satelliittiyhteyksien varassa.

Shell Beach luoteessa on ilmeisesti tutustumisen arvoinen paikka keväällä kilpikonnien tullessa sinne munimaan, itse en siellä käynyt.

Hintataso maassa on kohtuullinen. Reilun tunnin bussimatka lentokentältä kaupunkiin maksaa n. euron ja taksi veloittaa samasta matkasta 15 euroa, Georgetownin sisällä pääsee bussilla liikkumaan n. 20 sentin hintaan, lyhyempiä matkoja halvemmalla vielä. Poikkeuksen hintatasoon muodostaa liikenne sisämaahan ja -maassa, esim. bussimatka Georgetownista Lethemiin (n. 16-18 tuntia kuivalla tiellä) maksaa 35 euroa. Halvimmillaan oman huoneen saa hostellista viidellä eurolla, mutta moniin paikkoihin voi myös maksutta ripustaa oman riippumaton, jos sellaisen omistaa. Ateriasta saa varautua maksamaan tavallisesti 2-3 euroa, mutta toki kalliimmallakin voi helposti syödä. Sisämaan turistilodget sitten toki veloittavat ihan omia summiaan, sataa dollaria yö sekä retkistä lisää.

Sisämaata lukuunottamatta liikkuminen minibusseilla on vaivatonta, mutta yhteen minibussiin voidaan hyvinkin ahtaa 21 ihmistä matkatavaroineen, joten matkustusmukavuutta ei lipun hintaan sisälly. Sisämaassa ei sitten liftaaminenkaan välttämättä auta, maan halkovaa päätietä kun kulkee n. 10-20 ajoneuvoa vuorokaudessa ja pikkuteitä 1-2.

tane

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 200
    • Profiili
Guyana
« Vastaus #1 : 03.01.2008, 14:48:04 »
Ai niin, laitoin tämän Kanada, Yhdysvallat ja Karibian alle, mutta modet voinevat siirtää tämän Latinalaisen Amerikan alle, jos tämä sinne kuuluu.

Kumpaakaanhan Guyana ei oikeastaan ole, kuten ei ole Surinamekaan, mutta Karibian puolesta puhuu ainakin karibialainen kulttuuri maassa sekä Guyanan asema Karibian maiden yhteistyöjärjestön Caricomin perustajajäsenenä ja Caricomin päämajan sijainti Georgetownissa, Guyanassa. Latinalaisen Amerikan puolesta ei puhu oikeastaan yhtään mikään ellei sitten pari naapurimaata.

nailon

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 335
    • Profiili
Guyana
« Vastaus #2 : 03.01.2008, 20:00:19 »
Vau. Vaikuttavaa että joku on nähnyt näin paljon vaivaa. Kiitos! Täytyy pistää korvan taa vaikka ei nyt ihan just olekaan ajankohtainen, mutta varmasti joskus!
"En tahtoisi olla yksi heistä.
Tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua.
Täällä olen kuin vanki, lähden Kuusamoon."
Danny, Kuusamo

semimatkaaja

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 80
    • Profiili
Guyana
« Vastaus #3 : 10.01.2008, 01:14:19 »
se on hassua että ei ainakaan suomessa oo ikinä kuullut kenenkään lähtevan guyanaan, ranskan guyanaan tai surinameen. siellä ranskan g:ssa käytetään kuulemma euroja, niin ja suriname on entinen (?) hollannin siirtomaa :) mäkin et-amerikan reissulla vasta huomasin noiden maiden olemassaolon, mutta ei tullut sit käytyä kun aika alkoi loppua.
quot;linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa"

leopold6

  • Aloittelija
  • Viestejä: 4
    • Profiili
    • Sähköposti
GUYANA ON POP
« Vastaus #4 : 21.02.2009, 21:22:33 »
Vetelehdin tammikuun Guyanassa, ja oli niin hieno paikka että pakko hieman buustata.
Se mikä tekee Guyanasta ainutlaatuisen Etelä-Amerikan kolkan, on se että siellä puhutaan englantia (tai jotain sitä muistuttavaa) ja tuskin missään pääset niin helposti luontoon.
Matkareittimme oli seuraava: Georgetown, Arrow Point, Canopy Walkaway, Surama Village, Karanambu Ranch, Iwokrama Rainforest ja Kaieteur Falls.
Nähdyt paikat: Georgetown on ihan nätti (20 v. sitten) ja hieman römppänen kaupunki, jossa on kiva käyskennellä valosan aikaan, mutta joka ei tarjoa edes Turun nähneelle kovin kummoisia kiksejä En ehkä kävelisi kaduilla pimeän aikaan. Köyhä maa ja aika kurjan ja sekavan näköistä porukkaa. Mutta tietty jos tykkää riskeistä...Tori on hieno.
Arrow Point: Kallis ja mukava lekottelupaikka Geiorgetownin lähellä. Ei oltaisi tuonne menty mutta piti päästä kaupungista ulos siksi aikaa kun matkaohjelmistomme valmistui Wild Explorerssin toimistolla. Reipasta kävelyä viidakossa ja jokihan on aivan uskomaton. Kannattaa meloa kanootilla niin pitkälle kuin pääsee ja jaksaa. Aikamoisen Papillonia rämettä...Hyvä palvelu, ruoka mutta täyttä hintaa n.130 dollaria/yö ei ehkä kannata maksaa ellei ole varakkaampaa sorttia.
Canopy Walkway: Oltiin yksi yö kun matkanjärjestäjä niin maanitteli. Riippusiltoja pari sataa metriä ja 40 metrin korkeudessa. Hieman se vaappuu ja aiheuttaa tykytystä korkeanpaikankammoiselle. Ei nähty muita elukoita kuin kolibreja, ovat varmaan kaikonneet jo rakennusvaiheessa. Hiukka laiskat oppaat. Ihan jees mutta pääsee sinne pikaretkellekin lähipaikoista. Ei kannata ehkä yöpyä.
Surama: No nyt päästään asiaan. Surama eco-lodge on paikallisen magushi-väestön itse pystyttämä (ilman mitään länsimaalaista tai valtiollista tukea) turistirysä ;D  lähellä Iwokraman luonnonsuojelualuetta. Sademetsää, vuoristoa ja savannia samassa paketissa. Hieno mesta. Oppaamme Gary piti minkä lupasi. Paras opas ikinä. Paljon patikointia ja veneilyä Burro-Burro joella. Vilpittömän ystävällisiä ja rehellisiä ihmisiä. Upea luonto ja hyvät hikoilut. Majoitus sympaattisen näköisessä majassa. Lämmin vesi, sähköt iltasella. Kylän nettiyhteys toimii jollain kammottavan kokoisella generaattorilla. Tässä paikassa todella näkee kuinka paljon kyynistelty eco-matkailu voi oikeasti tuoda hyvinvointia paikalliselle populalle ja auttaa heitä myös säilyttämään vanhan kulttuurinsa. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi.
Karanambu Ranch: Täällä asustaa Guyanan ehkä kuuluisin valkonaama Dianne McTurk, tuttu tv:stä ja National Geographitista. Jättiläissaukkojen intohimoinen suojelija. Sharmantisti vanhentunut Dianne ja ystänsä Pat + epämääräinen populaatio paikallista ja muuta kulkijaa tarjoavat ihmeellisen kokemuksen, joka on puoliksi kuin vanhoista Herkule Poirot elokuvista ja puoliksi Mennyt Maailma-sarjasta. Perinteet ovat pitkät ja sinua kutsutaan aina "gentlemaniksi". Ruokapöydässä palvelijat pomppivat ympärillä ja sivistynyt keskustelu leiskuaa.Tämä on jo sitten lähes niin metsässä kuin vain voi olla. Kaimaaneja, apinoita, piraijoja, saukkoja....Täällä erehdyin uimaan (varoituksista huolimatta) joessa missä kaksi puolivilliä orposaukkopentua pitivät majaansa. Leikki oli aika rajua ja hampaat terävät.....Kalastamisesta tykkääville tämä on myös oikea paikka. Heität vieheen veteen ja taas tuli yksi piraija tai bassi.
Iwokrama Field Station:  Tutkimusasema jossa paikalliset ja kansainväliset tutkijaryhmät asustelevat. Tyyris tämäkin (huom. ei enää hammokkimajoitusta). Oppaat taas aivan ultimatum-huippuluokkaa. Tunnistavat varmaan satoja lintuja ja muita elukoita + vielä näkevät ja kuulevat ne siinä vaiheessa kuin sinä vasta keskityt kompuroimaan lipevässä maastossa. Yöveneilyä, patikointia ja muuta reipashenkistä ohjelmistoa. Täällä näimme yöllä jopa puuman. Kämppä oli kuuma ja moskiittoverkko falskasi pahasti. Moskiittoja oli enemmän sisä- kuin ulkopuolella. Viimeinen silaus oli kun sisäpuolella oli myös torakka. Siirryn verannalle hammokkiin ja se oli jälleen kerran hyvä ratkaisu. Uimapaikan lähettyvillä uiskentelee myös varsin jyhkeä , enimmäkseen harmiton mustakaimaani. Patikointivaihtoehtoja on useita, kevyitä ja hieman haastavampia. Kannattaa valita ne killerit.
Kieiteur Falls: Putous on aikas iso ja jokaisen Guyanaan eksyvän kannattaa ehdottomasti siellä poiketa. Se on upea ja turistifasiliteetit vähissä. Se on aito ja oikea kuin hartwallin jahva. Lähettyvillä on kiitorata eli laiska pääsee sinne hyvin lentokoneella. Ohjelma on tiukka ja aikaa naatiskella ei juuri jää. Parempi siis matkata maata myöten. Rainforest Tours (muita ei ainakaan tätä nykyä kannata edes harkita R.T 880 dollaria/muut n.2000 dollaria) järjestää viiden päivän ekskursion. Kuulostaa rankalta, mutta ei ole. Suurin osa matkasta kuljetaan veneellä. Ainoastaan viimeinen rykäisy, ns."Oh my God" rinne, pistää muistelemaan ne kaikki tupakat ja oluet elämän aikana. Mutta rankka nousu tuo vaan lisäfiilinkiä siihen mitä ylhäällä odottaa.....

Ihmiset: Jostain kumman syystä Guyanalaiset (vaikka maa on köyhä) ovat aika pidättyväisen oloista porukkaa (oma kokemus). Kukaan ei juuri tule utelemaan, ei edes baarissa. Mikä on aika ihme. Turisteja ei juuri näkynyt. Olimme jota kuinkin ainoat vieraat jokaisessa paikassa. Asiallista, mukavaa porukkaa ainakin näin mutukokemuksena.
Palvelu: missään en ole taannut niin ammattitaitoisia luonto-oppaita. Palvelu vaikuttaa rehelliseltä, jopa suuressa osassa takseista.
Majoitus: No mitä nyt voi olettaa keskellä metsää...Ihan siistiä kuitenkin.   
Luonto: Maa on periaatteessa autio rannikkoa lukuunottamatta. Pikkulentokoneen ikkunasta saa hyvän kuvan - metsää silmän kantamattomiin.
Elikot: Paljon nähtiin. Jos katselet liikaa luontodokkareita voit pettyä. Elukoita ei roiku joka oksalla. Lintubongarin paratiisi. Mitä nyt keskustelin etelä-amerikan matkaajien kanssa, niin MISSÄÄN luonto ei ole niin villi ja lähellä kuin Guyanassa.
Kelle suosittelisin: luonnostelijoille, patikoijille ja lintubongareille. Maassa ei ole biitsejä tai muuta mukavaa.
Omatoimimatkailu: Voi olla sanan varsinaisessa merkityksessä aika nihkeätä. Liikkuminen paikasta a paikkaan b on monen joen ja mutkan takana. Ei välttämättä tule yhtään sen halvemmaksi kuin matkapaketin hoitaminen Georgetownin matkanjärjestäjiltä. Ainakin Wildernes Explorers hoiti hommansa tosi hyvin. En kuitenkaan jättäisi yrittämästä. Voipi olla vielä hienompi kokemus kuin omani. Mikä ettei.
Hintataso: elämisen tasolla aika halpa, mutta koska turismi ei ole juurikaan kehittynyt, niin majoitus (ainakin luontokohteissa) pirun kallista. Jos budjetti on tiukalla, niin matkustaisin itse mielummin vaikka Indonesiaan. Tätä reissua maksetaan vielä pitkään :P
Eli kaikki hyvät ja vastuuntuntoiset tyypit, nyt joukolla Gyanaan. Vakuutan ettette pety!.   
umi-Tarzan

tane

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 200
    • Profiili
Vs: GUYANA ON POP
« Vastaus #5 : 22.02.2009, 13:26:22 »
Kas, ihan pätevä esittely.

Näittekö myös Suraman eläintarhan? Yksi puuma, muutama pieni apina ja erilaisia jättiläismarsuja ja -hamstereita pienissä häkeissä. Puuma on sinne pentuna otettu ja puolikesy, pääsee silloin tällöin ulos esittämään villipetoa kuvausryhmien tullessa tekemään luontodokkareita.

Georgetown on mukavan symppis kaupunki, leveät puiden reunustamat tiet ja täynnä ihania vanhoja puisia rakennuksia. Turisteja siellä käy niin vähän, että mitään häsläreitä ei juurikaan ole, mutta maailman turvallisin kaupunki se ei todellakaan ole...

Omatoimimatkailu Guyanassa ei ole yhtään niin nihkeätä kuin voisi luulla, on kokeiltu. Se ensimmäinen kynnys eli tiedon kaivaminen siitä miten minnekin pääsee on aika korkea, mutta sen jälkeen onkin helpompaa. Minibussit kuljettavat sekä kaupungissa että kaupunkien välillä, niillä on numeroidut reitit (nelosella alkavat Georgetownin sisällä, muissa eka numero kertoo maakunnan mihin mennään) ja kiinteät taksat (60 paikallista kaupungin sisällä, muistaakseni n. 300 lentokentälle, 8000 yön yli Annaihin jne), reittinumerot on maalattu bussien kylkiin ja taksataulukot ovat näkyvillä bussien sisällä. Luonnollisesti bussit lähtevät yleensä vasta kun ovat täynnä matkustajia. Muutamiin yksittäisiin paikkoihin voi omatoimisesti olla hankala ellei mahdoton päästä, Kaieteur nyt ainakin menee tähän kategoriaan, mutta jos paikassa asuu ihmisiä sinne myös pääsee. Ei ehkä just nyt tai edes tänään, mutta aikanaan.

Sisämaassa liikutaan pääsääntöisesti liftaamalla, mutta liikennettä ei juurikaan ole, joten odotusajat voivat venyä; paikalliset kyllä pitävät seuraa ja auttavat kyytien järjestelyissä ihan oma-aloitteisestikin ja tietävät aina jonkun, joka on iltapäivällä matkalla johonkin tiettyyn kylään. Maa on niin pieni, että kaikilla on ystäviä ja serkkuja ja muita kontakteja ympäri maata, tapoihin myös kuuluu kertoa näistä: jos menet kylään A, etsi sieltä henkilö N ja kerro terveisiä, henkilö N sitten auttaa sinua ihan kaikessa. Hyvin toimii kunhan nimimuisti ei petä.

Ja lisätäänpä vielä, että myös naapurimaassa Surinamessa pärjää mainiosti englannilla, vaikka virallinen kieli on hollanti on monissa paikoin kyltit ja ilmoitukset sun muut myös englanniksi ja paikalliset englantia suht hyvin puhuvat. Viisumin Surinameen saa esim. Georgetownista muutamassa tunnissa.

hanna71

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 684
    • Profiili
Vs: Guyana
« Vastaus #6 : 18.03.2018, 03:07:22 »
Tämmöinen vanha ketju löytyi haulla. Ilmeisesti tuollapäin maailmaa ei kauheasti palloa tallata kun viimeisestä kirjoittelusta on vierähtänyt vuosia?

Onkohan joku käynyt tuolla ja kertoisi visiitistään? Minua kiinnostaisi kovasti kuulla paitsi Guyanan, myös Surinamen ja Ranskan Guyanan kokemuksistanne.