Pyöräilin vajaa kuukausi sitten Kampon lävitse. Kokeneisuutta on - 17 pääkaupunkia reissuilla pyöräilty.
Kampot ovat syvältä pepusta. Maaseutu on, ainakin yksin kulkevalle miehelle, todella riskialtis. Suomeksi: väkivallan vaara ryöstöineen on koko ajan päällä. Väkivalta ei ulotu majapaikkoihin tai isompiin kaupunkeihin asti, ainakaan päiväaikaan.
Matkustustapani erosi reppureissaajasta: "aja bussilla, sitten taksilla ja hillu ulkomaalaisten hostelleissa kaupungissa". Yksin matkaavan ei ole syytä mennä Kampoin maaseudulle. Se maa on ainakin tätä kirjoitettaessa niin syvältä hanurista kuin olla ja voisi.
Jos olisi setä-Aadolf, toteaisin "niittäkää maa ihmisten asuttavaksi". Khmerit ovat matkustajan kannalta liian lähellä kuolemansa kenttiä ja muutenkin puhdasta paskaporukkaa.
Hohhoijaa. Jos haluat keskustella Adolf-sympatioistasi, tee se jollain toisella forumilla.
Itse pidin Kambodzasta ja khmereistä kovasti. Oli hieno huomata kuinka mahtavia ihmisiä he olivat verisestä lähihistoriastaan huolimatta. Kuinka he jaksoivat hymyillä. Ainakin ne joiden kanssa kävin keskusteluja. Ainahan on myös niitä jotka eivät hymyile ja haluavat ryöstää turisteja. Itse en kuitenkaan kokenut Kambodzaa erityisen turvattomaksi. Totta kai siellä missä on köyhyyttä on myös rikoksia, mutta on mielestäni vääristelyä väittää Kambodzaa todella riskialttiiksi maaksi. Perusjärjellä pärjää sielläkin. Tuotakaan väitettä en allekirjoita, että väkivalta ei ulotu majapaikkoihin tai isompiin kaupunkeihin. Kyllä Phnom Penhin ja Sihanoukvillen ryöstötilastot ovat kuitenkin kohtalaiset.
Ja mitä tulee mainitsemaasi maaseutuun, minusta juuri Kambodzan maaseutu oli Kambodzaa parhaimmillaan. Vaikka olenkin ilmeisesti näitä "reppureissaajia", niin vietin aikaa Mondulkirin provinssissa melkoisissa perähikiöissä mm. viidakossa vaeltaen ja Pnong-heimon kylässä yöpyen. Muita turisteja ei näkynyt. Kutsuipa paikallinen kylänmies minut juomaan riisiviinaa kahden ystävänsä kanssa kotiinsa tuolla seudulla. Olivat mahtavia ihmisiä, missään vaiheessa en kokenut oloani uhatuksi eikä kukaan maaseudulla kerjännyt minulta almuja, vaan halusivat vieraanvaraisuudestaan tutustua muukalaiseen.
Mutta kokemukset ovat erilaisia ja jokaisella on omansa. Minäkin kuulisin mielelläni niitä kokemuksia näistä uhkaavista tilanteista. Koitko väkivaltaa, uhkaavia tuijotuksia vai mitä? Tuntuivatko tummahipiäiset tarkasti ympäristöään seuraavat khmerit uhkaavilta?
Kysymykseen Kambodza vai Mongolia vastaisin että molemmat. Jos on pakko valita näin mielenkiintoisten maiden väliltä mikä tuntuu mahdottomalta, niin ehkä Kambodza, kunhan reissaa muuallakin kuin siellä Siem Reapin turistihelvetissä.
