Latvian Röytöretki 12.1.-19.1.2008 (SK)

 (Luettu 2057 kertaa)

Nimismies

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 151
    • MSN Messenger  - IikkaKivi@hotmail.com
    • Profiili
    • Reissublogi
Latvian Röytöretki 12.1.-19.1.2008 (SK)
« : 25.01.2008, 18:59:48 »
Alun perin kahdeksan hetken bile- ja kulttuurimatkasta tulikin viiden hengen juomakulttuuri- ja levytysmatka. Väliäkös tuolla, hauskaa piisasi pienellä budjetilla ja rennolla asenteella. Enempää en ryhdy selittämään, lukekaa itse ja ennen kaikkea, kommentoikaa ja kyselkää!

Tekstiä on hiukan stilisoitu alkuperäisestä ja hakasulkeissa on lukemista helpottavia lisähuomioita, mutta muuten tämä on ehtaa tien päällä paukutettua tavaraa!


Latvian Röytöretken Lokikirja 12.1.-19.1.2008, osa 1


10.1.2008 Torstai , Lumisadetta, klo 12.19, Oulu

Rakas päiväkirja. Tuntuu kuin elämä kiertäisi tuttua kehää. Ennen edellistä matkaa, Itä-Euroopan kiertuetta, kaiken säätämisen laannuttua ja asioiden solahdettua sujuvuuden kumisukkaan, mniua kohtasi ankara ja julma nuhakuume. Ja nyt, kun peruutusten jälkeen ryhmän lopullinen koko on varmistunut ja hostellivaraus selvä, on oloni varsin kehno. En ole koko syksynä ollut kipeänä, ja tietenkin räkätauti iskee päälle nyt. Noh, tämä on silti parempi kuin lähtöpäivänä sairastuminen.

Olen hoitanut tautia luonnonmukaisin menetelmin: levolla (14 tunnin (!) yöunet ja lintsaus koulusta), vitamiinein (mandariinia niin että perse raikaa) ja luonnon omin oksidantein (vihreää teetä mukitolkulla). Tietenkin plan b on suunniteltu huolella: 800-toksinen Burana saattelee minut euforiseen ja hikiseen ibuprofeiinitaivaaseen, mikäli hippikonstit eivät tuo kaivattua parannusta.

Tomi kiroili eilen useita minuutteja putkeen – vuoden passi ei olekaan enää vuoden passi vaan ”määräaikainen passi” ja kustantaa 80 egeä 40 egen sijaan. Joululomalla, itse asiassa tapaninpäivänä, mies kertoi passinsa olevan kateissa ja kehotin asian ajallaan hoitamaan (saaden luonnollisesti takaisin vittuilua). Noh, kun hostellin petille saa mr. Hongell ruotonsa suoraan niin eipä tuo enää syö. Minulla alkaisi pakkausarpeetti olla hiljalleen ajankohtainen.

Klo 15 jotain

Istun paskalla, eikä mieli ole kirkas lähdön tuomasta riemusta. Pienikin flunssanpoikanen voi näköjään vaikuttaa mentaalipuoleen lannistavasti. En ole vielä saanut pakatuksi, olo on samea. Kesätyöhakemuksessani Kalevaan olin rehellinen, saatan lähteä kesällä matkalle. Riikka lähti hakemaan kiinalaista, itselle riitti [pikaruokaosastolta] eilinen vaginan muotoinen kebappitsa. Nenäni auetkoon curry- ja valkosipulipitoisella hernekeitolla. Ja ei kun lisää teetä.

Klo 17.55

Perusskitsoilu alkaa laantua. Pikku flunssa ei juuri toimia rajoita eikä basillinruipelo ole kyennyt edes kuumetta nostamaan. Päätä kiertää kipristelevänsumea vanne. Pakkasin makuupussin ja hiukan   vaatteita, mutta kunnolla arpeettiin pääsee vasta pesukoneen lakattua pyörimästä ja vaatteiden kuivuttua. Lisää teetä.


11.1.2008, Perjantai, Klo 16.27, Oulu

Unirytmi on se elämän komppi, johon meikäläisen kapulat eivät paukahtele koskaan oikeaan tahtiin. 14 tuntia edellisenä yönä -> viime yönä klo 3 turhautuminen pyörimiseen -> pommitus kasiin -> kouluun -> kopio passista -> luokkaan jumittamaan -> kotiin nukkumaan -> ylös klo 16 -> ihan tillin tallin. Nyt pitäisi hoitaa pakkaushommat ennen duuniyötä. Onneksi kamaa on vähän. Nyt on polla niin täysin sekaisin ettei Runebergin hommat onnaa.

Klo 18.20

Kamat muutamaa pikkusäätöä (kameran akkulaturi, hygisäkki jne.) lukuunottamatta valmiina. Olo kofeiinin ja vähän unen yhteisvaikutuksesta rauhaton, alavireinen, skitso ja stressaantunut. Juoppojen mylvintä estää ensi yön kunnollisen kuosittautumisen. On ikävä ennen kuin on ehtinyt edes lähteä ja kesän järjestelyt stressaavat jo nyt. Onneksi huomenna alkaa stressitön viikon jakso – pelastus, mielenkuositus, solupuhdistus – rauha.

12.1.2008, klo 11:53, Junamatka Tampereelle

Voeha ryhänen millaiseen avaruusjunaan astuin. Konnari oli kuumottavan hidas, maisema kuin Tarkovskin elokuvasta – pitäisi katsoa ne joskus. Kirjoittaminen on niin hidasta ettei tätäkään lausetta olisi kannattanu kirjoittaa. Sami vastasi viestiin, hyvä fiilis kesäreissusta ailahti mieleen. Tuuletin äsken omalle kirjoitustavalleni, ehkä se kertoo kentän tasosta.

Klo 12.22, Ylivieska

Otin napit korvista ja huomaan olevani hämmentävän skarppina – tai sitten en. Väsyttää niin ruokottomasti. Nälkä on kova, pitänee mennä känkylle jahka määräasema saavuttuu. Pää on aina täynnä ajatuksia kunnes tarttuu kynään.

Klo 13.23, Kokkola

Matkan alkuvaihe oli vielä jännää ja fiilis huipussaan, nyt mieli on tasaantunut ja huomaa, kuinka tylsää junailu on väsyneenä. 2 tuntia 30 minuuttia määränpäähän.

Klo 15.13, Seinäjoki ohitettu

Miten sitä jaksoi kesällä reilata? Saati kulkea Sodankylään bussikyydillä (jälkimmäiseen on helppo vastata: ei jaksanutkaan). Tämä timppa hajoaa 4,5 tunnin junamatkaan. Osa hajoilusta johtuu massiivisesta nälästä ja väsymyksestä, jotka tuottavat yhdessä äärijyreää pääkipua. Takana istuvalla seinäjokelaisteinillä on iso nenä enkä usko hänen hydraulisoineen vieressään istuvaa tyttöä. Tomi antoi lievää ennakkovaroitusta tulevasta: Ilkan oli pitänyt säätää nopeampi kyyti, mikä ei ollut ehkä kaikkein paras vaihtoehto ottaen huomioon sen seikan, että Tomi ja Ilkka myöhästyivät junasta ja tulevat Tampereelle myöhemmin. Myös Jesse soitti:

”Eikö sun pitänyt olla kakkosvaunussa.”
”Juu.”
”Ei sua näy.”
”Me ollaan eri junissa.”
”Mitenhän...”
”Onko se sun juna Pendolino?”
”Ei.”
”Tämä on. Se voi vaikuttaa asiaan.”


Jooh, paskaako tässä rutisemaan. Puolen tunnin päästä kepumättölievitys ja juotavaa. Sää on paska, toivottavasti Riiassa on paree.

Klo 16.23, Tampere, Pizzeria La Gare

Paluu perusasioiden äärelle! Tämä sama asematunnelin kohtuisa pikaruokataivas kuositti meidät vuonna 2005 ravintolavaunupöhnästä [lähtiessämme ensimmäiselle Interrail-matkalle]. Olli ja Jesse seurueesta paikalla – vielä vähän hiljaista mutta kyllä se jää vielä murtuu, rytisten.

Klo 20.24, Tampereen lentokenttä

”Miten tuo kännykkä, onhan sekin neste mutta kiinteässä muodossa?”
Turvatarkastus oli paljon edellistä kertaa tarkempi – tällä kertaa en olisi päässyt koneeseen zippobensapullo ja puukko reppuun unohtuneena. Fiilis on väsynyt, hyvä mutta ei erityisen innostunut – johtunee vireystasosta. Sää on onneton edelleen. Annella otettiin pari olutta ja hengailtiin, Harri nakkasi minut ja Ollin kentälle. Jesse sääti kyydin Jyväskylän jaostolle. Ei kuumota lento yhtään, mikä on outoa. Kohta koneeseen, rok.

Klo 21 jotain, Ilmassa

Turbulenssia, pitää istua persiillään. Himottaisi ruoka, käteistä ei ole, pääkivussa löytyy. Jotain koko possen väsymystasosta kertoo se, että jokaisessa lentoemännän lauseessa tuntuu olevan sana 'seksi' - ”any drinks, any sex?”. Perillä on pakko saada mättöä ja viinaa ja unta ja jumitusta tai muuten räjähtää pää!


13.1.2008, klo 0.20 jotain, Riika, hostelli

Homman nimi on hostellikuositusjumitus. Tie hostellille taittui helposti, jopa siinä määrin iisisti että Ollilla oli siskolta saatu tasaraha bussia varten (mummo kuumotti kun naurettiin kadunnimelle).

”Huomenna Jim&Jilliin. Tomi, levitä kolmihaarainen...koska ammut sen raketin?”
*PROOT*
”Siinä sulle raketti.”


Tomilla oli jo mennä hermot kadun tissibaaririivaajiin, mutta vaikkapa Romaniaan verrattuna hihastanykijöitä on vähän – taksiasemallakin äijät jurottivat autoissaan kaupittelun sijaan. Hämmentävä oli fiilis, kun koneesta ulostauduttaessa olikin kylmempi kuin Suomessa. Mäkkärissä ruokailusta (perusselitykset: sokerivajarit ja läheinen sijainti) huolimatta fiilis on internationaalinen – kumotaan kurkkuun Aldarista ja oven takana venäläismiehet lipittävät slivovitsia ankarasti molottaen, mandariininhajun blokkaa ovi. Nyt olutta naamaan (Briekká!) ja joskus nukkumaan.

Klo 14 jotain

Darraherätys! Väsymys ja muutama olut pistivät loppuillan fiilikset melko sekaviksi ja nyt olo on hiukan nuopea. Suihkussa oli vallan lämmintä vettä ja ulkona komein takapiha koskaan. Ilma on hieno, pitänee lähteä syömään jonnekin.

Klo 17 jotain

Vedettiin 4 roomsista kohtuu hintavat eikä mitenkään spesiaalit mätöt – huomenna pitää hakea ruokapaikka kauempaa. Miljöö on ihan originellia, siitä syväanalyysia myöhemmin. Nyt Rimistä haettua kaljaa, viinaa ja mättöä naamaan. Tämä ilta vielä kuositetaan.


14.1.2008, klo 00.39, Hostelli

Näköjään olen sittenkin tuubassa, vaikka ei siltä tunnu. Eli analyysia illasta myöhemmin. Lisää olutta!

Klo 11 jotain, Hostelli

Herättiin tänään hieman aiemmin – Olli nykäisi meikäläisen aamupalalle, mikä oli hyvä setti. Ei tarvitse nollat taulussa lähteä paahtamaan ensimmäiseen ylihintaiseen mättömestaan. Eilinen meni täysin totaalisesti jumitellessa. Tavattiin 12 hengen suomalaisposse, jotka kävivät istumassa hikisessä
(kessutauko)
huoneustossamme tovin. Yksi sankareista oli saanut pullosta päähänsä ja toinen muuten vain turpaansa – outoa että ilman syytä käynnistyy myllytys. Itsellä ei ole kadulla hipsiessä juuri ollut kuumotuksia. Käytiin veistämässä Mäkkäristä yömätöt ja mentiin nukkumaan 3-4 aikaan.

Ei tästä ole vielä suuria kiksejä saanut – Euroopassa reissailu ei enää päräytä kuin ennen. Meininki on hämyllä tavalla puolituttu, huomaa kyllä olevansa kaukana kotoa, mutta lukuisat suomalaisyritykset ja vaikkapa aamupalalla leivän päälle sivelty Keiju-margariini tuovat perverssin kotoista fiilistä. Eksotiikka on siis minimissä, mutta rentoa menoa ja iisisti ottamista on riittänyt, mikä on pääasia. Ja kun mielessä välkkyy jo kesän Laosin kiertely ja muut loistokuviot, ei tätä pidä ottaa liian vakavasti. Kaikkinensa olo on hyvin paranoidi, tarkentumaton ja välitilainen – kuin roikkuisi jossain persoonattomassa paikassa ajasta ja historiasta sivussa.

Klo 21 jotain, Hostelli (ylläri)

Jumi jumi jumi. 12 hengen suomalaisposse jätti meille järjettömän määrän viinaa ja olutta, mutta itsellä on lievästi sumea olo eikä nabboilu nappaa. Mentiin aamulla mätön jälkeen kaupungille kiertelemään. Kun vanhan kaupungin turistikeskittymän jätti taakseen, näki vähän syvemmälle latvialaiseen maisemaan. Keskusta oli itäblokille tyypillisen rähjäinen, mutta hyvin kiehtova. Löydettiin kansanruokala ja lievästä kielimuurista huolimatta eteemme tuotiin kohtuuhintaiset ja erittäin jyreät pannukakkumätöt (itse piti vielä mättää sienimunakas). Hengattiin hetki puistossa ja painuttiin hostellille. Kaikilla oli niin täysi ja raukea olo, että tuli vedetyksi kahden tunnin päikkärit. Veistettiin Rimistä ruoat ja nyt jauhetaan paskaa ja lyödään korttia oluen siivittämänä. Illalla olisi mahdollisesti tarkoitus mennä bilisbaariin päivystämään.

Vieläkin kyrsii kun hostellilla ei ole muuta backpacker-jengiä vaan pelkästään vanhoja äijiä. Ei ole tullut paljon kontakteja luotua, mitä nyt sisäänheittäjä olisi tarjonnut minulle ja Ollille ilmaiset oluet rynnäsbaarissa. Kieltäydyimme kohteliaasti ja nyt sitten jumitellaan. Kyllä kelpaisi kunnon torvisessio, rytmiä iltaan.
Itä enemmän, sitä enemmän. Reissusivusto osoitteessa http://nimmarireissaa.blogspot.com/