Reissu takana ja voin omalta osaltani vähän päivittää tarvittavia tietoja.
Lennot: Otimme lennot Air Balticilla Riian kautta matkalaukuillla ja hintaa kertyi 440e per naama.
Taksit/Yandex/Prepaid: Suosittelen ensimmäisenä tekona hankkimaan paikallisen mobiilinetin puhelimeen. Almatyn lentokentällä oli ainakin Beelinen kioski, mikä löytyy heti vasemmalta kun saapuu vastaantuloaulaan. Itse otimme ensin virallisen taksin keskustaan mikä olikin reissun kallein 5000 T:tä eli 11,5e. Yandexilla sama matka on 2500-3000 tenkulaa eli 6-7e. Itse nappasin keskustasta K-Cellin (aka. Telia) liittymän 14GB datapaketilla, SIM:istä joutui 250 tenkulaa maksamaan ja itse netistä 2000 T:tä. Homma toimi kuin rasvattu, kysyin venäjäksi puhutteko englantia ja heti löytyi kiva mimmi auttamaan hyvällä lontoolla. Onnistuu myös käsimerkein, ei ongelmaa, testattu on. Passista haluavat kuitenkin kopion.
Yandexilla suhaaminen olikin sitten kaikkein kivuttominta, menimme sillä kaikkialle ja hinnat pääsääntöisesti 600-1200 tenkulan välillä vaikka menisi kaupungin laidalta toiselle. Kokeiltiin myös paikallisten suosimaa käden heiluttelua ja toimi sekin, hinta tosin tulee sopia luonnollisesti ennakkoon. Riippui minne meni, välillä vasta kolmasauto suostui ottamaan kyytiin.
Auton vuokraaminen: Vuokrasimme automme paikasta nimeltä “Ak Zhol car rentals”. Kulkupelimme oli vuoden 2013 Hyundain Santa Fe, 2,4l. Hintaa vuorokaudelle ja oikeudelle ajaa erämaahan kertyi 27000 tenkulaa vuorokaudelta. Alkuun pelotti liikenne, mutta kuskimme tottui jo tunnin jälkeen menoon. Haastellisinta kaupungissa oli vasemmalle kääntyminen ja yksisuuntaiset kadut mitä google ei aina osannut neuvoa. Bensalitra irtosi 175 T:llä eli 0,4e/l (!!!). Auto kuvattiin heidän toimesta huolellisesti, samoin palautuksen yhteydessä, kaikki meni kivuttomasti. Auton vuokraaminen ei ole välttämätöntä, mutta se antaa oman vapauden mitä me arvostimme. Etenkin minä herkkävatsaisena.
Almaty: Yllätti allekirjoittaneen täysin puhtaudellaan ja ystävällisyydellään. Vaikea uskoa entiseksi neuvostotasavallaksi, huomaa kuinka aasialainen kulttuuri on antanut ystävällisen twistin paikkaan. Kaupunki on niin suuri että jokainen varmasti löytää mieleistä tekemistä. Kävimme Kok Toben turistirysässä köysirataa pitkin, no sai ainakin valokuvat kaupungista. Nautimme myös reissun kalleimmat kaljat 8,5e näköalaterassilla. Kävimme myös katsomassa paikallisen joukkueen lätkää ja eksyimme kanssa olutfestareille yhtenä iltana. Eniten harmittaa että Arasanin kylpylä ja paikallisen fudisjoukkueen Kairatin peli jäi näkemättä (kaulahuivit käytiin sentään ostamassa). Olimme iltaisin niin loppu (tai kaljan himoissa) ettei kaikkeen yksinkertaisesti jaksanut. Ravintoloita löytyy kanssa jokaisen makuun, itse pidimme Kazakkien, Uzbekkien (suurin osa halal = ei alkoholia) ja tietenkin Georgialaisten ravinteleista (jälkimmäisessä söin elämäni parhaan hatsapurin).
Big Almaty Lake: Omalla autolla oli helppo mennä ja oli kyllä vaivan arvoinen kaunis paikka maisemineen. Ehkä allekirjoittanutta vähän pelotti kapeat ja huonokuntoiset vuoristotiet, mutta hengissä selvittiin. Paikkaan pääsee myös Yandexilla, sanoo kuskille että saa 1000T:tä ylimääräistä jos odottaa hetken ja heittää takaisin (näin ainakin eräs britti oli toiminut). Busseja ja marsuja (marshrutkia) ei näkynyt, mutta ilmeisesti sellaisillakin paikalle pääsee huokeeseen hintaaan. Yleisesti ottaen varmaan Almatyn lähistön suurin turistirysä.
Charynin kanjoni: Tännekkin oli helppo mennä omalla autolla kun vaan keskustasta pääsi eroon. Liikenne soljui onneksi juuri väärään suuntaan, eli aamulla keskustaan ja illalla pois keskustasta. Suurin osa pätkästä oli uutta moottoritietä Shelekin kaupunkiin saakka, tulli maksu maksetaan vasta takaisin tullessa ja se oli 1400T:tä. Shelekistä matka jatkui kylien läpi pienempää tietä ja Kokpek nimisen kylän jälkeen tie muuttui asfaltoiduksi kinttupoluksi, rajoituksen silti ollessa 80 km/h. Teiden varsilla oli varsin kattavasti tarjolla saslikkia ja arbuuseja (vesimelooni muuten maistui taivaalliselta kun oli könynnyt laaksoon ja takaisin ylös). Charyn on ehdottomasti käymisen arvoinen, suurin osa kävijöistä oli tullut pikkubusseilla. Kävely rotkon pohjalle kannattaa mutta ylösnousu +34C helteessä oli ainakin allekirjoittaneelle tuskallinen. Pääsymaksu oli 750T:tä per naama. Netissä paljon peloteltuja korruptoituneita liikennemiliisejä emme nähneet kuin kerran, ajoimme rajoitusten mukaan joten ei tullut 5000 tenkulan ylimääräistä lahjuslovia lompuukiin.
Qapshaqain tekoallas: Tämä olikin sitten erikoinen paikka. Halusimme vähän rantalomaa ja kyllä sekin onnistui uimisineen. Paikka oli täysin aavekaupunki, ilmeisesti kaikki elävät olivat Almatyssa päivisin töissä. Vuokrasimme rantapaviljongin hintaan 3000 T:tä ja rannalla oli lisäksemme muutama ihminen. Kaikki rantakojut ja kuppilat olivat kuitenkin kiinni päivällä. Paikka on noin 75 km Almatysta pohjoiseen. Jos uimisesta pitää niin kannattaa käydä, itse en ehkä uudelleen menisi kuitenkaan.
Hintoja: Tämä kun kiinnostaa aina kaikkia niin laitan muutaman esimerkin. Kaupassa olut 0,3-05.e, hyvä vodka 6,5e, tupakit 1e. Ravintolassa olut 1,5-3e, hyvä viinilasi 2-3e, vodka 1-2e. Meitä kun oli kolme niin tilasimme aina neljä ruokalajia jaettavaksi, siihen päälle kaljat ja vodkat niin hintaa kertyi 5-9e per naama. Suosimme tavallisia perusravintoloita, ei mitään katukeittiöitä mutta ei myöskään michelineitä
Summa sumarum: Menisinkö uudelleen? Ehdottomasti, yllätti niin positiivisesti Siperian, Valko-Venäjän ja Ukrainan jälkeen, Mongolian kanssa aika tasoissa. Varmaan ehkä kiinnostaisi muutkin keski-aasian tasavallat tulevaisuudeessa, mutta islamilainen konservatiivisuus ja alkoholivastaisuus ei niinkään. Kazakstan kun lukemani perusteella on staneista se kaikkein vaurain ja liberaalein (jos Nursultanin dynastiaa ei mukaan lasketa). Ravintoloissa ja kaupoissa löytyi aina joku joka puhuu edes auttavasti englantia, muuten kannattaa opetella se 50-100 sanaa venättä, sillä pärjää loistavasti.
Loppukliimaksina, mikä ei Kazakstanilta mitään pois vienyt oli että aamulentomme peruttiin konevian takia. Paikallinen yhteistyökumppani alkoi selvittämää jatkolentoja, vielä viidenkään tunnin päästä ei ollut tietoa. Soitin itse Riikaan ja kolme minuuttia oli seuraavalle päivälle lennot Istanbulin kautta Turkish Airlinesillä. Sitten heillä meni vielä kaksi tuntia järjestää hotelli meille (aito neljän tähden neuvostoläävä). Katastrofaalista toimintaa, mutta siitä syytän lentokenttähenkilökunnan epäpätevyyttä, en Kazakstania. Suosittelen kaikille Almatya!
