Järetön koti-ikävä

 (Luettu 50968 kertaa)

Laurau

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 245
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #80 : 11.07.2009, 12:51:23 »
huh.
Koti-ikävästä enää tietoakaan.
Uskon, et se on aaltoileva tunne, mut nyt vaan on olo, että kumpa tää vuosi ei ikinä loppuisi! Mietitään vaan mitä tehdä kun täältä lähdetään, kuin nopeasti saadaan rahat kasaan et voidaan lähtee work&holidaylle Oceaniaan jne. Ja nyt pitää osata nauttii tästä hetkestä, vaikka/koska vuosi on lyhyt aika.
Ei todellakaan Suomen väestö, ilmasto, hintataso tai mikään muukaan houkuta just nyt.
Huh! ;D

finnishmeoff

  • Aloittelija
  • Viestejä: 4
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #81 : 13.07.2009, 15:09:04 »
omastakin kokemuksesta taytyy sanoa etta koti ikava on todellakin ohi menevaa. 6 kuukautta pois suomesta tulee kohta tayteen ja pari viikkoa ollu kauheet poltteet paasta suomeen, no parin viikon paasta lento suomeen. ja iski masennus et en ma sinne haluu takasin ::). no onneks viela on kesa. toivottavasti reissuun taas syyskuussa.

pinku

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 108
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #82 : 13.02.2010, 08:57:12 »
Jaahas. Nyt se sitten iski ryminällä päälle - koti-ikävä. Reilut pari kuukautta olin kerennyt olla maailmalla, kun palasin käymään Suomessa. Nyt sitten onkin itketty muutama päivä sen jälkeen, kun piti jättää koti taakse ja lähteä uudestaan maailmalle. Hämmentää, sillä olo on huomattavan paljon pahempi kuin ensimmäisen lähdön jälkeen. Kotiin jäi odottamaan poikaystävä, jonka saan 1,5 kk:n päästä pariksi viikoksi luokseni, mutta kuusi viikkoa tuntuu tällä hetkellä ikuisuudelta. Lisäksi pelkään, että kolmannet hyvästit ovat vieläkin vaikeammat kuin nämä kahdet edelliset.

Oloa ei juurikaan helpota se, etten ole saanut kavereita siihen malliin mitä odotin ja ne vähäisetkin tutut asuvat kaukana. Näin vietän siis illat yksin. Olen myös unohtanut ne kaikki syyt miksi alunperin lähdin. Ne asiat, joiden vuoksi halusin tänne eivät tunnu enää tippaakaan merkityksellisiltä. Haluan vaan hypätä ensimmäiseen lentokoneeseen ja tulla kotiin. Huoh. :(
Liian levoton, mun mentävä on.

Laurau

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 245
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #83 : 16.02.2010, 15:42:54 »
voi pinku! poikaystävä suomessa ja itse ulkomailla on paha paikka. itse en edes pystyisi lähtemään pitkäksi aikaa, jos ei kulta tulisi mukana. parikin viikkoa olisi varmaan tuskallisen paljon - liikaa!  ;D
mutta sulla on ihan selvästi kova kulttuurishokki päällä. Just tuo "Ne asiat, joiden vuoksi halusin tänne eivät tunnu enää tippaakaan merkityksellisiltä." kuulostaa ihan tutulta kun mietin omaa alkuaikaani ulkomailla ja se, että jotenkin se suomi näyttää ja muistuu mieleen oikein paratiisina. Itse yllätin itseni kulttuurishokin ollessa pahimmillaan haaveilemasta suomesta, sen herkuista, kielestä, luonnosta ja kaikesta muusta "mitä ei missään muualla oo!!1" niinkuin se olisi joku täydellinen valtakunta. Sitten, kun 8kk:n ulkomaillaolon jälkeen vierailin suomessa, kääntyi kelkka taas kunnolla.

nyt mulla on kauhea antipatia-vaihe suomea kohtaan meneillään. suorastaan sellainen ärsyttävän ylimielinen asenne, että "ai suomi, no ei vois vähempää kiinnostaa, siellähän on kaikki ihan perseestä ja tylsää ja kallista ja nihkeetä ja yyyy!" en pysty edes kuvittelemaan kesäkuun alkua, kun pakataan kamat kasaan ja sanotaan Hollannille ja ihanalle, "lähempänä kaikkea", keski-euroopalle heihei! Se tulee olee kova paikka, ja sitten tulen kirjoittelemaan tänne suomesta käsin, miten kärsin kulttuurishokista ja ikävöin vaan koko ajan Hollantilaisia, tuulimyllyjä, lammaslaumoja tienvarsia reunustamassa, goudaa, välittömiä ihmisiä & kohtaamisia, ihmispaljoutta, ilmastoa jnejne (alan itkemään jo nyt!)  :D

näin se menee.

Edmundo

  • Moderaattori
  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 735
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #84 : 16.02.2010, 17:58:36 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran. Puolipakolla tänne muutin alunperinkin, mutta annoin maalle kuitenkin mahdollisuuden. Ei käyttänyt makaroonivaltio mahdollisuuttaan, ei. Nyt vaan venataan, että neljä kuukautta kuluisi nopeasti ja pääsisi muuttamaan ah niin ihanaan Sloveniaan.

kerä

  • Aloittelija
  • Viestejä: 9
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #85 : 16.02.2010, 18:05:18 »
Pinku, tiedän tunteen. Olen nyt ollut Saksassa vaihdossa puoli vuotta, toinen puolikas jäljellä. Syksyllä kun tänne lähdin, jäi poikaystävä Suomeen, silloin meni eka viikko vähän ikävöidessä mutta koska kaikki oli uutta ja jännää niin kyllä se siitä hälveni. 2 kertaa syksyn aikana nähtiin ja eroaminen oli aina vaikeeta, pari päivää meni sulatellessa. Sitten koulu taas imaisi ja ikävä siirtyi taka-alalle. Jouluksi menin kotiin, 2 ihanaa viikkoa poikakaverin kanssa. Paluu tänne oli shokki, en ollut ollenkaan osannut varautua. Pari viikkoa olin ihan mieli maassa silmät punaisena ja ikävä mieletön, poikaystäväkin tosin siirtyi myös vaihtoon toiselle puolelle maapalloa joten huomasin että ennen kaikkea poikaystävää ja yhteistä aikaa on ikävä. Ja varmaan muutenkin tokalla kerralla oli vaikeampaa tänne tulla kun ei ollut enää sellaista uutuuden viehätystä + hirveä koulustressi.
 
Nyt kun katsoo netti-tv:stä kaikkea, esim. kotikatua ja maajussia :D:D joissa vilahtelee Suomi-maisemia (etenkin maajussin kesämaisemat) niin koti-ikävä nostelee päätään, että taidan sitä itsekin vähä potea. Silti en olisi vielä valmis kotiin palaamaan, etenkin ku se poikaystävä on siellä toisella puolella maapalloa. Mutta tiedän jo, että kesällä on erittäin kiva mennä kotiin.

Yritä muistella niitä asioita miksi lähdit ulkomaille ja löytää niitä positiivisia puolia! Loppujen lopuksi puoli vuotta, vuosi menee äkkiä, kauanko meinaat olla maailmalla? Vai onko pidempi pätkä suunnitteilla? Itse olen hetkittäisistä kovista (poikaystävä)ikävänpuuskista huolimatta tyytyväinen että lähdin, uskon että näistä kokemuksista tulee vielä olemaan minulle paljon hyötyä ja melkein säälin niitä jotka eivät uskalla sitä poikakaveria hetkeksi Suomeen jättää.. Luulen että omalla kohdalla lähtemättä jättäminen olisi vielä johtanut myöhemmin harmitteluun että "miksen lähtenyt, mitä jos". Kyllä se Suomi (ja perhe ja poikaystävä) pysyy, jos on pysyäkseen. Ja sitä mukavampi on mennä takaisin...

tammineN

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 258
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #86 : 16.02.2010, 19:08:53 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran.
Hah, samoin: ei ole ikävä kotiin, vaan v*tuttaa se maa (asukkaineen) missä kulloinkin sattuu oleskelemaan. Kotimatka oli tänäänkin yhtä piinaa, kun ketutus oli sellaisissa lukemissa, että ajattelin vetäväni seuraavaa vastaantuleevaa ranskista ympäri korvia. :D Ja sitten piti käydä vielä kaupassa ja sielläkin oltiin niin hemmetin ranskiksia ja 3 ihmisen kassajono kesti varmaan 30 minuuttia, kun kaikki on niiin tehotonta. Ja metrossa haisee ihmisen eritteet ja kaikki tunkevat iholle ja blaah. :D Pitäisi päästä säännöllisin väliajoin metsään istumaan, niin tämä meikäläisen "ikävä" vähän helpottaisi. Nyt ostin ikävän lääkintään kauppareissulla pari 1664-olutta. Kyä taas tästä. ;)
"Ceux qui savent où ils vont ne vont jamais bien loin." - Napoléon

Laurau

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 245
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #87 : 16.02.2010, 21:48:15 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran.
Hah, samoin: ei ole ikävä kotiin, vaan v*tuttaa se maa (asukkaineen) missä kulloinkin sattuu oleskelemaan. ...

mutta koti-ikävää ja kulttuurishokkia se on tuokin, miehet (?) vaan tuppaa usein käsittelemään asioita vähän eri tunntasolla kuin naiset :) siinä missä naiset itkeskelee läheisten ja puhtaan luonnon perään, miehet saattaa purkaa ikäväänsä kohdistaen sen vihana ja turhautumisena sitä maata kohtaan, missä just sattuvat olemaan. Ja siis tottakai miehetkin voi ja itkeskeleekin läheisten ja puhtaan luonnon perään, mutta vähän jos saan yleistää, useemmin se on meijän naisten puuhaa :) kun vertaa esim mun ja mieheni tapaa käsitellä koti-ikävää, niin on se kyl aika huiman erilaista. Mies lähtee urheilemaan tai heittää mustaa huumoria äijien kanssa saunassa oluen kera, kun mä käperryn viltin alle suklaan, kirjan ja kyynelvanan kanssa. Hah. Mut näin sen kuuluu mennäkin!
Kaikki me koetaan nää jutut eri tasoilla ja eri volyymillä, tietty.

pinku

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 108
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #88 : 17.02.2010, 15:17:01 »
Onpas jotenkin lohduttavaa kuulla, ettei se elämä ulkomailla ole kaikilla muillakaan aina varsinaista ruusuilla tanssimista.. Jotenkin en ole kokenut, että vika olisi Thaimaassa ja Bangkokissa siihen, että olen täällä nyt lievästi onneton. En siis ärsyynny pitkistä kauppajonoista, ruuhkista tai thaimaalaisista. Vielä ainakaan ei ole tullut sitäkään vaihetta, että ajattelisin kaiken olevan Suomessa paljon paremmin. Arki ulkomailla sujuu ihan ok, mutta kummasti sitä silti kaipaa arkea Suomessa ja niitä tuttuja asioita, joita on ennenkin tehnyt. Nykyään haaveilen jopa suomalaisesta suihkusta, jonka alla voi seistä suu auki ilman, että tarvitse pelätä bakteereja, jos erehtyy nielaisemaan vettä!  :-[

kerä: Taidat tosiaan ymmärtää. Tuota olen itsekin koettanut takoa päähäni, että myöhemmin kaduttaisi, jos lähtisin täältä kesken kaiken pois. Ei välttämättä vielä vuodenkaan päätä, mutta myöhemmin kyllä. Minulla on välillä ollut niin ikävä, että kiukuttelen jo poikakaverillekin turhista. Hän kun ei juuri osaa stressata meidän välimatkasta vaan on vaan onnellinen siitä, että olemme ylipäätään yhdessä vaikkakin tilapäisesti erossa toisistamme. Jotenkin on jo sellainen olo, että sitä pitäisi vaan kasvattaa selkäranka, lopettaa valittaminen ja nauttia siitä mitä nyt eteen tulee. Voi kun järki ja tunteet vielä joskus kulkisivat käsi kädessä..
Liian levoton, mun mentävä on.

tammineN

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 258
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #89 : 17.02.2010, 19:04:08 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran.
Hah, samoin: ei ole ikävä kotiin, vaan v*tuttaa se maa (asukkaineen) missä kulloinkin sattuu oleskelemaan. ...

mutta koti-ikävää ja kulttuurishokkia se on tuokin, miehet (?) vaan tuppaa usein käsittelemään asioita vähän eri tunntasolla kuin naiset :)
Tarkennan vielä varmuuden vuoksi, että olen naisihminen. :D Ja käytän ihan noita kaikkia sun mainitsemia selviytymiskeinoja. Mutta erittäin harvoin on siis ikävä Suomeen, lähinnä pois siitä paikasta, missä nyt kulloinkin sattuu olemaan. :) Mutta kulttuurisokkia tämä ketutus lienee, se kaiketi tulee olemaan ikuinen osa meikäläisen elämää...
"Ceux qui savent où ils vont ne vont jamais bien loin." - Napoléon

kerä

  • Aloittelija
  • Viestejä: 9
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #90 : 17.02.2010, 19:47:55 »
kerä: Taidat tosiaan ymmärtää. Tuota olen itsekin koettanut takoa päähäni, että myöhemmin kaduttaisi, jos lähtisin täältä kesken kaiken pois. Ei välttämättä vielä vuodenkaan päätä, mutta myöhemmin kyllä. Minulla on välillä ollut niin ikävä, että kiukuttelen jo poikakaverillekin turhista. Hän kun ei juuri osaa stressata meidän välimatkasta vaan on vaan onnellinen siitä, että olemme ylipäätään yhdessä vaikkakin tilapäisesti erossa toisistamme. Jotenkin on jo sellainen olo, että sitä pitäisi vaan kasvattaa selkäranka, lopettaa valittaminen ja nauttia siitä mitä nyt eteen tulee. Voi kun järki ja tunteet vielä joskus kulkisivat käsi kädessä..

Joskus pitää vaan päättää että pärjää! Ja sitten pärjää. :) Vaikka tällä hetkellä voi tuntua vaikealta ja siltä että Suomeen olisi kiva mennä niin eiköhän se siitä ajan myötä helpota, itsellä ainakin käy niin. Minusta on myös positiivista ettei poikakaverisi stressaa välimatkasta, itsellä on ollut erityisen vaikeaa sellaisina hetkinä kun poikakaveri on skyperuudun toisella puolella purkanut omaa ikäväänsä - silloin on vielä vaikeampi olla, kun toisella on huono olo. Mutta siitäkin on vaan menty eteenpäin... Kummasti se ikävä hälvenee kun aika etenee, ei se mihinkään katoa mutta siirtyy taka-alalle.

Nyt vaan nautit ajastasi, myöhemmin vielä muistelet hyvällä aikoja ulkomailla! :)

Edmundo

  • Moderaattori
  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 735
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #91 : 17.02.2010, 21:36:13 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran.
Hah, samoin: ei ole ikävä kotiin, vaan v*tuttaa se maa (asukkaineen) missä kulloinkin sattuu oleskelemaan. ...
mutta koti-ikävää ja kulttuurishokkia se on tuokin, miehet (?) vaan tuppaa usein käsittelemään asioita vähän eri tunntasolla kuin naiset :) siinä missä naiset itkeskelee läheisten ja puhtaan luonnon perään, miehet saattaa purkaa ikäväänsä kohdistaen sen vihana ja turhautumisena sitä maata kohtaan, missä just sattuvat olemaan.

Parin Hollannissa vietetyn vuoden aikana ei kertaakaan turhautunut maahan tai kokenut vihaa sitä kohtaan. Jossain vaiheessa kuitenkin levoton sielu haluaa uusia kokemuksia. Harmi vaan, että Italia nyt vaan on aivan perseestä :D (Joo joo, tiedän ettei saa yleistää koko maata jne.) Koti-ikäväksi en sitä silti koe ja kulttuurišokkikin on ennemminkin samaa luokkaa kuin miksi joku ei viihdy esim. Kouvolassa tai muussa vastaavassa paikassa (ei millään pahalla kouvolalaisia kohtaan).

Laurau

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 245
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #92 : 18.02.2010, 19:11:02 »
Koti-ikävää en käsitteenä tunne (muuten kuin että olisi mukava välillä saada äidin tekemiä ruokia), mutta Italia on alkanut nyt kyllä tökkiä pahemman kerran.
Hah, samoin: ei ole ikävä kotiin, vaan v*tuttaa se maa (asukkaineen) missä kulloinkin sattuu oleskelemaan. ...
mutta koti-ikävää ja kulttuurishokkia se on tuokin, miehet (?) vaan tuppaa usein käsittelemään asioita vähän eri tunntasolla kuin naiset :) siinä missä naiset itkeskelee läheisten ja puhtaan luonnon perään, miehet saattaa purkaa ikäväänsä kohdistaen sen vihana ja turhautumisena sitä maata kohtaan, missä just sattuvat olemaan.

Parin Hollannissa vietetyn vuoden aikana ei kertaakaan turhautunut maahan tai kokenut vihaa sitä kohtaan. Jossain vaiheessa kuitenkin levoton sielu haluaa uusia kokemuksia.

en ymmärrä mihin tää liittyi, oliko tarkoitus niinkuin kertoa ettei Hollanti ole niin erilainen kuin suomi että siellä voisi mihinkää turhautua tms? :D mutta siis, tuo mun esimerkki oli tosiaan vaan ESIMERKKI, eikä henk.koht. oma mieheni ole ollut vihainen Hollantia kohtaan, yritin vaan vääntää rautalangasta sen pointin, miten eri tavalla miehet ja naiset käsittelee asioita  ;D mut nojoo. nevermind.

Edmundo

  • Moderaattori
  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 735
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #93 : 19.02.2010, 15:49:48 »
Ei vaan kerroin omasta kokemuksestani. Asuin Hollannissa pari vuotta, mutta vasta Italiaan muutettuani alkoi asuinmaa ottaa päähän.

ennytkeksimitaan

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 104
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #94 : 12.01.2011, 11:39:56 »
Havyton nosto mutta,

Itsella rupesi nyt tulemaan jo stressia, kun tarkoitus olisi paasiaisen aikoihin palata takaisin Suomeen toihin 3-4 kuukaudeksi, miten selvian ilman paikallista ruokaa, ilmasto on kylmempi, kaikki on kallista jne.  ??? Huh paa menee sekasin, en koskaan ole edes mitaan kulttuurishokkia kokenut matkustellessa, kaanteista tosin useamman kerran  :D

Pussijamssi

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 182
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #95 : 12.01.2011, 13:39:03 »
En ole kauhean kova ikävöimään kotimaahan - viime reissulla auttoi ajatella, että siellä se Suomi odottaa, kaikki on suurinpiirtein ennallaan kun palaan. Nyt olen taas lähdössä, vuodeksi tälläkin kertaa, ja olen ihan tarkoituksella yrittänyt elellä suht 'tylsästi' nämä viimeiset kuukaudet ja listata päiväkirjaan asioita, miksi sinne ulukomaille hinkuan. On siellä niitä "onpa mahtavaa kun on puhdas keittiö, jumppasali kilometrin päässä ja voi käydä keskellä yötä lenkillä" arkipäivän 'fiilistelyjäkin', mutta myös viiltävää angstia, kuinka talvi kestää prkle 7 kuukautta ja nykyiset kaverit on kaikki on kuolemanvakavassa parisuhteessa ja oikeastaan käytän turhankin suuren osan ajasta kokkailuun, jumppailuun ja lenkkeilyyn.

Yritän siis minimoida muutaman viikon päästä iskevää koti-ikävää takomalla kallooni että nykyinen elämäni Suomessa _ei_ ollut niin hohdokasta, että kannattaisi käyttää kallista vaihtoaikaa sen perään niiskutteluun. : > Lähden siis lätkimään nyt, kun olosuhteet on passelit.

ALehto

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 207
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #96 : 08.04.2013, 18:31:20 »
Nostellaan ylös tätä. Viiden viikon visitiistä kotikonnuille on nyt jäljellä vajaa pari ja koti-ikävän voi helposti todeta olleen enemmän sellaista persumaista haikailua niihin vanhoihin hyviin aikoihin, joita ei sitten välttämättä ikinä ollutkaan.  Kavereita on edelleen tosi mukava nähdä, mutta vaikka henkinen yhteys onkin muuttumaton, niin omat kuviot vievät jokaista eri suuntiin ja kaveriporukka onkin enemmän tai vähemmän hajonnut maailmalle.

Suomeen jumittuminen varmaan onnistuisi verrattain helposti, juuri mikään kun ei ole muuttunut. Omat ajatukset sen sijaan ovat jalostuneet ja vuosi vuodelta tuntuu tärkeämmältä tähdätä vain ja ainoastaan mahdollisimman onnellista elämää kohti, jossain määrin toki taloudellisia ja muita realiteetteja huomioiden. Vajaan kuukauden päästä pääsen onneksi useammaksi päiväksi Barcelonaan, täytyy katsella kaupunkia sillä silmällä ja laittaa rattaat pyörimään jos se hyvältä idealta vaikuttaa.

Varsinaista koti-ikävää en siis tunne. Suomen hyvät jutut on kirkkaana silloin mielessä kun joku manolo juoksuttaa sua toimistolta toiselle ihan huvikseen. Vastapainoksi sitten myös tämä kieltojen, rajoitusten ja muiden valtion sanelemien elämänohjeiden meri ottaa reippaasti nuppiin jo pelkästään luettuna ja vielä enemmän paikanpäällä koettuna. Sun on ihan oikeasti pakko tarkastaa ne mun paperit jos ostan yhden bissen ja näytän alle kolmekymppiseltä?  ???
Oma koti-ikäväni on enemmän semmoista haikeilua joihinkin tiettyihin tilanteisiin, kuten vaikka kesäöihin kavereiden kanssa, festareille ja kalareissuille. Lisäksi oman kielitaidon kehittymättömyys harmittaa, Suomessa olen todella verbaalinen henkilö, mutta vaikka kai tätänykyä käytännössä kolmikielinen olenkin niin menetän tuon osan itsestäni suurelta osin arjessani.

Laitetaan nyt loppuun vielä vinkki tuon couchsurfingin käytöstä kavereiden etsimisessä. Itselleni tämä oli kultaakin kalliimpi työkalu ja suuri osa nykyisistä tutuista on tullut tuota kautta. Erityisen tärkeää nämä vaihtoehtoiset tavat ovat silloin kun valmiita sosiaalisia verkostoja ei ole, kuten vaikkapa työharjoitteluiden kohdalla yleensä tilanne on.

kinkajou

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 141
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #97 : 12.04.2013, 22:08:23 »
Olen potenut kunnon koti-ikävää vain kerran. Muuttaessani alaikäisenä ensimmäiseen omaan kämppään. ::) Sen jälkeiset muutot ja ulkomailla oleskelut on tuntuneet helpommilta. Tavallisen koti-ikävän sijasta poden usein käänteistä ikävää ulkomaille, koska siellä tunnen oloni yhtä kotoisaksi (tai paremmaksi) kuin Suomessa talvella.

Kulttuuriväsymys meinaa joskus tehdä comebackin vaikka luulin sopeutuneeni. Sujuvasta kielitaidosta huolimatta tulee hinku vaihtaa ajatuksia toisen suomalaisen kanssa suomeksi. Tai vetäytyä välillä pois paikallisten kaverien seurasta (ylhäiseen yksinäisyyteen pohtimaan syntyjä syviä) ilman että joku slaphappy jenkki, aussi tai kiivi on heti kyselemässä "What's the matter?" 

"Vittu ei mikään mä vaan kelaan ja relaan jättäkää mut rauhaan kiitooos..." menisi vastapuolelta yli hilseen, joten ei auta muu kuin sanoa "Leave me alone, I know what I'm doing." :D
Better to have a big goal and reach half of it than to have no goal and reach all of it.

NKP

  • Aloittelija
  • Viestejä: 7
    • Profiili
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #98 : 25.03.2014, 12:22:47 »
Lähden ylihuomenna 27.03.2014 1-2kk reppureissulle, jännittää jo nyt ihan hirveesti.
Onneks mulla on kaveri mukana, mutta ollaan asuttu tyttöystäväni kanssa yhdessä siitä hetkestä, kun tavattiin, yhteensä kaksi vuotta oltu nyt tiiviisti yhdessä ja nyt pitäis erota pitemmäks aikaa ilman mitää siedätyshoitoa. En tiedä miksi tän kirjoitin, ehkä kaipaan vinkkejä.. Päivä kerrallaan, kai se helpottuu?
« Viimeksi muokattu: 25.03.2014, 12:25:33 kirjoittanut NKP »
jos ei elämässä muuta opi, niin ainakin hiljaa kävelemään

banzq

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 67
  • Pilgrim
    • Profiili
    • Sunny Tales
    • Sähköposti
Vs: Järetön koti-ikävä
« Vastaus #99 : 25.03.2014, 16:15:18 »
Lähden ylihuomenna 27.03.2014 1-2kk reppureissulle, jännittää jo nyt ihan hirveesti.
Onneks mulla on kaveri mukana, mutta ollaan asuttu tyttöystäväni kanssa yhdessä siitä hetkestä, kun tavattiin, yhteensä kaksi vuotta oltu nyt tiiviisti yhdessä ja nyt pitäis erota pitemmäks aikaa ilman mitää siedätyshoitoa. En tiedä miksi tän kirjoitin, ehkä kaipaan vinkkejä.. Päivä kerrallaan, kai se helpottuu?

älä turhia murehdi :-) alku voi olla vaikeeta mutta viikon kahden jälkeen huomaat kuinka nopeeta tuommonen 1-2 kuukautta menee :-) itsellä on 9 kuukauden reissua jäljellä vielä 1,5 kuukautta mut pelottaa jo nyt kotiinpaluu ja yritän tehdä kaikkkeni ettei tarvis vielä palata. elämäs parhaimmat 1-2 kuukautta on edessä ;-) nauti!