matkustaminen & masennus

 (Luettu 28254 kertaa)

alienation

  • Aloittelija
  • Viestejä: 17
    • Profiili
matkustaminen & masennus
« : 02.05.2009, 11:14:35 »
Voisiko joku kertoa kokemuksiaan matkustamisesta ja masennuksesta? Rekisteröidyin tälle sivustolle enkä esim. mielenterveys-sivustolle, sillä tallaajissa ei välttämättä kysytä, onko masentuneen matkustettava. Masennus-aiheesta löysin keskustelua teemoilla masennusta ennen/jälkeen matkan, yleinen maanantai-masennus, matkavakuutus yms.
Olen itsenäinen omatoimimatkaaja ja pelkään juuri omalla kohdallani, tulevalla matkallani, etten pääse enää sängystä ylös tai saan jonkin sortin hysteerisiä kohtauksia. En tarvitse tietoa siis masennuksesta sairautena, enkä kehotusta mennä lääkäriin, sillä lääkäri antaa minule vain lääkkeitä ja muita apuja ei paikkakunnallani ole (tai siis yli puolen vuoden jonoilla), vaan kokemuksia matkustamisesta masentuneena.

reissukatti

  • Reissaaja
  • Viestejä: 35
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #1 : 02.05.2009, 13:24:43 »
 En näkisi mitään syytä, miksei voisi matkustaa masentuneena. Masennuksen lääkkeenähän pidetään sitä, että tekee uusia asioita. Jos matkustat esim. Intiaan tai Kaakkois-Aasiaan, löytyy helposti myös luontaishoitoja esim. ayurvedaa, kukkaterapiaa, hierontaa jne. joiden luulisi helpottavan oloa.

Juzt

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 3 911
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #2 : 02.05.2009, 14:03:28 »
En näkisi mitään syytä, miksei voisi matkustaa masentuneena. Masennuksen lääkkeenähän pidetään sitä, että tekee uusia asioita. Jos matkustat esim. Intiaan tai Kaakkois-Aasiaan, löytyy helposti myös luontaishoitoja esim. ayurvedaa, kukkaterapiaa, hierontaa jne. joiden luulisi helpottavan oloa.
Riippunee vähän kuinka masentuneena. Jos on "hetkellisesti vähemmän kivaa", mitä virheellisesti masennukseksi kutsutaan niin varmasti ei ole mikään ongelma, mutta jos on oikeasti vakavampi krooninen masennus, niin en välttämättä ainakaan yksin näin puhtaasti maalikko pohjalta suosittelisi lähtemään noin vain. Varsinkin jos reissaamisesta ei enemmän kokemusta ole pohjilla, eikä näin tiedä miten siihen sitten oikeasti suhtautuu. Toki voinee kokeilla ensin tehdä jotain lyhyempiä reissuja, ja katsella miten se outo ympäristö vaikuttaa, lienee kuitenkin hyvin henkilökohtaista.
Luotettu matkakumppani olisi kuitekin varmaan suositeltava, jos reissurutiinien pyöritys käy liian raskaaksi, samoin kuin sen verran pelivaraa budjetissa, että tarpeen vaatiessa on varaa tulla nopeastikin takaisin.

Omia kokemuksia masentuneena matkaamisesta tai edes olemisesta ei siis minulla valitettavasti ole jakaa, mutta masentuneista läheisistä kyllä.
"I bet we could get videos of all the sites, get a VCR in our hotel room...
we'd never even have to go outside!"
- Joseph Francis Tribbiani

Ruuhkis

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 360
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #3 : 02.05.2009, 14:27:45 »
Ottaa reissun voimien mukaan. Ei yritä kiertää koko maapalloa viikossa vaan aloittaa vaikka siitä että käy ystävän kanssa pirtelöllä naapurikaupungin jäätelökioskilla. Haistelee vähän tilannetta että mikäs tässä nyt näin mättää kun mieli on apeana. Useimmiten vain jokin asia on niin lukossa että ei vain "aukea". Ratkaisut on kuitenkin usein melko helppoja mutta aikaa vaatii. Ei täällä kiire ole mihinkään, paraneminen ottaa aikansa. Ihmisillä on eri tasoja itsensä voittamisessa, jonkun täytyy kiivetä Mount Everestille että tuntee onnistuneensa, jollekin omasta asunnosta ulos pääsy on onnistumisen huipentuma, mutta huomattuaan että eihän se nyt niin hirveää ollutkaan alkaa pikku hiljaa miettiä sitä Mount Everestiäkin. :) Kumpikin on Ok, ei meitä samasta muotista ole rakennettu tähän maailmaan.

 


reissukatti

  • Reissaaja
  • Viestejä: 35
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #4 : 02.05.2009, 17:30:37 »
Riippunee vähän kuinka masentuneena. Jos on "hetkellisesti vähemmän kivaa", mitä virheellisesti masennukseksi kutsutaan niin varmasti ei ole mikään ongelma, mutta jos on oikeasti vakavampi krooninen masennus, niin en välttämättä ainakaan yksin näin puhtaasti maalikko pohjalta suosittelisi lähtemään noin vain. Varsinkin jos reissaamisesta ei enemmän kokemusta ole pohjilla, eikä näin tiedä miten siihen sitten oikeasti suhtautuu.

 Alienation pyysi kokemuksia masentuneena matkaamisesta, ei suosituksia siitä, kannattaako lähteä vai ei (näin ainakin itse ymmärsin). Itselläni ei "vakavaa kroonista masennusta" ole ollut, mutta olen sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa itsestään, joten itse on nostettava itsensä sieltä sängyn pohjalta.

 Alienation: Olen joskus lukenut hyvän keskustelun paniikkikohtauksista matkan aikana Palliksista (sielläkin sanottiin, että reissuun vain -> todennäköisesti paikalliset ovat avuliaita tiukan paikan tullen, riippuu tosin minne olet menossa)

Lainaus korjattu. Heloriina/mode
« Viimeksi muokattu: 02.05.2009, 17:43:59 kirjoittanut reissukatti »

reissukatti

  • Reissaaja
  • Viestejä: 35
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #5 : 02.05.2009, 17:51:45 »

Matkaajanainen

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 949
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #6 : 02.05.2009, 18:17:16 »
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kahdella hyvällä ystävälläni on. Toinen heistä tekee lyhyitä kaupunkireissuja, 4-5 päivää eikä ongelmia ole ollut. Toinen heistä taas on kahteen otteeseen asunut ja työskennellyt ulkomailla noin 4 kuukautta ja hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaus pysyi hallinnassa ulkomailla ollessa mutta vaikea masennuskausi iski kummallakin kerralla kotiin palatessa.
Ensiksi mainittu ystäväni on sairastanut masennusta pitkään, ja hän on kertonut näiden pienten reissujen piristävän. Ehkä kannattaisi lähteä pienemmistä reissuista ja katsoa miten se vaikuttaa mielialaan?
Soarele este galben

Louise

  • Reissaaja
  • Viestejä: 59
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #7 : 02.05.2009, 19:40:30 »
Kannattaa varmaan ottaa myös huomioon se, että reissussa rähjääntyy. Itse matkat määränpäähän voivat olla stabiilimmallekin ihmiselle stressaavia, ja vastoinkäymiset tuntua ylitse pääsemättömiltä. Yksi frendini on levänneenä aivan ihanan innostava ihminen, mutta väsyneenä reissun päällä kuin yksi perkele. Tietty tuossa vaiheessa masentuneen kannattaa hakea apua lentokentän henkilökunnalta, viranomaisilta tms. Hyvin maailmalla pärjää kunhan muistaa, et on turha pyllistää kun paskat on housussa. Et jos pieniä vastoinkäymisiä tulee, niin liittää ne vaan osaksi elämää ja matkakertomusta, eikä ota turhaa stressiä.

alienation

  • Aloittelija
  • Viestejä: 17
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #8 : 02.05.2009, 20:00:45 »
Kiitos vastauksista. En tiedä, mitä itse asiassa odotin kysymykselläni - (jotain vertaistukea?) - mutta ehkä jätin sen vähän tulkinnan varaan. Olen matkustellut, asunut, opiskellut ja työskennellyt ulkomailla päivistä vuoteen ja useimmiten matkustan yksin. Matkustelu tai esimerkiksi poliisiin/sairaalaan joutuminen ulkomailla ei ole minulle mitenkään uutta, enkä stressaa tällaisia asioita, vaan nimenomaan sitä, jos en jaksa nosta sängystä ylös. Paniikkihäiriö-viestiketju oli kovin lääkepitoinen, enkä uskalla käyttää mitään lääkkeitä, mutta oli siellä hyviäkin kokemuksia.  
Matkaan olen lähdössä reiluksi kuukaudeksi ihan vain Eurooppaan. Osan matkasta teen yksin, sillä matkaseuraa ei lähimmistä kavereista löydy. Mietinkin, kuinka pitkään uskallan olla yksin, etten romahda. Viikko kun on kovin vähän, mutta en tiedä, pystynkö tällä hetkellä kahteen viikkoon. Ehkä yritän suunnitella vain niin rennon matkan, että ei ole väliä, vaikka sängystä ei aina pääsekään ylös, kunhan lähtöpäivänä pääsee takaisin lentokentälle. Uskon myös matkustamisen voimaannuttavaan vaikutukseen.

adhesive

  • Aloittelija
  • Viestejä: 13
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #9 : 02.05.2009, 20:10:10 »
En pysty omalta kohdaltani puhumaan täydellisesti masennuksesta, mutta elämässäni oli hyvin hankala vaihe, jolloin kaikki paska vain kasaantu niskaan. Kaikki sai alkuunsa sairaudesta, jolloin tuntu, että mikään ei enää onnistu. Tällöin päätin pakata reppuni ja lensin kuukaudeksi ulkomailla reissaamaan yksin. Ja ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että se mielipaha jäi sille reissulle! Mulla oli todella kivaa eikä tarvinnut enää murehtia asioita, joihin en voinut itse vaikuttaa. Kun palasin Suomeen, niin jotenkin sitä vain näki asioita eri tavalla ja elämä tuntuu taas paljon paremmalta.

Eli mulla ainakin toi reissaaminen tuo jonkinlaista mielenrauhaa ja mitä pitempään voisin olla pois Suomesta, niin sen parempi.

mintsu

  • Reissaaja
  • Viestejä: 52
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #10 : 02.05.2009, 23:09:08 »
Tätähän sitä monesti joutuu miettimään. Joskus "huonoina aikoina" yksin matkustaessa on ollut päiviä, jolloin en ole paljon nauttinut olosta, on tullut vaan itkeskeltyä ja maattua sängyssä. Olen kuitenkin ajatellut, että jos jaksan suunnitella matkaa, etsiä ja varata lentoja ja hotelleja jne, yleensäkin pakata laukun ja lähteä, niin silloin olen tarpeeksi terve matkustamaan. Ja vaikka onkin niin, että ahdistus ei kaverin seurassa iske yhtä helposti, on yksin matkustamisessa kuitenkin se hyvä puoli, että pystyy helposti pitämään itkupäiviä olon niin vaatiessa.

Enemmän kuin lomailu minua on aina etukäteen huolestuttanut ulkomaille töihin ja opiskelemaan meneminen, että miten selviän mahdollisista vastoinkäymisistä masentumatta, kun normaalit turvaverkot ovat kaukana. Pidemmät ulkomaanjaksot ovat aina riski, mutta eipä sekään oikein ole vaihtoehto, että vaan nököttäisi kotona odottamassa seuraavaa masennuskautta.

Vanhemmiten on ehkä oppinut olemaan ressaamatta niin paljon. Kyllähän se auttaa, kun on taustalla kokemuksia, että masennuksesta tervehtyy. Pystyy jotenkin huononakin kautena luottamaan siihen, että olo paranee kyllä vielä. Tietää, että lääkkeet tehoavat. Huomaa myös merkkejä, osaa hakea apua ajoissa, pystyy pitämään itsensä paremmin tointakykyisenä.

Mutta kyllähän tätä silti joutuu aina miettimään, kuten mitä tahansa muutakin sairautta. Esimerkiksi minulle malarialääkitys tuntuu niin isolta riskiltä, että enpä varmaan ihan heti tule menemään minnekään, jossa sitä tarvitsisin. Mutta onneksi noita muitakin paikkoja riittää varmasti eliniäksi.

Samoin kuin aikaisemmatkin vastaajat, neuvoisin kuuntelemaan itseäsi ja ottamaan reissun omien voimien mukaan. Kukaan ulkopuolinenhan ei pysty tyhjentävää vastausta antamaan. Itse uskon vahvasti, että tähän mennessä kaikki matkustus on ollut omalle mielenterveydelle vain hyväksi, vaikka välillä onkin ollut raskasta.

Enn

  • Aloittelija
  • Viestejä: 3
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #11 : 03.05.2009, 21:50:47 »
En ollut viime reissulla ihan elämäni kunnossa. Tuntu, että ei oo mitään syytä olla, mennä, eikä varsinkaan palata. Reissu oli yksi elämäni parhaimmista, vaikka tosi monta päivää meni itkiessä.. Esim. Berliinissä olin niin sekaisin, että en edes muista koko kaupungistä kauheasti mitään. Samoin Bulgariassa. Onneksi sillon pari kivaa brittityttöä tuli juttelemaan.

Mua henk. koht. ehetytti kaikista eniten se kun haikkaili vuorilla ja seikkaili fillarilla sinne minne nokka näytti. Kaikki se energia ja aurinko. Hirveästi tapas uusia ihmisiä ja tuli käytyä vaikka missä, vaikka aina ei ollukaan ihan kunnossa.

Vähän sama huoli tosta duuniin lähdöstä/ pidemmistä reissuista, mut silti lähen.
Ehkä tässä on voimaa tullut sen verran kuluneen vuoden aikana ja muutenkin liike pitää järjissään. :)

Ruuhkis

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 360
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #12 : 05.05.2009, 12:17:16 »
Tunnustan, meikäläinen oli lähes koko viime reissun pahemman laatuisessa depiksessä. Syy oli ihan selvä, suurimman osan matkaa ihmettelin että mitä teen täällä. Olenkin kahden vaiheilla lopetanko kokonaan matkustamisen vai keksinkö jonkun uuden, sisältörikkaamman tavan matkustaa.

Tinja

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 431
    • Profiili
    • Tintin oma hostelli
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #13 : 05.05.2009, 16:26:50 »
Mä lopetin matkustelun tai oikeastaan reppureissaamisen tässä pari kuukautta sitten juurikin "mitä mä täällä teen" tunteen takia. Lyhyitä reissuja toki tulee olemaan (max 2kk), mutta koti on kiva monen vuoden juoksemisen jälkeen. Katotaan sit uudestaan joskus viiskymppisenä kun "lapset on isoja" :D

Masentuneena ei ole kiva matkustaa, varsinkin jos tulee "kohtauksia", oli ne sitten hysteerisiä tai sängynpohjalla makaamista. Ei kannata miettiä etukäteen mitä negatiivista voi tapahtua. Mutta jos on oikeasti syytä "pelätä" kohtausten saamista niin ehkä olisi parempaa jättää matkustelu vähäksi aikaa ihan itsensä takia. Siitä nauttii enemmän sitten kun on valmis ja jaksaa kotonakin nousta sängystä ylös.

Hyvällä tuurilla matkalla tapaa jonkun, jonka avulla voittaa edes yhden onnellisen matkapäivän. Sellaisiakin ihmisiä vielä löytyy, jotka oikeasti pökkivät sut ylös sieltä sängystä!

Hypatia

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 752
  • Hypatia has (almost) left the building.
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #14 : 15.05.2009, 05:03:31 »
Itselläni ei "vakavaa kroonista masennusta" ole ollut, mutta olen sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa itsestään, joten itse on nostettava itsensä sieltä sängyn pohjalta.
Arvatenkin sen kukkaterapian avulla. Ihan vain tiedoksi: masennus on oikea sairaus ja monesti tappava sellainen eikä siis kiinni siitä, ettei jaksa potkia itseänsä persuuksiin tms., joten hivenen sensitiivisyyttä kommenteissa, jos saan pyytää!

Sokerikukko

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 103
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #15 : 15.05.2009, 07:00:06 »
Itselläni ei "vakavaa kroonista masennusta" ole ollut, mutta olen sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa itsestään, joten itse on nostettava itsensä sieltä sängyn pohjalta.
Arvatenkin sen kukkaterapian avulla. Ihan vain tiedoksi: masennus on oikea sairaus ja monesti tappava sellainen eikä siis kiinni siitä, ettei jaksa potkia itseänsä persuuksiin tms., joten hivenen sensitiivisyyttä kommenteissa, jos saan pyytää!

Niin, samalla lailla kuten anoreksia, alkoholismi, huumeriippuvuus jne... Kaikki nämä "taudit" lähtevät sieltä yläpäästä liikkelle. Mielen heikkoutta sanon minä.

phanatic

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 056
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #16 : 15.05.2009, 07:55:44 »
Niin, samalla lailla kuten anoreksia, alkoholismi, huumeriippuvuus jne... Kaikki nämä "taudit" lähtevät sieltä yläpäästä liikkelle. Mielen heikkoutta sanon minä.

Ja "yläpään heikkoudetko" eivät sitten ole sairauksia? Ihan samalla tavalla joku aivojen serotoniinintuotannon vajaatoiminto on sairaus kuin vaikkapa sydämen vajaatoiminto. Vai voiko jomman kumman parantaa tsemppaamalla ja "olemalla vahva"?

Mielestäni muiden ihmisten heikkouksien ylenkatsominen on heikkoutta.

Riihu

  • Reissaaja
  • Viestejä: 35
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #17 : 15.05.2009, 08:31:05 »
Onkohan tästä aiheesta koskaan tehty mitään kunnon tutkimusta lääketieteellisesti?
Minusta on aivan luonnollista kun matkustelee ja aivot saavat valtavan määrän uusia virikkeitä, niin on pakko niinkuin laskeutua aina välillä.
Ja kuinkahan vaikuttaa esim. rasvan, hivenaineiden/vitamiininpuutos masennukseen.?

Lianna

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 987
  • 莲娜
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #18 : 19.05.2009, 11:49:36 »
Itselläni ei "vakavaa kroonista masennusta" ole ollut, mutta olen sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa itsestään, joten itse on nostettava itsensä sieltä sängyn pohjalta.
Arvatenkin sen kukkaterapian avulla. Ihan vain tiedoksi: masennus on oikea sairaus ja monesti tappava sellainen eikä siis kiinni siitä, ettei jaksa potkia itseänsä persuuksiin tms., joten hivenen sensitiivisyyttä kommenteissa, jos saan pyytää!

Täsmälleen. Masentuneelle ei voi sanoa, että hymyä huuleen vaan ja ajattele positiivisesti, sen kun vaan nouset sieltä sängynpohjalta. Masennus on sairaus.

Läheltä masentunutta seuranneena uskoisin, että monelle matkustaminen voi olla positiivinen kokemus. Aloittajalle sanoisin, että suunnittele kulkeminen oman jaksamisen mukaan. Älä vaadi itseltäsi liikaa (niinkuin joku sanoi että älä yritä kiertää maailmaa viikossa). Tee asiat helpoiksi: varaa majoitus etukäteen ainkin ensimmäiseksi yöksi, osta paikkalippu jne. Näin vältyt epätoivoiselta raahatumiselta jotain yöpaikkaa etsiessä; ei tarvitse seistä täpötäydessä junassa.

Matkassa on se hyvä puoli, että arkirutiinit muuttuvat täysin. Ei ole sitä sohvaa jolla voi maata. Pitää reagoida uusiin asioihin; uusia asioita tulee eteen koko ajan mitä ei kotona nyhjätessä tapahdu. Junan ikkunasta avautuu henkeäsalpaava vuoristomaisema: ei sellaista kodin arjessa tapahdu. Sinun on pakko tehdä asioita matkasi eteen, ei mitään isoa mutta jotain kuitenkin. Sellaisessa onnistuminen voi olla palkitsevaa. Jos joku paikka alkaa ahdistaa, pääset aina pois! Matkustaminen aktivoi kummasti. Jos et jaksa, jää hetkeksi paikallesi.

Matka ei ala siitä kun tullaan perille.
Matka alkaa siitä kun lähdetään!

maisu

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 177
    • Profiili
Vs: matkustaminen & masennus
« Vastaus #19 : 19.05.2009, 13:09:15 »
Täsmälleen. Masentuneelle ei voi sanoa, että hymyä huuleen vaan ja ajattele positiivisesti, sen kun vaan nouset sieltä sängynpohjalta. Masennus on sairaus.
Masennus toki on sairaus, mutta kyllä diagnooseja siitä annetaan kovin lepsuin perustein. Esim. itse olen lääkärien mukaan tällä hetkellä keskivaikeasti masentunut ja lääkehoidon tarpeessa. Näin en kuitenkaan koe asian olevan. Stressi, burn out, mitä tahansa muuta mutta masennus kuulostaa todella vieraalta.

Minusta tuntuu että jos jaksaa suunnitella matkaa niin jaksaa sen myös tehdä. Ihminen on kuitenkin sellainen kapistus joka pyrkii aina korjaamaan itseään ja jos matkalle tekee mieli niin se on varmasti hyväksi omalle itselle. Jonkinlaisena mittarina voisi ehkä käyttää matkaopaskirjoja; jos kirja suunnittellusta paikasta ei saa innostumaan vaan ajattelemaan näitä "mitä minä tuolla tekisin" -ajatuksia, niin ei kannata väkisin raahata itseään matkalle. Jos taas kirja innostaa suunnittelemaan lisää niin sinne vaan, lääkkeet mukana. Ja sen verran budjettia mukaan ettei tarvitse yöpyä ihan pahimmassa murjussa, lyhyempi reissu tasokkaassa ympäristössä voi olla paljon "parantavampi" kuin pitkä hosteleissa joissa ei muista ihmisistä ikinä pääse kokonaan eroon. Näin minä tämän ajattelisin.