Viime kesänä heitimme siipan kanssa viikonlopputripin omalla autolla Virossa. Yhden yön vietimme Tartossa, toisen Pärnussa. Opaskirjoista ja internetistä haalimme kaikenlaisia kiinnostavia historia- ja luontokohteita niin etukäteen kuin matkan edetessä. Lyhyydestään huolimatta reissu oli todella antoisa, ja opimme sukulaiskansasta ja heidän maastaan ihan eri tavalla kuin yhdessä kaupungissa kyykkiessä (pätee varmaan mihin tahansa maahan). Viro vaikuttaa pieneltä, mutta siellä tuntuu olevan kaikkea. Ilman autoa olisivat jääneet näkemättä esimerkiksi Taevaskoda, Helmen linnanrauniot ja Keilan vesiputous, puhumattakaan lukuisista, kadehdittavan hyvin merkityistä ohvrikivistä.
Kauheasti tekisi mieli lähteä pian uudestaan. Saaremaalle pyöräilemään, rahvusparkiin vaeltelemaan tai osallistumaan Seton kuningaskunnan päiville.
Ja muoks: parhaimmiksi havaittuja oppaita olivat Ari Taipaleen Pitkin poikin Viroa ja paikallisen matkailunedistämiskeskuksen
tulostettava opas (tiedän, kuulostaa pahalta, mutta vastaavaa luettelointia karttoineen kaipaisin oikeasti Suomestakin).
