Eilen tultiin takaisin reissusta ja oikein mainoa matka oli. Matkaohjelmaa jouduttiin kuitenkin vähän muokkaamaan sään mukaan. Näin ollen Te Anau (& Milford Sounds) ja Twizel jäi väliin, kun noilla seuduilla keli oli todella syvältä koko reissun ajan. Molemmilla alueilla oli noin 10 astetta lämmintä ja sato koko ajan. Ei siis oikein houkuttanut. Lisäksi Queenstownissa oltiin yks yö vähemmän kelistä johtuen.
Reitti muuttui sen verran, että Blenheimista ajettiin Kaikouraan pariksi päiväksi. Se oli oikein jees ja kelit mitä parhaimmat. Valasretki oli ehdottomasti kaiken rahan arvoinen (nähtiin neljä valasta, delfiinejä, albatrosseja jne.) ja käytiin myös omatoimisesti snorklaamassa. Tuolta matka jatkui läpi vesisateen Franz Josefiin, jossa seuraava aamu sarasti aurinkoisena. Siitä huolimatta aamun heli-hike oli peruttu, joka harmitti aikas kovasti, mutta toki se olisi ollut aika tyyris ja onhan sitä lunta & jäätä ihan riittävästi täällä kotimaassakin.
Sieltä Queenstowniin, jossa käytiin heittämässä mahtava canyoning reissu (
http://www.canyoning.co.nz/) ja illallistettiin tässä ketjussa suositellussa Amisfieldin viinitilalla. Ihan loistoruuat tuli "Trust the Chef" -meiningillä. 50 € per henki viisi ruokalajia + ruokiin matchätyt viinit. Siinä meni kaks ja puoli tuntia oikein mukavasti, mutta silti vähän jännitti hypätä auton rattiin (tosin tuolla promilleraja on 0,8). Niin, ja Ferdburger oli kanssa oikein jees.
Koska keli oli etelässä aikas huono, niin sääkarttojen tutkailun jälkeen päätettiin uhrata yksi päivä siirtymiselle Nelsoniin, joka oli oikeastaan ainoa alue koko eteläsaarella, jossa ei ollut sadetta luvassa. Ajettiin sitten 11 h kolmella pysähdyksellä läpi koko saaren kattavan kaatosateen. Se oli oikeastaan aika surkuhupaisaa: mulla oli lähes koko matkan pyyhkijät täysillä, kun vettä tuli niin paljon. Onneks liikennettä oli tosi vähän, niin sai omaan tahtiin ajella pientä ylinopeutta koko matkan.
Uhraus kannatti ja Nelsonissa oli varsin jees keli (vaikka muutama pisara sielläkin tuli). Käytiin sitten muutamilla viinitiloilla siellä ja Abel Tasmanin lähistöllä maastopyöräilemässä. Niin, ja reissun paras dinner syötiin Nelsonin Boat Shed -ravintolassa. Sielläkin teemana oli "Trust the Chef", mutta hintaa 35 € per henki sisältäen pullo viiniä. Todella tunnelmallinen ja aito paikka (
http://www.boatshedcafe.co.nz/)
Auckland oli muuten joulun välipäivinä todella kuollut. Ihmisiä oli todella vähän liikkeellä (tyyliin Helsinki juhannuksena) ja aika paljon rafloja oli kiinni. Paras meininki oli keskustan laivarannassa, Posonby Streetillä ja K Streetillä, vaikkei voi sanoa, että sielläkään liikaa jengiä olisi ollut. Muutenkin paikkojen hiljaisuus yllätti, vaikka käynnissä oli kiireisin lomakausi. Tehtiin siellä osa coast to coast walkista, joka on kyl näin jälkeenpäin ajateltuna aika turha. Pari näkemisen arvoista paikkaa ja paljon tarpomista läpi omakotitalovoittoisen esikaupunkialueen läpi. Suosittelisin lämpimästi tekemään osan reissusta bussilla, niin säästyy aikaa.
Blenheim oli kanssa toinen ihan kuollut mesta, vaikkakin viinitiloilla oli kyllä meininkiä (oikein hyvät tastingit tehtiin siellä). Oikeastaan vaan Whitiangassa, Kaikourassa ja Queenstownissa oli enemmän jengiä liikkeellä, mutta mistään ryysiksestä sielläkään ei voinut puhua. Whitiangan uusivuosi oli varmaan vilkkain ilta, kun siellä oli festarit ja kaikkea eli paljon nuorta jengiä liikkeeellä.
Rotoruassa oli kanssa aikas hiljaista. Siellä käytiin tsekkaamassa Mitain hangi dinner & maori show systeemi, vaikka aluksi oltiinkin vähän skeptisiä sen suhteen. Melko kaupallista meininkiähän toi on ja sellainen "alkuperäiskansa viihdyttää valkoista miestä" -vivahde siinä on, mutta tuo Mitai on maoriomistajien pyörittämä yritys, joten ihan jees sen puolesta. Samalla reissulla käytiin tsekkaamassa myös Rainbow springisillä oleva kiwi-keskus, jossa muutama lajinedustaja nähtiin. Melko hupaisia otuksia. Toisena päivänä käytiin heittämässä omatoimimaastopyöräsetti läheisessä mtb-parkissa, joka on ilmeisesti Uuden-Seelannin paras keskus. Todella hyvät reitit oli ja vaikeustasoissa oli myös mistä valita. Tota voi ehdottomasti suositella, jos maastopyöräily kiinnostaa.
Noista "ongelmista" huolimatta reissu oli erittäin onnistunut. Sää oli hienoinen pettymys (kuulemma kylmin & sateisin kesä vuosiin), mutta aurinkoa riitti kuitenkin hyvin läpi reissun. Ihmiset oli todella mukavia joka puolella, ruoka hyvää, maisemat kauniita ja hinnatkin kohtuu hyvin kohdallaan (ruoka tyyliin saman hintaista kuin Berliinissä eli halpaa). Paljon olisi vielä ollut nähtävää, mutta saas nähdä tuleeko tuonne asti lähdettyä toiste. Paluu neljän lennon kautta oli kohtuu raskas, kestäen 2 ja puoli vuorokautta (yhteensä yli vuorokausi lentokoneissa, 18 h Honkkarissa ja 4 h Istanbulissa). Yllätävän hyvin tuo kuitenkin meni ja sai onneksi vähän edes nukuttua koneissa, kun saatiin paikat varauloskäynnin kohdalle.
Tässä nyt ensifiiliksiä reissun jälkeen. Pitää alkaa kohta käymään kuvia läpi, joita kertyi vajaa 1000 kappaletta
