Ni hao, matkalla Kiinassa 29.12.2009-28.03.2010 (SK)

[luna-ka]

Toivottavasti tuo koipi ei vaivaa kunnolla kiivetessä ja sallii alkujärkytyksen jälkeen tuon vaeltelemisenkin! Tihkusade, "juurirappuset" ja kapuileminen väsymyksestä huolimatta sai matkakuumeen nousemaan. Tahtoisi niin nostaa kytkintä ja kadota. Mukavia banana päiviä!

[Taivaankulkija]

Luna-kalle:
Ei tuo jalka luultavasti mitaan haittaa. Aina valilla se on Suomessakin kiusoitellut, mutta ei oikeastaan kiivetessa. Se tulee sellaisessa jatkuvassa tokkivassa liikkeessa, kuten asvaltilla kavellessa ja eika silloinkaan aina.

Back to the story:
9.1 Loppupaiva meni oikeastaan pelaten bilista, hiukan syoden ja tutustuen ihmisiin siina hostellissa. Oli mukava puhua valilla ihan pelkastaan englantia eika tarvinnut alkaa saatamaan. Huomasin etta paikalla oli yllattavan paljon vanhempaakin vakea. Pierre jai mieleen hanen tapansa matkustaa oli mielestani hieno, silla aina aluksi han jaa jonnekin pidemmaksi aikaa vain opetellakseen kielta. Samalla han paasee paljon paremmin kulttuuriin sisaan. Ei mulla kylla riittaisi karsivallisyys jaada yhteen paikkaan vain opiskelemaan vaan veri vetaa aina liikkumaan. Niin ja jai viimeksi kertomatta kiinalaisesta vanhemmasta miehesta, joka oli kanssa aito matkaaja, jonka tapasin wushishanin asemalla. Aikalailla jokapuolella kiertanyt ja puhui jopa hyvaa englantia. Oli kaynyt pari kertaa Suomessakin.

10.1 Hostellin englantilaisen aamupalan jalkeen vuokrasin pyoran hostellista ja lahdin kohti jotain temppelia melkein Haikoun keskustassa. Vaikka se liikenne tuntuukin kaaokselta, kun ei itse ole ajamassa se toimi ihan ok, kun ei tarvinnut pistaa henkea kenenkaan muun kasiin vaan sai hoitaa itse pysahtymisen koska vain. Oli myos kiva valilla polkea vain eika kavella joka paikka. Hiukan vaihtelua. Ja keli oli mita parhain. 25 astetta ja aurinko porotti taivaalta. Temppeli loytyi aika nopeasti keskustan lahistolta ja se oli aika perustemppeli (vissiin ensimmainen Hainanin saarelle perustettu). Paikalla oli hienoja kuvia saaren alkuvaiheesta ja myos iso maalaus munkin opetuksista paikalliselle vaelle. Muuten ei mitaan maailmaa mullistavaa. Mielenkiintoinen asia paikassa oli turistimyymala, joka sisalsi enemman silmalaseja kuin mitaan buddhismiin liittyvaa.

Temppelilta lahden kohti itaa, jossa on toinen saari, jonka pitaisi olla paljon kehittymattomampi kuin itse Haikou ja niin se olikin. Monessa kohtaa ei olisi huomannut eroa johonkin pikkurantakylaan jos ei horisontissa olisi nakynyt korkeita uusia kerrostaloja. Siella sitten hiukan pyorii ja yhtakkia saavun alueelle, joka naytti ihan suomalaiselta lahiolta. Vahan rikkaamalta viela. Paikka oli kuitenkin viela vasta rakenteilla ja monessa kohtaa saikin polkea polkua pitkin, kun tie oli kesken. Sitten menenkin jotain pikkukujia ja vaistelen hanhia ja kanoja. Sielta paatan lahtea kohti hostellia ja heti kun paasen siihen kohtaan missa piti olla silta kartan mukaan oli se poikki, katki ja meressa... Onneksi pienella vilkaisulla huomaa, etta sivummalta lahtee lautta toiselle puolelle ja eikun siis sinne venaamaan. Tama lautta vei vasta seuraavalle saarelle ja sielta pitaisi viela yksi silta loytaa. Tuokin saari oli mielenkiintoinen, kun paikka oli ihan uudisrakennettu, mutta minnekaan ei viela ollut kukaan muuttanut. Siella sitten pyoraili isoja autioita katuja ja tulen vastaan moottoritielle, jota vasta rakennetaan. Kuitenkin jonkinmoiset kavelyportaat sinne oltiin jo tehty eika ketaan kieltanyt menemasta niin eikun siita ylos pyora kainalossa ja sitten vain laskettelemaan tulevaa kaaoksentieta, joka oli viela ihan privaatti(no pari tyolaista).

Harmikseni tuo pyora ei ollut mikaan kaikkein mukavin ajettava ja tuon kolmen (?) tunnin ajon kylla huomasi. Hostellin lahelta loytyi hyva pikkurafla, joka taas teki itse noodelit ja kylla sen eron vain huomaa. Ei kylla ihan yhta hyva kuin wushishanilla, mutta melkein. Lahden viela sitten lyhyelle ajomatkalle hostellin laheisyyteen ja eksyin yliopiston kampusalueelle. Illalla hostellilla oli grillijuhlat, jossa tapasin nelja lomailevaa englanninkielen opettajaa, Katherinen (jonka synttarit oli), Mattin, Peterin, Lilyn ja Tomin joka oli heidan kaverinsa. Heidat oltiin kutsuttu illanviettoon kaupungille ja he kutsuivat minut viela lisaksi. Mielellani sita lahtee hiukan katsomaan millaista meno tuolla on. Se oli yllattavan lankkarimaista, mutta silla erotuksella etta melkein ainoat ihmiset, jotka tanssi siella oli me, vaikka musiikki oli normaalia tanssimusaa. Aasialaiset myos tykkaa juomapeleista kuten joku noppapeli ja ihan perus kps.

11.1 Menen viela aamupalalle opettajien kanssa ja sielta lahden kohti bussiasemaa, josta Yangshuohon. Paadyin bussiin, koska siina ei tulisi mitaan saatoa vaan yksi lippu, jolla suoraan kohti Guilinia. Matka meni no jotenkuten (ajat n. aikoja):
12.30 Bussiin ja 13.00 bussiasemalta lippu kohti Guilinia klo 15.10.
Sitten ollaan siina lahistolla kappailemassa ja kuitenkaan mitaan kunnon ruokapaikkaa ei loydy vaan joudun tyytymaan snackkeihin.
15.10 pikkuhiaceen, jolla kuljetetaan kohti yobussia. Jos yojuna oli luksusta, yobussi ei todellakaan ole sita. Siina sitten kokeilee kaannella makuuasennossa ja eihan minun 180 senttinen ruho millaan siihen sovi. No bussi lahtee siita ja mennaan satamaan, jossa pienen venaamisen jalkeen, joku huutaa jotain ja ihmiset alkaa keraamaan tavaroita. Itse siina sitten ihmettelee ja alkaa myos keraamaan kamoja ja siirtyy ulos muiden mukana huomaten, etta jostain syysta vaihdamme bussia.
16.00 joku huutaa taas jotain ja kaikki lahtevat ulos kuitenkin jattaen kamaa taakseen, joten paattelen etta emme mene laivaan bussissa ja nainhan siina kavi. Ryhman oletettavasti johtaja nayttaa etta istukaa nailla keltaisilla penkeilla.
17.00 Vielakin samoilla penkeilla
18.00 Sama penkki
19.00 Ihan sama penkki ja alkaa tulla nalka. Kuitenkin tarjonta tuolla salissa oli huono, kun tarjonta oli melkein vain keitettya kananmunia ja sitten joitain muita vahan haroja.
20.00 Sama penkki ja ilmeet vieressakin alkoi olla jo todella tuskaisia.
20.30 Keskustelua johtajan kanssa ja sitten ihmisia alkaa siirtymaan joka suuntaan. Itsella ei mitaan hajua mita mahtaa tapahtua. No pysyin vain johtajan laheisyydessa ja toivon parasta. Kohta vakea alkaa taas tulemaan takaisin ja tajuan, etta han sanoi etta voi kayda kaupassa tai jossain.
21.00 Jonossa laivaan!!! yhdeksan tuntia kesti, etta paasin neljan kilometrin paasta tahan ja kun ei ollut oikeastaan mitaan ihmeempaa tekemistakaan koko aikana. Itse laivareissu meni hitaasti musiikkia kuunnellessa ja koittaessa pitaa edes jonkinmoista vireystilaa paalla. Laivakaan ei mikaan erikoinen ollut vaan kaksi isoa salia, jossa paljon tuoleja. Hai'anista Guiliniin meneekin sitten pyoriskellessa ympari pienta n.50 senttimetria leveassa sangyssa. No kylla siina sai ihan kohtalaisia unia. Matkassa pahinta oli kohdat, joissa ei tiennyt mita tapahtuu eika mitaan voi ottaa selvaa. On vain mentava kuten lammas.

12.1 10.00 Guilinissa, josta Yangshuoon bussilla. Taalla tietysti hyppaan vaarassa kohtaa pois ja joudun kavelemaan jonkin matkaa hostelliin. Nalkakin taas oli vaikka olinkin syonyt kaikenlaista pienta kuten kiinalaisia pikaruokia, joihin vain lisataan kuuma vesi, joka keittaa nuudelisopan valmiiksi. Tama paiva onkin sitten mennyt ihan vain pyoriessa ympari Yangshuoa ja paikaten katastrofia, jonka olin itselleni jarjestanyt. Olin jattanyt hammasharjan ja tahnan Haikouhin! Olen myos koittanut etsia itselleni kiipeilyparia ja samalla sitten kiipeilin paikallisen kahvilan boulderseinalla. Toivotaan parasta, etta loydan jonkun jonka kanssa menna kiipeilemaan. Kurssit oli aika tyyriita, mutta jos ei paria loydy, niin sitten sellaiselle. Onneksi majoitus on halpaa vaikka singlen otinkin (50 yuania yo). Paikka on muuten kylma ja hyvin syksyinen.

[Taivaankulkija]

Yangshuo on ollut hienoa seutua. En talla kertaa kirjoita niin tarkkaa selostusta kuin aikaisemmin vaan hiukan kertailen mita on tapahtunut parin paivan sisalla. Yangshuossa on mahtavat maisemat. Jotain 100-300 metrisia karsta (karst englanniksi, en ole varma mika on suomenkielinen nimi) pylvaita, jotka voivat nayttaa ties milta. Jotkut nayttavat peukalolta ja sitten tulee joku mika nayttaa taas ihan erilta. Kaikkialla on vihreata ja vaikka vesi on matalalla on joella silti pieni virtaus. Kiva paikka viettaa aikaa enemmankin. Laheiselta Pantao shanin kalliolta nakee hyvin koko kaupungin ja laheiset kalliot. Sinne vei portaat ja nousu kesti sen puoli tuntia. Tama on myos iso turistikohde, suurinosa kauppiasta puhuu englantia ja kaikkea koitetaan kaupata. Kuitenkin taman valttaa hyvin pysymalla pois turistiostoskadulta, jossa suurinosa kauppiaista on. Myos ruoka on hyvin lansimaalaista monessa paikassa ja olihan sita kiva syoda vahan aikaa, mutta nyt kylla kiinnostaa kiinalaiset ravintolat. Minulla on myos kaynyt tuuria, silla olen paassyt ihan hyviin valeihin paikallisen kiipeily-yrityksen kanssa, niin sielta on loytynyt monta mielenkiintoista hetkea. Heti toisena paivana minut kutsuttiin synttarikutsuille ja siella menikin sitten loppuilta hyvan ruuan ja seuran kanssa, ilotulitteita ampuessa ja kakkusodassa sun muussa sellaisessa.

Parina ekana paivana kavin boulderoimassa sisalla ja sitten sainkin mailia jo toisistakin kiipeilijoista taalla. Myos synttarijuhlissa oli yksi ja saimme sovittua joitain asioita sina iltana. Kuitenkin kelit olivat huonoja silloin ja oltiin luvattu huonompia. Sitten eilen oltiin luvattu tavata yhdessa kahvilassa aamusti ja vaikka ennusteet kertoivat, etta sataisi he halusivat lahtea ja niin halusin minakin. Aamusti oli viela hyvin pilvista ja sumuista kuten oli muutkin paivat ollut. Polkupyorilla jonkun about kymmenen kilometrin paahan olevalle hienolle kananmunalta nayttavalle (nimi the egg) kalliolle, jolla oli joku kolmisenkymmenta reittia helpoista vahan vaikeampiin. Nama kolme travelleria oli kiivenneet aikaisemmin yhdessa ja kaikki ihan hyvassa kunnossa. Pisimpaan matkalla ollut rastapaa kiipesi jotain 7b tai hiukan alle ja kaksi muuta 6c:ta. Itsekin ajattelin hiukan liikoja ja ajattelin, etta kylla tanaan nyt yksi 6b mennaan. Aloitin todella pitkalla 31 metria pitkalla 6a reitilla (Flash) ja se oli todella erilaista kuin Suomessa. Kalliossa on paljon teravaa nyppylaa ja todella isoja otteita. Siihen sitten reikia viela lisaksi. Ei ole kovinkaan sopivaa minulle ja vaikka taistelinkin tuon reitin flashina, niin sen jalkeen olin ihan loppu jo. Ja tuon piti olla lamppari.

Tuon jalkeen alkoi tihkuttaa ja siirryimme hiukan itaanpain jossa oli hiukan kattoa ja pystyi jatkamaan kiipeilya. Keli oli kuitenkin ihan ok vaikka satoikin eika tullut, niin kylma kuin taalla oli pari aikaisempaa paivaa ollut (Itsekin jouduin pistamaan toppatakin paalle helteisen Haikoun jalkeen). Tuon jalkeen lahdin hiukan helpompaan 5c (OS) reitille ja se oli mukava. Pidin siita paljon enemman kuin muiden kehumasta ensimmaisesta eika se ollut pelkastaan sen vuoksi etta se oli helpompi vaan myos sen takia etta se oli edes hiukan enemman itselle sopiva. Tuon jalkeen viela kokeilemaan kuntoa 6b reitille ja eihan sita enaa paassyt. Sain myos ihan kivan 3-4 metrisen whipperin kolmannella pultilla. Sitten melkein loppuun, mutta cruksi kohdassa en vain paassyt. Kylla se melkein kolme kuukautta ilman kalliolla oloa on taas vaikuttanut, vaikka hiukan sisalla on kaynytkin (sisalla kylla reitit ovat sen 10 metria ja taalla sen 20-30). Tuon jalkeen lopetin ja seurasin vain muiden kiipeamista, kun ajattelin etta menen sitten huomenna enka halua rikkoa paikkoja. Kun lahdimme pois kalliolta satoikin jo ihan kunnolla ja lammin suihku hostellilla oli todella kiva.

Tanaan tapasin saman porukan ja myos espanjalaisen Davidin, jonka tyttoystavan, Sylvian kanssa paatamme lahtea helpommalle kalliolle, kun toinen porukka lahti vahan vaikeammalle ja kauemmalle. Ihan hyva nain niin pystyn kiipeamaan enemman omaa tasoani, kun Davidkin oli travelleri eika ollut kiivennyt vahaan aikaan ja on melko samanlaisessa tilanteessa. Sylvia on juuri aloitteleva. Pyorilla taas matkaan ja sitten nakyy suuri perhonen (5 metria) turistipaikan merkkina ja upea noin viisikymmenta metria levea ja 30-40 metria korkea kallio on sita vastapaata mustan, valkean ja keltaisen savyjen vaihdellessa kalliolla. (the wine bottle, tulee jostain laheisesta kalliosta, en kylla huomannut etsia sita) Ensimmaiseksi kiipean 5c:n (OS 21 metria) ja olo on selvasti parempi kuin eilen. Reitti ei ollut ihan minulle taaskaan vaan paljon isoja otteita ja niin erilaista kuin aikaisemmat otteet joihin olen tottunut (taalla on paljon todella teravaa ropeloista otetta). Toisena 6a (OS 16 metria), joka oli todella mukava ja enemman minunlaista kiipeilya. Pidin. Kolmantena tein sitten helpon ensimmaisen kaltaisen 4+:n johon tein topropen Sylviaa varten. Neljas jota lahdin oli 6a+, jonka tiesin olevan vaikea minulle pituuden vuoksi (joku 27 metria). Reitti oli kuitenkin hauska, mutta kulutti todella paljon ja en sitten sita kerralla paassytkaan vaan kolme kertaa lepasin matkalla koydessa. Myos hammennysta oppaaseen merkitty 9 pulttia ja ensimmaisen yhdeksan jalkeen tuli levennys ja sitten viela kolme pulttia tuon jalkeen. Varmaan lisatty jalkeenpain. Otti myos todella paljon vasempaan kateen. Haluan tulla kylla palata tuon saamaan, silla lopetimme tuon jalkeen.

Nyt sitten viela nelja yota taalla, joista kaksi paivaa kiivetessa ja yksi turistikohteilla. Tanne pitaisi tulla lampimampaa eli lahemmas kahtakymmenta, mutta tuon jalkeen tulee myrskyja ja todella kylmaa eli sitten lahden varmaan Xishuanbannaan helletta pitamaan.

[Taivaankulkija]

Olen Yangshuossa ja huomenna lahden kohti Kunmingia, josta sitten otan bussin kohti Jinghongiin (Xishuangbanna, yunnan), jossa vietan varmaan vahan pidempaan. Matkaan menee melkein kaksi paivaa ja hankein ensimmaisen junamatkalipun hostellin kautta (maksoi nelja ylimaaraista euroa ja helpotti aika paljon). Sitten Kunmingissa puoli paivaa ja sitten illalla makuubussissa Jinghongiin. Palaan kuitenkin takaisin Yangshuoon maaliskuussa viela kiipeamaan.

Nama kolme paivaa on mennyt nopeasti, kun on kaikenlaista kiinnostavaa tekemista ja on ollut kohtalaisen lamminta. Ensimmaisena paivana vuokrasin polkupyoran ja lahdin pyorimaan ympari aluetta. Taalta loytyy kylla todella upeita paikkoja pienella vaivalla. Valitsee vain suunnan ja sitten loytaa mita upeampia laaksoja, kallioita ja jokia. Illalla sitten vietin aikaa paikallisten kiipeilijoiden kanssa.

Toisena paivana paatin lahtea mukaan trekkaamaan Davidin ja Sylvian kanssa Li joen maastoon. Menemme bussilla Yangdiin n. 30 minuutin paahan, josta yleensa lahdetaan lipumaan bambulautoissa kohti Xingpinin kaupunkia jokea pitkin. Siina menee myos vierella trekkauspolkuja ja itse pidin tasta todella paljon. Kesti n. 5 tuntia ja maisemat on uskomattomat. Valilla nakyi vanhoja pikkuhokkeleita ja koko ajan on saarrettu mahtavien kallioiden valissa. Saman kokee myos siina bambulautassa (paljon tyyriimpaa), mutta tuo sopi minulle paljon paremmin. Ruokaakin sai matkalta, mutta muutama paikka mista kyseltiin oli tyyriita, mutta sitten tultiin johonkin kylaan, jossa sitten oli halpakin paikka ja ruoka kuten aina oli hyvaa.

Trekin jalkeen tulimme tuonne Xingpinnin kylaan, joka oli todella persoonallinen pikkukaupunki. Siella oli myos melko autenttisen tuntuinen vanha kaupunki, mutta kun kello oli jo sen verran niin kavelimme vain siita ohi suoraan bussiasemalle. Kuitenkin sen verran nain, etta melkein sanoisin tuon olevan parempi paikka, jos tulee Yangshuoon kylien ja maisemien vuoksi ja paikassa oli myos nuorisohostelli. Matkalla takaisin Yangshuoon nakyi valoja, jotka kuului taalla tapahtuvaan valoshowhon ja tuli mieleen, etta tuo pitaa sitten maaliskuussa nahda.

Tanaan olikin sitten taas kiipeilypaiva ja talla kertaa suunnistin kohti kuuluisaa moon hillia Joen ja Ianin kanssa, jotka oli myos egg kalliolla. Bussilla sinne ja kavelemme portaita pitkin kohti itse kalliota. Matkalla nakyy hieno Odin's cave, jossa on paljon hyvin vaikeata kiivettavaa (9a projekti, jossain taalla oli myos yksi Sharman 9a+, mutta en muista milla kalliolla). Naytti todella hienolta paikalta kaukaakin. Kuitenkin itse moon hill on myos vaikuttava. Suuri n. 30 metria korkea valkoinen kaari korkealla kukkulan paalla. Aloitan kiipeamisen 6a reitin topropella. Se meni hienosti ja reittikin oli todella mielenkiintoinen ja vaihteleva. Kallio oli myos todella mukavaa, mutta helppoja reitteja tuolla oli melko niukasti. Seuraavaksi liidaan toista 6a reittia, mutta en jaksa loppuunasti vaan lepaan pari kertaa koydessa. Tama oli kylla tuota ekaa reittia parempi ja sanonkin etta haluan viela kokeilla tuota myohemmin. Kuitenkin minulla tulee pieni paansarky ja en sitten kiipea enaa yhtaan mitaan vaan katselen, kun muut kiipeavat 7b+:aa ja vaikeaa 7a:ta. Paansarky pysyy taustalla koko illan, mutta onneksi nyt se on jo mennyt pois. Ties mista tuli, kun olin juonutkin paljon ja syonytkin ihan kunnolla. Ruoka on muuten todella vaihtelevaa taalla Yangshuossa, silla taalta loytyy hyvia vegerafloja, kiinalaisrafloja ja oikeasti hyvia lankkarirafloja (oli pakko syoda hamppari). Sitten on myos koirarafloja turisteille ja torilla nakyikin myos nyljettyja koiria. Sen kylla jatan valiin, vaikka kaikenlaista muuta voinkin syoda.

[yeren]

Kinulit sanoo vähän kuuluisaa Napoli-hokemaa mukaillen: 'Nähdä Li-joki ja kuolla'....vaimitensenytolikaan.
Se on kaunis paikka, ja kannattaa mennä risteilylle jokilaivoilla, vaikka vähän maksaakin. Aika uskomaton kokemus. Ja risteilyllä saa safkankin. Laivan perässä on grilli, ja siellä vaan kokki taikoo safkat sadalle hengelle 'tosta vaan'.
Matalan veden aikaan paatti kurahtelee pohjaan silloin tällöin, vettä on paikoin vain puoli metriä. Eihän se niin vaarallista ole hiekkapohjassa, vaikka hurjalta tuntuukin.
Merimetsokalastajia nähtiin muutamia, ja bambulauttoja koko skaala.
Paikkapaikoin asutus on todella vanhaa. Muutamat kivirakennukset oli varmaan tuhansia vuosia vanhoja. Ja joku sukupolvi oli kivennyt joen rantoja isoilla kivillä.

Guilinissa turisteista oli aika kilpailu risteilyjärjestäjien kesken. Puhelin soi yhtenään, ja sitkein oli nuorehko nainen joka ajeli skootterilla perässämme ruokapaikkaan. No hän sai diilin asiasta.
Hienoa, että jaksat kirjoittaa pitkiä juttuja. Saa myötäelää omia kokemuksiaan uudesstaan.

[Matt]

ja sitten illalla makuubussissa Jinghongiin

Kunming-Jinghong väli kestää nykyisin n 8h kun uusi moottoritie on valmis.Menin tuollaisella v2006 niin silloin matka-aika oli n16h.

[Taivaankulkija]

20.1
Kiinalaisen nuudeliaamupalan jalkeen lahden hakemaan viela kirjaa, jotta saisi ajankulumaan vahan paremmin, kun mitaan ei tapahdu. David kertoi minulle paikan siita lahelta, jota en itse ollut nahnyt ja ostin sielta Paul Therouxin matkasta Lontoosta Tokioon junalla. Matkalla alkoi myos tehda mieli kunnollista pirteloa ja ostin sitten oikein suklaisen ja jaateloisen laheisesta kahvilasta. Sai olla taas jatkuvan seikkailun kunniaksi (Yangshuoa ei oikein voi laskea seikkailuksi, kun melkein kaikki puhuu Englantia ja tuolla on yhta helppo olla kuin Hongkongissa). Tuon jalkeen kamat pois hostellista ja bussiin kohti Guilinia. Paatin lahtea aika aikaisin, kun ajattelin syoda kunnolla viela Guilinissa ja ehka hiukan kierrella paikkoja. Paastessani sinne kuitenkin laiskistun ruokailun jalkeen ja menen vain valipaloja hakemaan kaupasta, josta sitten odostushuoneeseen juna-asemalle pariksi tunniksi. Hiukan aikaa istuttuani saan jatkaa englannin puhumista, kun tulee tytto (tai no nainen, kun yliopistosta han oli valmistumassa. Kiinalaisten ikaa on vaikea arvata) harjoittelemaan puhumista kanssani. Itse matka sitten menikin ihan mukavasti vain lueskellessa ylimmalla sangylla (nakojaan naissakin on eroja, kun Guangzhou - Haikou valin juna oli paljon parempi ja sankyja oli nelja yhdessa kunnollisessa huoneessa, kun nyt oli 6 ja nekin vain pitkassa rivistossa).

21.1
Heraaminen ja tajuaminen, etta nyt ollaan ihan uudenlaisessa maastossa. Korkeat maapylvaat ovat vaihtuneet laajaksi vaihtelevaksi kumpareeksi, jossa punainen maasto sekoittuu vihreisiin puihin ja keltaiseen kuivaan heinaan. Kylla tuota katseli ihan mielellaan aamusti. Kun saavuin Kunmingiin, koputti olkapaatani tuttu Melody (kiinankielen opiskelija yliopistossa Kiinassa), vaikka hanen piti menna jo aikaisemmalla junalla. No tama oli kuitenkin helpotus minulle, kun han sai sitten selville, etta tilanne Kunmingissa oli vaihtunut ja bussiasema onkin jonkun parikymmenta kilsaa keskustasta ja etta kummankin pitaisi sinne paasta (Han oli matkalla riisiviljelmille etela-Yunnaniin), joten paatamme jakaa taksin sinne. Paastyamme sinne hanelle tuli huonoja uutisia, silla han joutui odottamaan monta tuntia kunnes iltabussi lahtee. Minun bussi taas lahti melkein heti ruokailun jalkeen.

Bussimatka oli reilu kymmenen tuntia eli oli ihan kiva, etta maksoin hiukan ylimaaraista makuubussista. Yolla taas huomasi eron Yangshuoon, kun katsoi taivaalle ja naki vaarinpain olevan kuun. Yangshuossa kirkas taivas oli melko harvinainen herkku kuten monessa muussa kiinalaisessa kaupungissa. Ainoa huono puoli oli, etta se saapui illalla yhdentoista maissa Jinghongiin, joka on ihan typera aika saapua uuteen kaupunkiin, josta ei tieda oikeastaan mitaan. Kuitenkin parinkymmenen minuutin kavelyn jalkeen loydan hotellin, joka on halpa ja suurinpiirtein siella mihin ajattelin menna. Heti kun koitan menna nukkumaan huomaan miksi se on halpa... korvatulpat oli todellakin tarpeen, mutta se on pieni harmi.

22.1 Herattyani paatan lahtea etsimaan kahviloita, joista pitaisi saada tietoa trekkaamisesta ja myos vietya pyykit. Alkoi olla aika kriittinen tilanne tuolla rintamalla, kun viimeiset meni kayttoon aamusti. Kuitenkin lyhyen kavelyn jalkeen mei mei oli kadonnut kuin myos forest cafe oli. No yksi kahvila loytyi ja sain pyykit sinne ja sanottiin etta huomenaamusti saat. Paatan menna internetkahvilaan katsomaan forest cafeen (ykkosvalintani pienen seulonnan jalkeen) oli kadonnut kuitenkin huomaten, etta jokaisessa minulle vain sanotaan "No" ja levitellaan kasia. Joku kortti vissiin pitaisi olla. Paatan siis vain lahtea kappailemaan kohti puutarhaa lahella keskustaa ja hoitaa tuon myohemmin.

Puutarha oli ihan kiva rentoutumispaikka, vaikka jotkut kasvit olivatkin selvasti karsineita kuivuudesta ja tama on hyva tapa aloittaa uuden kaupungin tutustuminen, kaymalla nahtavyyksilla ja muuten vain kavelemalla ympariinsa. Jinghong on yllattavan turistinen paikka ja ei todellakaan sita mita ajattelin, kun odotin hiljaisempaa kaupunkia kuten wushishan Hainanilla oli. Taalla on ihan hirveat maarat shoppauspaikkoja ja kraasamyymaloita. Matkalla pois sielta huomaan viela yhden internetpaikan ja menen kokeilemaan. Taalla onnistun ja saan tiedot paikoista mihin menna. Kayn Forestissa ja jatan sinne mailin, johon voi sitten ottaa yhteyden, jos on muita kiinnostuneita, kun tarvitaan vahintaan kaksi trekkaajaa.

Sitten jatkan kaupunkiin tutustumista ihan vain kavelemalla ympariinsa syoden valilla hyvan nakoisissa paikoissa ja katsoen minne paadyn. Paadyin Mekongjoen rantaan, jossa huomaan, etta vaikka tama oli jo nyt turistisen tuntuinen, niin tama tulee olemaan viela turistisempi tulevaisuudessa. Hirveat maarat kaikenlaista rakentamista, isoista hotelleista vanhan nakoisiin puuhokkeleihin. Turistikaupunki on siis viela hiukan kesken. Illalla kayn viela katsomassa turisteille tehdyn yotorin, joka oli taysin sita samaa mita olin nahnyt jo kierrellessani paivalla, nyt vain pistettyna kadulle peitto tavaran alla.

Illalla huomasin myos, etta taalla on selvasti enemman kerjalaisia kuin muualla Kiinassa. Muualla en ole nahnyt oikeastaan ketaan kerjaamassa vaikka olen mennyt ties missa ja tiedan etta siellakin on hirveat maarat koyhia, mutta taalla kerjaaminen oli yleisempaa. Sai myos miettimaan, etta mihin ne on aikaisemmissa paikoissa lakaistu.

23.1
Aloitan aamun Bannakahvilassa, johon jatin pyykkini ja sain vain kuulla etta ei olekaan viela tullut. No sitten mennaan samoilla ja haistaan pahalle. No menen kuitenkin pyorailemaan Mekongjokea pitkin, joten hikoilen kuitenkin taalla helteessa. Haen paikallisesta pyoraliikkeesta pyoran (hiukan kalliimpi kuin Yangshuossa, mutta tama oli kylla hiukan parempikin, 30 yuania) ja lahden vaistelemaan liikennetta kohti siltaa toisel puolel jokkee. Ensiksi menen kohti Ganlanban kaupunkia n. 30 kilsaa Jinghongista. Vaikka tiella oli jonkin verran liikennetta se ei haitannut katsellessa maisemia joen ylitse nahden aina valilla valkoisia minihiekkarantoja, jotka houkutteli menemaan, mutta olivat sen 50 metria alempana... Matkalla nakyi myos aitoja vanhoja taloja ja vahan todella vanhaa kulttuuria.

Ganlanba oli aika peruskaupunki, jossa soin hiukan ja hankein lisaa tavaraa loppumatkalle. Ravintola, jossa soin oli vahan isompi ja selvasti suunnattu isolle porukalle, kun siella oli jo valmiita ruokia poydassa odottamassa saapuvia seurueita, joista oli sitten helppo valita. Nopealla vilkaisulla etta tuota ja mifan(riisia). Kun sitten saan ruuan poytaan alan katsoa mita lihaa tuo oikein on kun nayttaa niin erikoiselta. Paatan etten halua tietaa. Tietamattomyys on hyve. Ihan hyvin se alas meni.

Matkalla kaupunkiin olin paattanyt kahdesta vaihtoehdosta sen jossa menen paatilla joen yli ja lahden menemaan takaisin Jinghongiin hiukan matkaa rantaa pitkin, josta tie sitten menee "sisamaahan". Tasta etapista tulisi hiukan pidempi, n. 45 kilsaa ja matka ei olisi ihan niin helppoa kuin aluksi, kun Ganlanbaan tultiin pitkalti alamakea. Tie oli kuitenkin paremmassa kunnossa eika nousuja tullutkaan niin paljoa kuin ajattelin. Ehka paasin vain lapsuuden mielentilaan, jolloin olen tehnyt enemmankin pyorailyreissuja ympariinsa eika ne sitten tuntuuneet miltaan. Muutenkin taalla nakyi kokonaisia kylia, jotka olivat vielakin kaksi kerroksisissa puutaloissa, jotka oli nostettu maasta parin metrin korkeuteen. Maasto nyt oli taas hienoa, aina valilla ohitse lensi perhonen ja maatalojen kanoja juoksenteli tiella. Lapset myos huutelivat helloa ja ihan nuorimmaiset koittivat toistaa tuota, kuitenkaan englantia osaamatta tehden sanasta ihan jotain muuta.

Viimeiset kymmenen kilsaa matkasta meni sitten moottoritien reunaa (liikenne oli onneksi hiljaista eika nopeudet siina kohtaa ollut enaa mitaan hirvean pahoja) ja sitten saavuinkin vuokraamolle hiukan alle kuuden tunnin jalkeen. Pitaa kylla joku paiva toistaa joku samanlainen pyoraretki. Matkalla mietein myos, etta Jinghongissa on mahdollisuus seuraavaksi Yangshuoksi (pois lukien kiipeily, kun sita mahdollisuutta taalla ei oikeastaan ole), jos vain asiat menevat yhtaan silla tavalla kuin paattajat taalla suunnittelevat.

Kavin myos tuossa Forest cafessa, jossa sain hyvia uutisia trekkaamisen suhteen silla pari tyyppia haluaisi lahtea 27. paiva kolmen paivan trekille kylia katsomaan ja se sopisi minulle ihan hyvin. Nyt vain pitaa keksia jotain naille valipaiville, mutta kai sita jotain keksii.

[D. Schrute]

Hienoa luettavaa! Itse olen suunnitellut lähteä kuukaudeksi kiinaan tulevana kesänä ja oikein mukava lukea kun kerrotkin vähän hinnoista ja paikoista.

Yksi kysymys nyt kuitenkin tuli mieleen. Minkälaisella budjetilla sä kuljeskelet siellä?

Hyvät matkat vain ja sen voin sanoa että tulen lukemaan koko reissusi läpikotaisin.

[Matt]

mei mei oli kadonnut

Oli vuosi sitten just muuttamassa Mantinglu rd:lta seuravalle kadulle myötäpäivään,sama matka liikenneympyrästä.
Jos menet tuota Mantinglu rd:ta n 2-3km niin siellä löytyy Mantinglu park,kohtalaisen kokoinen puisto,pienehkö eläintarha,paikallisia esiintyjiä ym.

[Taivaankulkija]

Dr. Schutelle
Budjetti on aika vapaa talla hetkella. n. 2000 tuhatta euroa tulee varmaan olemaan loppusumma mita kuluu matkan aikana. Ainakin siihen koitan tahdata eli minulla on noin 200 yuanin paivabudjetti. Talla hetkella olen hiukan paalle sen eli jossain 230 yuanin tienoilla mennaan. Olen varautunut kylla isompaankin, jos tulee kalliimmaksi loppureissusta. Sitten kun jaa johonkin paikoilleen, niin kulutus vahenee melkoisesti silla majoitus on yleensa sen alle 50 yuania ja ruoka sen 5 - 15 yuania. Tietysti jossain paikoissa tuo vaatii dormia, mutta monesti loytyy ihan hyvia singlejakin. Yangshuossa oli dorm sangyt 10 yuania. Matkustaminen on kallista ja halpaa vahan miten katsoo. 270 yuania (Guilin - Kunming) yli tuhannen kilsan matkasta ja jonkinmoisesta pedista ei loppujen lopuksi ole paha, mutta verrattuna muuhun on se nopeasti nostamassa budjettia.

Matt:lle
Jooh loysin meimeinkin sitten kun kavelyn ympariinsa tata paikkaa. Menen varmaan huomenna tuonne Manting parkkiin katsomaan iltaesityksen, jota harkitsin jo pari paivaa sitten.

24.1
Heraaminen menee pitkaksi ja paatan skipata alunperin suunnittelemani sunnuntaitorin laheisessa kaupungissa, kun siella pitaisi olla paljon aikaisemmin, jos siita haluaisi jotain irti. Aamupalalla paatan sitten, etta tasta paivasta tehdaan rentoutumispaiva ja ei tehda mitaan mika rasittaisi. Eli aluksi kiinalaiseen hierontaan (40 yuania tunti), jossa junassa istumisesta, repun kantamisesta ja muusta jumiutuneet paikat saivat oivaa hoitoa. Tuon jalkeen hiukan ottamaan aurinkoa laheisen hotellin uima-altaalle, jossa aluksi ei ollut kuin muutama lapsi, mutta vahan ajan kuluttua tulikin sitten viela paljon lisaa. No oli siella tilaa ja aurinko paistoi kuumana. Illalla sitten vain lueskelua laheisen puiston nurmikolla kunnes aurinko meni horisonttiin Suomea lammittamaan, jolloin menin itse ihan vain hotellille. Harkitsin myos, etta menisin katsomaan tanssinaytosta, mutta paatin jattaa valiin.

25.1.
Eilen lahdin sitten taas pyorailemaan. Kuitenkin reitti ei ollut ihan niin hyvin tiedossa ja kesti n. 40 minuuttia kunnes loysin oikean tien, joka johti mengyanin kaupunkia pohjoisessa ja piti olla hiukan rankempi... Kyllahan se oli siina helteessa ja ensimmaisen tunnin jalkeen pelkkaa ylamakea pienimmalla vaihteella mennessa paatin pitaa ensimmaisen tauon kuin myos sen etten mene kylaan saakka. Ei ole laheskaan tarpeeksi ruokaa tai juomaa (kylia ei matkalla ole), suojaa (auringonpistos olisi satavarmasti, jos menen kuusi tuntia ilman minkaanlaista suojaa) ja ei minun kunto kesta tuollaisessa lampotilassa ajamista. Auringossa oli varmaan kolmekymmenta viisi tai ainakin silta se tuntui. Tauon jalkeen kuitenkin jatkan ylospain viela vahan yli tunnin vielakin ylamakeen. Toisen tauon jalkeen alkaa hieno osuus: 27 minuuttia alamakeen suurinpiirtein kuolleella tiella.

Tuon jalkeen pyorailen viela forest cafeen, jossa Sara sanoo, ettei sita kolmen paivan trekkia tule, mutta on toinen ryhma, joka on melko varmasti lahtemassa kahden paivan helpolle trekille kyliin 27. tai 28. paiva ja pyytaa soittamaan seuraavana paivana. Tuon jalkeen hotellin kautta hiukan ruokaa hakemaan ja nyt sitten ajaudun revintolaan, jonka erikoisuus on etanat. Pakkohan niita oli maistaa ja paadyin siihen tulokseen, etta ne on ihan torkean vaikeita saada ulos kotelostaan syomapuikkoja kayttaen ja hammastikkua kayttaen. Muutaman sain ulos taistelun jalkeen ja sitten tarjoilijat toivat hanskat avukseni, jotka kylla helpotti hommaa todella paljon. Maku oli aika mitaton itse etanassa, mutta ruoka oli todella todella tulista. Ei tarvi enaa uudestaan kokeilla. Olen muutenkin Jinghongissa kokeillut kaikenlaista uutta ruokaa ja illalla sitten viela hain laheiselta grillilta jotain paistettua sisaelinta, kun muuta kivaa snackkia ei oikein loytynyt, joita yleensa on joka kadunkulmassa. Nappaan myos kokonaisen vesimelonin mukaan, jotta saan testattua puukon, jonka ostin juurikin hedelmia varten. Oli yllattavan helppo syoda sellainen syomapuikon avulla.

26.1
Tanaan sitten paatan lahtea laheiseen kaupunkiin ja bussiasemalta matkaan kohti Menglunia. Risteyksessa Menglunniin, josta naki kaupungin horistontissa, jai pois pari lokaalia ja paatan itsekin ja kappailla pikkulahion kautta kaupunkiin, joka naytti houkuttelevalta. Menen pienen pellon poikki ja paasen pienelle tielle, joka menee kylaan ja siita lapi. Kuitenkin alkaa tihkuttaa joten paatan jattaa tarkemman tutkimuksen valiin ja lahden kohti kaupunkia. Vahan matkaa kavellessani sade kuitenkin kiihtyy ja paatan pysahtya laheisen puuston alle jonkinmoiseen suojaan. Kuitenkin vesisade ei tunnu loppuvan ja muistan talon, jossa oli katos etupihalla sata metria taaksepain tieta eli sinne siis. Vaikka kastuikin hiukan matkalla oli se jarkevaa silla sade tuli vielakin lujemmin, kun olin sen viisi minuuttia ollut siella ja sitten vain oleskeltiin vissiin suljetun terveyskeskuksen edessa syoden mandariineja ja ajatellen asioita, kun ei minulla mikaan kiire mihinkaan ole.

Sateen loputtua kappailen kohti kaupunkia mudan juuttuessa sandaalien pohjaan monen sentin kerrokseksi. Aina valilla sita sitten potkittiin kiviin, kunnes paasi asvalttitielle, josta olikin pidempi matka kuin naytti. Kaupungissa sitten halusin vain ruokaa ja sita saatuani alkoi taas sataa ja se ei enaa nayttanyt kuurosateelta eli exkursioni tanne meni vahan huonosti, kun lopulta nain aika vahan, kun lahdin sitten tuon jalkeen. Alkuperainen suunnitelmani oli katsoa lahikylia ja sade tekisi pikkutiet ihan hirveiksi, joten tuo oli jarkevinta. Jinghongissa en sitten ole tehnytkaan mitaan ihmeempaa kuin taas taistellut nettikahviloissa, etta miksen saa kayttaa (siis niissa samoissa missa oli onnistunut. Ihmeellista) ja soitin Saralle, joka sanoi etta he olivat varanneet 28. paivaksi tuon 2 paivan trekin johon paasisin mukaan ja sinnehan mina menen.

Nyt olen tassa harkinnut myos suunnitelmia Jinghongista lahtemiseen liittyen. Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko pikkukaupunkeja pitkin lansi-Yunnanissa Lijiangiin, joiden pitaisi olla aika mielenkiintoisia tai sitten suora bussi Lijiangiin. Daliin menen vahan nurinkurisesti Lijiangin jalkeen viettamaan uudenvuoden paivat, kun ajattelin sen olevan vahan helpompi siihen hommaan. Sitten sielta haluan kuitenkin menna Sichuanin lansiosaan katsomaan Tiibettilaisia kylia ilman, etta menee Tiibettiin. Katsotaan nyt mita tapahtuu ja miten pystyn matkustamaan tuolla (en usko noiden olevan niita kaikkein pahimpia alueita matkustamisen suhteen noina paivina).

[Soitin81]

Luin joskus viime vuonna jonkun miehen kertomuksen (kai jenkki), jonka ei kanssa annettu käyttää nettiä nettikahvilassa. Syy oli "ethnic group". Eli ts. ei ulkomaalaisille. Ja tämä oli joku valtion määräys. Liekö johtuu siitä, että nettikahvilathan on täällä aina vähän väliä laittomia yrityksiä tms. Tai sitten noista kaikenmaailman blokkauksista. Mutta luulen, että syy ettet pääse noihin nettikahviloihin on siis vain "ei-kiinalaisuus".

[Anacon]

Mitä Kiinassa tekee nettikahviloilla ku kaikki sivut alkaa olla blokattuja. Mulla meni totaalisesti hermo siihen sivujen sulkemiseen... Todella toivon ettei ne ehdi sitä googlea sulkea seuraavan puolen vuoden aikana kun maassa tulen olemaan.

Facebook blogger picasa

[Taivaankulkija]

27.1
Nyt ennen parin paivan kavelya paatan pitaa taas rentoutumispaivan eli suuri osa paivasta menee nojatessa puuhun ja lukiessa kirjaa. Yhdessa vaiheessa tulee juttuselleni varmaan ikaiseni poika, joka ei paljoa englantia puhu, joka kyselee muutamia asioita ja sitten lopulta han pyytaa laulamaan Jacksonia, jotta han oppisi lukemaan sanoja paperista. Kuka nyt tuollaisesta voisi kieltaytya... Jos joku haluaa joutua kidutuksen kohteeksi, niin ihan vapaasti. Han sitten halusi korvata taman opettamalla minulle jotain ja koittaa opettaa minut soittamaan huilua (tietenkin taustalla on tavaran myynti minulle), mutta tata on yritetty jo koulussa eika siellakaan onnistuttu.

Auringon laskiessa lahden puistosta ja paatan, etta menen paikalliseen tanssiteatteriin katsomaan esityksen. Tuo esitys alkoi ulkotanssilla, johon olisi paassyt mukaan, mutta jatan valiin. Sisalla sitten alkoi itse paaesitys, joka oli hyvin varikas ja tapahtumarikas. Hyvin kiinalainen ja mukana oli myos mielenkiintoisia asioita alueen kulttuurista. Tietenkin akrobatiallakin oli osuutensa showssa ja oli siella myos vesisade sisallakin. Vaikka hinta olikin melkein Suomen teattereiden tasoa oli se sen arvoinen (160 yuania). Nyt on tuokin tullut nahtya.

28.1
Aikaisen heratyksen jalkeen avaimet hotelliin ja kavelen forest cafelle aamupalaa syoden, jossa odottaa opas Stone ja kaksi yhdysvaltalaista kiinankielen opiskelijaa Kunmingista ja toisen aiti. Sielta lahdemme kohti bussiasemaa, josta mengkuanin kylaan. Lyhyen kavelyn jalkeen paasemme ensimmaiseen Dai kylaan, jossa piipahdamme temppelissa ja kuulee vahan samalla heidan elamantavastaan. Menemme parin kylan lapi ja sitten syomme lounaan puolessa valissa nousua kumpareelle(hyvaa leipaa, kananmunia ja hedelmia), joka olikin ainoa kohta missa kavelimme polkua eika tieta pitkin.

Neljannella kylalla pysahdymme ja katsomme, kun miehet rakentavat uutta puutaloa (sementtitalot, ovat halvempia mutta ei yhta mukavia) ja naiset tekevat puuvillakangasta ulkona. Talla hetkella taalla on meneillaan talvi, joten viljely on hiukan taustalla ja aika kaytetaan ihan muuhun. Tassa kylassa asui vain 17 perhetta eli tama oli jo aika pieni ja he olivat Ake-kansaa. Punaisilla kaduilla juoksenteli kanat, koirat ja siat.

Tuolta lahdemme seuraavaan kylaan, jossa tulemme sitten yopymaan 27 perheen laheisyydessa. Tie menee ympari kukkulan reunoja ja saavumme sinne pari tuntia ennen auringonlaskua. Matkalla tapasin myos suomalaisen rukoilijasirkan (suomalainen se oli, koska se tuli ainoastaan mun kateeni). Kun tulimme taloon, jossa yovyimme alkoi talon emanta heti tekemaan ruokaa ja me sitten hiukan katselimme ympariinsa. Nuo vanhoilta nayttavat talot olivat mielenkiintoisia sisalta, kun se olikin yllattavan mukava. Huomasi selvasti kaikenlaisia pikkuseikkoja mita oltiin ajateltu sita rakentaessa ja se naytti sopivan todella hyvin heidan elamantapaansa. Siina teeta juodessa emanta kutsui syomaan, jossa saimme todella hyvaa vegeruokaa (kolme muuta olivat vegetaristia). Ruuat olivat yksinkertaisia, mutta kaikki ruokalajit tukivat toisiaan ja todella maukkauta.

Illalla teen viela lyhyen kavelyn lahella kylaa ennen pimean tuloon, jolloin alkoi kylan iltaelama. Tahan kuului naisten tanssit kylan aukiolla, johon talonemanta kutsui ryhmamme naiset ja me sitten seurattiin vieresta. Siina sitten katseli, kun kaikki yli viisikymppiset kylalaiset naiset vetivat rivitanssia tahtitaivaan alla. Aluksi luulin, etta tama oli joku jarjestetty juttu turisteille, mutta lopulta sain selville, etta tama kuului heidan jokapaivaiseen elamaan. Myos nuoremmat kylalaiset tanssivat, mutta eri aikaan. Tuon jalkeen mennaankin nukkumaan ja koko kyla hiljeni taysin mukaanlukien kaupungissa valojen sekoittamat kukot. Eika siatkaan onneksi kuorsanneet.

29.1
Matkan yksikuukauspaivan alku oli vahan vasynyt. Nukuin aika heikosti ja herailin koko ajan kovalla patjallani, joka onnekseni oli hyvassa kohtaa, silla laudat menivat selkaa mukaillen juuri siina kohtaa, mutta mukava se ei ollut. Aamupalana saimme taas todella ison kattauksen erilaisia ruokia, joka oli kylla ihan hyva kun seuraavat tunnit menikin sitten kavellessa. Alku meni kavellessa alaspain tieta pitkin kohti sumuista Mekongjokea ja kuudetta kylaa. Kuudennessa kylassa pidamme tauon kylan koriskentalla, jota oltiin juuri siivoamassa kylan naisten talkoissa lapsien leikkiessa laheisyydessa.

Tuolta lahdemme sitten Mekong-jokea kohti Ganlanbaa. Kavelemme viela pari tuntia viimeiseen parin perheen kylaan, josta sitten nousemme bussin kyytiin ja silla kymmenisen kilometria Ganlanbaan, jossa syomme lounaan ravintolassa (Kylla ne kotiruuat on vain taallakin parempia kuin ravintoloiden vaikka nekin hyvia on). Sielta sitten bussiasemalle, josta Jinghongiin. Yleisfiilis tuosta tourista oli positiivinen ja kylla siina naki juuri sita mita halusinkin eli maaseudun elamaa. Oli myos hyva, kun sai valilla vahan kysellakin asioita kiinalaisesta yhteiskunnasta (ja vahan illalla keskustelua jenkkienkin). Suositukset siis talle. Taalla loppupaiva meni suihkussa ja lyhyilla paikkareilla.

Huomenna lahden sitten 10.00 kohti Lancangia (lippu hankittu jo) eli menen lannen kaupunkeja hypeskellen ihan Myanmarin rajalle asti Ruilinin rajakaupunkiin aina pari paivaa kaupungissa oleskellen. Nuo kaupungit eivat pitaisi olla mitaan hirvean pahoja uudenvuoden juhlia ruuhkia ajatellen, silla taalla on paljon vahemmistoja, jotka eivat tata juhli.

[Taivaankulkija]

Tassa sulatellessa aamupalaa sain vihdoin nettiin kuvia vaikka netti sekosikin ja muutama kuva jai bittivirtaan. No pistan ne joskus toiste:
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2e4yq+taivaankulkija-taivaankulkijan-matkat-kiinassa.html

Talla hetkella Lancangissa ja huomenna lahden pois pain. Paivittelen blogin joskus muulloin.

[luna-ka]

Kuvia, kivaa! Ei malttaisi millään odottaa, et palaat takaisin tänne kylmään ja kerrot kaikkia hauskoja yksityiskohtia seikkailustasi. Mut vielä on seikkailtavaa ja meillä odotettavaa melkein 2kk. Ikävähän tässä tulee. Lataa lisää kuvia, jos onnistuu, mut ei stressiä. Niitä ehditään sit katsella monta kertaa huhtikuussakin.

[Taivaankulkija]

30.1
Lankkariaamupalan jalkeen kappailen asemalle ja sielta alkaa matka vahemman turistisille alueille Yunnanissa. Kuten olin kuullut ensimmainen etappi oli helppo, koska siihen oli tehty melkein valmis asvalttitie ja minibussikin tarvitsi vain kerran hiukan korjausta. Lancangissa bussiaseman lahelta loytyi hyva huone viiteenkymppiin ja paatan olla siina pari paivaa. Kun saan tavarat jatettya huoneeseen lahden katsomaan millainen kaupunki tama nyt sitten on. On muuten mielenkiintoista tulla kaupunkiin, josta ei ole oikeastaan mitaan tietoa eika mitaan karttaa vaan saa ottaa ihan itse selvaa mita loytyy mistakin. Ei opaskirjaa, joka sanoo etta tuossa on hyva ravintola ja tuossa paikka missa nukkua vaan ainoastaan oma paattelykyky ja arvailut. Lansimaalaisia en ole viela kertaakaan taalla (siis Jinghongin jalkeen) nahnyt ja englantia puhutaan viela vahemman kuin muualla.

Vahan aikaa pyorittyani alkoi kuva hahmottua. Kauppakatuja, joilla samanlaisia kauppoja, partureita, ravintoloita ja pankkeja oli enemman kuin tarpeeksi, suuri kommunismipatsas, vilkas tori ja kapeita sivukatuja, joissa tuntuu, etta on palannut pari vuosikymmenta taaksepain kanojen kotkottaessa talojen katolla ja jokaisen talon vieressa on puita ruoan valmistusta varten eli aika peruspaikka. Illalla lahden viela kavelemaan lahimaastoon ja paatan vain suunnan hotelliltani ja sita jatkaen loydan ensiksi hautausmaalle, josta metsaan, josta viljelmalle ja sielta sitten pienen kylan lapi isolle tielle, jota pitkin lahden takaisin oletettuun kaupungin suuntaan. Onneksi kaupunki oli aika ison laakson pohjalla, niin oli helppo pitaa suuntavaisto missa mennaan. Illalla sitten alkaakin venyttely, kun jalat alkoivat vahan tuntumaan rasittuneilta.

31.1
Aloitan paivan laheisessa sivukujan nuudeliravintolassa (tai joku kantiini tai tuollainen, pari tuolia ja nuudelisoppaa parilla lihanpalalla oli ainoa mita tarjotaan. 3 Yuania). Tuon jalkeen lahetan nuo kuvat ja palaan takaisin hotellille miettimaan mita tekisi, kun jalkojen lihakset sanoo ettei kavelya tanaan. Tasta paivasta tulikin sitten vain sellainen, jolla jarjestelen asioita tulevia paivia varten ja imen kaupungin vaikutteita rauhallisesti ulkosalla. Alkaa muuten jo nakymaan tama aurinkoisuus ihossakin aika hyvana t-paita rajana. Paivalla kayn pelaamassa bilista nettikahvilan lahella olevassa ja talla kertaa saan haastettua muitakin. Tietenkin pidan Suomen kunniaa ylla ja voitan tiukasti kyllakin muistaakseni 4-3. Kiinassa on muuten kasvamassa biljardikansa entisen pingiskansan tilalle. Noita poytia loytyy melkein joka kaupungista ja aika usein on siella vakeakin. Oli myos pakko kayda ostamassa hiukan pienia ilotulitteita, kun niita oli joka kulmassa. Alkuperaisia thundereita ja kiinalaisia. Thunderit olivat kylla jotain surkeita versioita, silla ne vain rajahtivat.

1.2
Edellisena paivana olin koittanut hakea lippuja Gengmaan, mutta se bussi oli joko taynna tai ei kulkenut tanaan joten sain lipun Cangyuaniin, joka on lahella Gengmaa. 10.30 lahto ja matkaa joku parisataa kilsaa pohjoisempaan. kahdeksan ja puoli tuntia myohemmin olen tullut 120 kilsaa huonoimmalla tiella taalla olessani. Suuri osa oli mukulakivea ja sitten oli paljon sora-, hiekka-, savitieta parilla lyhyella asvalttipatkalla. Oli siina pari puronkin ylitysta. Paljon oli myos kohtia, jossa vain odotettiin, kun tielta saatiin raivattua ylempana tapahtuvien tienrakennusten sorat ja kivenmurikat pois, ja tietyomaita, jotka olivat ihan hirveassa jamassa. Kuitenkin tuo minibussi, joka oli varmaan minuakin vanhempi, kesti tuon kaiken hajoamatta kertaakaan ja nyt olin taas asvaltilla. Ja oli siella hienoja nakoaloja, kun valilla meni kylien, riisiviljelmien ja laaksojen ohi. Tunnin jalkeen suurin osa matkustajista lahti pois bussista ja loppuun saakka tuli minun lisakseni yksi ihminen. Kertoo paljon kaupungista. Bussiaseman lahelta loytyi huone halvalla (20), mutta muuta hyvaa ei sitten ollutkaan. Avainta lukkoon ei ollut, vessa (hotellin ainoa jaettu) oli "vahan" epasiisti ja nyt tuli myos kaytettya makuupussia, kun ei ne lakanatkaan ihan puhtaimmasta paasta ollut. En kuitenkaan jaksanut alkaa enempaa kiertamaan ja aika nopeasti tuolla nukahtikin.

2.2
Heraamisen jalkeen bussiasemalle katsomaan milloin paasen Gengmaan ja sinne olikin sopivasti lahto kahdelta jattaen aikaa pienelle kiertelylla kaupungissa ja tutustumiselle. Aamupalan jalkeen kamat sailoon asemalle ja sitten vaan keskustan suuntaan (eli siis sinne missa naytti olevan enemman taloja). Kaupunki oli viela paikallisempi ja vahemman kehittynyt. Kujilta loytyi talla kertaa yllattavan monta Buddhalaista temppelia keskella asutusta ja hiukan aikaa oltuani yhden sisapihalla ollessani kavelee munkki sisaan sivutaloon ja kutsuu minutkin syomaan lounasta. Kuitenkaan han ei puhu yhtaan englantia, niin en saanut mitaan kyseltya, mutta oli se silti aika mielenkiintoinen hetki. Kaikki aikaisemmat temppelit, jossa olen kaynyt ovat aina ollut tyhjia turistien vuoksi, kun taalla taas nakyi etta se oli viela kokoajan kaytossa. Paikalla oli myos toinen munkki, joka oli vissiin palvelusasemassa silla han naytti tekevan kaikki hommat paikassa. Ruokailun jalkeen paasen myos temppeliin sisaan, johon oli aikaisemmin suljetut ovet (ja muistin ottaa kengatkin pois sisaan mennessa). Jatan pienen lahjoituksen temppelille ja kiittelen hanta. Tuolta lahden kavelemaan laheisella kukkulalla nakyvia portaita kohti, jotka loppujen lopuksi johtavat johonkin kouluun, jossa katselen kaupungin ylla sen menoa.

Bussimatka Gengmaan oli lyhyt parin tunnin puristus asvalttiteita pitkin. Kaupunki vaikutti aika tylsalta ja ostin heti jatkolipun Zhengkangiin seuraavaksi aamuksi. Bussiasemalta loytyi taas hiukan parempi kuin aikaisempi laava kolmella kympilla ja kamat sinne. Kun lahdin kiertelemaan kaupunkia, joka yllattikin positiivisesti. Aluksi loysin pankin, jossa kavi visa, silla olin jo hiukan huolestunut rahatilanteeni vuoksi, etta joutuisin nopeuttamaan matkaani kaupunkien lapi. Lahtiessani pois isolta tielta menen asuinalueelle, joka oli osittain uudisrakennettua ja sen vuoksi ihan siistia. Kuitenkin vanhat mielenkiintoinen paikka kavella tunnin, kun valilla tuli vastaan vesipuhveleita, pienessa kopissa, ankkoja ja muuta elaimistoa. Poistuessani kavelin puiston lapi, joka osoittautuikin melkein kuolleeksi huvipuistoksi, jossa oli ruostuneita laitteita ja rehettyvoityneita lampia. Muutenkin kaupunki oli aika rauhallinen ja seesteinen. Harvinaisuus kiinalaisessa maisemassa.

Kavellessani hotellille tapahtui kummallista, kun kaksi tyttoa skootterilla tervehtivat ja kysyvat minulta, etta voiko he auttaa (jalkeenpain tuli mieleen tahrattoman mielen kohtaus). Vastatessani etten tarvitse ihmeemmin apua talla hetkella, niin he kysyvat, etta onko joku vialla ja onko minulla ruokaa (mita en tajunnut heti, kun han lausui sen niin erikoisesti). Hammastellessani tata sanon, jotain etta matkalla juuri syomaan seka kaikki ok ja jatkan matkaa miettien, etta olenko jo niin rupuisen nakoinen, etta naytan koyhalta ja sairaalta.

Ensimmaista kertaa minulla oli vaikeuksia loytaa ruokaa, silla ravintolat tykkasivat pitaa ruokaa ulkona kulhoissa, joista ihmiset voivat sitten vain valita mita haluaa enka halunnut tuollaista. Loydan kuitenkin yhden ja jatkan kiertelya loytaen ihmisia tanssimassa ulkona aukiolla (paritansseja talla kertaa). Menen sitten aika pian tuon jalkeen hotelliin, jossa kirjoittelen hiukan aikaa ja painun sitten nukkumaan, kun lahto olikin jo 8:lta aamusti.

3.2
Viilean aamuheratyksen jalkeen otan aamupalaksi hedelmia mukaan ja istahdan paikallani seuraavalle matkalle. Matka oli n. 160 kilsaa ja matkalla menin ohi Mengdingin kaupungin, johon olin miettinyt jaavani yoksi, mutta paatin toisin ja ihan hyva nain. Ei nakynyt mitaan ihmeellista. N. sata kilsaa matkasta takana ja hyvien asvalttiteiden jalkeen tulee patka tietyomaata, jolla kuvittelen jo, etta nyt tama muuttuu taas aavikkoralliksi. Nain ei kuitenkaan tapahtunut vaan tuota oli joku kilsa. Tuolla kilsalla oli kuitenkin yksi rekka mennyt kyljelleen mika oli oikeasti jo saavutus, kun tie oli silla kohtaa suora. Kuitenkin kuskilla oli kaynyt tuuri silla auto oli melkein tippunut rotkoon ollen 30% ilmassa. Kun matkaa oli viisikymmenta kilsaa bussi meni sivutielle, joka meni todella hienojen maisemien ja kylien poikki jattaen aina ihmisen tai kaksi. Tie oli mukavan sorainen ja kapea, mutta eipa se haitannut, kun oli tottunut jo pari paivaa sitten tuohon.

Kun saavuin Zhengkangiin hammastyin, kun kaupunki oli ihan erilainen kuin normikaupunki ja luulinkin saapuneeni turistikaupunkiin, jossa ei ole turisteja. Leveat ja siistit kadut, Paljon tuktukkeja, Iso puisto. Asemalta minut nappaa hotellin omistaja nayttaakseen huoneen kolmella kympilla ja se olikin jo hyva. Heitan tavarat sinne ja lahden hakemaan lippua Ruiliniin 5. paivan ainoaan bussiin. Saatuani sen lahden tarkastelemaan kaupunkia ja huomaan, etta siina menee kaksi isoa katua ja lahden kavelemaan toiseen paahan jonne ei ole pitka. Siella huomaan miksi taalla on tallainen paikka silla sinne oltiin avattu portti Burmaan ja tietenkin pitaa nayttaa hiukan erillaiselta. Kun sitten lahden toiseen suuntaan toista tieta pitkin naen, etta siita lahtee tie, joka vie vanhaan rupuisempaan alueeseen, joka on vanha Zhengkang. Kayn hotellilta hakemassa tavarat ja sitten lahden sita tutkimaan. Aika peruspaikka ja nyt sitten loysin taman nettikahvilan ja paatin taas valilla vahan paivittaa.

Huomenna koitan ensiksi loytaa polkupyoran, jos se ei onnistu, niin koitan saada neuvoteltua hyvan hinnan tuktukilta kyliin. Matkasuunnitelmat ovat taas hiukan elaneet ja en nyt menekaan Lijiangiin ennen Dalia, vaan menen Ruili-Tengchong-Liuku (nujiang laakso) Dali.

[yeren]

Kavellessani hotellille tapahtui kummallista, kun kaksi tyttoa skootterilla tervehtivat ja kysyvat minulta, etta voiko he auttaa (jalkeenpain tuli mieleen tahrattoman mielen kohtaus). Vastatessani etten tarvitse ihmeemmin apua talla hetkella, niin he kysyvat, etta onko joku vialla ja onko minulla ruokaa (mita en tajunnut heti, kun han lausui sen niin erikoisesti). Hammastellessani tata sanon, jotain etta matkalla juuri syomaan seka kaikki ok ja jatkan matkaa miettien, etta olenko jo niin rupuisen nakoinen, etta naytan koyhalta ja sairaalta.

Ne tytöt haluaa harjoitella englantia, ei muuta. Siellä naiset ovat hyvin pidättyväisiä ja kainoja. On tytöiltä vaatinut tavattomasti rohkeutta tulla ulkomaalaisen kanssa juttusille. Olisit tarjonnut safkat ja puhunut heidän kanssaan enemmän. Ehkä olit eka länkkäri jonka he näkivät livenä.
Aina kannattaa olla paikallinen ystävä.

[Vaikeaselkoinen hiippari]

Kavellessani hotellille tapahtui kummallista, kun kaksi tyttoa skootterilla tervehtivat ja kysyvat minulta, etta voiko he auttaa (jalkeenpain tuli mieleen tahrattoman mielen kohtaus). Vastatessani etten tarvitse ihmeemmin apua talla hetkella, niin he kysyvat, etta onko joku vialla ja onko minulla ruokaa (mita en tajunnut heti, kun han lausui sen niin erikoisesti). Hammastellessani tata sanon, jotain etta matkalla juuri syomaan seka kaikki ok ja jatkan matkaa miettien, etta olenko jo niin rupuisen nakoinen, etta naytan koyhalta ja sairaalta.

Ne tytöt haluaa harjoitella englantia, ei muuta. Siellä naiset ovat hyvin pidättyväisiä ja kainoja. On tytöiltä vaatinut tavattomasti rohkeutta tulla ulkomaalaisen kanssa juttusille. Olisit tarjonnut safkat ja puhunut heidän kanssaan enemmän. Ehkä olit eka länkkäri jonka he näkivät livenä.
Aina kannattaa olla paikallinen ystävä.

Kiinassa on tapana kysyä että onkos syönyt vähän niikus morjesta mitä kuuluu että oliskos noin..

Jotenkin noin..
Ni hao, ni chi fan le ma ? Hei, olekkos syönyt riisiä ? Eli morjesta..
You chi fan le.. Eli olen syönyt eli näin vastataan tohon kysymykseen.

Ja vissiin aina vastataan että on syönyt niin tulee ainakin kysyjä hyvälle mielelle ja kait siihen aina vastataan myöntävästi muutenkin on sitten syönyt milloin tahansa..
Ja kait noi samat periaatteet sitten käy englanniksikin

[Taivaankulkija]

Lisaa kuvia ja paikkojen nimet ja tapahtumat lisattyna (toivottavasti, kun alan siihen hommaan lahettyani taman viestin)
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2e4yq+taivaankulkija-taivaankulkijan-matkat-kiinassa.html

Kavellessani hotellille tapahtui kummallista, kun kaksi tyttoa skootterilla tervehtivat ja kysyvat minulta, etta voiko he auttaa (jalkeenpain tuli mieleen tahrattoman mielen kohtaus). Vastatessani etten tarvitse ihmeemmin apua talla hetkella, niin he kysyvat, etta onko joku vialla ja onko minulla ruokaa (mita en tajunnut heti, kun han lausui sen niin erikoisesti). Hammastellessani tata sanon, jotain etta matkalla juuri syomaan seka kaikki ok ja jatkan matkaa miettien, etta olenko jo niin rupuisen nakoinen, etta naytan koyhalta ja sairaalta.

Ne tytöt haluaa harjoitella englantia, ei muuta. Siellä naiset ovat hyvin pidättyväisiä ja kainoja. On tytöiltä vaatinut tavattomasti rohkeutta tulla ulkomaalaisen kanssa juttusille. Olisit tarjonnut safkat ja puhunut heidän kanssaan enemmän. Ehkä olit eka länkkäri jonka he näkivät livenä.
Aina kannattaa olla paikallinen ystävä.

Kiinassa on tapana kysyä että onkos syönyt vähän niikus morjesta mitä kuuluu että oliskos noin..

Jotenkin noin..
Ni hao, ni chi fan le ma ? Hei, olekkos syönyt riisiä ? Eli morjesta..
You chi fan le.. Eli olen syönyt eli näin vastataan tohon kysymykseen.

Ja vissiin aina vastataan että on syönyt niin tulee ainakin kysyjä hyvälle mielelle ja kait siihen aina vastataan myöntävästi muutenkin on sitten syönyt milloin tahansa..
Ja kait noi samat periaatteet sitten käy englanniksikin

Voipi olla, mutta aikaa kysya heilta, etta haluaako tulla mukaan, ei oikeastaan ollut, kun he lahtivat melkein heti, kun sanoin etta olen juuri menossa. Tilanne ei ehka tunnu kummalliselta kirjoitettuna, mutta kun se tapahtui oli se erikoinen. Yleensa nuo englannin harjoittelijat aloittavat aikalailla eritavalla. Aina mina olen avoin, jos joku haluaa puhua kanssani ja mielellani jaan jutustelemaan.

3.2
Kirjoitettuani lahden kavelemaan kohti uutta hotellia vanhan kaupungin pimeita katuja pitkin kayttaen melkein sammuvaa magliteani (vielakaan en ole muistanut hakea uusia pattereita) huomatakseni missa on avonaiset viemarit, kun kannet olivat jonnekin kadonneet. Puistossa kuulin jumputuksen ja lahdin suuntaamaan sinnepain ja siella oli taas isohko porukka tanssimassa. Tama on selvasti todella yleinen harrastus iltaisin. Nappaan matkalta syomista ja siirryn koisimaan iltapalan jalkeen.

4.2
Kuudelta heraan koputukseen ovelta ja ihan unenpopperossa avaan ja siella on omistajan vaimo. En vielakaan tieda mita han halusi, mutta ei vissiin mitaan tarkeaa silla han meni kaikki ovet lapi (Tata ei tapahtunut seuraavana yona eli ei ollut mikaan aamupala tai tee). Takaisin nukkumaan vaan. Kun sitten heraan kunnolla oli omistaja juuri pesemassa pyykkia ja kysyn eleilla hanelta voinko pesta sitten hanen jalkeensa. Han nayttaa etta tuo tanne ja nayttaa hoitavansa ne kunhan on saanut pestya lakanat (vahan ehka oli vaikeampi kummankin ymmartaa toisten eleita, mutta homma hoitui 3 yuanin hinnalla). Naytan hanelle myos kirjasta, etta haluaisin vuokrata pyoran, jos han tietaisi mista sellainen loytyy. No hanhan tietysti antaa omansa pienella vuokralle.

Aamupalan jalkeen lahden pyoralla kohti paatieta ja siella nakemiani kiviroykkioita kiipeily taka-ajatuksenani. Polkupyora oli noh... melko huono. Vahan kolisi ja kilisi polkiessa ja jarrut toimivat juuri ja juuri. Myoskaan 180 senttiselle ruholleni tuota ei ollut suunniteltu, vaan polvet olivat aikas korkealla. Ylamakeen mennessa oli pakko nousta pystyyn. Alamaessa sitten sai kylla retean harrikka-asennon, kun jalat ylsi etupyoran muttereille suorina. Varmaan hauska naky paikalliselle, kun lankkari menee polvet kurkussa ratisevalla pyoralla ohitse. Sita sitten poljettiinkin vahan pidemmalle kuin muistin, mutta aika nopeasti loytyi keskelta peltoja mustia kivia, joille vain pitaisi jotenkin paasta. Tama ei ollut helppoa ja isommalle ryhmalle en paassytkaan, mutta yhden todella hyvan kiven loysin peltoja pitkin menevilta poluilta.

(kiipeilya koko seuraava kappale eli paljon jargonia tietamattomille(Pop part I downgradetaan neloseksi toisissa kiipeilyuutisissa)) Siina sitten hiukan aikaa katselen ja huomaan pari mahdollista reittia. Ensimmainen matalaosuus kivesta naytti helpolta ja sita se oli. Reitti nimeltaan Popup tuli perustettua siihen. 4 tasoltaan ja melkein yhden muuvin ihme. Sitten katselen, etta tuossa olisi hyva halkeama mita pitkin meni reitti mita en sitten kiivennyt loppuun, kun tajusin, etta samaan kohtaan saadaan parempi reitti ilman sita halkeamaa pelkastaan feissia kayttaen. Ensiksi kuitenkin teen traversen, joka menee vasemmalta oikealle, jossa oli jopa pieni cruksikin. Popularismi sai FA:n ja greidiksi tuli 5. Sitten alan tekemaan projektia, joka tuntuu jo ihan oikealta probleemalta enka paase sita heti. Kivessa on paljon sidepulleja ja pienia crimppeja, mutta en vain loyda sequancea. Aluksi vasemmalle hyva under/side kahva ja oikealle semicrimppi. Siita sitten noustaan hiukan ylospain vasemmalle parempaan pinchiin, josta koitin paasta oikealla kadella sideriin, mutta se ei onnistunut (kuvassa). Hiukan aikaa istuen katselen kivea ja huomaan, etta siina on pari reikaa, jotka voisi auttaa keskella, joista ylin oli paras. Ensiksi kokeilen oikean kaden siirtoa, mutta ei toimi, mutta vasemman kaden siirto pinchilta toimi yhden sormen kahvaan, joka oli todella hyva. Siita sitten paasikin hyvin siirtamaan oikean kaden hyvalle crimpille ja sen jalkeen vasemman kahvalle, josta sai kadet jo toppiin. Kuitenkaan karkeen en kiivennyt korkeuden vuoksi ja siksi, etta nama kivet ovat teravia kuin isot keihaan karjet, joten alastulo tekisi vaikeuksia joten menen vain sivulle pain karjesta ja sielta sitten alas. Nain syntyi Popularisti 5+/6A ensimmainen ihan oikea probleemani.

Palatessani kiipeilemasta ja syotyani olen hiukan aikaa hotellilla, jossa omistaja oli juuri saanut ripustettua vaatteeni ja sitten han hiukan koittaa jutustella kanssani. Ymmarran hanen puheestaan, etta ainakin han tarjosi matkaa Burmaan ja ainakin ampumista aseella siella. Naytan hanelle viisumini kopiota ja koitan elehtia ettei tama anna minun menna sinne. Ei kylla ihmeemmin kiinnostaisi vieda rahaakaan Burman korruptoituneille sotilaille. Vahan ajan kuluttua lahden kavelemaan kohti hienosti edellisena yona nakynytta valaistua nakoalatasannetta laheisella kukkulalla. Portaat kiivettyani katselen ymparistoa ja soin hiukan hedelmia valipalaksi. Naen kukkuloiden takana pienen kylan, johon paatan lahtea sitten kavelemaan ja katson hiukan miten sinne paasee. Jonkinmoinen polku sinne meni kukkuloiden valista. Hiukan matkaa kaveltyani naen lisaa samanlaisia kivia, joilla olin jo kiipeamassa ja aloin miettimaan, etta pitaisiko lahtea takaisin hotellille ja hakea kengat kuitenkin paattaen vain menna katsomaan millaisia ne ovat. Kavellessani lahempana takaani huutaa tytto (ajattelen hanen olevan joku 14-kesainen), joka selvasti halusi huomioni ja siina sitten hiukan aikaa keskusteltiin (han ei hirveasti osannut Englantia, mutta yksittaisia sanoja). Saamme kuitenkin jotain keskusteltua ja han myos sanoo, etta kyla mihin menen on vaarallinen. Kysyn miksi, mutta han ei osaa kertoa. Tama sai vain oman uteliaisuuteni vain nousemaan ja haluamaan menemaan sinne. Ei se nyt keskella paivaa voi olla vaarallinen. Han sitten kysyy, etta voiko han tulla kanssani ja tietenkin vastaan kylla.

Kavelemma polkua pitkin kylaan, joka paljastuu aika perinteiseksi kylaksi eika loppujen lopuksi mitaan vaarallista nay (suuryllatys). Kylassa tytto (vissiin Samai nimeltaan tai joku tuollainen, vaikea arvata kun kuulin sen ainostaan) kuitenkin kutsuu minut kotiinsa ja tapaamaan siskonsa, joka puhuu englantia. Tietenkin sinne mennaan. Koitan jotain keskustelua pitaa ylla yksittaisilla sanoilla ja aina valilla saimme yhteisymmarryksen. Sain tietaa mm. kylan nimen (joku kolmiosainen se oli ja alkoi s:lla, mutta siihen ne muistikuvat sitten jaikin) ja sen, etta hanen isansa on laakari. Kavelemme pois kylasta ja menemme hanen talolleen, jossa huomaan etta eipa se hirveasti eroa jostain suomalaisesta talosta. Pattereita ei tietenkaan ole, mutta olohuone, jossa uusi HD-telkkari, digiboksi, dvd-soitin, kahvipoyta, pari sohva ja tuoli kaikki yhteen sopivia. Seinilla ei ole tauluja, mutta on muutamia kiinalaisia koristeita oli. Tyton huone oli ihan perinteinen perusteinin huone ilman idoleiden kuvia. Seinilla oli paljon kirjoituksia, joista jotkut olivat myos englanniksi. Keittiota en tarkkaan kaynyt katsomassa, mutta uskon sen olevan aikalailla samanlainen. Ainoastaan jaakaappi/pakastin oli pois keittiosta ja oli lahella ruokailualuetta, joka leveassa eteisessa/valihuoneessa. Samain isosisko Apple (helpotti asiaa ja kertoi englannin kielen nimensa) oli opiskeli myos laakariksi kuten isansakin. Luultavasti hanen isansa oli tata hanelta halunnut, mutta tama on vain oma arvaus.

Hiukan aikaa juteltuamme (Sain tietaa mm., etta kyseinen kaupunki oli rakennettu 3 vuotta sitten ja siina kohtaa oli ennen ollut kukkula/vuori, joka oltiin pistetty matalaksi alueen rakentamiseksi ja sen etta kaupunkia kutsutaan nykyisin Nansaniksi) he kutsuvat minut illalliselle perheen kanssa, joka olisi kun heidan isansa tulisi toista vahan ajankuluttua. Isa ei puhu yhtaan englantia, joten kehun tietenkin hanen taloaan ja lapsiaan ja Apple kaantaa. Muutenkin han sitten paivan mittaan kaansi paljon asioita minulle. Ruoka oli hyvaa ja taas ruokalajeja oli nelja tai viisi, joita sitten yhdisteltiin riisin kanssa. Ruokailun jalkeen otamme kuvat perheesta ja minusta ja sitten tytot kutsuvat viela illanviettoon. Kavelemme hotellini kautta laheiselle ravintolabaariin. Matkalla sain tietaa heidan ikansa ja Samai olikin pari vuotta vanhempi kuin luulin ja isosisko oli sitten minua vuoden nuorempi eli 21. Matkalla seuraamme liittyi pari heidan kaveriaan. Ilta sitten jatkui siita perinteiseen kiinalaiseen juomistapaan eli juomapeleja pelaten ja valilla keskustellen. Menimme viela yokerhoon, jossa sitten tanssimma (myos muut kiinalaiset tanssivat), kunnes alkoi olla jarkevampi minun lahtea nukkumaan, kun lahto oli 7.30 aamulla. Nappaan viela iltapalan laheiselta grillilta.

5.2
Aamulla suureksi yllatykseksi Samai oli ulkona odottamassa ja halusi viela sanoa hyvastit ennen kuin lahden. Kun sitten hyvastelemme ja siirryn bussiin, jossa meneekin suuri osa paivasta silla saavun seitsemalta illalla Ruiliin. Asemalta kavelen ensimmaiselle hotellille, jonka opaskirja neuvoo huomatakseni sen mennen nurin (nan yang hotelli, jos joku matkustaa tuonne). No sitten paatan ottaa taksin vahan kaukaisemmalle paikalle, mutta pitaisi olla hyva bagbacker mesta, joka oli myoskin mennyt nurin (mandalay) eli nyt sitten vain takaisin asemalle ja sitten vain etsimaan paikkaa nukkumista varten. Ensiksi menen viela yhteen opaskirjan mainitsemaan, mutta se oli ihan liian kallis. Aloin jo hiukan pelata, etta tasta tulee kallis paiva ja kavelen parin paikan ohi. Bussiasemalta otan sivukadun ja katson ensiksi yhden, jossa hinta oli jo edes hiukan mahdollinen 190 ja sitten menen toiselle, jossa oli 160. Kysyn taalta, etta onko halvempia huoneita ja han sitten kirjoittaa 60 lapulle ja se kay vallan hyvin minulle, jolla saan hyvan tuplan. Otan sen kahdeksi yoksi ja heitan tavarat sisaan ja lahden etsimaan ruokaa ja pian loydankin hyvan nakoisen katuravintolan, josta vitosella saan ison kukkurallisen paistettuja nuudeleita, lihaa, vihanneksia ja mausteita. Oli todella samanlaista mita itse olen aina valilla tehnyt kotona ja todella hyvaa. Tuosta lahden sitten nukkumaan.

6.2
Tanaan olen aloittanut kiertelemalla Ruilin toreja ja kaupunkia. Itse kaupunki on ihan normaali paikka ja jade tori oli hyvin samanlainen kuin jade kaupat, jotka olivat Jinghongissa. Niita oli vain vielakin enemman (eika niita ollut ihan vahan Jinghongissakaan). Toinen tori oli todella iso ja siella tuntui olevan kaikkea mita voi haluta. Taisi olla niita isoimpia toreja missa olen ollut matkallani. Illalla menen viela yhdelle torille, jossa pitaisi olla todella hyvaa ruokaa.

Huomenna lahden aamusti Tengchongiin, jossa vietan pari paivaa.

[Conda]

Hei,

Mielenkiintoista raporttia. Mukana oon ollut alusta lähtien!

Noi suuresti vaihtelevat asumusten hinnat on erikoisia.. Kai se paikkakunta vaan meinaa niin paljon. Oon itekkin ollut Kiinassa 2 kertaa ja aika pitkiä aikoja kierrellyt, ehkä en vaan pistänyt merkille.

Lisää juttua tänne vaan, tarpeen on!