Kilimanjaro

 (Luettu 35340 kertaa)

attila

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 180
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #20 : 20.01.2013, 22:20:42 »
onnistuu Merun valloitus varmasti omatoimisesti. Etukäteen kannattaa kuitenkin selvittää kyydit Momella Gatelle sekä mitkä maksuvälineet käyvät Arusha np:ssä.

Moshi-Arusha -valtatietä kulkevilla busseilla/pakuilla pääsee oikean risteyksen kohdalle, josta pääsee NP:n porteille prätkällä, joita siinä partioi (hinnat neuvoteltavissa.) Tämän ekan portin jälkeen ei enää saa jatkaa ilman autoa (villielukoita tiellä), ja vaikka jäljellä olevaa matkaa itse trekin lähtöpisteelle (jossa rangerit ja kantajat odottavat) on vähän, tulee pätkälle totuttua enemmän hintaa, koska tinkimisvaraa ei juuri ole, osuus on hoidettava autolla ja vain NP:n tyypit siellä korvessa niitä "vuokraavat." Tämä ei tietenkään koske niitä, joilla on oma auto/kuski koko reissulle. Eli omin päin Merun porteille pääsee hyvin ja vielä suht nopeasti, itse aloitin koko Merun Moshista (josta n. parin tunnin matka Arushaan) ja siitä huolimatta olin trekkipolulla hyvissä ajoin vähän puolenpäivän jälkeen ja ekalla hutilla ennen pimeää.

Käteisen lisäksi Arusha NP:n toimistolla toimi ainakin Visa-luottokortti, kun jälkeenpäin maksoin yhden ekstra-päivän vuorella.

Lainaus
Jos Merun huiputuksen haluaa tehdä yöllä (huipulla auringonnousun aikaan) harkitsisin opasta, sen verran huonosti merkit, vaikkakin runsaat, näkyivät kivissä. Lisäksi reitti vaatii muutamissa kohdissa käsien käyttöä, valoisassakin.

Kenties jotkut rangeritkin suostuvat/pystyvät jatkamaan huipulle asti oppaan asemassa, kunhan hinnasta sovitaan.

Skönäri

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 475
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #21 : 21.01.2013, 12:37:34 »
Hyvä kuulla, että käytännön järjestelyt hoituvat iisisti myös omatoimisesti.

Itse asiassa joulukuussa huipulle sai mennä ainoastaan rangerin opastamana (vaikka olisi ollut oma opas mukana). Väittivät kyläläisten kiipeävän pimeän aikaan vuoren rinteitä ylös ryöstämään turisteja.

Ikävä asia Arusha np:ssä tätä nykyä on ryhmien yhdisteleminen. Aiemmin jokainen ryhmä maksoi rangeristä 20 usd/päivä, ja sai oman rangerinsä sitten koko retken ajaksi. Nyt joku on ilmeisesti haistanut mahdollisuuden vetää välistä ja on alkanut yhdistellä ryhmiä. Meidän rangerillämme oli kuusi ryhmää ja 18 ihmistä kaitsettavanaan, silti jokaiselta ryhmältä rahastettiin erikseen se ranger maksu eli 20 usd /pvä. Palvelua ei tässä vaiheessa voinut juurikaan kehua, olimmehan maksaneet matkatoimistolle siitä että pääsemme kahdestaan vuorelle. Nyt aikataulumme, taukomme, lähtöajat, ruokailut, kuvien ottaminen olivat tyystin oman päätäntävaltamme ulkopuolella. Sanomattakin on selvää että kahdeksantoista ihmisen letka myös venyy, toiset kävelevät kovempaa, jne, ja tällöin ranger tuskin pystyy täyttämään tehtäväänsä eli suojelemaan koko porukkaa mahdollisten elukoiden hyökkäyksiltä. Voi olla että kaikkia ei moinen ryhmämatkailu harmita, ja itsekin olisin valmis nielemään kiukkuni jos olisin tiennyt tästä etukäteen ja myös maksanut 18 (12 turree) hengen ryhmän mukaisen hinnan (joka siis olisi huomattavasti alempi, kuin kahden hengen ryhmälle) trekistä. Nyt en voi sanoa juurikaan nauttineeni monista pätkistä trekillä kiukkuisen ja stressaantuneen rangerin koittaessa johdattaa yli isoa laumaansa inttityylisin komennoin kauhealla kiireellä läpi kauniin kansallispuiston.

Vika huonoon palveluun ei luonnollisestikaan ole rangerin, ja matkatoimistokin sanoi olevansa tästä uudesta ryhmien yhdistyskäytännöstä, joka on kuulemma astunut pari-kolme kk sitten voimaan, ymmällään. Haiskahti vahvasti siltä että joku väliportaan pamppu on tarttunut tilaisuuteen vetää vähän rahaa välistä, mikä sinällään on surullista, kun jotenkin maksaessaan tähtitieteellisiä sisäänpääsymaksuja Tansanian kansallispuistoihin sitä toivoisi että rahoja käytettäisiin luonnonsuojeluun ja puistojen ja niiden fasiliteettien ylläpitoon sekä luonnollisesti tavan Tansanialaisten elintason ja koulutuksen kohottamiseen. Nyt jäi vähän halju olo.

Tämä vain tuleville Merun valloittajille tiedoksi. Jos asiasta tietää etukäteen voi siihen ehkä vaikuttaa.
Vapaus on sitä, kun ei tiedä missä nukkuu seuraavan yön. Fotoja:
http://www.merikauhu.kuvat.fi/kuvat/

Skönäri

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 475
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #22 : 21.01.2013, 12:40:24 »
Ah, jottei avan valittamiseksi menisi, niin mainittakoon että Meru on mahtavan hieno ja vaihteleva kävely ja maisemallisesti sanoisin että Kiliä palkitsevampi. Etenkin huiputuspäivä kraaterin reunalla tarjoaa huikeita maisemia. Ja toki Kilikin on hieno haikki.
Vapaus on sitä, kun ei tiedä missä nukkuu seuraavan yön. Fotoja:
http://www.merikauhu.kuvat.fi/kuvat/

attila

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 180
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #23 : 24.01.2013, 00:47:44 »
Itse asiassa joulukuussa huipulle sai mennä ainoastaan rangerin opastamana (vaikka olisi ollut oma opas mukana). Väittivät kyläläisten kiipeävän pimeän aikaan vuoren rinteitä ylös ryöstämään turisteja.

Huh!!

Ei oikein osaa yhdistää Tansaniaan tuollaista settiä. Ihme etteivät syyttäneet kenialaisia (vrt. kaikki ongelmat tulevat aina naapurista!) Tämäkin osoittaa sen, kuinka paljon hiljaisempi ja syrjäisempi mesta Meru on Kiliin verrattuna. Jos ryöstelyä todella on esiintynyt, niin on kyllä perseestä.

Lainaus
Ikävä asia Arusha np:ssä tätä nykyä on ryhmien yhdisteleminen.

Tuo on rasittavaa ja nimenomaan sitä, mitä meistä useimmat eivät ole lähteneet Arusha NP:n kaltaisista paikoista hakemaan. Vaelluksilla täytyy pystyä menemään omaan tahtiin ja ennen kaikkea tuntemaan olonsa luonnolliseksi. Veikkaan, että tästä riesasta selviää tähtäämällä Meru-retkensä mahdollisimman hiljaiselle kaudelle, koska jos lähtöpäivänä ei ole muita valkkiksia porteilla ihmettelemässä, niin ei voi mitään yhdistelläkään. Itse olin siellä huhtikuussa, ja pari satunnaista kaltaistani tapasin huteilla, meistä kukin eri vaiheessa omaa trekkiään. Omatoimisesti trekin järjestämisessä on se hyvä puoli, että kukaan ei tiedä tulostasi etukäteen: rangereita on joka tapauksessa jatkuvasti porteilla odottamassa pestiä.

Ugandassa tein yhden päivävaelluksen Virungoilla (Mt. Sabinyo), jossa sielläkin piti olla rangeri norsujen jne. varalta, ja siellä koko porukka yhdistettiin sillä erotuksella, että n. 15-päiselle ryhmälle annettiin sentään kaksi rangeria. Itse olin ihan yksin liikenteessä, enkä tuntenut ryhmästä muita; olimme vain kaikki sattuneet porteille tuona aamuna. Yksi henkilö poti vakavahkoa korkean paikan kammoa, minkä johdosta koko ryhmän eteneminen oli hidasta ja töksähtelevää. Mielestäni kaveri olisi voinut pienellä tutkimustyöllä helposti todeta että lukuisista Virungoista juuri Sabinyon jyrkkyyttä ja PELOITTAVIA osuuksia oppaissa usein painotetaan, eikä sinne välttämättä kannata lähteä fobiaa parantamaan. Askel kerrallaan kiltimpien vuorien kautta.

Lainaus
Palvelua ei tässä vaiheessa voinut juurikaan kehua, olimmehan maksaneet matkatoimistolle siitä että pääsemme kahdestaan vuorelle. Nyt aikataulumme, taukomme, lähtöajat, ruokailut, kuvien ottaminen olivat tyystin oman päätäntävaltamme ulkopuolella.

Toisinaan olin aistivani, että ainakin osa safari/opasalan toimijoista katsoo "meitä" aika lailla yhtenäisenä massana, jonka voi viedä aktiviteeteille miten massaa viedään ilman käsitystä siitä että monille pelkkä rauhassa oleminen on se mitä haetaan ja että ympäristöä/maisemia/fiiliksiä EI voi vastaanottaa ja käsitellä jonkun valmiin kaavan mukaan tyyliin "tästä ottakaa valokuva" jne.

rance

  • Aloittelija
  • Viestejä: 15
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #24 : 05.02.2013, 11:37:24 »
Itselläkin haaveena päästä tuonne joskus :)

Toivottavasti pääsis joskus toteuttamaan tämän haaveen..





__________________________________________________________________________
hyllyjärjestelmä sisustusratkaisut säilytyskalusteet kerrossänky

Marizza

  • Aloittelija
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #25 : 14.05.2013, 11:33:35 »
Syyskuun 12. päivänä kuluvaa vuotta starttaa mun vaellukseni. Reittinä 7 päivän TK Rongai, seurana ystäväni Yhdysvalloista. Kyseisellä reitillä on yksi päivä varattu akkliminaatioon, joten toivoa sopii ettei vuoristotauti pahasti pääse kiusaamaan.

Tavoitteena saavuttaa huippu vasemman lonkan tekonivelestä huolimatta :)

Personal trainerin avustuksella olen treenannut jo vuoden ihan tätä reissua ajatellen.

Ja reissun jälkeen viikko Zanzibarilla.

matkamies31

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 326
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #26 : 18.11.2014, 21:15:07 »
Löysin Kilimanjaroon Amsterdamin kautta lennot hintaan 710 EUR.
Onko tuo hinta kohdillaan? En ole seurannut mitä tuonne yleensä lennot maksavat?

Nairobin kautta pääsisi 500 Euroon, siinä kaiketi 8 tunnin bussimatka per suunta.
Bussit ilmeisesti epämukavia?

Chilikatti

  • Aloittelija
  • Viestejä: 10
    • Profiili
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #27 : 24.12.2017, 13:41:00 »
Mistä on kaikista järkevintä järjestää trekki? Kelailen et pitäskö alkaa jo ennen matkaa tekemään varailuja, vai onko hommat edullisempi/ helpompi järkätä vasta paikanpäällä. Meinaan alotella trekin aika piakkoin maahan saapumisesta.

arkienkeli

  • Tosireissaaja
  • Viestejä: 61
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: Kilimanjaro
« Vastaus #28 : 25.12.2017, 10:28:08 »
Vanha ketju, mutta kirjoittelenpa joulun ratoksi kokemuksia vuoden 2008 helmikuulta. Matkamme sujui helpoimman mukaan, eli Aventuran valmismatkalla, johon sisältyi lennot, Merulla käynti noin verryttelynä (ERITTÄIN hyödyllinen totuttelun kannalta ja muutenkin, jos aikaa ja rahaa on), safari vuoren ympäristöön ja varsinainen nousu itse Kilille Machame -reittiä käyttäen, 7 yötä.

Porukkaan kuului 15 asiakasta Suomesta ja suomalainen matkanjohtaja/opas, sekä pakollinen paikallinen opas (Merulla aseistettu ranger myöskin) ja kantajat. Meidän "solumme" koostui 49, 50, 51 ja 53 vuotiaista normaali-ihmisistä, jotka ovat harrastaneet patikointia ja trekkausta. Minulla tosin juuri ennen lähtöä diagnosoitiin nivelrikko lonkissa, mutta vaiva ei juurikaan vielä haitannut kun kannettavaa ei vuorella tullut kuin 8 kg, kantajat kun huolivat kannettavakseen vain naurettavat 8 kiloa per asiakas (vert. Nepalin kantajat, jopa 100kg menee heittämällä). Sittemmin molemmat lonkat vaihdettu, mutta siitä tuonnempana.

Meru oli kiinnostava, joskin viimeisenä yönä on muutama käsin kavuttava kohta, ja valoisalla alastultava. Ei pahoja, varsinkin jos on vähänkin harrastanut kiipeilyä. Kaikki menivät huipulle, joskin korkeus alkoi joihinkin vaikuttamaan huiputuspäivänä. Kirahveja pääsi näkemään melkein kosketusetäsyydeltä ja kerran haistoin aivan selvästi kissanpissan hajua: leopardin reviirimerkkejä.

Kauhukertomukset vuoristotaudista johtuvat kahdesta seikasta: liian nopea nousutahti ja huono sopeutumiskyky. Edelliseen pystyy vaikuttamaan reitinvalinnalla (mutta kaikki ovat jossain määrin liian nopeita, hinta- ja aikasyistä) ja käymällä ensin Merulla. Soputumiskykyynsä ei taas pysty juurikaan mitään vaikuttamaan, korkea hemoglobiinitaso hieman auttaa, mutta kuntoilu ei. Diamox, asetatsoliamidi,(Suomessa sitä sai nimellä Ödemin) nopeuttaa sopeutumista, jos sellaista onnistuu jostain hankkimaan, mutta aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamistarvetta ja sormien kihelmöintiä. Meillä homma meni niin, että 4 vaeltajaa ei saanut mitään oireita (minä ja vaimo kuuluimme näihin onnellisiin, tämä oli tiedossa jo Nepalin reissuilta), 8 sai jonkin verran oireita ylimmässä leirissä, mutta ei pahasti, 4 kärsi aika pahasti mutta punnersi kuitenkin huipulle, ja kaksi joutui kääntymään alas 4300 metrin korkeudesta (sydänvaivoja, keuhkoödeemaa) Karanga -leirin jälkeen. Toisin sanoen onnitumisprosentti oli huimat 88%. Jostain syystä tämä on melko tyypillistä suomalaisille valmismatkoille, paikan päällä kootutuilla halpismatkoilla Marangu-reitillä vain kolmannes pääsee huipulle asti, ja siksi jo Gilman's Pointille pääsystä jaetaan diplomi Kilin "huiputuksesta" (kahdessakin mielessä...).

Mielestäni reissu oli helppo ja päivämatkat aika lyhyitä ja keveitä. Tietysti viimeinen puserrus huipulle on pitkä, lähtö yhdeltä yöllä ja huipulla 7-8 aikoihin. Eniten melkein harmitti taivalluksen hitaus, oppaat yrittävät pitää porukan kasassa mateluvauhdilla, joka meistä parempikuntoista oli tuskastuttavaa. Siksipä vedimmekin auringon nousun aikaan edeltä omalla porukalla vaikka opas protestoi, Olimme kraaterin reunalla puolisen tuntia ennen pääryhmää. Eipä nousu mitään, mutta samaan syssyyn tulee laskeutumista 3000m, joka on melkein raskaampaa. Puolilta päivin olimme yläleirissä lounaalla ja puoli viiden pintaan Mweka -leirissä 2 kilsaa alempana.

Varusteista: ylhäällä tarvitsee pakkastamineet (pitkä aluskerrasto kanssa) ja tuulta pitävän takin (ohut ja kevyt kuoritakki) ylimmissä leireissä on pakkasta, joten makuupussi pitää olla luokkaa -15C. Me kävelimme reissun polkulenkkareilla, ja vaimokulta vaellushameessa, huipulle nousu vaelluskengillä. Senkin olisi voinut polun puolesta mennä lenkkareilla, mutta alas tullessa soraa menisi ikävästi mataliin kenkiin.

Nivelrikko ja lonkkaproteesit: rikkinäisellä lonkalla kävin vielä muutaman viikon Irakissa sotimassa (Mosul) kohta Kilin reissun jälkeen, 15 kiloinen suojaliivi koko ajan päällä. 2009 vedettiin Nepalissa 52 päivää trekkiä, 2010 vielä Inkapolu Perussa. 2012 vaihdettiin vasen lonkkanivel, 2013 vietiin ystäväryhmä Annapurnan perusleiriin ja kierreltiin kuukausi Kaakkois-Aasiassa. Nyt 2017 tammikuussa vaihdettiin oikea lonkkanivel, ja viime lokakuussa kävin Nepalissa vaeltamassa eläkkeelle pääsyn kunniaksi 22 päivää kestäneen Lumbasumba La:n reitin Itä-Nepalissa, johon kuuluu pari 5000m+ solaa asumattomilla seuduilla. Eli ei pidä antaa lonkkien rajoittaa liikaa, järkevyyden rajoissa tietenkin. Nykyiset keraamiset nivelet näyttävät toimivan varsin hyvin, kunhan saa jalan lihakset takaisin kuosiin. Normaali kävely ilman raskasta reppua on oikastaan melkoisen helppoa puuhaa, mitään 2-30 kilon rinkkoja ei kannata äkkiseltään ryhtyä raahaamaan.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017, 10:32:49 kirjoittanut arkienkeli »