reissufiilis kadoksissa

 (Luettu 2441 kertaa)

4rska

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 321
    • Profiili
    • Sähköposti
reissufiilis kadoksissa
« : 25.12.2010, 03:17:08 »
Hei rakkaat pallikset. En nyt odota että keltäkään tulis mitään säväyttävän mullistavia vinkkejä, mutta tekee mieli hieman avautua. Kaikki kommentit on kotiapäin. Tässä lähiaikoina on tullut mietittyä vähä syntyjä syviä ja funtsattu että kuinka se elämä kulkeekaan. Päällimmäisenä mielessä pyörii tällänen ongelma. Tiedän että pääsen reissuun alle kuukauden sisällä. Reissaaminen on ollut monta vuotta sitä mitä olen halunnut, mutta nyt on jotenki ihmeellinen masennus/nollatilanne ja reissufiilis on kadonnut. Tämä tilanne on vaivannut noin kuukauden päivät. Se täpinä ja innostus joka on ollut monta vuotta PIENISTÄKIN reissuista on totaalisesti kadonnut. Tiedän etten saisi valittaa, koska on mahdollisuus lähteä reissuun ja varmasti monellakaan ei ole samanlaista mahdollisuutta. Onko kukaan muu törmännyt tälläseen efektiin että ei tiedä miten pitäisi olla tai mitä pitäisi tehdä? Suomeen en todellakaan halua jäädä, mutta reissufiilis on kadoksissa silti lähes täysin. Tuleeko hyvä fiilis takasin ku näkee taas auringon taivaalla? vai mitä tässä pitäs tehä...

rommitommi

  • Reissaajaguru
  • Viestejä: 477
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #1 : 25.12.2010, 06:09:18 »
Noh, tilitetään nyt sitten itsekin..

Itsellä on aika sama juttu, sinäänsähän nyt olis elämäni mahdollisuudet reissata, kun opinnot on käytännössä valmiit ja valtion tukia ois käytettävissä vielä koko kevät, ja säästöjäkin sen verran kasassa, että pystysin hyvin pyörimään täällä Aasiassa vaikka koko kevään.

Ei vaan kiinnosta, ei kiinnosta sitten vit*ukaan. Itsellä ainakin ihan päällimmäinen asia on se, että taisin oppia itsestäni aika paljon 4kk aikana Shanghaissa, ja myöskin oppia arvostamaan asioita elämässäni, joita aikasemmin olen pitänyt itsestäänselvyytenä.

Shanghain opiskelut on sitten ohi ja toissapäivänä tulin Kantoniin, ja nyt siis vasta toinen päivä menossa, ja taas muistan miksi tämä ei huvita. Onneksi reissun kesto on vaan reilut pari viikkoa..

Ensimmäinen asia on, etten näköjään todellakaan tykkää olla yksin. Olen aina pitänyt itseäni melko hyvin yksin viihtyvänä ihmisenä, mutta en näköjään sitä ole sitten ollenkaan, vaan tarvitsen ihmisiä ympärilleni.
Jotekin tämä kaikki konkretisoitui, kun heräs Shanghaissa sairaalasta, kun joku oli jotain lorautellut juomaan, siinä sitten meni näkö hetkeks ja kaikki, ja siinä todella tajus kuinka yksin sitä todellisuudessa on ulkomailla, kun ei tollasessakaan tilanteessa pysty soittamaan kenellekkään, eikä ketään kiinnosta koko kaupungissa.
Tietysti myös yksinäiset viikonloput alkuun saivat todella kaipaamaan kavereita ja läheisiä Suomessa. Ei ole ikinä elämässä ollut sellasta tilannetta, että olis oikeasti yksin, aina on ollut kavereita, ihan kersasta asti. Ei sellaselle ole osannut antaa sille kuuluvaa arvoa, ennen kuin sitten niitä kavereita, tai edes tuttuja, ei ollutkaan ympärillä, ei yhtään kappaletta. Perhe ja muut läheiset ystävät ovat siis nro 1 miksi ainakin itse haluan Suomeen takaisin.

Toinen juttu on, että jossain määrin reissailu on jotenkin menettänyt kokonaan merkityksensä. Sinäänsä ois kiva tehdä lyhyempiä reissuja, kuten vietellä pitkiä viikonloppuja isoissa kaupungeissa Euroopassa jne, mutta tuntuu, että näistä "Aasiassa reppu selässä"-reissuista on jossain määrin kasvanut yli.
Tuntuu, että nyt noi riippumatoissa makailut ja 100% tyhjänpantteilu on niin nähty. Ehkäpä tietysti johtuu myös siitäkin, että olen aina pitänyt itseäni jossain määrin kunnianhimoisena ihmisenä, ja haluan saada elämässäni muutakin aikaan kuin kiertää palloa reppu selässä.
Eilenkin oli kyllä kaikin puolin hieno päivä, tuli tehtyä jotain mitä en ole koskaan tehnyt, eli kävin Kantonin autonäyttelyssä kattelemassa ison maailman meininkiä, ja täytyy myöntää, että oli autoja fiilistelevälle kaverille kyllä todella siisti kokemus, mutta siltikkin tuntuu jotenkin "tyhjältä".
 
Matkailu oli kiva juttu kun siitä nautti, mutta kun siitä ei nauti, niin en näe mitään syytä matkailla?
Mieluummin vois taas ehkä vähän pidemmän rupeaman vietellä Suomessa ja odotella niitä kadonneita fiiliksiä. Jos ne palaa takaisin, niin eikai sitä mikään estele lähtemästä.

Sinäänsähän Shanghai alko jo tuntumaan kodilta, kun oppi tuntemaan ihmisiä ja viimeset pari viikkoa oli ihan mahtavia. Tekis tavallaan mieli mennä jatkamaan kiinan opintoja keväällä, mutta sitten taas olis monet kaverit jo lähteneet sieltä jatkamaan elämäänsä eri puolille palloa, ja ois taas edessä uus kavereiden ettiminen.
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun täytyy jäädä häntä koipien välissä kotia, koska veikkaan tuntevani rajani sen verran hyvin, etten usko voimien riittävän kestämään yksinäisyyttä ja uusien kaverisuhteiden solmimista. Joillekin ihmisille uusien ihmisten löytäminen on varmaan helpompaa, mutta itse olen aika vaikeasti lämpenevää sorttia kuitenkin, enkä pidä yhden tai kahden illan bissettelyjen jälkeen tavattua ihmistä kaverina..

No siinä sitä oli valitusta ja kokemuksia tältä erää. Taitaa käydä niinku eräälle amerikkalaiselle luennoitsijalle, joka sanoi, että mitä kauemmin on maailmalla, sitä amerikkalaisemmaks itsensä tuntee. Mitä kauemmin on reissussa, sitä suomalaisemmaks ittensä tuntee, hyvässä ja pahassa :)

E: tuli vielä yksi juttu mieleen tässä nopeasti. Yksi juttu mitä myös kaipaa länsimaista on tietynlainen inhimillisyys. Täällä Aasiassa yksin reissatessaan tuntee olevansa lähinnä kävelevä lompakko, josta kaikki haluaa repiä osan itselleen. Kaipaan sellasta aitoutta mitä länsimaalainen hyvinvointi tavallaan tuo mukanaan. Itsekin varmasti aasialaisena ottaisin kaiken irti typerästä länkkärisä, jolla rahaa riittää, että ei nyt sillä. Ja on täällä oikeastikin todella mukavia ihmisiä, varmasti suurin osa, mutta ne äänekkäimmät kusettajat kun yllättäen tuntuu helpoiten löytävän sut...
« Viimeksi muokattu: 25.12.2010, 06:42:10 kirjoittanut rommitommi »

Pepsa

  • Reissaaja
  • Viestejä: 28
    • Profiili
    • D for Dilemma
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #2 : 25.12.2010, 10:30:39 »
Jotain panikointia kun reissusta tulee realiteettia? ;)

Itse oon säätänyt Australiaan matkustamisen kanssa enemmän kun  liikaa... Ensin piti lähteä vaihtoon jo lukiossa Olympialaisten aikaan, mutta en sitten "viitsinyt". Sitten piti lähteä lukion jälkeen välivuotta viettämään, mutta lähdin sitten "vain Eurooppaan". Sitten piti lähteä opiskelemaan yliopistoon, pääsin jopa niin pitkälle että hain ja PÄÄSIN sisään :o mutta en sitten mennyt vaan jäin opiskelemaan kotimaahan kun "siellä on niin kallista!" Noh, sitten päätin lähteä edes kesälomaksi: hommasin viisumit ja lennot, ja KAS kummaa, n 3vk ennen matkaa yritin PERUA niitä h******* lentoja!? Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja hommannu "peruuttamattomat" lennot, joten mukisten myönnyin ja vastahakoisesti jatkoin matkasuunnitelmaa. Ja ONNEKSI näin tein! Paras päätös ja reissu ikinä. ;D

Matkan jälkeenkin olen jatkanut säätämistä, miettiny palatako vaiko ei, ja vihdoin olen tullut siihen tulokseen etten pääse asiassa yli enkä ympäri ellen palaa :) Niimpä, kesäkuussa lähden takaisin enkä tällä kertaa takaisin tule ennenkun olen varmasti saanut tarpeikseni. Luultavasti koen kevään aikana vaikkajamitä tuntemuksia, mutta se on kuule nyt tai ei koskaan! ;) Ja katkeroituneeksi mummeliksi en ala en. Sain sopivasti joululahjaksikin Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan oppaan 8) ja siitä on jo ehtinyt lukea että ensin tulee "kuherruskuukausi" ja sitten "järkytys paikalliseen kulttuurin" ja sitten siihen "tottuu" ja sama rumba alusta kun palaa kotiin??

Jos reissu on tosiaan oikeasti ollut mielessä, niin siellä se pysyy. Kyllä se oikeasti kiinnostaa, ja ainakin mulla se into on sitten palannut välittömästi sen jälkeen kun olen reissusuunnitelman hylännyt! SINNE VAAN! Onhan noita lentoja, muuttaa sitten niitä ja tulee sitten pois jos ei hetken yritettyään todella kykene olemaan :-X



Ruuhkis

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 360
    • Profiili
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #3 : 25.12.2010, 11:41:19 »
Reissaaminen on kuin dokaamista. Vaikka yrittää kuinka vältellä krapulaa niin tulee se joskus kuitenkin.

4rska

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 321
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #4 : 25.12.2010, 15:09:46 »
rommitommi veti kyllä niin sanattomaks tolla tekstillään. osu ja uppos. ruuhkikselta tuli taas tuttu ja turvallinen Ruuhkis-tyylin kommentti :)

Pepsa

  • Reissaaja
  • Viestejä: 28
    • Profiili
    • D for Dilemma
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #5 : 25.12.2010, 15:57:02 »
ai katoppas... lähdin sitte "reissaajana" kirjottelemaan alkukantaista matka-asiaa "himoreissaajalle", sen kummemmin hlön taustaa lukematta. oon lukenu sun blogia, pistäny sen kirjanmerkkeihinkin. toivottavasti pääset takaisin reissufiiliksiin, ja päädyt sinne mihin sitten ikinä haluatkaan päätyä :) matkailu on eräänlaista huumetta sekin juu.



Manitoba

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 110
    • Profiili
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #6 : 25.12.2010, 19:41:50 »
Mä olen joskus nuorempana (17-22 vuotiaana) ollut välillä masentunut ja hukassa reissujeni jälkeen. Voi tietysti olla, että noi fiilisten vuoristoradat kuuluu tohon ikään, mutta oma kokemus on, että jos ei asiat tunnu olevan kunnossa, niin kannattaa lähtemistä miettiä kahteen kertaan. Ainakin ite oon tehny pahoja mokia niin ennen ja jälkeen reissuja kuin myös niiden aikana, kun fiilis on ollut: "kuhan nyt vaan pois Suomesta". Matkustaminen voi kuitenkin pahimmillaan olla aika helkkarin rasittavaa puuhaa, kun tarjolla on erilailla ärsykkeitä, enkä itse pysty siitä nauttimaan täysillä, jos on "homma hallinnassa ja hanskat Tallinnassa".

Kaikki me kuitenkin ollaan yksilöitä, ja jokainen olkoon vastuussa omasta onnellisuudestaan.

*Pantai*

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 138
    • Profiili
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #7 : 26.12.2010, 13:03:28 »
Voisko huono tuuri sairastumisen kanssa vaikuttaa asiaan? Mikäli yhtään oon oikein ymmärtänyt, niin viime hetket reissussa ei ollu parhaimmasta päästä..
Ehkä niitä ei todellakaan kiinnosta mikään "väliaikainen pysäköinti kielletty"-kyltti!

Ruuhkis

  • Tonnitallaaja
  • Viestejä: 1 360
    • Profiili
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #8 : 26.12.2010, 13:36:49 »
ruuhkikselta tuli taas tuttu ja turvallinen Ruuhkis-tyylin kommentti :)

Ihan tässä liikuttuu......

Mutta joo. Itse olen ajatellut laittaa hanskat nurkkaan koko reissaamisen kanssa seuraavan pyrähdyksen jälkeen. Näe oikeastaan koko touhussa mitään hohtoa enään. Lentäminen on tylsää, aikaerot käy *ituttamaan.

Koko touhun arkipäiväistyminen on se pahin innokkuuden tappaja. Matkailu sitä, matkailu tätä. Eletään jossain matkailukulutus maailmassa ja se on juuri pahinta.

Mutta katsoo nyt. Nämä on aatokset tällä hetkellä ja miettinyt eri vaihtoehtoja miten matkustaa koska paljon olisi paikkoja missä haluaisi käydä. Järkevämpiä tapoja vain tulisi löytää.

T. Ruuhkis
« Viimeksi muokattu: 26.12.2010, 16:56:56 kirjoittanut Ruuhkis »

alan_mies

  • Triplatonnitallaaja
  • Viestejä: 4 695
  • Kulkija
    • Profiili
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #9 : 26.12.2010, 17:19:39 »
^

Ei se mulla kokonaan kadoksissa ole, mutta saa jäädä hetkeksi taka-alalle. Muutakin voisi tehdä välillä, ja resurssit ei riitä kaikkeen, ei aika eikä raha.

Käymättömiä paikkoja on ihan liikaa, jotta voisi jämähtää paikalleen. Vaan ei jaksa enää ihan kaikkia lomia ja vähän päällekin ulkomailla. Välillä pitää katsella lähialueelle, luontoon ja vaikkapa pohjoiseen.

Parhaat kicksit saa kun varaa lennot. Sen jälkeen tasoittuu.

4rska

  • Himoreissaaja
  • Viestejä: 321
    • Profiili
    • Sähköposti
Vs: reissufiilis kadoksissa
« Vastaus #10 : 26.12.2010, 19:13:02 »
Voisko huono tuuri sairastumisen kanssa vaikuttaa asiaan? Mikäli yhtään oon oikein ymmärtänyt, niin viime hetket reissussa ei ollu parhaimmasta päästä..
varmasti ainakin alitajuisesti vaikuttaa asiaan. kai sitä vähä tietoisestikin pelottaa jatkuva sairasteleminen ja olotilojen vaihtelut.