Marseille oli aika rento mesta, kun pakollisia nähtävyyksiä ei todellakaan ollut liikaa. Ylipäätään touko-kesäkuun vaihde oli hyvää aikaa olla seudulla, mitä nyt joku juhlapyhä keskellä viikkoa hieman vaati ennakkovarailuja (kaikkein söpöimmistä kylistä ei enää löytynyt majoitusta).
Teimme Marseillesta pienen risteilyn, jolla näimme himoitsemani kalliopoukamat, calanques, kaupungin itäpuolella. Viikon päätteeksi ajelimme kaikkein komeimmat reitit, kun tulimme sisämaasta naapurikylä Cassisiin ja ajoimme sieltä Route de Creteä pitkin vuorentöyräitä seuraavaan rantakaupunkiin. Huikeaa, ja maittoi myös haed core -pyöräilijöille (huomasin auton ikkunasta..). Cassisin kupeesta löytyi myös kuuluja calanqueja, joista yhdessä pikkuruisessa oli jopa majatalo ja kuppila (karkeasti ylihinnoiteltu).
Bouillabaissea myytiin Marseillen keskustassa sellaisilla hinnoilla (noin 50 euroa/annos), että satsasin vain tähtiravintolan versioon. Se taas oli yllättävän tylsä, Le Petit Nice ei todellakaan täyttänyt odotuksiamme. *Ihan vähän* siihen saattoi vaikuttaa se, että onnistuin jälleen kerran saamaan alle vuorokauden matkalla oltuani mahataudin (rantakadun kalakeitosta). Se meni onneksi ohi, mutta ei ajoissa ennen kolmen tähden illallista.
Pyöräilypäivänä yllätti helle, mutta onneksi Fontaine de Vauclusen sammalpohjainen joki vilvoittaa pelkällä ulkoasullaan! Pyöräily oli todella hyvää vaihtelua autoilulle, mutta taas huomasi senkin, miten ihana on liikkua omalla autolla, miten monta kylää ehtii ahmia päivässä. Kävimme kaikissa mahdollisissa kylissä, jotka syystä tai toisesta olivat aiemmin jääneet näkemättä, ja hauskimmat ruokapaikat löytyivät tien varsilta kylien väliltä.
