Tour De Balkan (SK)

 (Luettu 5806 kertaa)

Heri

  • Reissaaja
  • Viestejä: 49
    • Profiili
    • Sähköposti
Tour De Balkan (SK)
« : 21.09.2011, 01:38:39 »
Tour De Balkan

Kirjoitin tämän matkakertomuksen varta vasten pallontallaajia varten. Keskityn siis faktoihin, vaikka kerron tosin fiiliksistä ja paikoistakin. Jos siis suunnittelet tuolle suunnalle matkaa, lue tämä kertomus… Tai lue muuten vaan, ihan huvin vuoksi  Tosi ”aurinkomatkamaisesti” kirjoitin jokaisen paikan perään plussat ja miinukset, vähän niin kuin yhteenveto tai jotain… Toivottavasti mun raapustukset auttaa ainakin jotain matkan suunnittelussa tai siitä saa vinkkejä jo suunniteltuun matkaan! Lukuiloa!

Ja vielä kommenteista: kommentoikaa, olkaa hyvä. Kaikki parhaat vinkit jakoon vain!

Split – Hvar

Suuntasin lauantain aikaisella lennolla Helsingistä Kroatiaan, Splitiin. Kentällä tapasin suomalaispariskunnan, jotka tiesivät paikallisbussin lähtevän kentältä vain parin minuutin kävelyn päästä (parkkipaikan yli ja sata metriä vasemmalle). Bussi 57 vei meidät keskustaan alle kahdella eurolla (matka on suht pitkä, joten taksia en ainakaan suosittele. Lentokenttäbussin hintaa en tiedä, mutta on kuulemma vähän kalliimpi). Matkaan tuli myös Jani, joka koitti taittaa tietään myös Splitiin. Paikallisbussin pysäkki on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Keskusta näytti kauniilta, ihania vanhoja kujia ja vilkasta kuin Istanbulin markkinoilla. Päätin kuitenkin, että ensimmäisinä lomapäivinä tahdon rauhallisempaa menoa ja suuntasin nokkani suoraan Hvarin lautalle. Jani päätti liittyä seuraan ja jatkaa seuraavana päivänä Dubrovnikiin. Jardolinijan lautta maksoi kuutisen euroa (high season – hinta) ja matka kesti kutakuinkin vajaa kolme tuntia. Hvarille (Stari Grad, käännettynä vanha kaupunki) saavuttuamme vastassa oli kymmenisen yöpaikan tarjoajaa. Valitsimme yhden ja hän kyyditsi meidät kämpilleen. Asumus (huone omalla kylpyhuoneella) oli todella siisti ja viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Kahdelta kustansi 30 e yö, yhdeltä 20 e. Jani halusi heti seuraavana päivänä jatkaa Dubrovnikiin, mutta kuulimme asuntoa vuokraavalta naiselta, että lautta lähtisikin vain tiistaisin ja lauantaisin. Sen sijaan lauttaväli Hvar – Split kulki joka päivä. Itse päätin venyttää tiistaihin asti ja chillata vain pari päivää saarella, Jani päätti jatkaa matkaa Dubrovnikiin sitten Splitin kautta.

Saari on uskomattoman kaunis! Italialaisia on paljon, lieneekö heille tämä paikka vähän kuin meidän Tallinnamme (meren toisella puolen, paljon halvempaa). Kaikki ihmiset vaikuttivat jotenkin todella seesteisiltä ja onnellisilta, vaikka turhan puheliaita he eivät kyllä olleet. Jos kysyt kysymyksen, he vastaavat kyllä, mutta keskustelijoiksi heistä ei oikeastaan ollut. Tähän ajatukseen törmäsin kaikkialla Kroatiassa, enkä ollut ainut. Mutta vaikka ihmiset olivatkin hiukan pettymys, luonto ei ollut. Merivesi on mintunvihreää, ihan kuin joku olisi salaa iskenyt vesiväritehtaan kaikki turkoosit paletit mereen. Upeaa!

Siestaa vietetään kolmisen tuntia kahdesta – kolmesta eteenpäin, riippuu paikasta.

+ Rauhallisuus
+ Pieni ja todella kaunis kaupunki, iltaelämä suht vilkasta
+ Kaunis luonto
+ Ei turistihelvetti
- Ihmiset eivät turhan puheliaita
- Ei paljoakaan palveluita kaupungin pienuuden vuoksi

Dubrovnik

Lauttamatka Hvarin vanhasta kaupungista Dubrovnikiin kesti noin yhdeksän tuntia. (9.45-18.30) Maisemat olivat kyllä koko rahan arvoisia (eikä raha ollut iso, sillä menomatka tällä välillä maksoi noin 20 e). Lautta oli isompi kuin Splitistä Hvarille, vähän kuin joku vanha Tallinnan lautta, hyvin vanha ja kulahtanut, mutta laivamaisempi kuitenkin. Kahviota kehutaan wikitravelissa, johon ei kuitenkaan näemmä luottaminen. Kahviosta sai vain kinkkujuusto-sämpylöitä, kahvia, limua ja sipsejä. Siinä se. Siinä aamiainen, lounas yms. Isommalla budjetilla liikkuva voi tosin ottaa kaiken irti laivalla tarjottavasta buffetlounaasta ja varata itselleen oman hytin, mutta hyvin sujui aika kannella keikkuenkin.

Dubrovnikissa huoneiden tarjoajia oli vastassa kolmisenkymmentä. Huoneiden hinnat olivat selkeästi kalliimpia. Minun oli tarkoitus majailla Dubrovnikissa vain yksi yö, mutta totesin, että tahdon nähdä vanhaa kaupunkia myös päivänvalossa, joten päätin jäädä kahdeksi yöksi. Mukavan mummon bongasin joukosta ja tingin hinnan 25 euroon per yö (huom. Sinkkuhinta). Kallista siis. Huone oli mummon asunnossa, todella siisti tämäkin ja aivan upeat näkymät parvekkeelta.

Koko Dubrovnik on rakennettu mäkeen! Rappusia on enemmän kuin missään muussa kaupungissa olen koskaan ennen nähnyt. Aivan älyttömästi. Kuumalla ilmalla tuntui välillä, että happi loppuu ennen kuin ylös pääsee. Mutta vanha kaupunki: wau. Ei sitä turhaan kehuta. Upea. Pääkatu oli täynnä ihmisiä ja elämää, kulttuuria, vanhoja rakennuksia ja portaat kaupunkiin kulkivat pienillä kujilla, jonne oli piilotettu toinen toistaan upeampia kahviloita. Juu, Dubrovnik oli ehdottomasti kallein kohteeni, mutta ehkä myös se kaunein. Ehdoton ”once in a lifetime” juttu!

Dubrovnikissa on selkeästi enemmän totuttu turismiin ja se on tuonut turismin hyvät puolet kaupunkiin, jotka esim. Hvarin Stari Gradista puuttuivat. Ihmiset ovat paljon helpommin lähestyttävissä ja puhuvat englantia ehdottomasti paljon parempi. Palveluita on a:sta ö:hön, muttei missään vaiheessa mitään tuputettu, kuten useissa suomalaisten tuntemissa matkakohteissa. Vaatekaupoissa sai pörrätä rauhassa, tavaroita sai tutkia ja menua mittailla rauhassa ilman ylimainostavaa plaa plaa plaata heti siinä vieressä! Ehdottomasti hyvä juttu!

Bussiasema sijaitsee lauttaterminaalin vieressä, noin pari kilometriä vanhasta kaupungista. Vaikka paikalliset väittävät (kuten monet nettisivutkin), ettei joka päivä tarjolla ole bussimatkoja kaikkialle, niin minä sanon, että on. High season oli vaihtunut jo low:ksi, mutta silti Budvaankin pääsi viisi kertaa päivässä. Lisäksi bussi kulki useisiin muihin kaupunkeihin Saksaa myöten päivittäin ainakin kerran.

+ UPEA vanhakaupunki
+ Paljon palveluita ja tekemistä
+ Hyvä palvelu ja englanninkielen taso
+ Ei tyrkkymeininkiä
- Kallis
- Paljon portaita, vanhalle tai huonokuntoiselle hankala

Budva

Ehdottomasti muistettava asia on, että bussiin mennessä joutuu maksamaan jonkun kolikon kuskille, jos tahtoo tavaransa mukaan. 8 kunaa tai 1 euro oli tämän kuskin vaatimus. Sitä ei kerrota lipunostossa, pätee kaikissa Balkanin maissa ainakin minun tietääkseni.

Dubrovnik – Budva: MAISEMAT!!! Ehdottomasti kannattaa istua oikealla puolella (ei kuskin takana), jolloin mauisemat olivat aivan mahtavat!! Bussi pysähtyy Herzeg Novissa, jossa vessakäynti maksaa 50 senttiä ja vettä tms. pääsee ostamaan. Koko bussimatka kesti nelisen tuntia, joka tosin tuntui vähemmältä, sillä kuolasin maisemia ikkunassa koko matkan!

Montenegro käyttää euroa, joka on sinänsä näin suomalaiskantilta helppoa. Kuulin Budvasta sekä hyviä, että huonoja kommentteja entuudestaan, joten osasin odottaa jo jotain turistihelvetin tapaista. Itse kaupunki on sellainen, kuin joku iso kiho olisi iltateellään funtsinu: ”nyt tarvitaan rahaa, tehdäänpäs tästä turistikohde. Mistä turistit pitää. Rannoista. Joo. Tivoleista. Joo. Baareista. Joo. Shoppailusta. Joo. Laitetaan nää kaikki tohon rantabulevardille, vola”… Kaikki, siis kaikki, sijaitsevat rannalla. Tivoli on tajuttoman mauton, surkea ja ruma, eikä edes päällä päivällä. Muutenkin päivällä meno on hiljaisempaa, kun puoli kaupunkia makaa rantavarjojen alla. Illalla meno muuttuu, useat putiikit avaavat ovensa vasta silloin myydäkseen surkeaa rihkamaa pilkkahintaan. Baareissa on sisäänheittäjänaisia, joilla on suunnilleen vähemmän päällä, kuin mulla suihkussa. Venäläisiä Budvassa on paljon, yli puolet turisteista ovat venäläisiä. Kaikki on venäjäksi ja venäläisille: kyltit, menut, hinnat, palvelut…

Eniten minua Budvassa ärsytti palvelu – tai sen puute. Ravintolaan mennessä menua sai odottaa ja odottaa, ellei sitä itse tajunnut käydä hakemassa. Englanniksi menua oli hankala löytää, sillä kaikki oli venäjäksi. Kalan ystävälle paikka on liene paratiisi, sillä merenantimia on tarjolla halvalla ja tuoreeltaan. Kasvissyöjälle tilanne oli heikompi. Kaikessa on lihaa, jopa yhden ravintolan vegepizzassa. Kaikki ruokalistat ovat käytännössä samanlaisia, joka ravintolassa. Aina ei myöskään saa sitä mitä tilaa. Tilasin yhdessä ravintolassa margarita-pizzan, johon tahdoin myös sipulia. Sain kaupan päälle oliivia ja kaprista. Inhoan molempia. Jos ruokansa onnistuu kuitenkin tilaamaan ja saa sen sellaisena kuin tilasi, on se yllättävän hyvää. Kuitenkaan missään en näin huonoa ravintolakulttuuria ole tavannut.

Montenegro on todella edullinen maa! Baarissa vodkabatteryt sai parilla eurolla, tupakat maksoivat euron aski, kreikkalainen salaatti maksoi kolme euroa ja riitti aamupalaksi ja lounaaksi. Krääsää rakastavalle ja tuliaisia hamuilevalle riittää kojua toisen perään. Vaatteitakin sai halvalla.

Budvan kaupunki ei ollut ihmeellinen, enkä kuullut hyvää muistakaan kaupungeista, mutta luonto on aivan uskomaton. Montenegroa ei kannata missata. Jostain halvasta hostellista saa helposti majoituksen, ja edullisessa maassa on helppo vuokrata auto taikka pyörä, jos kunto riittää ja lähteä tutkimaan kauniita maisemia tarkemmin. Ehdottomasti kaunein jonka olen koskaan nähnyt!

Tämä vinkki ei välttämättä ole vedenpitävä, mutta kannattaa ottaa huomioon. Siinä missä Kroatiassa kotimajoitus on varteenotettava vaihtoehto ja ehdottomasti hauska kokemus, niin ainakin Budvassa kuulin siitä paljon huonoa. Törmäsin bussiasemalla ekana lomapäivänä tapaamaani Janiin, joka kertoi hänen kotimajoituksensa olleen niin kamala, että viimeisen yön hän nukkui rannalla. Majoittajat pyytävät jatkuvasti rahaa kaikesta ja taso on muutenkin heikompaa, näin totesivat myös Sarajevossa tapaamani ihmiset, jotka kokeilivat kotimajoitusta Montenegrossa.

+ LUONTO!!
+ Edullisuus
- Palvelu (tai sen puute)
- Turistihelvettimäisyys
- Paljon venäläisiä (käyttäytyivät todella huonosti)

Sarajevo

Bussimatka Budvasta Sarajevoon kesti 7,5 h (vaikka lipussa lukikin matkan kestävän 11 tuntia, outoa!)

Sarajevo oli ehdottomasti matkani kohokohta, vaikkei minulla ollut suuria odotuksia kaupunkia kohtaan. Useat bussit vievät Banja Lukan bussiasemalle (Serbian puoleinen kaupunginosa), josta pääsee taksilla keskustaan kympillä. Majoittauduin Haris Youth Hostelliin, josta olin kuullut pelkkää hyvää. Hostelli oli upealla paikalla, vaikka mäki ottikin takareisiin ylös kavutessa. Hostellissa oli upea terassi, josta näki kaupungin yli.

Haris järjestää myös kaupungin kiertoajeluita, jotka irtoavat 15 euroon. Päätin kuitenkin uusiseelantilaisten poikien kanssa tehdä kiertoajelun itsekseni. Menimme kaupungin historiasta kertovaan museoon, joka oli erittäin kohahduttava kokemus, mutta samalla opettavainen. Kannattaa tutustua Jugoslavian sotaan ennen Sarajevoon saapumista, mutta jos sitä ei ole liiemmin tehnyt, opettaa tämä museo senkin osan. Kuvin ja tekstein oli onnistuttu luomaan yksi parhaista näyttelyistä koskaan, jossa todella pääsi sisälle siihen, millainen paikka Sarajevo oli 90-luvun alkupuolella asua. Ehdottomasti kahden euron arvoinen kokemus. Museo sijaitsee Holiday Inn hotellia vastapäätä. Tässä hotellissa majoittuivat toimittajat sodan ajan. Kävimme myös tunnelimuseossa, (tunnel of hope)  joka valitettavasti sulki ovensa jo kolmelta, ja mehän saavuimme paikalle neljältä. Reikä seinässä oli kuitenkin riittävän iso, joten saimme tirkistellä sisätiloihin. Kuulemma museokiertueella (jos yhtä pientä huonetta voi kutsua kiertueeksi) näytetään videokuvaa sodasta ja kerrotaan enemmän kaupungin alittavasta tunnelista.

Sarajevon kaupunki on upea, rakastuin siihen heti. Vanhankaupungin alueella on upeita kujia, joissa on valtavasti elämää kahviloista itämaisiin vaatekauppoihin. Kaupunki on sekoitus jokaista uskontokuntaa, ja se näkyy ja kuuluu kaikkialla. Ihmiset ovat eläväisiä, todella mukavia ja auttavaisia. Toisaalta taas sodan jäljet näkyvät vielä kaikkialla. Monissa taloissa on vielä pirstaleisia seiniä, myöskin kokonaan palasina olevia rakennuksia näkyy. Sodasta on vain viitisentoista vuotta aikaa ja vaikka ympäristössä näkyykin vielä tuhon ja sodan jäljet, ovat ihmiset päässeet siitä yllättävän hyvin yli ja he ovat yllättävän valmiita keskustelemaan sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. Sarajevo on kaikista paikoista se, johon minun vielä pitää päästä uudestaan, ehdottomasti!

Syntymäpäiviäni sain juhlia Sarajevossa. Hostellissa tapaamani kuuden puolalaismiehen porukka lupasi viedä mut ulos ja maksaa koko illan. En edes kovasti pistänyt hanttiin, vaikken yleensä pidäkään siitä, että mulle maksetaan kaikki. Join pari whiskyä ja muutaman täyden lasin viiniä. Taksilla tultiin takaisin. Mun synttärit maksoi jätkille noin kympin euroissa. Edullista  :P Kysyttiin paikallisilta nuorilta, mihin juuri sinä päivänä kannattaisi matkata ja he ehdottivat bosnialaista livemusiikkiklubia. Hyvä valinta. Kellarikapakka täyttyi juhlivista sarajevolaisista ja tanssia sai menevän musiikin tahdissa koko yön!

Kävinpä syntymäpäivieni kunniaksi kampaajallakin. Pesu ja leikkaus sekä ihanat kiharat synttäreiden kunniaksi kustansivat mulle 12 euroa. Ei yhtään paha jos vertaa Helsingin hintoihin.

Sarajevo oli ehdottomasti koko matkani kohokohta, pidin todella kulttuurista, historian läsnäolosta, ihmisistä, kaupungin tarjonnasta, kaikesta. Bosniaan pitää päästä vielä uudestaan!

+ Huokuu historiaa
+ Edullisuus
+ Mukavat, kielitaitoiset ihmiset
+ Sopivan kokoinen kaupunki, helppo liikkua julkisilla
- … ?

Belgrad

Bussi Sarajevosta Belgradiin maksoi 20 euroa ja matkasi perille noin kahdeksassa tunnissa. Bussimatkaa on kehuttu kauniiksi, mutta Montenegron maisemien jälkeen ei oikeastaan tuntunut missään. Myöhemmin harmittelin, miksen ottanut yöbussia (lähtee kymmeneltä Sarajevosta illalla, saapuu neljän – viiden aikaan). En kuitenkaan uskaltanut, sillä kuulin maisemien olevan upeita, enkä halunnut missata mitään. No, turhaan, maisemat olivat aika mitättömät.

Minusta Balkanin tunnelma, fiilis ja maisemat loppuvat Serbian rajaan. Heti Bosniasta Serbiaan siirryttäessä maisema täyttyi varmastikin viisikymmentä vuotta sitten hylätyistä rakennuksista, jotka käytännössä odottivat vain purkutuomiota – ja odottavat sitä varmastikin vielä toiset viisikymmentä vuotta. Vuoristo loppui myös siihen, Serbia on paljon pannukakumpi kuin muut valtiot, joita kiersin.

Belgrad on valtava kaupunki. Löysin hostellin kuitenkin helposti hyvien ohjeiden ansiosta. Kaupunki vaikuttaa todella ”eurooppalaiselta”, joka johtuu varmastikin pitkälti siitä, ettei sitä ole uudelleenrakennettu sodan ansiosta (Belgradissa sota oli hyvin vähäistä) ja itävaltalainen arkkitehtuuri on valloittanut kaikki pääkadut. Surkeaa oli, että kaupunki on täynnä kirjoituksia JOKAISEN talon seinässä. Spraymaalit ovat viuhuneet enemmän kuin missään muualla ja jokainen talo on töhritty, eikä pesun eteen nähdä vaivaa. Kaupunkia kehutaan shoppailumahdollisuukista. Kyllä. Uusimmat trendit löydät varmasti Belgradista ja kaikki laatumerkit Guccista Adidakseen ovat edustettuina. Mikään reppumatkailijan ostosparatiisi tämä ei ole, sillä merkkiliikettä on toinen toisen perään, mutta hinnat ovat sen mukaiset.

Kaupungin keskustan vieressä sijaitsee linnake, jonka keskellä on aivan mahtava puisto. Ihana paikka. Puistossa voi käyskennellä vaikka koko päivän tutkaillen ihmisiä ja katsellen maisemia joelle. Linnan vieressä on myös eläintarha, johon pääsee tutkimaan elukoita huokeaan kolmen euron hintaan. Häkit olivat kuitenkin aika pieniä ja olot näyttivät esim. susilla olevan aika huonot. Joihinkin eläimiin, kuten leijoniin ja aivan ihaniin vauvaleijoniin oli panostettu paljon, mutta useilla eläimillä oli selkeästi liian vähän elintilaa ja virikkeitä, josta jäi vähän paha mieli.

Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun ja jokaiseen lompakon paksuuteen. Hyvällä ruoalla voi kupunsa täyttää kuitenkin Suomeen verrattuna suht edullisesti ja se kannattaa.

Kaupunki on iso, se on valtava. Upeita rakennuksia on toinen toisensa vieressä, mutta toisaalta. Noh, kun pari tuntia katselee upeita rakennuksia, niin niistä tulee enää rakennuksia, eikä mielenkiinto riitä pitkään pelkkien tönöjen tuijotukseen. Yhtä paljon kulturellista antia ei Belgrad tarjonnut esim. Sarajevoon verrattuna, vaikka kaupunki onkin monin verroin isompi. Söpö vanhakaupunki puuttui, mutta sen tilalla olleet valtavat kävelykadut kyllä riittivät ainakin minulle. Ihmiset osaavat erinomaisesti englantia ja ovat erittäin ystävällisiä, heihin on helppo tutustua ja yleensäkin lähestyä. Ja se kannattaa, sillä paikallisilta saa tämän kokoisessa kaupungissa ehdottomasti parhaat menovinkit, itse niitä tuskin löytää.

+ Paljon shoppailumahdollisuuksia, jos budjetti antaa periksi
+ Linna ja puistoalue ihana
+ Ihmiset ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä
- Kaupunki on vähän liian iso
- Menotärppejä ei tiedä, ellei paikallisilta kysy, ja silloinkin hankala löytää
- Epäsiisteys

Kaiken kaikkiaan:

Noh, Balkan on Balkan, se on jokaisen pakko kokea kerran elämässään. Kolmen viikon reissu oli vain pintaraapaisu, mutta sain matkasta erittäin paljon irti, ensi vuonna sitten sinne alemmas vielä, ja Bosniaan on päästävä uudestaan. Alle kokosin vielä vinkkejä koskien koko reissua ja sitä reissaamista, jotka ehdottomasti kannattaa ottaa huomioon!

- Pidä aina mukana pikkurahaa. Useissa vessoissa bussiasemilla laskutetaan ja saatat tarvita vettä tms. 
- Bussit ovat ilmastoituja. Huolimatta helteestä ulkona ota pusero bussiin, itse meinasin kolmella bussimatkalla jäätyä, ennen kuin muistin hupparini
- kaikissa busseissa tulee maksaa summa x, joka on yleensä noin yhden euron, jotta saa matkatavaransa mukaan.
- Ota mukaan hyvät kengät. Rantaläpsyt eivät ole hyvät kengät!
- Lue Jugoslavian sodasta ennen kuin matkustat maihin, ihan vain mielenkiinnosta. Ymmärrät historiaa paljon paremmin.
- Älä varaa majoituksia Suomesta käsin kuin korkeintaan ensimmäiseksi päiväksi. Varaaminen on netin kautta helppoa etkä ikinä tiedä matkasuunnitelmiasi. Mitä jos viihtyisit vielä ekstrapäivän? Mitä jos joku kutsuu sinut pariksi päiväksi muualle? Mitä jos et pidäkään kaupungista? Parempi varata vasta paikan päällä!
- Kaikissa maissa kiitos on sama: HVALA  :D
- hostelworld.com, bookers.com yms sivustoilla on käyttäjien kommentit paikassa: uskokaa niitä, hyödyntäkää niitä ja varatkaa hostelli sen mukaan. Vaikka hostellin löytäisikin pari euroa halvemmalla muualta, niin pari euroa on pieni hinta siisteydestä tai hyvästä fiiliksestä. Huono Halpa Hostelli on liian tuttu kännitarina liian monelle, mutta palvelut netissä helpottavat varaamista ja hostellien vertailua, se ehdottomasti kannattaa! Ja valitse hostelli, älä hotellia!!

Laurah

  • Reissaaja
  • Viestejä: 37
  • Reissu-blogi: Urbaani viidakkoseikkailijatar
    • Profiili
    • Urbaani viidakkoseikkailijatar-blogi
Vs: Tour De Balkan (SK)
« Vastaus #1 : 16.08.2013, 09:01:26 »
moikka! Suunnittelen 7-10 pv:n pikkureissua Balkanin alueelle syyskuussa. Haluan maalaismaisemaa, rauhallisuutta, kauniita maisemia ja vaellusreittejä. Oon miettinyt Monte Negroa, Alganiaa ja Makedoniaa (tai siis jotain näistä). Onko suosituksia? Ei massaturismipaikkoja...  :)
-Not all who wander are lost-
www.city.fi/urbaaniviidakkoseikkailijatar