Mun kampaajakokemukset Bangkokista on kymmenen vuoden takaa. Asuin silloin ns. syrjäkylällä, joten tilat ei välttämättä olleet ihan trendiosastoa, mutta hommansa ne osasivat. Hiukset pestiin niin, että asiakas pritsille makaamaan, pesuvati pään alle ja siitä sitten. Hintaan kuului myös päähieronta, joka oli kyllä kauniisti sanottuna kovaotteista meininkiä.
Mutta sitten tämä kokemus Krabilta. Mun olis pitänyta tajuta, että nyt en ole ihan parhaissa käsissä, kun kampaamon johtajarouva tuli itse leikkaamaan mun hiuksia ja siinä tullessaan komenteli alaisiaan aika jyrkkään sävyyn. Tajusin vasta myöhemmin, että siinä oli kaikki hermostuksen merkit nähtävissä. Lopputulos oli varsinaista kissa se hiirelle takkia ompeli -jälkeä, jota sitten korjailtiin Suomessa vielä urakalla. Pituus oli sitä luokkaa, että ei tarvinnut hetkeen käydä parturoitavana.
Olen ollut aika rajoittunut kampaajieni suhteen Suomessa (kaksi vakikampaajaa yli kymmenen vuoden aikana), mutta nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara ja voi saada jotain todella uutta ja hienoa, kun menee leikkuuseen maailmalla. Suomessa se yksi vallitseva trendi on usein tosiaan vallitseva.
