Asuin hamassa nuoruudessani kuusi vuotta USA:ssa. Opiskelin yliopistossa ja kävin töissä enkä puhunut sinä aikana suomea kuin ihan satunnaisesti. Suomen puhuminen oli alussa hieman kankeaa sekä USA:ssa että Suomeen paluun jälkeen, mutta pian taito palautui entiselleen. Työurallani Suomessa puhuin päivittäin säännöllisesti kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Työmatkoillani käytin myös muutamia muita eurooppalaisia kieliä. Kun lopetin leipätyöni runsaat viisi vuotta sitten, muutin Azoreille. Nyt puhun päivittäin englantia, joka on ollut kotikieleni kohta 40 vuotta ja portugalia. Suomea käytän satunnaisesti, mutta kuitenkin suhteellisen usein ja kirjoitan sitä päivittäin, samoin portugalia ja englantia. Usean kielen päivittäinen käyttö on stimuloivaa. En seuraa aktiivisesti Suomen tapahtumia, en lue suomea enkä kuuntele radiota tai katso televisiota Suomesta. Ruotsia puhun muutaman kerran vuodessa. Pääasiallinen kieliympäristöni on nyt portugali, millä tule melko hyvin toimeen, mutta parantamista riittää koko loppuiäkseni, vaikka kielen opinnot aloitinkin jo runsaat 20 vuotta sitten.
Toisin kuin kuin Amerikassa asuessani, minulla on nyt vuosikymmmenien harjoittelun jälkeen valmius siirtyä vaivattomasti kielestä toiseen. Suomessa kaksikielisessä ympäristössä saattoi joskus käydä niin, että "väärä" kieli jäi päälle.
Suomessa tapasin vierailulla erään Ranskassa pitkään asuneen suomalaisen miehen, joka puhui suomea ranskalaisella korostuksella. En muista varmasti, oliko kenties kyseessä aikanaan Suomesta Ranskaan paennut upseeri. Vieras korostus sekä äänteiden että intonaation osalta äidinkielessä on mahdollista. Myös uudet sanat jäävät oppimatta. Itse en kanna siitä huolta, sillä pärjään kyllä osaamillani. Olen sitä paitsi konservatiivinen kielen käyttäjä missä kielessä hyvänsä.
