Tässä nyt tommosen pitkän viikonlopun reissun jälkeen pakko todeta, että siellä on hyvin paljon näkemistä vaikka kuinka useasti käy.
Muutamia highlightsejä reissulta:
Hauska Kullerkupu kohvik Väike-Öismäen trolleylinjan loppupäästä Kullerkupu pysäkin luona. 0.5 tuoppi ja Kiovan kotletti höystöineen ois maksanut jotain n.60kr Jätin sen kotletin ottamatta ja otin pelkän Obolonin.
Mielenkiintoista oli siitä ikkunasta katsella vanhan NL:n aikaisen jättilähiön vilinää, ja tapahtumia. Siitä olis päässy näppärästi kiertelemään sitä Väike-Öismäen ympyrän muotoista lähiötä ja sen keskellä tekojärveä ruutanoineen, mutta sää oli niin ärsyttävä ja loskaa/hillittömiä vesilätäköitä oli joka puolella riittämiin, joten keskityttiin kuuntelemaan paikallisten eläkeläisien juttuja ja juomaan sitä tuoppia tyhjäksi.
Baltijaam ja Jaamaturg ei pettänyt taaskaan, niin paitsi työmoraalin suhteen. Kun yritettiin käydä katselemassa jaamaturgin antiikki/romukaupassa julisteita, niin keskellä päivää todettiin että eipä ole ketään töissä. Siellä muutenkin homma toimii niin, että tulevat pari tuntia myöhemmin kun ovessa lukee, mutta vuorostaan lähtevät n.2-3 tuntia aikaisemmin pois. Eli hyvä munkki saa olla, jos jotain "antiikkia" meinaa ostaa. Siltikin se on kyllä joka kerta sellainen pyhinvaelluspaikka. Näkee mielenkiintoisen näkökulman Tallinnan venäläisistä, ja kuinka ne sijoittuu elintasopyramidissa. Ratikkamatka Koplin suuntaan vahvistaa tuota käsitystä/ennakkoluuloa.
Siihen liittyen tein myös huomion, että kaikki kerjäläiset, joita näin, jos eivät välttämättä olleet venäläisiä, niin ainakin puhuivat pelkkää venäjää.
Vanhan kaupungin Laboratooriumi niminen tie oli melkoinen pommi. Se kulkee muurin viertä kuitenkin vanhan kaupungin sisällä.
Siellä näkee vanhan kaupungin toiset kasvot. Ränsistyneitä taloja, mummoja nukkumassa muurin raossa ja romahtaneita kattoja. Aivan kun vanalinn nl:n aikaan.
Kuitenkin mieleenpainuvin oli kävely Sunnuntaiaamuna 8:n aikaan vanhassa kaupungissa. Ainoastaan lähes äänettömät katujen siivoojapapat ja mummot kulkivat porttikongeissa ja tyhjillä kaduilla lakaisten selkäkyyryssä. Sääliksi vähän kävi. 24h baarien ulkopuolella oli väsyneitä kansalaisia, jotka eivät enää edes jaksaneet jutella keskenään.
Kohvik Narva on tietenkin yksi perus paikoista jossa käydä jos haluaa fiilistellä NL nostalgiaa, juoda kahvit ja syödä mainioita pirukkaita, mutta ilmeisesti se on alkanut myydä itseään juuri sillä vanhan liiton meiningillä, ja siellä käy yllättävän paljon suomalaisia (ehkäpä sen sijainninkin takia). Suosittelenkin vaihtoehtona Baar Jakoa Ülemisteen menevän 4 ratikkalinjan varrella Sikupillin pysäkin kohdilla. Siis lounas aikaan, tai päivällä. Paikka näyttää nimittäin siltä, että illalla, tahi yöllä sinne ei ehkä kieltä osaamattomalla ole asiaa.
