Voi luoja, ihmiset!
Onko Suomi maailman ainoa maa, missä kateellisten kuoro alkaa laulaa heti kun joku tekee jotain luovaa ja rohkeaa? Onko ihmisten niin vaikeaa niellä sitä, että joku handlaa asiansa niin, että tuollaiset jutut voi rahoittaa muutenkin kun niska limassa palkkatöissä istumalla? Kattokaa peiliin ihmiset: jos siellä töissä niin harmittaa olla kun muut seikkailee ja pitää hauskaa (ps terveisiä jo valmiiksi kielipoliiseille ja), lähtekää kävelemään ja ettikää jotain, mikä ruokkii sitä sielua ja motivoi... Sama vapaus meillä täällä kaikilla on tehdä, mitä haluaa.
Tunnen toisen tuktukkareista vuosien takaa, ja tätä taustaa vasten tää loka jota jengi täällä heittää, tuntuu kyllä aika pahalta.
Ja mitä väliä, vaikka matka ei menisi suunnitelmien mukaan? Eiköhän tarina silti ole kertomisen arvoinen? Ja jätetään rahaa antaneiden mietittäväksi se, onko se hyvin sijoitettu vai ei. Moniko tällä suutaan soittava edes harkitsi ton jutun tukemista?
Mun mielestä aivan sairaan siisti juttu, josta varmasti irtoaa paljon kiinnostavaa!
ps. ite en oo tota reissua ehtinyt paljoa seuraamaan kun ei kesällä tuu oltua koneella, mut tää ihmisten asenne täällä(kin) menee yli mun ymmärryksen.